Kirjoittaja Lazu » 05 Huhti 2008, 23:20
Cerw
Hmm, kuuluiko jostain lähes olematonta hengitystä? Olihan vampyyrillä ihmistä paremmat aistit, mutta silti Cerw uskoi erehtyneensä. Tuuli se vain oli.
"iltaa.. vai pitäisikö sanoa yötä"
Ai, kappas, täällä oli sittenkin joku. Cerw naulitsi punaisten silmiensä katseen vieraaseen ja mittaili tätä hetken katseellaan. Kasvot eivät näkyneet, mikä oli häiritsevää, mutta ymmärrettävää. Jotkut vain tunsivat tarvetta suojautua hyvin. Vieras jatkoi puhumista ja Cerw hymähti hiljaa.
Satun pitämään yöstä. On mukavaa kulkea kuun valaisemaa polkua täydellisessä rauhassa
Katse oli puheen ajaksi kääntynyt taivaalle. Vampyyrin ääni oli tyyni, ehkä hieman kylmä. Nyt herra käänsi katseensa takaisin kasvonsa peittäneeseen muukalaiseen.
Entä mikä on sinun syysi yökävelylle?
Kuin rutiininomainen kysymys. Ei, Cerwiä ei todellakaan kiinnostanut, mutta hän ei antanut sen näkyä. Tehkööt toinen omat johtopäätöksensä äänestä huokuvasta kylmyydestä.
Vielä hetken vampyyri tutkaili toista katseellaan. Oliko se syötävää? Hmm, se selviäisi kyllä ajan myötä. Herra antoi katseensa kiertää metsää ja hän korjasi istuma-asentoaan hieman rennompaan. Hänen olemuksensa kieli, ettei hän nähnyt syytä toisen pelkäämiseen. Niin, ei sitä enää tässä vaiheessa paljoa pelättävää ollut. Kuolemakin oli kovin häilyvä käsite.
Mm, taidat olla minua paremmin tietoinen siitä, missä nyt olemme?
Herra tokaisi ja kohdisti katseensa jälleen muukalaiseen. Tulipa samalla vihjaistua jotain omasta olemattomasta suuntavaistostaan ja paikkatuntemuksesta. Ja tulipa siinä kai ohimennen vihjaistuakin, että olisi mukavaa olla tietoinen nykyisestä sijainnistaan. Vampyyrin huulilla karehti jokin hymyn tai virnistyksen tapainen, mutta täysin vailla iloa. Kylmä, luotaantyöntävä olemus ei kadonnut sitten mihinkään.
Viimeksi muokannut Lazu päivämäärä 05 Huhti 2008, 23:47, muokattu yhteensä 1 kerran