Kirjoittaja Kitty » 17 Marras 2011, 17:11
Mimi
Delathos näytti haistattavan pitkät sille ajatukselle että tuo kuolisi nuorempansa silmien edessä, toisaalta tuo kuulosti lupaavan lohduttavalta, mutta samalla Mimin olisi tehnyt mieli lyödä toista kepillä selkään. Pakkashaltia koitti näköjään nousta ylöskin, puoliverisen olisi tehnyt mieli neuvoa ettei tuo iso jääräpää saisi liikkua, mutta haavasta säteilevä kipu taisi selittää sen muutenkin. Mies kertoi kuitenkin valitsevansa tohtorin vaihtoehdokseen. "Sitähän minäkin." Mimi sanoi ohjastaen hevoset kohti tuntematonta vuoristopolkua.
Ilta taittui yöhön, ja neito tunsi kuinka hänen sisintään kalvoi ajatus Delathosin menehtymisestä, ja siitä kuinka tuo olisi saattanut selvitä paremmin jos hän itse ei olisi töpeksinyt. "Sano heti jos reippaampi tahti tekee pahaa." Mimi sanoi käskien hevoset oikein kunnon käyntiin, ravia tuo ei uskaltanut nostaa, putoaisi pian itsekkin selästä. Armoton päänsärky iski, mukaan lukien myös kovan selkäkivun sun muut kipeät paikat nuoremman kehossa, hiljaksiin myös ajatus siitä ettei kumpikaan heistä tulisi enään elävänä alas vuoristosta alkoi kaivertaa mieltä. Mimi kuitenkin koitti pitää mielessään että Delathos pieksäisi hänet tuonpuoleisessa jos nyt loppuisi puhti kesken ja kaksikko jäisi odottelemaan hidasta kuolemaa, vaikkei tyttö oikein jumaliin uskonutkaan, se jos mikä kuitenkin pakotti jaksamaan eteenpäin.
Yö eteni reippaiden kavionaskelien säestämänä, sekä kylmän ilman viiltämänä. Pikkuhiljaa alkoi Mimilläkin olla kaikki valttikortit käytettynä ja kipu tuntui syövän viimeisetkin voimat nuoremmasta. Välillä tuon pää jopa retkahti alas kun neito torkahti, mutta onneksi äkkinäinen liike kuitenkin herätti tuon. Yön pimein hetki on juuri ennen auringon nousua, ja niin se oli nytkin, juurikun Mimi oli heittämässä hyvästit viimeisille toivon rippeille, näkyi horisontissa valoa. Puoliverinen käskytti väsynyttä hevosta vielä viimeisillä metreillä kirimään vauhtia, ja toisenkin hevosen oli nöyrästi seurattava. "Jaksa vielä vähän aikaa Del" Mimi sanoi hiljaa, miltei kuiskaten kunnes kaksikko saapui pieneen kylään keskellä vuoristoa. Puoliverinen katsoi epätoivoisena pientä kylää jossa oli muuan kapakka, sekä majatalo, niiden lisäksi äkkiseltään katsotuna noin viisi rakennusta, kyseessä oli niin pieni kylä että lääkärin löytäminen ei ollut itsestään selvyys, liekö näin pienessä kyläpahasessa edes lekuria ?
Puoliverinen laskeutui nopeasti alas hevosen satulasta köyttäen ratsut puomiin kiinni. "Odota sinä siinä, etsin nopeammin yksin." Mimi sanoi lähtien juoksulla käymään rakennuksia läpi, onneksi majatalon isäntä osasi neuvoa missä rakennuksessa oli lääkäri, ja ystävällinen isäntä tarjoutui auttamaan kookkaan haltian kantamisessa, olihan tuo itsekkin haltia. Pian oltiinkin lääkärikin haettu paikalle ja puolitajuissaan oleva Delathos laskettiin hevosen selästä varoen alas, kun Mimi ja majatalon pitäjä raahasivat tuota suurta miestä kohti lääkärin taloa. Lääkäri oli puolestaan kääpiö, joten tuo ei ottanut osaa eikä arpaa miehen kantamiseen. Vaikutti pitkälti siltä että kaupunki oli täynnä taruolentoja, mikä oli toisaalta vain plussaa.
Potilas kannettiin lääkärin talon alakerran ainoaan makuuhuoneeseen jossa pystyi suorittamaan tarvittavat hoitotoimenpiteet. Kääpiö keitteli vettä ja puhdisti neulat kiehuvassa vedessä, upottaen samalla karhunlankaa veteen, kaikki oli putsattava. Samaan aikaan Mimi ja majatalon pitäjä riisuivat Delathosin yläosattomiin, majatalon isäntä oli sitä mieltä että nuoren neidin olisi poistuttava, mutta tämä nuori neiti sanoi jäävänsä kaverinsa vierelle koko yöksi. Piakkoin saapui lääkärikin paikalle alkaen puhdistamaan miehen haavoja, varoen alkoholilla, ja sitten vedellä, nyt kun haava oli puhdas voitaisiin se ommella. "Tämä tulee sitten sattumaan." Kääpiö sanoi saaden huolestuneen ilmeen Mimin kasvoille. Lääkäri teki pidemmän aikaa erittäin tarkkaa työtä, ja väsynyt tyttö joutui pinnistelemään pysyäkseen hereillä. Lopulta lääkäri kuitenkin ilmoitti olevansa valmis katkaisten langan samalla. Haava pitäisi vielä sitoa, mikä taisi olla nyt vaivattomin operaatio. Ystävällinen kääpiö kertoi vielä tullensa tunninvälein tarkastamaan potilaan kunnon, tarjoten neidollekkin omaa sänkyä nukkumiseen, mutta Mimi vain sanoi jäävänsä ystävänsä vierelle koko pirun yöksi. Majatalon omistaja ja lääkäri postuivat sittemmin huoneesta, mimin jäädessä tuolille vuoteen viereen istumaan. "Koitaa jaksaa Delathos, kaikki on nyt hyvin." Mimi hoki toiselle nukahtaen kuitenkin pian sängynlaitaa vasten.