Kirjoittaja Ivy » 15 Huhti 2008, 18:20
Ophelia
Ophelian päästyä istumaan tyynylleen, Ane hyppelehtikin hänen luokseen ja ojennutti suurehkon kokoista pakettia nyt Ophelian nokan edessä. Ophelia katsoi vaaelanpuna rusettista, sinistä pakettia kulmat koholla, ojennuttaen lopulta kätensä ja otti paketin hymyillen vastaan. Ophelia totesi samassa paketin olevan hieman jopa painavahkosta päästä, mikä sai Ophelian puolestaan sanattomaksi arvuutellessaan nyt mielessään paketin sisältöä...
Ophelia laski paketin reisiensä päälle, ottaen käsiinsä sen mukana tulleen pienen lapun jossa luki kauniilla kaunolla hänen nimensä ja samassa tunsi Anemonen -hieman puristavahkon- kietauksen kaulansa ympärillä, mikä sai Ophelian tällä kertaa pikemminkin nauramaan kevyesti kuin haukkomaan henkeä tämän puristus otteessa.
"Kiitos." Ophelia kiitti, yhä hieman nauraen Lilynkin häntä nyt onnitellessa. Ophelia jäi katsomaan hymyillen lapulla olevaa nimeään, kun Anemone hyppelehti Lilyn luokse ja hihkaisikin kohta, että he olivat tuoneet mukana myöskin kakkua. Ophelia katsahti ylös Anemoneen ja tästä pöydällä liikahtavaan pieneen valkoiseen laatikkoon, mikä mitä ilmeisemmin sisälsi kyseisen kakun. Ophelia asetti kätensä kakkupaketin reunoille ja siirsi sen sivummalle pöydällä, hehän voisivat syödä kakkua sitten vaikka teen kanssa, jahka vesi siis ensin kiehahtaisi. Ophelia kohotti hymyilevän, ehkä vähän sädehtivän katseensa Lilyyn, tämän avatessaan suunsa. Black ei ollut päässyt tulemaan, sinänsä kai harmi, mutta kyllä sen ymmärsi jos tällä oli asioita hoidettavanaan.
Ophelia oli tosin epäillyt, että Black edes tiedosti kyseistä päivää, siitäkin kun oli jo ollut jonkin aikaa kun Ophelia oli 'syntymäpäivänsä' Blackille kertonut... Tosin, eiväthän he olleet Blackinkään syntymäpäivää silloin marraskuun kuudentena päivänä pahemmin juhlistaneet... Ophelia oli kyllä muistanut, mutta ei ollut juuri tuona päivänä tätä nähnyt eikä sitten kehdannut onnitella enää jälkeen päin... Varsinkin kun Ophelia oli kuullut, että vähän vanhemmat ihmiset olivat herkkiä iästään ja Black nyt oli paljon vanhempi miltä näytti ja käyttäytyi!
"Ymmärrän, ehkä näen häntä sitten myöhemmin." Ophelia sanoi, laskien katseensa taas paketin vaaleanpunaiseen rusettiin, löytäen sormensa syyhyämässä avaamaan rusetti solmua auki.
"Teitä ei varmaankaan häiritse jos avaan tämän nyt?" Ophelia sanoi nostaessaan jälleen leveähkösti hymyilevän katseensa Lilyyn ja Anemoneen, katsahtaen sitten takaisin sylissään olevaan pakettiin ja vetäisi hiljalleen paketin päällä olevan rusetin auki. Saatuaan rusetti nauhan käärittyä pois sinisen paketin päältä, Ophelia kietoi tämän rullalle ja asetti istuin tyynynsä viereen, avaten lopulta itse paketin luukkumaiset kannet ja pysähtyi, hymy hyytyen nyt mitä hienoimman tee astiaston näystä...
Ophelian silmät näkivät nyt mitä loisteliaimman että hienoimman tee astiaston jonka hänen silmänsä olivat koskaan nähneet! Sarjaan kuului kuusi kuppia että lautasta, sokerikko ja teepannu ja jokaisen reunat ja kahvat olivat kullattuja ja kylkiin oli taidokkaasti maalattuja punaisia ruusuja. Ophelia otti varovaisesti käteensä yhden teekupeista, nostaen sen korkealle silmiensä tasolle ja jäi tujottamaan sitä hiljaa silmät ja suu auki. Posliini oli yhtä valkoista kuin koskematon lumi ja Ophelia saattoi melkein nähdä omien silmiensä heijastksensa tästä. Se oli sata kertaa hienompi kuin hänen vanhansa, joka oli puolestaan hyvin koruton verrattuna nyt Lilyltä ja Anemonelta saamaansa, varsinkin kun edellinen tee astiasto oli lähinnä savesta, eikä hänellä ollut niissä mitään kuviointiakaan ollut.
"Se on hieno..." Ophelia sai viimein sanottua, katse liimautuneena edelleen siihen yhteen ainoaaseen tee kuppiin.
"Se on todella hieno! Hienoin mitä minulla on koskaan ollut!" Ophelia jatkoi silmät sädehtien ja siirsi katseensa Lilyyn kiittävänä, samalla kun laski teekupin varoen takaisin muiden joukkoon, raaskeiko näistä edes juoda?
Sitten Ophelia laski paketin sivulle, rusetti nauhan viereen ja kaivoi käsiinsä teepannun, nousi tyynyltä ja käveli sivuovelleen.
"Tee tulee ihan pian, voimme syödä kakkua sitten myöskin." Ophelia sanoi hymyillen, edelleen haltioissaan uudesta teeastiastostaan ja katosikin pian oven taakse. Nyt vaan pari hassua teepussia veteen, joka värjäsi höyryävän veden punertavan ruskeaksi ja Ophelia sitten tarjoilisi posliiniseen teepannuun ja siitä sitten kolmeen posliiniseen teekuppiin. Ophelia kaivoi vielä laatikostaan muutaman pienen lusikan sekä veitsen, sokeria hänellä ei valitettavasti juuri nyt ollut... Joten sokerikko jäi nyt käyttämättä.
Ophelia käveli takaisin kappeliin, pidellen käsissään puista tarjotinta, jonka päällä lusikat, veitsi ja teepannu oli ja laski tämän pöydälle. Otti laatikosta kolme kuppia sekä lautasta, asettaen lautaset kuppien alle ja lusikat näiden vierelle ja antoi jokaiselle heistä oman. Sitten Ophelia avasi kakkupaketin, naurahtaen nähdessään tässäkin syntymäpäivä onnittelut, joka tosin jakautui ainakin viiteen pieneen palaan Ophelian sen osiin leikatessa.
"Hassua, minusta ei tunnu juurikaan erillaiselta... Vaikka täytänkin jo kolmetoista." Ophelia sanoi hymyillen, samalla kun kaatoi Lilylle ja Anemonelle teen ja lopulta myöskin itselleen, ottaen kupin käteensä ja lähti pyörittelemään sitä lusikalla, luoden pienen pyörteen tämän keskelle.
Hänestä ei tuntunut juurikaan erillaiselta, tosin pientä totutteluahan se aina uuteen numeroon ikänsä suhteen vaati.
"Kiitän muuten lahjasta, pidän siitä todella paljon." Ophelia sanoi, vaikka kai tuo oli jo Ophelian ilmeistä jo ihan selvä asia, että tämä oli lahjastaan pitänyt.
//AAAARAARARARAAAAAAGH!! DDDDDDDx//