Prinsessa Lily Scarlington
Hopeinen täysikuu oli tekemässä nousuaan pimenevälle syystaivaalle. Kylän kadut olivat jo hiljentyneet, vain koteihinsa palaavat työläiset ja kaduilla risteilevät vartijat liikkuivat kylässä. Tosin, kaikki yö kukkujat olivat vasta heräilemässä. Pian kaduilla liikkuisi vartijoiden lisäksi mitä hämärämpää porukkaa ja humalaisempia ihmisiä. Myös yötyöläiset valmistautuivat vuoroihinsa. Tähän aikaan majatalojen sivukujilta saattoi helpostikin löytää vähäpukeisia naikkosia, mikäli kaipasi petinlämmikettä.
Tällä kertaa katuja koristi myös hieman harvinaisempi tapaus. Prinsessa Lily oli poistunut linnan ummehtuneista huoneista ja lähtenyt ulos haukkaamaan happea. Koska Kuningas Harald ja nuorempi prinssi Henry olivat tantereella, ei Lilyn tarvinnut kysellä lupia keneltäkään! Vain vanhempi prinssi, prinsessan setä Donald oli jäänyt linnalle ja piti kuningaskuntaa pystyssä prinsessan kera. Lily oli jo jonkin aikaa ollut sotilaallisessa koulutuksessa, joten Prinsessa halusi päästä testaamaan, pärjäisikö kadulla yksin. Joskin, tuskin mitään vakavaa tapahtuisi. Katuvartijat olivat tietoisia siitä, että joukossa liikkui yksi äveriäs perse, mutta prinsessa oli kieltänyt suoranaisen holhouksen miehiltä, kuin myös naisiltakin.
Ylleen Prinsessa oli vetänyt haarniskansa, jonka hovin paras seppä oli hänelle takonut. Hopean metallinen haarniska kiilsi puhtauttaan katuvaloissa, kertoen siitä ettei sitä asua oltu vielä käytetty itse toiminnassa. Mikä sinänsä saattoi olla erhe. Kuitenkin, nuoren, lapsenmielisen neidon tavoin, Lilyllä oli pakonomainen tarve esitellä uutta haarniskaansa ja asetaitojaan, mikäli tarve vaati.
Ilma kävi yhä viileämmäksi. Hengitys alkoi muuttua pikku hiljaa höyryäväksi. Lily asteli hiljaista katua pitkin eteenpäin. Kovapohjaiset kengät pitivät tasaista kopinaa vasten kylmää kiveä, samalla kun itse haarniska kahisi pienesti joka liikkeen myötä. Kangaspalat ja viitta heiluivat pienesti ilta tuulessa, prinsessan kävellessä eteenpäin. Kypärän hän oli suosiolla jättänyt pois. Tuskin sellaista nyt oman kylän kaduilla tarvitsi! Näin prinsessa ainakin oletti, mutta usein oli todistettu, että prinsessan oletukset olivat väärässä. Naiivi hupakko.
Matka jatkui eteenpäin, pitkin hieman syrjäisempiä katuja. Prinsessa salaa toivoi mielessään törmäävänsä kadulla tapahtuvaan vääryyteen, jotta olisi voinut puuttua tilanteeseen. Voi kuinka ajatuksin siitä sai prinsessan hykertelemään jännityksestä! Mutta kunpa joku edes tarvitsisi jonkinlaista apua.. tai neuvoa. Prinsessa halusi jotain tavallisesta poikkeavaa tähän iltaan!
// Medai tänne~ En nyt valitettavasti keksinyt mitään uber mega hyvää huomion herättäjää, mutta jos haluat, voit tehdä itse huomion herättäjä viestin, niin minä sitten siihen reagoin :3 //