Tippa tappaa ja ämpäriin voi hukkua//sovittu

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2011, 20:48

Enkeli ei voinut olla virnistämättä Lucasin sanoille.
Totta kai tiedän. Olen kaikkitietävä. Varo vain, etten ala totuuksia sinusta pamauttelemaan Enkeli valehteli. Ei hän kaikkea tiennyt.. aisti korkeintaan syntiset sielut. Mutta moinen vitsikäs vale oli parempi, kuin myöntää se, että oli baarissa istuskellut useampaankin otteeseen ja seuraillut juuri tätä kyseistä neitokaista. Koskaan ei kyllä Frederico ollut tyttöön intiimimpää tuttavuutta tehnyt. Hyvä vain.
Lucasin kommentoidessa luukkujen nuohoamista, Frederico hymähti. Oliko tuon lauseen tarkoitus sitten kertoa, että poika oli neitsyt vai että poika ei edes työkseen nuohonnut minkäänlaisia luukkuja. Sitä Frederico ei lähtenyt arvailemaan, saatikka kyselemään paremmin. Ties vaikka poika olisikin kieroutunut seksuaalisuudeltaan ja ilta päättyisi siihen, että tuo halusi enkelistä petiseuraa.

Joko alkaa alkoholi nousta päähän? Frederico kysyi yllättäen. Lucas oli maininnut, ettei pahemmin kapakoissa ravannut, joten latino oletti, ettei tuon viinapää ollut kovinkaan hyvä. Mikäli tuo överiksi vetäisi, saattaisi Frederico tuon yösijaansa. Olihan hän suojelusenkeli, ei hän voinut poikaa jättää kadulle sammuneena. Ties minkälaiset hirviöt kimppuun hyökkäisivät.

// No mutta sehän on aivan hemmetin hienoa, että tästä maasta löytyy vielä alaikäisiä, jotka EI OLE vetäneet kännejä. Keep it going! Hyvin se menee. Oikeestaan humalalla ja sokerihumalalla ei oo pahemmin eroa, imo. Humalassa vaan maailma pyörii vähän enemmän. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Loka 2011, 11:50

Lucas

"Hivenen..." Lucas vastasi ja joi kulauksen ilmaa tyhjästä tuopistaan. Päässä tuntui pyörivän ja Lucas yritti kasvojaan hieraisemalla saada jonkinlaista järjestystä aikaiseksi päänsä sisällä, kehnolla menestyksellä tosin.
"Voisi tilata toisen niin sitten olisi kunnon humala!" mies naurahti, mutta muisti, että rahaa pitäisi jäädä vielä muuhunkin elämiseen ja antoi asian ainakin hetken olla. Lucas hengitti syvään ja yritti saada happea. Nousuhumala oli tullut todella nopeasti, mutta lasku tuli vielä nopeammin.
"Hohhoi", mies haukotteli ja vilkaisi pienestä ikkunasta ulos. Oli jo aivan pimeä ja Lucasilla oli vähän huono olo.
"Tuntuu siltä, että tänä iltana ei enää juoda", hän hymähti ja sipaisi hiukset pois oikean silmän lapun päältä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2011, 13:59

Nuorempi myönsi tuntevansa iloliemen nousemisen päähän. Ei yllättävää sinänsä. Frederico ei kuitenkaan käynyt toista solvaamaan melko heikohkosta viinapäästä, vaan antoi asian olla ja vastasi Lucasin sanoihin pienellä virneellä. Toisen kannustaminen juomaan ei koskaan ollut hyvä idea. Lucas kuitenkin huomautti, että toinen juoma lisää niin oltaisiin jo kunnon humalassa.
Humalanhakuinen juominen ei koskaan pääty hyvin. Sitä saattaa löytää itsensä karvaisen miehen vierestä aamulla Enkeli huomautti virnuillen.
Seuraavaksi nuorempi ilmaisikin jo väsymystään haukottelemalla. Tuo vilkaisi ikkunaan lähtevän oloisesti, saaden Enkelin venyttelemään pienesti. Ehkäpä olisi aika poistua tästä lämpimästä rakennuksesta, eipä enkelillä itselläänkään enää varantoja pahemmin ollut.

Jos ei enää maistu, niin sitten on aika lähteä kotiin Enkeli totesi ja nousi ylös tuoliltaan, venytellen pienesti jalkojaan. Olihan tässä jo istuttu tunti jos toinenkin.
Tule, saatan sinut kotiisi, majataloon, mökkiin, kadunkulmaan, missä ikinä nyt aiotkaan nukkua Enkeli totesi ja jäi odottamaan, että Lucas sanoisi jotain tai lähtisi liikkeelle, näyttämään tietä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Marras 2011, 19:42

Lucas

Ajatus krapula-aamusta karvaisen miehen viehen vieressä toi Lucasille kylmät väreet.
"Onko tullut koettua moinen?" hän kysyi kykenemättä vastustamaan kiusausta. Sitten, kun Lucas itse joutuisi sellaiseen tilanteeseen, joutuisi varmaan heittämään hellät hyvästit miehiselle ylpeydelle.

"Selvä", Lucas vastasi ja nousi hieman huojuen seisomaan.
"Jos nyt saan edes käveltyä sinne asti," hän naurahti ja avasi kapakan oven viileään ulkoilmaan, joka teki Lucasin olon hieman paremmaksi.
"Punkkaan tuossa lähimmässä majatalossa ainakin sadonkorjuuajan yli", mies sanoi kaukaista taloa osoittaen.
"Sitten lähden etsimään töitä muualta." Lucas oli melko tyytyväinen ammattivalinnastaan. Sekatyöläisiä palkattiin lähes aina, koska melkein kaikilla oli jotain tehtävää, mihin he eivät itse kyenneet tai edes viitsineet tehdä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2011, 23:27

Jos olisi, en enää ikinä joisi Frederico huomautti Lucasin kysymykseen omakohtaisesta kokemuksesta, koskien karvaisten miesten sylejä. Siitähän Shiloh ja muute enkelit olisivat innostuneet. Yksi heitä kieroutunut kuin korkkiruuvi. Ei kiitos. Fredericolla oli kuitenkin jonkinlainen suhteellisuuden taju, vaikkei sitä aina näyttänytkään.

No, Lucasin avatessa oven kaksikko astui ulos viileään syysiltaan. Raikas ilma iski kasvoille kuin vasara alasimeen, saaden enkelin hetkeksi sulkemaan silmänsä. Voi kuinka hän olisi halunnutkaan jäädä vielä kapakkaan, lämpimään. Mutta jossain vaiheessa se oli pakko lähteä takaisin katuja kuluttamaan. Joten miksei lähteä samalla oven avauksella.
Lucas kertoi asustelevansa läheisessä majatalossa, ainakin sadonkorjuun ajan. Enkeli siristi silmiään katsellessaan Lucasin osoittamaan suuntaan, nyökäten sitten pienesti.
Onnekas Enkeli totesi samalla kun miehet taittoivat matkaa majatalolle Minä tyydyn kadulla nukkumiseen.. töitäkin voisi tietty tehdä.. mutta olen liian kaunis moiseen.

Ei aikaakaan kun kaksikko saavutti majatalon. Frederico pysähtyi talon edustalle, vilkaisten pytinkiä pikaisesti.
No, kiitän seurastasi, Lucas. Ehkä vielä joskus törmäämme toistamiseen, ryypiskelyn tai muun merkeissä Frederico totesi, pienesti virnistäen ja kumartaen. Enkeli jäi vielä hetkeksi odottamaan, mikäli nuoremmalla oli jotain sanottavana Jos ja kun hyvästit oli heitetty, lähtisi Frederico jatkamaan matkaa eteenpäin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Marras 2011, 23:22

Lucas

"Toivottavasti en seuraavalla kerralla löydä itseäni, aamulla, hirveässä krapulassa, sinun kainalostasi", Lucas naurahti ja astui majatalon ovesta sisään kättään heilauttaen.

//Tässä kai tämä. Kiitosta paljon hauskasta pelistä :'DDD
Pappis
 

Edellinen

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron