Miten ihastuttava yö.

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Miten ihastuttava yö.

ViestiKirjoittaja Lazu » 05 Huhti 2008, 22:36

Cerw

Oli hiljainen yö. Taivaskin oli ihan pilvetön. Suhteellisen kaunis yö. Vaan se ei tätä metsässä liikuskelevaa hahmoa liikuttanut. Cerw, nuori mustahiuksinen vampyyrinuorukainen, asteli tuskastuneena vanhassa metsässä. Katana roikkui nuorukaisen vyöllä, mutta sitäpä hän tuskin tänä yönä tarvitsisi. Hän kirosi hiljaa ääneen surkeaa suuntavaistoaan ja antoi katseen kiertää ympäristössään.
Ja nälkäkin vielä
Cerw mutisi hiljaa itsekseen ja huokaisi. Uskomatonta, ettei täällä liikkunut yhtäkään elävää olentoa. Verta ei ollut saatavilla mistään. Herra istahti suurelle kivelle ja kääri paitansa hihat ylemmäs, mokomat kun olivat aina tiellä. Olisihan se ollut kertakaikkisen mukavaa tietää, mihin sitä oli tällä kertaa eksynyt ja miten sieltä pääsisi pois. Ja mieluiten ennen päivää, sillä päivisin kuului nukkua.
Herra huokaisi jälleen ja käänsi katseensa maahan. Kukaan täysijärkinen tuskin eksyisi tänne.
Ei voi olla totta
Herra mutisi jälleen itsekseen. Cerw kuunteli ympäristöään hyvin tarkkaan, elättäen pientä toivoa siitä, että joku eksyisi tänne. Mieluiten joku typerä ihminen, joka kävisi iltapalaksi

// Jeejee, Akuma Artin kanssa tänne //
Viimeksi muokannut Lazu päivämäärä 05 Huhti 2008, 23:48, muokattu yhteensä 1 kerran
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2008, 23:02

Arathet

Arathet oli jo illalla lähtenyt pois haltijoiden kylästä.. Aran ei häntä tarvinnut jälleenkään, joten Art otti omaa vapaata ja lähti pitkästä aikaa vaeltamaan itsekseen metsään. No, eihän se ollut mitenkään järkevää lähteä yöksi metsään vaeltamaan ja vieläpä yksin, mutta minkäs teet kun ei pahemmin omaa aikaa ole päivisin. No, Art oli ottanut mukaansa aseensa - jousipyssyn, kaksi miekkaa ja tikarin - sekä laukkunsa johon oli pakannut pientä purtavaa ja piirustus tarvikkeet, sekä kartan varmuuden vuoksi.
Nyt hän saapui vanhan metsän rajalle.. maasto muuttui silmissä, kun astui tuoreesta ja terveestä metsästä puolikuolleelle metsälle, jossa heikkohermoisempi olisi saattanut saada sydärin.
Yö oli kirkas ja kaunis, tähdet tuikkivat taivalla ja kuu valaisi maisemaa. Ehkä sittenkin oli hyvä ajatus lähteä kävelylle. Art kuljeskeli aikansa, kunnes kuuli erittäin vaimeaa mutinaa lähistöltä.. ei hän sitä varmaan olisi kuullut, jos olisi ollut ihminen, mutta näin halitjana hän kuuli jokaisen pienekin äännähdyksen lähistöllä. Art epäröi hetken, mutta lähti sitten ottamaan askeleita kohti äänen suuntaa. Hän nosti vihreän viittansa hupun päänsä päälle, peittäen näin kasvonsa. Pian Art näki hahmon istumassa kivellä. Art käveli henkilöä kohti, taka viistosta, niin ettei nähnyt tämän kasvoja. Art liikkui täysin hiljaa, ainoa ääni mitä hän saattoi kuulla itsestään lähtevän, oli vaimea hengitys. Lopulta hän pysähtyi viiden metrin päähän henkilöstä, pitäen kättään miekallaan varmuuden vuoksi.
"iltaa.. vai pitäisikö sanoa yötä" Art aloitti katsellen varovasti henkilöön "harvemmin täällä ketään näkee.. varsinkaan öisin.." Art huomautti ja vilkaisi ylös taivaalle, jääden odottamaan että saisi jonkinlaisen vastauksen.

// here we are! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 05 Huhti 2008, 23:20

Cerw

Hmm, kuuluiko jostain lähes olematonta hengitystä? Olihan vampyyrillä ihmistä paremmat aistit, mutta silti Cerw uskoi erehtyneensä. Tuuli se vain oli.
"iltaa.. vai pitäisikö sanoa yötä"
Ai, kappas, täällä oli sittenkin joku. Cerw naulitsi punaisten silmiensä katseen vieraaseen ja mittaili tätä hetken katseellaan. Kasvot eivät näkyneet, mikä oli häiritsevää, mutta ymmärrettävää. Jotkut vain tunsivat tarvetta suojautua hyvin. Vieras jatkoi puhumista ja Cerw hymähti hiljaa.
Satun pitämään yöstä. On mukavaa kulkea kuun valaisemaa polkua täydellisessä rauhassa
Katse oli puheen ajaksi kääntynyt taivaalle. Vampyyrin ääni oli tyyni, ehkä hieman kylmä. Nyt herra käänsi katseensa takaisin kasvonsa peittäneeseen muukalaiseen.
Entä mikä on sinun syysi yökävelylle?
Kuin rutiininomainen kysymys. Ei, Cerwiä ei todellakaan kiinnostanut, mutta hän ei antanut sen näkyä. Tehkööt toinen omat johtopäätöksensä äänestä huokuvasta kylmyydestä.
Vielä hetken vampyyri tutkaili toista katseellaan. Oliko se syötävää? Hmm, se selviäisi kyllä ajan myötä. Herra antoi katseensa kiertää metsää ja hän korjasi istuma-asentoaan hieman rennompaan. Hänen olemuksensa kieli, ettei hän nähnyt syytä toisen pelkäämiseen. Niin, ei sitä enää tässä vaiheessa paljoa pelättävää ollut. Kuolemakin oli kovin häilyvä käsite.
Mm, taidat olla minua paremmin tietoinen siitä, missä nyt olemme?
Herra tokaisi ja kohdisti katseensa jälleen muukalaiseen. Tulipa samalla vihjaistua jotain omasta olemattomasta suuntavaistostaan ja paikkatuntemuksesta. Ja tulipa siinä kai ohimennen vihjaistuakin, että olisi mukavaa olla tietoinen nykyisestä sijainnistaan. Vampyyrin huulilla karehti jokin hymyn tai virnistyksen tapainen, mutta täysin vailla iloa. Kylmä, luotaantyöntävä olemus ei kadonnut sitten mihinkään.
Viimeksi muokannut Lazu päivämäärä 05 Huhti 2008, 23:47, muokattu yhteensä 1 kerran
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2008, 23:34

Arathet

Jo heti ensimmäisestä sanasta lähtien - jonka vieras sanoi- Art tunsi kylmiä väreitä selässään ja tunsi tarvetta poistua paikalta vähin äänin. Ei sillä, että hän olisi pelännyt, vaan siksi että tässä kaverissa oli jotain outoa.. jotain... kylmää ja elotonta. Art pysyi hiljaa ensimmäisen kysymyksen jälkeen, liekö nyt parasta laverrella tuntemattomille syitään metsässä hyppelemiseen. Kivellä istuva herranen huomautti vielä, että Artilla todennäköisesti olisi tarkempaa tietoa heidän sijainnistaan... oliko hän eksynyt? Vai muuten vaan tyhmä? Art vastasi miehen, kylmähkön karuun hymyyn pienellä suupielen nykäyksellä, samalla kun laski kätensä miekalta ja siirsi painonsa vasemmalle jalalleen.
"Kunhan kävelen... ei mitään sen kummempaa" Art vastasi ensimmäiseen kysymykseen ja jatkoi sitten " ja olemme vanhassa metsässä, kävely matkan päässä metsän rajalta... sanooko mitään?" Art selitti, sen tarkemmin tilannetta kuvailematta. Kai tämä henkilö tajuaisi siitä jotain.. tai sitten ei, eihän Art sitä osannut sanoa.
"mutta... saisinko edes kuulla kenelle puhun?" Art kysyi, ihan vain mielenkiinnosta.. rutiini kysymys tuokin, aina kun uusia ihmisiä tai otuksia.. no sanotaan henkilöitä - aina kun uusia henkilöitä tapasi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 05 Huhti 2008, 23:47

Cerw

Toisen puhuessa herra siirsi katseensa taas tähtiin. Olivatpa ne kauniita, omalla erikoisella tavallaan tosin. Jotain lumoavaa noissa kaukana loistavissa pisteissä oli.
Kyllä vain.
Cerw nyökkäsi kiitokseksi heidän sijaintinsa ilmoittamisesta. Toisen udellessa hänen nimeään Cerw käänsi nyt yllättävän kylmän ja tutkivan katseensa muukalaiseen. Muutaman sekunnin mietittyään mies nyökkäsi.
Niin, käytöstavat taisivat päästä unohtumaan. Nimi on Cerw. Ja kenenköhän kanssa minun on kunnia juuri nyt keskustella?
Äskeinen pieni jännittyneisyys katosi ja Cerw oli jälleen rento. Monien mielestä nimensä kertominen oli pahin virhe minkä saattoi tehdä, mutta vampyyri ei nähnyt asiaa tällä tavoin. Monien hänen tapaamiensa mielestä nimen avulla toisesta pystyi saamaan paljonkin selville. Cerwistä se oli vain huvittavaa, nimihän oli... No, ainoastaan sana jolla häntä kutsuttiin.
Katse oli kääntynyt taas harhailemaan ympäristöön. Eikö täällä olisi voinut olla edes lintua? Eipä Cerw nälkäkuoleman partaalla ollut, mutta olisi silti ollut mukavaa saada jonkinsortin iltaruokaa. Ja kun tuosta toisesta ei vielä tiennyt. Todennäköisesti se taistelisi vastaan, eikä vampyyriä nyt olisi millään huvittanut ryhtyä tappelemaan.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 10:30

Arathet

Artille tuli jälleen tarve luikkia tiehensä kun mies käänsi kylmän ja tutkivan katseensa häneen. Art ei osannut sanoa mikä miehessä oli, mutta jokin sai hänen ihonsa kananlihalle. Hetken Art jo luuli, ettei mies aikoisi vastata hänen kysymykseensä, mutta lopulta tämä esitteli itsensä Crewiksi. Art huokaisi pienesti kuullessaan Crewin esittelevän itsensä... ei sitäkään olisi voinut tietää, jos tämä olisi ottanut pultit nimen kysymisestä. Tosin, Art ei vielä kertaakaan ollut törmännyt henkilöön, joka ei ollut esitellyt itseään kun kysyttiin.
Nyt Crew kysyi Artin nimeä... olisiko turvallista kertoa se? Art oli jo muutamaan kertaan joutunut ihmisten vangiksi ja jos Crew oli ihmisten puolella, ei ollut viisasta esitellä itseään. Toisaalta, Crew jo esitteli itsensä joten tuskimpa tämä hankaluuksia etis.. ja harvemmin ihmisiä liikkuin vanhassa metsässä tähän aikaan.
"he, tosiaan. Minä olen Arathet, haltija kuningas Aranin neuvonantaja" Art esitteli itsensä ja laski huppunsa alas.
"mutta minu voi kutsua minua Artiksi" Art lisäsi vilkaisten taivaalle.
Nyt kun hän tiesi Crewin nimen, hänestä tuntui hieman turvallisemmalta... mutta silti Crewissä oli jotain outoa. Mutta Artilla ei tosiaankaan ollut aikeita kysyä häneltä, mikä hänessä niin outoa oli. Se selviäisi aikanaan, jos edes silloinkaan.
Art jäi hetkeksi miettimään, oliko kuullut jossain Crew nimisestä miehestä, mutta ei hänelle tullut mitään mieleen. Ei edes pienen pientä mainintaa puheen yhteydessä, joten Crew oli nyt täysin uusi tuttavuus.
Lopulta Art otti muutaman askeleen sivummalle ja vilkaisi Crewiin.
"jos sinulla ei ole parempaa tekemistä, lähde toki mukaan.. en ole tarkalleen ottaen minnekkään menossa, joten seura kyllä kelpaisi" Art sanoi vilkaisten ympärilleen metsään, varmistaakseen että he olivat kahden.. ties vaikka Crewillä olisikin jo seuraa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Huhti 2008, 11:03

Cerw

Toisen esitellessä itsensä Cerwin ilme muuttui hetkeksi hämmästyneeksi. Vai että kuninkaan neuvonantaja? Harmillista. Jos menisi tuon tappamaan saisi varmasti kuninkaan vihan niskoilleen. Ja se ei kuulostanut järin houkuttelevalta kohtalolta.
Arathetiksi itseään kutsunut mies oli laskenut huppunsa ja asteli nyt hieman kauemmaksi. Vai oli toinen matkaa jatkamassa ja pyytely nyt Cerwiä mukaan? Vampyyri mietti ratkaisuaan vain muutaman sekunnin ja nousi sitten seisomaan.
Kyllähän tuo sopii.
Vampyyri asteli toisen vierelle, kuitenkin pienen turvaetäisyyden päähän. Kuunvalo paljasti hänen vaalean, hieman harmaan ihonsa, joka korosti väsynyttä ja kylmää vaikutelmaa entisestään. Pieni, täysin iloton hymyntapainen karehti jälleen vampyyrin huulilla.
Tämä metsä on harmillisen autio paikka
Cerw totesi toisen pälyillessä ympärilleen. Vampyyri laski kätensä lepäämään katanan kahvalle ja lähti leppoisasti astelemaan eteenpäin metsässä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 17:18

Arathet

Crew lähti siis Artin mukaan, hyvä niin. Art vilkaisi Crewiä, kun tämä tuli lähemmäksi. Hetken Artilla oli jälleen se sama, aavemmainen tunnelma, kunnes hänen päässään loksahti palaset paikalleen. Crewin täytyi olla vampyyri! Niin vaalea iho ja se aavemmainen, jäätävä tunnelma minkä Crew loi Artille läsnäollessaan... tai no, ei Art voinut olla varma siitä, oliko tämä vampyyri vai ei, mutta se oli nyt päällimmäinen epäily. Art piti tarkasti silmällä Crewin jokaista liikettä, näyttämättä epäilystään päällepäin. Hän lähti kävelemään Crewin vierellä eteenpäin, vilkaisten ympärilleen, kun Crew huomautti miten autio paikka oli.
"niin.. totta. Täällä ei pahemmin liiku ketään edes päiväsaikaan. Metsän kuoltua suurin osa eläimistä levittäytyi muualle ja sitä kautta ihmiset ja haltijatkin lakkasivat käymästä täällä, kun ei ollut mitään mitä metsästää.." Art selitti katsellen ympärilleen.
Ilma oli viilennyt hieman, sen tunsi kasvoillaan kun viileähkö tuulahdus löi vasten Artin kasvoja, nostattaen hänen hiuksiaan tuuleen.
"oletan että olet puolueeton.." Art aloitti siirtäen katseensa Crewiin "meinaan, jos olisit ihmisten puolella, olisit kai jo hyökännyt?" Art täsmensi, kertoen samalla perustelunsa miksi oletti Crewin olevan puolueeton. Sota oli raakaa ja harvemmin ihmisten puolella olijat jättivät tilaisuuden sivuun, jos saivat sellaisen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Huhti 2008, 17:55

Cerw

Cerw tuhahti hieman harmistuneena kun Art totesi eläintenkin jättäneen tämän paikan. Kyllähän hän oli sen jo pystynyt päättelemään, mutta silti. Toisen esittäessä kysymyksensä ja perustelunsa Cerw hymähti.
Aivan, niin olen. En näe syytä asettua kummankaan puolelle. En kaipaa enempää vihollisia.
Ehkä pientä huvittuneisuutta. Jostain lähistöltä kuului lentoon pyrähtävän linnun ääni ja se sai Cerwin pään kääntymään aavistuksen. Olikohan linnun veri hyvääkin?
Toisaalta, voisihan jommallekummalle puolelle asettumisesta olla hyötyäkin
Täysin tarpeeton lause, jonka Cerw sanoi vain kiinnittääkseen oman huomionsa takaisin keskusteluun. Ruuan ajattelu kun vain teki entistä nälkäisemmäksi.
Sota Se on kovin surullinen asia.
Äh, hemmetti, sen typerän linnun loittonevien siipien lyönnit saattoi vielä kuulla. Oli inhottavaa edes miettiä eläimen veren juomista kun vieressä käveli paljon ihmismäisempi otus. Vaan kun Cerw ei halunnut koko haltijakansan vihaa nisoilleen.
Täytyisi ehdottomasti saada muuta ajateltavaa kuin ruoka.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 20:06

Arathet

Art kuunteli hiljaa kun Crew ketoi ettei ollut kenekään puolella, koska ei kaivannut enempää vihollisia. No, kukapa niitä nyt kaipasi. Tosin Crew lisäsi, että voisi olla hyötyä asettua jommalle kummalle puolelle.. totta tuokin, silloin ainakin olisi turvassa toisilta. Art ei pahemmin ollut kiinnittänyt huomiota lintuun, joka lähistöltä oli lentoon lähtenyt, mutta huomais kuinka Crew kiinnitti tähän hieman enemmänkin huomiota.. no, Art ei sitä sen enempää lähtenyt ihmettelemään vaan jatkoi kävelyä.
"totta..." Art vastasi Crewin huomautuksesta sodan suhteen. Se oli surullista, varsinkin kun nykyään ei elämää enää kunnioitettu niin paljoa.. vihollisia tapettiin säälimättä, sen kummempia edes miettimättä.
Arttia alkoi häiritsemään se, ettei ollut varma oliko Crew vampyyri.. kyllä.. ehkä, mutta ei hän vointu olla varma! Nyt tuo asia vaivaisi häntä koko loppu elämän (mikä tulisi olemaan pirun pitkä!), ellei hän kysyisi asiata Crewiltä.. tai saisi sitä jotain muuta kautta selville.
He saapuivat pienelle aukiolle, missä hyppeli pieni, laihahkon ja sairaan oloinen rusakko. Se ei lähtenyt edes pakoon heidät nähdessään, niin uupunut ja riutunut se oli.
"kuule.." Art aloitti varovasti kääntäen päänsä kohti Crewiä "älä nyt ota itseesi.. äläkä vain vedä hernettä nenään, mutta oletko sinä vampyyri?" Art kysyi saatuaan kerättyä itsellensä pokkaa kysyä asiaa suoraan, mikä sinänsä oli ERITTÄIN tyhmää ja epäkohteliasta.. mutta minkäs teet.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Huhti 2008, 20:28

Cerw

Pieni hiljaisuus laskeutui heidän välilleen ja Art vaikutti pohtivan jotain. Cerw antoi kuitenkin asian olla, sillä he olivat saapuneet pienelle aukiolle. Ja kappas, siellähän oli itse iltapala! Art esitti varovaisesti kysymyksensä ja Cerw käänsi hämmentyneen katseensa tähän.
Vampyyri?
Kylmä, tunteeton naurahdus. Cerw oli oppinut, että muut saattoivat käyttäytyä erityisen ennakkoluuloisesti vampyyreitä kohtaan. Tai sitten hän oli vain aina onnistunut päätymään huonoon seuraan.
Hmm, juu, taidanpa minä vampyyri olla
Virnistys, ja nälkäinen katse kääntyi rusakon suuntaan. Säälittävä rääpäle, mutta kelpasi. Cerw syöksähti pienen eläimen kimppuun ja ennen kuin eläinparka kerkesi tajuta, hän oli jo upottanut kulmahampaansa sen kaulaan. Ah, juuri tätä hän oli tarvinnutkin, tuoretta verta. Tosin oli sitä parempaakin verta tullut saatua.
Herra heitti nyt kuolleen eläimen raadon maahan ja asteli Artin luo. Vampyyri virnisti niin, että vielä veren tahrimat kulmahampaat paljastuivat.
Jaa, miksi pahastuisin kysymyksestäsi? En näe pienessä uteliaisuudessa mitään pahaa.
Vampyyrin olemus oli nyt selvästi paljon rennompi, jopa ehkä aavistuksen ystävällisempikin.
Ei, kysymyksesi ei tosiaan ollut loukkaava. Sama kuin olisit kysynyt Vaikka yksisarviselta onko se yksisarvinen? Ei loukkaavaa, mutta saa sinut näyttämään vähän tyhmältä.
Cerwin äänensävy oli huvittunut ja ehkä aavistuksen kiusoittelevakin. Pakkohan sitä nyt oli toista vähän nälviä, kun se melkein kerjäsi sitä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 20:57

Arathet

Art alkoi jo hetkeksi katumaan kysymystään, kun kuuli kylmä ja tunteeton naurahdus. Crew totsei, melko leppoisasti, että hän oli kuin olikin vampyyri. Art ei kerennyt sanomaan mitään, ennen kuin Crew olikin jo syöksähtänyt pienen rusakon kimppuun ja iski nyt hampaansa rusakon kaulaan. Art katsoi ehkä hieman järkyttyneenä kun Crew kävi rusakon kimppuun, mutta ei sanonut mitään. 'Ruokailunsa' jälkeen Crew viskasi ruskaon raadon menemään ja käveli takaisin Artin luokse, vilauttaen kulmahampaitaan. Art kuunteli hiljaa Crewiä, kunnes naurahti pienesti ja hieraisi niskaansa katsellen Crewiä päästä varpaisiin.
"No, toiset nyt sattuvat ottamaan nokkiinsa kysymyksistä.." Art sanoi samalla kun lähti hitaasti kävelemään eteenpäin.
"ja.. itseasiassa se ei ole sama asia, jos olisin kysynyt yksisarviselta saman kysymyksen. Niistä sentään näkee päällepäin mitä ne ovat, vampyyreista ei taas niin selvästi.. jos tajuat mitä ajan takaa.. mutta myönnettäköön, se oli tyhmähkö kysymys" Art sanoi olkansa yli Crewille.
"sinulla taisi siis olla nälkä..." Art huomautti ohi mennen vilkaistessaan rusakon raatoa.
"onko.. yleinenkin tapa juoda eläinten verta? Luulin että juotte vain ihmisten.. tai haltijoiden verta" Art huomautti..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Huhti 2008, 21:16

Cerw

Cerw nyökytteli hyväksyvästi toisen puhuessa ja asteli samalla tämän vierellä. Hän naurahti Artin vilkaistessa rusakon raatoa.
Pari päivää ilman ruokaa tekee kenet tahansa nälkäiseksi.
Artin esittäessä kysymyksensä Cerw käänsi katseensa tähän.
Se riippuu. On vampyyreitä, jotka juovat vain eläinten verta, sekä niitä joille kelpaa kaikki. Itse kyllä nautin mieluiten ihmisten tai haltijoiden verta Paljon paremman makuista, nääs.
Cerw piti pienen tauon ja katsoi Artia nyt tarkkaillen. Mikä olikaan toisen reaktio siihen, että Cerw suoraan myönsi juovansa haltijoiden verta? Ihmiset eivät ainakaan pitäneet, jos joku sattui heidän lajitovereistaan verta hörppimään.
Mutta ymmärrä toki, että juon verta elääkseni, en tappaakseni.
Katse muuttui entistä tarkkaavaisemmaksi. Nopeasti Cerw kuitenkin rentoutui taas ja pieni ystävällisyydentapainen tuli taas esiin. Herra käänsi katseensa tähtitaivaalle. Olihan yö kaunista aikaa ja Cerw oli aina nauttinut yöstä enemmän kuin päivästä, mutta kyllä sitä joskus tuli kaivanneeksi aurinkoisia kesäpäiviä vaikkapa rannalla.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 21:41

Arathet

Oli siis erillaisia vampyyreja? Tai ainakin näillä oli eri ruokailu tottumuksia.. kaikkea sitä oppii, tosin nyt kun Crew huomautti että ihmisten ja haltijoiden veri maistui paremmalta, Art tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi.. ei kai Crew nyt niskaan pomppaisi, varsinkaan kun juuri sai ruokaa? Toivossa oli hyvä elää.
Sitten Crew lisäsi jotain, mikä sai Artin hiljenemään totaalisesti.. Hetken Art oli hiljaa ja hänen vauhtinsakkin hidastui, kunnes hän vilkaisi pienesti hymyillen Crewiin.
"teidät on näemmä ymmärretty väärin.. kauan on jo puhuttu että vamppyyrit tappaisivat ihmisiä.. tai haltijoita, vain huvin vuoksi, mutta en ole ennen tullut ajatelleeksikaan, että tappamiselle on hyvä syy.. kyllähän jokainen ruokansa eteen tappaa.." Art sanoi lopulta vilkaisten taivaalle, jonne Crewkin katseli.
Hänen käsityksensä vampyyreista muuttui samantien.. ehkä he eivät olleetkaan niitä pahoja, tarujen ja myyttien tappajia jotka riehuivat öisin kylissä, kuin rutto epidemia.
"missä sinä muuten vietät yö-- tai no päiväsi? En usko että hyppelet täällä metsissä päivän valossa.." Art huomautti jääden miettimään, oliko Crew pimeästä paikasta asti tänne eksynyt...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Huhti 2008, 21:58

Cerw

Ennakkoluuloja. Ja yleensä tuntematonta pelätään. Se on vain luonnollista. Mutta onhan sille toki syynsä. Joistakin vampyyreistä on mukava teurastaa kaikkea elävää, mutta on monia poikkeuksiakin. Monet meistä ovat ennen olleet ihmisiä, taikka haltijoita, joten miksi tappaa entisen kansan edustajia?
Jokseenkin retorinen kysymys. Cerw käänsi katseensa vauhtiaan hiljentäneeseen Artiin. Oliko hän juuri onnistunut muuttamaan tuon miehen käsitystä vampyyreistä? Toivottavasti. Cerw hymähti toisen kysymykselle.
Minä vietän mieluiten päiväni nukkuen mukavan pehmeässä sängyssä. Olenpa tosin törmännyt vampyyreihin, jotka liikuskelevat mieluummin päivisin kuin öisin. Typerää, mutta kukas minä olen muita arvostelemaan
Vampyyrin katse eksyi jälleen taivaalle. Paljonko yötä olikaan jäljellä? Hänen sisäinen kellonsa oli muutaman tunnin jäljessä, mutta yleensä sillä ei ollut väliä. Ei herralla ollut tapana harhailla näin kaukana suojapaikasta. Uhkarohkeaahan mokoma oli, mutta minkäs sitä surkealle suuntavaistolleen mahtoi. Ja olihan matkalla löytynyt tämä mielenkiintoinen haltija.
Lazu
 

Seuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron