[ Oho, mun moka! Tarkoitit varmaan ketun korvia ettei suden? Ja muuten, Illidanilla ei taas ole paitaa - ei edes päivisin jolloin tuolla on musta viitta nykypukeutumisen päällä. Mutta pikkuvikoja, mitäs niistä! :D]
Chikan pieni hihitys sai Illidanin hymyilemään lempeästi. Naisen painautuessa lähemmäksi sarvipäätä mies kietoi kummatkin kätensä Chikan ympärille ja piti tuota lähellään. Illidan nosti myös päänsä ylemmäs äskeisestä kaulasuukottelusta ja nojasi päällään hellästi naiseen. Pitäessään Chikaa syleilyssään ei tuo voinut estää itseään silittelemästä naisen poskea hellästi.
Yllättäen nainen vetäytyi pois miehen syleilystä, jolloin Illidan osasi jo päänsä sisällä ajatella että Chika sanoisi seuraavaksi jotain
"Noniin, tämä oli tässä, heippa!" ja lähtisi sitten pois. Miehellä oli hämmästynyt katse ja vaikea olo; tuo ei tiennyt mitä pitäisi sanoa. Onneksi Illidanin ei tarvinnut alkaa kuitenkaan kyselemään mitään kun Chika jo puhuikin mistä oli kysymys. Vaikea olo lähti, mutta hämmästynyt katse jäi. "Siis mitä?", mies kysyi hölmistyneenä toivoen ja olettaen kuulleensa väärin. Pian tuo kuitenkin tajusi kuulleensa oikein. "Pidän tietysti! Vaikka olenkin niin kokematon kuin ikäiseni olla ja voi, en minä nyt kenenkä tahansa kanssa olisi näin hyvää pataa. Enhän minä silti sinua vielä tunne kokonaan, tänään kun vasta tapasimme, mutta olen varma ettei ole toista sinunlaistasi." Illidan sopersi pienesti järkyttyneen oloisena. Miksikä Chika Illidania oikein luuli? Ja vaikka Illidanin ja Chikan väli oli äsken ollut niin läheinen, ei varmasti mies vieläkään lakannut pelkäämästä naisia. Paitsi Chikaa. Muttta eipä sarvipää edes enää tuntenut mitään tarvetta lähestyä muita naisia.
Hämmentyneen oloisena mies korjasi hermostuneesti asentoaan, jolloin tuo onnistui osumaan oksalla lepäävään maskiinsa joka tippua kolahti maahan. "Hitsi...", Illidan sanoi hiljaa, hypähti sitten heti oksalta maahan, jalat joustaen alastulossa mikä teki hypystä kivuttoman. Jos aikakausi oli 2000-lukua, voisi Illidanin liikehdintää ja taktikointia kuvailla parkouriksi. Tällä vuosisadalla miehen liikehdintä oli kuitenkin melko vieras ja outo juttu. Sarvipää nousi ylös maasta ja nosti maskinsa ylös. Kankaassa oli ties mitä lehtiä ja roskia, joita mies tyytyi puristelemaan kädellään.