Kirjoittaja Agna » 16 Marras 2011, 20:28
Loryen
Haltianeito vei höyryävän piirakanpalan suuhunsa ja ohhohhotteli hetken aikaa sen takia, että piirakka poltti suuta. Hän lepytteli hetken käsiään ilmassa kuin olisi unohtanut, mitä oli juuri äsken kertomassa ja kulautti sitten omenamehusta hörpyn lievittämään kuuman piirakan makua. Ja johan se helpottikin. Loryen päästi pienen pihahduksen. Seuraavan palan aikana hän osasikin jo puhaltaa piirakanpalaa hieman viileämmäksi.
Kun piirakkaa oli jäljellä enää puolikas ja ensimmäinen hillotölkki oli pohjiltaan koluttu, Loryen oletti että he olivat kummatkin täynnä - sekä Varnefindon että hän. Varne kiitteli, ja Loryen nosti kätensä ylös hetkellisesti ja puisteli päätään.
"Ei kestä kiittää, on mukava vaihteeksi kestitä jotakuta", hän sanoi hymyillen, nousi pöydästä ja suoristi mekkoaan. Likaiset astiat hän kokosi pöydälle odottamaan tiskausta, samoin kuin tyhjän hillopurkin ja puolikkaan piirakkavuoan.
"Aah, ymmärrän", haltia totesi hymähtäen kun Varne ilmoitti, että hänen pitäisi kadota metsään lähiaikoina. Oletettavasti kyseessä oli Morna.
"Odotahan silti hetkonen, saat mukaasi pienen purkillisen hilloa ja vähän piirakkaa. Ties vaikka sinun tulisi nälkä metsäreissullasi", Loryen sanoi ja leikkasi noin kolmasosan siitä vähän reilusta puolikkaasta piirakasta joka vuoassa vielä lepäsi. Pieneen hillopurkkiin hän taas lapoi omenahilloa ja sulki tiiviisti purkin suun. Hän asetteli piirakan ja hillon pieneen, vähän rikkinäiseen koriin.
"Saat pitää tuon korin sillä se on jo valmiiksi rikki. Ei siis tarvitse korjata tai palauttaa", nainen naurahti ja ojensi korin Varnefindonille.
"Oli mukava tavata sinut. Pidähän huolta itsestäsi", hän totesi vielä ja taputti pitkää miestä selkään.