Tännekö kaikki päättyy? || Dakum

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Tännekö kaikki päättyy? || Dakum

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Loka 2011, 19:57

Delathos

Valkeat hiukset luikertelivat käärmemäisesti pitkin lattiaa, kun Delathos käänsi kylkeään tyrmän kivisellä, kylmällä ja vieläpä kosteallakin lattialla. Mestarillisesti oli mies osannut itsensä hinata keskelle väijytystä yrittäessään paeta murhattavan kohteensa tieltä alakynteenhän siinä oli väkisinkin jouduttu ja tässä oli tulos. Tyrmä. Ei mikään mukava sellainen milloinpa vankityrmät mukavia olisivat edes olleet? Edes olkia ei oltu tarjottu pahemmin pehmikkeeksi lattialla makaavalle herralle. Miksipä ihmiset mukavia haltialle olisivat tahtoneet olla, typerää edes ajatella moista varsin typerää.

Eniten haltiaa kismitti se, että oli jälleen epäonnistunut tehtävässään. Tämä taisi olla kolmas kerta putkeen. Pelkkä ajatus sai kuuraparran mutristamaan huuliaan. Onnetar ei selvästikään tahtonut olla hänen puolellaan ei ollut tahtonut olla enää pitkään aikaan. Delathos ei ollut aikoihin tuntenut edes olevansa enää valmis pistämään haluttuja pois päiviltä. Kunto oli tuntunut rapisevat, samoin hyvin syvälliset ajatukset olivat saaneet haltian miettimään alan vaihtoa. Kuuraparta oli silti vakaasti yhä sitä mieltä, ettei tulisi elämässään muuta tekemään, kuin jatkamaan isänsä jalanjäljissä. Tällä tiellä hän pysyisi, ja jos siltä horjuisi, oletettavasti tuo kyllästyisi elämiseen, mahdollisesti lopettaisi itsensä siinä ohessa, eikä kukaan välittäisi. Niin siinä varmasti kävisi. Valkohiuksinen käänsi jälleen kylkeään turhautuneena edellisen alkaessa kipeytyä kovalla lattialla makaamisesta. Aikaisemmin häntä mukiloineiden vartijoidenkin aiheuttamat mustelmat ja kuhmut ajoivat tehokkaasti osaansa, ja saivat miehen päästämään välillä turhautuneita älähdyksiä suustaan.

Pian joku kuitenkin astui tyrmän ovesta sisään, mikä sai Delin kavahtamaan seinää vasten istumaan. Tulija oli leveästi virnuileva vartija, joka osoitti keihäänsä kärjellä aseetonta haltiaa, joka puolestaan hyvin rohkeasti hymyili pirullisesti miehelle takaisin. Kuuraparta olisi saattanut helpostikin heitellä tätä tulijaa pitkin seiniä ja karata omatoimisesti, jos tuolla ei olisi ollut tuota keihään pätkää kädessään ja toveriaan odottamassa sellin ovella. Pakkasherra hymähti hyvin kiittämättömästi, kun vartija laski kärsineen näköisen tarjottimen maahan.
Leipää ja vettä. Pitäähän sinun olla voimissasi kun aamulla palaamme taas kuulustelemaan sinua, ihmismies tokaisi huvittuneena ja toinen naureskeli kylmästi tyrmän suulta.
Mielummin kuolisin kuin koskisin koin syömiin leipiinne. Takuulla myrkytetty tai jotain. Ja tuo juomakin, hyi olkoon, kuuraparta tokaisi haltiaksi, joka sai yhä sellissä olevan miehen kasvot vääntäytymään hieman pelokkaiksi. Ehkä epätietoisuus siitä, mitä valkohiuksinen haltia oli juuri kironnut, sai toisen tuntemaan olonsa epämukavaksi. Nopeasti tuon jälkeen kaksikko poistuikin hiljaa paikalta ja tyrmän ovi pamahti jälleen tiukasti kiinni.
Johan nälkä oli haltiaa koetellutkin. Silti tuo jaksoi epäillä hänelle tarjottujen eväiden olevan myrkytettyjä, tai vähintäänkin huumattuja. Samapa tuo oli ne silti nassuunsa pistää, eihän tässä ollut enää mitään menetettävää. Tuskin Delathos aivan heti olisi täältä pääsemässäkään pois, joten itsensä ruokkimisesta oli pidettävä huolta niinkuin vain saattoikin. Kuuraparta vetäisi jalallaan tarjotinta lähemmäs itseään ja hieman epäröiden alkoi jyrsiä kuivaa leivänkannikkaa.

//Dakum tänne jos tulisit! :3//
Viimeksi muokannut Crimson päivämäärä 05 Joulu 2011, 13:34, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 02 Marras 2011, 20:05

Elwyn

Tälläisiä tapauksia ei sattunut kovin usein ja nyt näemmä oli taas sen aika. Elwyn oli hälytetty jatkamaan toisen epäonnistunutta tehtävää suorittamaan, täydellisesti. Ellei tehtävä olisi tärkeä, unohdettaisiin moiset jatkamiset. Yleensä epäonnistunut jonkinsortin murhaaja oli menehtynyt, joutunut tyrmään tai pahimmassa tapauksessa- yksinkertaisesti paennut keskeyttääkseen operaation. Tämä taisi olla toinen tai kolmas kerta, kun Elwynille annettiin työ tekemään homma kotiin.
Nyt olikin asiassa suurempi mutka; tehtävän lisäksi haltian pitäisi löytää operaation edellinen yrittäjä, nimittäin Delathos N'drayer- elävänä tai kuolleena. Tätä neitokaiselle ei selitetty, mutta kai tämä mies olikin kuitenkin niin pätevä ammatissaan, että tuon toivottiin löytyvän, jotta voitaisiin antaa tälle uusi mahdollisuus.
Elwyn päätti lähteä ilman uskollista ystäväänsä Akashia kohti ihmisten linnaa, tyrmään, jonne pomo oli käskenyt ensimmäiseksi mennä. Jos Delathos löytyisi sieltä, voisivat haltiat yhdessä suorittaa tehtävän loppuun, jos vankina ollut vain suinkin kykenisi.

Tyrmä oli haltialle tuttu paikka. Onnekseen tuo ei ollut viettänyt aikaansa tuolla inhottavassa paikassa päivää kauempaa, sillä oli onnistunut pakenemaan, vaikkakin kovin vaivalloisesti. Nämä rikkeet eivät siltikään ole olleet turhia, kukapa nyt onnistuisi tekemään yhtään mitään, ilman virhettä, jota ei tee ensi kerralla ja jolloin kaikki menee täydellisesti? Bonuksena Elwyn tietää vankilan lähes tarkalleen, joten turhaan seilaamiseen ei hukkaudu paljon aikaa kuten viimeksi. Linnan läheisyyteen oli aina hankala päästä, jopa itse ihmisten. Vartijathan kyselivät kaikenlaista muukalaiselta, varsinkin jos tuo näyttäisi yhtä oudolta ja epäilyttävältä kuin Elwyn. Nainen toivoi, ettei linnan lähelle tarvitsisi kovin usein hiiviskellä, sillä ihmiset saattaisivat lisätä turvatoimia, jatkuvien tappojen johdosta. Huvin vuoksihan haltia ei heitä tappanut, ihan juurikin tuosta samasta syystä, vaikka mieli olisikin tehnyt.

Tyrmä sijaitsi linnan kellarikerroksessa, sikäli hyvässä paikassa, että sinne oli helpompi päästä, kuin itse linnan sisälle. Nyt neito olikin päässyt kolmen tapon jälkeen tyrmän raskaille, kaksiovisten portaille. Tuo avasi toisen ovista ja puikahti sisälle. Samassa sieraimiin tuntui menevän tuo inha, tunkkainen ja hieman hometta muistuttava lemu. Ihmiset! Vain tuo kansa pystyi olemaan tässä ällöttävässä hajussa. Elwyn hiipi eteenpäin, kaikki aistit tarkkaavaisimpina. Lyhyen käytävän päässä oli muutama ovi, josta haarautuisivat pitkät pätkät lisää käytäviä sekä tyrmät vieri vieren seinän toisella laidalla. Haltia ei tiennyt, oliko ihmisillä minkäänlaista logiikkaa sijoittaa haltioita ja ihmisiä sekaisin samalle tyrmäkäytälle, vai olivatko ne siististi kaikki omissa kansoissaan. Mitään tässä ei jääty miettimään, ovi aukesi sisään päin ja johan siinä vieressä seisoikin yksi vartija. Nopeammat refleksit olivat neitosella, joka lävisti miehen kurkun, tietämättä ehtikö tuo edes kunnolla kääntyä katsomaan tulijaa. Nainen kumartui ruumiin äärelle ja kopeloi tämän lantiota, yrittäen löytää vyössä riippuvia mahdollisia avaimia. Ilman tuota pientä, mutta niinkin tärkeää esinettä olisi todella hankala paeta tyrmästä. Elwyn ei ollut varma, saisiko omilla voimillaan vankilasopin oven tai lukon rikottua tarpeeksi äänettömästi ja nopeasti, jotta pako olisi riittävän nopea. Siksi hän halusi löytää avaimet, vaikka ne pitikin kalastella vartijoilta.
Tältä avainta ei kuitenkaan löytynyt, olisihan se ollutkin liian helppoa. Käytävällä ei ollut muita vartijoita, joten Elwyn alkoi kurkkia jokaisen oven kaltereiden väleistä, yrittäen löytää Delathos. Eihän nainen tietenkään tiennyt, miltä toinen näytti, mutta kyllä tuon erottaisi, vaikka kysymällä. Tämä käytävä olikin varsin köyhä vangeistaan, sillä kaikissa sopeissa ei ollutkaan ketään. Vain niissä muutamissa, mutta yksikään ei ollut näyttänyt sopivalta. Joku vangeista alkoikin mölytä apua, tunnistaen tulijan toiseksi, ei vartijaksi. Elwyn ei tuosta piitannut, vaan tuolla oli aikeissaan jatkaa etsintöjään keskimmäisestä ovesta.

Tällä kertaa oven vieressä ei vartioinutkaan kukaan. Ihminen oli varmasti joko sellissä tai käveli arvokkaan näköisenä käytävällä, tarkastellen vankeja. Tällä käytävällä ei ollutkaan yhtä hiljaista kuin edellisessä. Monista huudoista päätellen ainakin yksi oli humalassa. Ennen kuin vangeistakaan kukaan huomaisi vierasta, painautui Elwyn sellien ovia vasten ja hiipi kumarassa. Näin kukaan vangeistakaan ei tajuaisi mitään, vaikka sattuisikin parveilemaan kaltereissa kiinni. Käytävän päässä jutteli kaksi miesvartijaa toisilleen, välillä naureskellenkin. Toisella heistä täytyi olla avain. Yhtäkkiä yksi vangeista alkoi potkia ja hakata sellinsä ovea huutaen raivoissaan jotain epämääräistä.
Oleppas nyt hiljaa siellä, vai pitääkö tulla taas opettamaan käytöstapoja? toinen vartijoista huusi matalalla ja uhkaavalla äänellä. Tosiaan, pauke alkoi käydä hermoihin. Miesvanki ei ilmeisesti edes halunnut kuulla uhkausta, vaan jatkoi metelöintiään. Pitikin sattua, jos vartijat tulisivat, he huomaisivat haltian, sillä kyseinen häirikkösoppi sattui olemaan kahden sellinoven päässä.
No niin, nyt me tullaan! vartija julisti ja tuon toveri seurasi tätä. No, hoituisihan tämä näinkin, mutta ei suunnitellusti.

Elwyn odotti viimeiseen hetkeen, ennen kuin yllätti miehet. Käytävä oli kapea ja siksi ärsyttävä taistelukenttä. Toinen miehistä juoksi päätä pahkaa kohti ovea, toinen taas yritti estää haltiaa menemästä tuon perään. Hälytystä tänne ei kuitenkaan kaivattu, joten Elwyn nopeasti tainnutti pienellä, mutta voimakkaalla käden liikkeellä jääneen vartijan, jolloin tuo lyyhistyi lattialle. Tajuissaan tuo oli, muttei pystyisi liikkumaan hetkeen. Yksi toisensa jälkeen vankien silmäparit ilmestyivät kaltereiden väleihin, kerrankin jotain showta. Nyt haltia jäädytti jääloitsullaan lukon ovesta, jonne toinen miehistä oli matkalla. Mies kirosi hitauttaan ja miekka tanassa asteli kohti haltiaa. Vangit alkoivat huudella riemuissaan kaikenlaista, jopa vislaamallaan neidolle. Jopa ennen rähinöinyt mies kiinnostui näkemästään. Elwyn alkoi ottaa yhteen tuon vartijan kanssa, joka oli selvästi nuorempi makaavasta miehestä. Nuorempi ei suinkaan ollut kokematon, tuo onnistui kamppaamaan haltian. Miekka ei onneksi osunut keskelle neidon vatsaa, vaan kalahti kovalle ja kiviselle lattialle, naisen ehdittyä pyörähtää toiseen suuntaan ja pomppaamaan samoin tein seisaalleen. Makaava vartija kutsui nuorempaa tämän nimellä, jolloin mies tietenkin käänsi katseensa tuohon. Tästäkös haltia saikin tilaisuuden, ennen kuin vartija ehti kääntää takaisin päätään, ryöppysi verta tämän selästä. Vanhempi vartija oli päässyt jaloilleen, mutta hoippusi. Elwyn tiesi, ettei tuosta olisi enää vastusta, ei niin ollutkaan.

Aivan, avain löytyi vanhemmalta vartijalta. Nyt Elwyn aloittikin toisesta päästä käytävää ja käveli sellien viereltä, katsoen tarkkaan jokaisen vangin kasvoja, jotka olivat kiinni kaltereissa, vapauden toivossa. Toivottavasti Delathos löytyisi täältä.

//Täältä tullaan! :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Marras 2011, 11:15

Delathos

Kovin nyrpeänä mies mutusti kuivaa leivänkannikkaa käsistään syli täynnä tuon kuivan kannikan murusia. Ne eivät kuitenkaan tahtia hidastaneet ja pian leipä olikin miehen suusta alas kadonnut. Ei noin pieni pala hänen nälkäänsä ollut auttanut hädintuskin ollenkaan, mutta pitipähän murinan loitommalla edes hetken. Suuta kuivasi, joten haltia kippasi vielä vedet tuosta ruosteisesta kiposta kurkustaan alas, sitten tuo pyyhki kovin tyytyväisen oloisena suupieliään paitansa hihaan.
Samassa miehen huomio kiinnittyi teräksisen kalterioven pienen pieneen ikkunaan. Toiselta puolelta oli kuulunut jo pitemmän tovin melkoista mekastamista, mistähän mahtoi olla kyse? Vartijatko siellä toisiaan nylkivät vai oliko joku päästänyt vangit vapaasti rellestämään vankityrmien käytävälle? Del raapi päätään hetken ja yritti lopulta kavuta itseään pystyyn seinästä tukea ottaen. Jalat tuntuivat kankealta ja voimattomilta, kun niillä ei oltu seisty vähään aikaan ja päässäkin huimasi ankarasti. Se ei kuitenkaan yhtä sisukasta pohjoisenhaltiaa pidellyt kauaa aloillaan vaan ähisten ja puhisten miehen onnistuikin päästä tolpilleen ja marssia tyrmän ovelle, kovin kömpelön oloisesti tosin.

Del kurkkasi pienestä kalteroidusta ikkunasta ulos. Miehen kasvoille nousi hitusen hämmentynyt ilme, kun hieman kauempaa alkoi kuului vislauksia ja huutoja ties kenelle. Eikö tuollainen möykkä jo itsessään kutsuisi vartijoita paikalle? Kenellä edes oli rahkeita tulla riehumaan tällaiselle osastolle, jossa miehet ja mikseivät myös naisetkin rikoksiaan ja erheitään korjailivat istumalla kosteilla lattioilla jo oli aikoihin eletty. Delathos kurkkasi uudemman kerran ikkunasta ulos ja näki silmissään kuinka vankien katseet kirkastuivat kun se joku asteli nyt ilmeisesti tähän suuntaan. Tappeluako aloittamaan kenties jälleen kun toinen käytävän pää oli kovin hiljentyneen oloinen, kuin valtava pettymyksen tunne huokuisi halki tyrmien käytävän. Kuuraparta vetäytyi hieman kauemmas kaltereista ja raapi jälleen mietteissään päänuppiansa.

Samassa joku tai jokin livahti hänen sellinsä ikkunan ohitse ja sai valkotukan palaamaan takaisin kaltereille. Del tunnisti heti, ettei kyseessä ollut vartija. Mutta kukas sitten? Kuka muu saattoi noin vapaasti etsiä tahtomaansa näiltä käytäviltä?
Hei sinä! pakkasherra huudahti ja potkaisi tyrmänsä ovea herättääkseen huomiota tässä kulkijassa. Mieli olisi tehnyt vielä vislata perään, mutta se olisi varmaan aiheuttanut toisessa pelkkää närää ja kummastusta.
Täällä näin. Auta minut ulos täältä, Delathos tavaili vaativasti kulkijalle, joka kenties saattoi olla hänen pelastajansa. Ehkä tälläkin pahanilmanlinnulla todellakin oli joku suojelusenkeli, joka hänen peräänsä katsoi.


//Pahoittelen viivästystä, pahoittelen tönkköä tekstiä, pahoittelen kaikkea, koska inspiraationi kirjoittamiseen ei nyt vain ole niin kohdillaan kuin voisi olla;____;//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 20 Marras 2011, 18:21

Elwyn

Huudot ja kaikenlainen muu älämöinti seurasivat toinen toistaan ja siksi tunnelma olikin kuin huutokaupassa. Moni käsipari kaltereissa yritti kenties tavoittaa kulkijaa tai saada paremmin huomiota. Tietysti Elwyn oli katsonut jokaiseen selliin, mutta hyvin moni oli ihminen.

Kenties haltia oli liian nopeasti katsonut yhtä tyrmää, sillä nyt sieltä kuuluikin meteliä. Elwyn palasi muutaman askeleen taaksepäin ja katsoi vähän matkan päästä kaltereihin. Tämä ei todellakaan ollut ihminen korvista päätellen. Harvinaisen väriset hiukset ja ihon toinen omasi muutenkin.
"Mikä on nimesi?" hopeahiuksinen kysyi. Tällä varsinaisella salasanalla testattaisiin, olisiko tämä Elwynin etsimä mies.

//Ei ollut tönkköä tekstiä :D saat anteeksi, sillä itellä tuli ihan hävyttömän lyhyt vastaus :'D//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Marras 2011, 18:01

Delathos

Valkotukkainen mies huokaisi helpotuksesta, että kulkija oli palannut takaisin hänen häkkinsä luokse. Ympärillä oli niin hämärää, ettei Delathos pystynyt varmasti sanomaan oliko kyseinen henkilö nainen vai mies, mutta kulkijan tiedustellessa hänen nimeään, valkojouhi totesi itselleen että äänensä puolesta tuo nuorukainen oli selvästi sitä kauniimpaa sukupuolta edustava yksilö. Huomaamattaan Delathos raapi päätään muutaman kerran. Miksi toinen tahtoi hänen nimensä tietää? Oliko tähän kaikkeen sittenkin koira haudattuna?
Pienesti kuuraparta kohautti olkiaan ja loi silmäyksen tuohon naiseen.
Miksi sinä nimeni tahdot tietää? Delathos tiedusteli toiselta hyvin arveluttavaan sävyyn. Täytyihän sitä olla varovainen kenelle henkilöllisyytensä paljastaisi. Lopulta tuo valkohiuksinen tyytyi uudemman kerran kohauttamaan olkiaan, Delathos, haltia tuumasi nimensä lyhyesti ja ytimekkäästi ilmoille. Samapa tuo oli loppujen lopuksi kuka hänen nimensä tietäisi täällä kuoleman loukussa, josta kenelläkään ei ollut osaa eikä arpaa karata. Paitsi tietenkin pakkasherralla, jota tuo ei kuitenkaan vielä tiennyt. Herra nosti kädet puuskaan eteensä, ja jäi odottamaan kuinka nainen hänen esittäytymiseensä reagoisi.

//Ei tuo ketään tapa vaikka välillä vähän lyhyempää tulisikin n____n//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 25 Marras 2011, 20:45

Elwyn

Haltia katseli toista suoraan silmiin, kuten kohteliasta olikin. Tai no, jotkut saattoivat pitää sitä häiritsevänäkin, ainakin kun Elwynin tapainen katsoi. Olihan ymmärrettävää, että mies empi sanoa oikeaa nimeään ja että tuo sen kysymisen syytä etikin. Huokauksen jälkeen nainen ei ehtinyt selittää syytä, kun toinen sen paljastikin. Etunimi riittikin hyvin. Se oli myös naisen tapaista esittäytyä uudelle vieraalle, hän ei ollut koskaan kertonut sukunimeään tai muita nimiään.

Pieni hymynvirne saattoi käväistä haltian huulilla.
"Elwyn." hän esitteli itsensä, niin kuin hyviin tapoihin kuului. Sitten tuo ottikin aivaimet esiin ja sovitteli niitä sellin lukkoon.
"Minut määrättiin etsimään ja pelastamaan sinut." hän selitti tilannetta toiselle ja lopulta ovi aukesi.
"Oletko miten hyvässä kunnossa? Pystytkö tekemään loppuun kanssani keskeytynyttä tehtävää? Se olisi seuraava käsky." Elwyn kysyi toiselta kävellessään samaan suuntaan josta oli tullutkin vankityrmään.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Joulu 2011, 13:50

Delathos

Mies tutkaili kaltereitten takaa Elwyniksi esittäytynyttä naista. Erityisesti tuon nuorukaisen hopeanharmaat hiukset pistivät kuuraparran silmiin, mutta vain siinä hyvässä mielessä. Ne muistuttivat häntä kotikonnuista. Siellä kaikilla oli valkeat hiukset. Haikailut takaisin merten taakse vuorille keskeytyivät, kun kylmän häkin oven lukko naksahti auki. Delathos virnisti ovelasti päästyään ulos tyrmästä, jonne hänellä ei ollut aikomustakaan enää palata takaisin. Vastakkaisella seinustalla oli arkku, johon Del oli nähnyt tavaransa sullottavan. Se oli onneksi auki, mikä helpotti varusteiden takaisin saantia roimasti. Hetkeä myöhemmin oli valkojouhi saanut aseistuksensa takaisin ja täten olisi jälleen täydessä iskussa ja valmiina kaikkeen mahdolliseen.

Riittävän hyvässä auttaakseni sinua hoitamaan tehtävän loppuun, pakkasherra sanoi ja venytteli hieman käsiään samalla kun kiri välimatkan Elwyniin kiinni.
Tiedät varmaan miten täältä päästään ulos, kerran olet sisällekin päässyt. Entä vartijat? Tiedätkö jotain yksityiskohtia tehtävästä joita minulle ei kerrottu? mies tiedusteli samalla kun yritti pysyä nuorukaisen perässä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 22 Joulu 2011, 20:46

Elwyn

Oli todellakin onni matkassa, että vankien asearkku oli helposti löydettävissä että avattavissa. Vaikka kenties olisi Elwyn varmaan arkun saanut auki varastamillaan avaimillaan.
Haltia nyökkäsi vilkaistuaan miestä tuon todettua olevan valmis jatkamaan tehtävän suoritusta. Hän oli pahoillaan vauhdistaan ja tiesi sen ehkä ärsyttävän Delathosta, mutta hän halusi äkkiä pois tyrmästä.
"Tiedän kyllä, vartijoita ei pitäisi olla täällä tiellä, ellei joku ole tullut kuolleiden tilalle. Ulkona suunnitelmaa pitää hioa." hopeahiuksinen vastasi ja muisteli hetken tehtävää, sen päämäärää ja menetelmiä.
"En, he ovat selittäneet minulle täsmälleen samat asiat kuin sinullekkin." nainen vastasi lopulta päästyään ensimmäiselle ovelle. Hän raotti ovea hiljaa ja katsoi, ettei ketään olisi oven takana. Kuin ei ollutkaan, sitten eteenpäin seuraavalle ovelle.
Tehtävänä oli siis tappaa kaksi ihmisten komentajaa. Heidän oletussijaintinsa oli kerrottu, nimet sekä arvot. Mitään muuta tietoa ei ollut, mutta mitäpä sitä turhia kertomaan, pomoja kiinnosti noiden päät heidän pöydillään.

Ihmiset olivat olleet liian hitaita, eikä kukaan ollut siis käynyt tarkistamassa vartiointitovereintaan, joten vain muutama ruumis tuli vastaan. Viimein ulko-ovi tuli vastaan.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Tammi 2012, 11:08

Delathos

Nuorukainen ei vaikuttanut miltään turhalta tapaukselta. Oliko tuo todella niittänyt joka ikisen vartijan matkan varreltaan tänne? Parempi Delathosille, sillä miehellä ei vielä ollut riittävästi rahkeita kohdata uudempaa armeijaa, joka vaikka väkipakollakin murjoisi uhrinsa henkihieveriin ja paiskaisi tyrmään tuon päätteeksi - vaikka se käsittäisikin vain ja ainoastaan kenties tyrmien muutamat hassut vartijat, jotka olivat jo valmiiksi päästään hieman vialla.
Toivon todella, että olet oikeassa vartijoiden suhteen, pakkasherra tyytyi tokaisemaan naiselle vastaukseksi ja toivoi, ettei Elwyn ollut jättänyt ainoatakaan miestä eloon, joka tuo olisi saattanut huomata. Siitä ei olisi saattanut aiheutua mitään muuta kuin haittaa.

Vain muutama valmiiksi haiseva ruumis tuli vastaan hämärillä käytävillä, kun kaksikko yritti löytää tietään ulos tyrmistä. Delathosista vaikutti, etteivät ihmiset pahemmin tovereistaan välittäneet, kun tapahtumia tyrmissä ei ollut ilmeisesti mitenkään otettu huomioon. Ei ainakaan vielä. Tai sitten oli, ja joukot väijyivät jossain lähistöllä odottamassa pahaa aavistamattoman kaksikon esiin ilmestymistä. Sitä kuuraparta ei totisesti toivonut, ja osasi olla varautunut moiseen yllätykseen.
Pakkasherra kiihdytti vauhtiaan, pinkoi Elwynin edelle ja asettui ulko-oven tielle, ettei toinen vahingossakaan päättäisi kurkata siitä ulos ennen kuin suunnitelma komentajien päänmenoksi oli mietitty valmiiksi.
Luotan kyllä siihen että olet tyhjentänyt reitin tänne vartijoista, mutten silti laske pois ulkona odottavaa yllätyshyökkäystä. Näen paremmaksi miettiä tässä ja nyt, kuinka aiomme ne kaksi itseään täynnä olevaa pöyhkeilevää paskiaista surmata, Delathos sanoi ja yritti kuunnella puisen oven läpi ääniä sen toiselta puolelta, Voin myös kertoa, ettei suora lähestymistapa toimi. Yritin sitä jo ja tuloksen oletettavasti osaat päätellä itse.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 26 Tammi 2012, 17:59

Elwyn

Ihmiset olivat tosiaan liian luottavaisia ja samalla ylpeitä niin "korkeatasoisesta" vartijoinnistaan. Tuolle piti jo naisen hymyillä, eipä paljon täkäläiset satsanneet tähän asiaan. No, oli miten oli, pakenevalle kaksikolle se oli vain helpompaa kaikin puolin.
Yllätykset tietenkin olivat mahdollisia, jos joukot väijyisivät ulko-ovella, olisi Elwyn lyöty ällikällä. Silloin ihmiset olisivat toimineet äärimmäiset nopeasti ja niin, ettei murhaajankaan korvat ylimääräistä meteliä olleet havainneet.

Delathos pysäytti toisen aikeet avata oven menemällä itse tielle. Elwyn kuunteli rauhallisena, mitä toisella oli mielessä, eikä suinkaan töninyt tuota pois. Tottahan se oli mitä mies oli tuumaillut, parempi tehdä kaikki selväksi ja ennen kaikkea huolella. Myös hopeahiuksinen painoi pitkän korvansa vasten raskasta ovea. Hänen korvaansa kuului pelkkää epätasaista huminaa, josta ei voinut päätellä mitään itsestäänselvää asiaa. Ovi oli kuitenkin vankkaa tekoa ja vaikkei muutaman metrin päässä olisikaan väijyvää joukkoa, saattoi hulina johtua muusta taustamelusta.
"Pomot kertoivat, että komentajat lymyävät yleensä sotilaiden läheisyydessä, armeijatiloissa. Tai sitten kuninkaan luona, jos tuolla suurella herralla mahtoi olla jotain asiaa. Mielestäni olisi parempi unohtaa menemättä kuninkaan lähelle, kun komentajia voi tavoittaa helpomminkin." nainen selitti hiljaa toiselle, ettei vain kukaan kuulisi.
"Järjellä kun ajattelee, komentajan huomaa helposti tuon ulkonäöstä sekä kovasta äänestä. Jos ei näy, eikä kuulu, niin eiköhän liene siellä jossain sisätiloissa suunnittelemassa uutta stradegiaa." hän jatkoi odottaen toisen mielipiteitä.

//Varoitan jo nyt, että Elwynistä tulee uusi kuva, uudella esittelyllä! Siksi onkin hyvä, että tää meijjän peli on näin alussa :3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2012, 20:03

Delathos

Omiensa suojassa, kuinka herttaista, Delathos tuumasi partaansa hieraisten, kun Elwyn selitti missä mahdolliset uhrilampaat saattaisivat piilotella. Oletettavasti nuo itseään täynnä olevat komentajat lymyisivät nyt vielä paremmin piilossa, kun tiesivät, että heidän päitänsä tavoiteltiin. Mietteliäs katse tavoitti Elwynin uudestaan.
Puhut totta jos minulta kysytään. Ei luulisi olevan vaikeaa erottaa tärkeitä henkilöitä muiden seasta, valkohapsi aloitti, Tuskinpa he eteemmekään kävelevät suosiolla, vaikka kuinka kauniisti pyytäisimme, valkohapsi jatkoi naurahtaen.

Delathos kiskaisi takkiaan paremmin ylleen ja varmisti nopeasti, että kaikki aseet olivat tulleet mukaan pikaisen lähdön tiimoilta. Käsi tarttui raskaan oven kahvaan ja aluksi hieman empien kävi työntämään sitä auki. Mitä jos ulkona heitä olikin vastassa kokonainen armeija? Mitä jos Delin salaperäinen pelastaja olikin huomaamattaan jättänyt jälkiä peräänsä ja ohjannut täten koko himputin kylän heidän kimppuunsa? Toivottavasti näin ei ollut. Kuuraparta tuhahti ja lopulta työnsi koko oven auki. Jos toisella puolella joku olisi, se saisi häneltä henkilökohtaisesti kuonoonsa, vaikka kyseessä sitten olisikin armeija tai vaikka itse kuningas.
Puinen ovi narahti kokonaan auki, paljastaen hämärän pihan, jolla ei näkynyt ristinsieluakaan. Del vei toisen kätensä valmiiksi miekkansa kahvalle, ja oli enemmän kuin valmis vetäisemään sen esiin heti kun sille käyttöä tulisi. Nyt olisi parempi pysytellä piilossa. Matalana pois vihollisen silmistä.
Luulenpa että reittimme on selvä, pakkasherra tuumasi varmana ja kääntyi sitten katsomaan kumppaniaan, Ehkä sinun pitäisi kulkea edellä. Olet pienempi ja ketterämpi. Todennäköisesti myös huomaat nopeammin mahdolliset uhkat ja osaat valita reittimme paremmin jotta pysyisimme piilossa mahdollisimman kauan, Delathos selitti. Tottahan se oli. Jos kuuraparta saisi valita, hän astelisi päistikkaa sotilastuvan ovesta sisään, tervehtisi oikein lämpimästi kaikkia vastaansa tulevia ja oletettavasti ohessa tapattaisi itsensä.
Suojaan kyllä selustasi. Joten jos saan pyytää, niin naiset ensin, Del tuumasi, kumarsi hieman ja virnisti naiselle. Työt odottivat, eikä Del jaksanut odotella enempää sitä, että pääsisi miekkansa terällä lihaa leikkaamaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 25 Maalis 2012, 16:02

Elwyn Arthendálion

Hopeahiuksinen nyökkäsi nopeasti toisen tuumaukseen ollen samaa mieltä tuon kanssa. Tietenkin kaikilla vähäkin korkea-arvoisemmalla oli jonkinlaista vartiointia. Ja jos kuningasta kiinnostaisi edes vähän komentajinsa murhayritykset, tuo laittaisi extravartointia. Delathos oli pitkään aikaan kollega, joka oli yllättävän monessa asiassa samaa mieltä, rento eikä nipottanut mistään turhasta. Huomioon ottaen, että tuo oli mies eikä nainen, joka olisi jo saattanut Elwynin tuumailuun jotain vastarintaista nitinää selittänyt. Liekö toinen sitten saanut enemmän sosiaallista kokemusta yhdessä työskentelystä, ei vain tehnyt yksin, jolloin piti saada omat mielipiteensä voittoon. Tosiaan yllättäen tyynesti toinen käyttäytyi, vaikka oli joutunutkin vankilaan. Eihän se naista haitannut, päinvastoin, joskus toisten olotilat säteilevät toisiin. Niimpä haltia antoi hymyn toiselle tämän nauraessa.

Delathos tarrasi ovenkahvaan Elwynin ollessa valppaana ja hiljaa miehen vierellä. Tässähän olo oli kuin hetki ennen hyppäämistä mereen kallion päältä. Meni pieni hetki, ennen kuin ovi aukesi. Se ihmetytti naista, mutta ennen kuin tuo ehti kysyä aikailusta, pamahti ovi viimein auki. Ehkä Delathos oli lausunut mielessään rukouksen, vaikkei Elwyn sitä uskonut. Toinen analysoi tilanteen, todeten sitten ettei ketään ollut ja reitti olisi selvä. Mies ehdotti, että nainen menisi edeltä, selittäen kuitenkin pätevän syyn. Nyt vastuu reitistä siirtyisi siis Elwynille. Mikäs siinä, ehkä todellakin nainen tunsi nämä paikat paremmin, eikä hän epäillyt, etteikö Delathos pitäisi selustaa.
"Selvä." Elwyn vastasi lyhyesti ja naurahti toiselle. Enää olisi puuttunut niiaus. Haltia meni kyykkyyn, pitäen miekkaansa vyötäisillä vinosti taaksepäin, ettei se haittaisi matalana liikkumista. Nainen liikkui nopeasti, mutta lähes ääneti ja hyvin tarkkavaisena samalla tutkaili ympäristöä. Pumppu oli alkanut toimimaan normaalia nopeampaan tahtiin, johtuen jännityksestä, ei kunnosta. Se oli Elwynin mielestä hyvä asia, sillä pieni jännite auttoi paremmin keskittymään. He kulkivat seinää myöten ja päästyään rakennuksen kulmalle, kurkkasi nainen varovasti. Ei ketään, tämä alkoi käydä jo oudoksi. Oliko mahdollista, että juuri tähän aikaan kaikilla oli kahvitauko tai juurikin kaksikon huonoksi kaikki sotilaat olivat komentajien luona. Oli miten oli, nainen kääntyi ja matka jatkui. Hän tykkäisi nyt pomppia katoilla, sillä siten pääsi nopeammin eteenpäin. Mutta täällä se olisi hengenvaarallista, koska vartijoitahan riitti. Seinää ei jatkuisi enää pitkälti. Yhtäkkiä edessä aukesi ovi ja salamannopeasti haltia loikkasi toiseen kulmaan, kapeammalle kujalle ja veti siinä samassa myös miestä piiloon tämän kädestä. Nyt he olivat selkä seinää vasten ja olisi toivottava, että mikäli ovesta tullut muutaman ihmisen joukko kulkisi heidän ohitse, eivät katsoisi heidän suuntaan.

//Jee, kiva vihdoin tätäki jatkaa ;3//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Huhti 2012, 13:27

Delathos

Pakkasherra hymähti, lähtien sitten seuraamaan Elwynin perässä. Tyrmille johtava ovi suljettii perässä ja mielessä toivottiin, ettei sinne ollut enää palaamista. Ihmiset kävisivät valkohapsen listimään niille sijoilleen, jos tuon löytäisivät karkurina hiippailemasta pihamailtaan, kun taas Elwynille sen sijaan saatettaisiin tehdä asioita jos toisiakin, joita tuskin miellyttäväksi laskettaisiin. Tyrmiin lykkäämisen lisäksi.
Delathos laski kätensä miekkansa kahvalle, ollen näin enemmän kuin valmis vetäisemään sen esille heti kun oli tarvis. Suurempaa konfliktia Delathos tahtoisi kuitenkin välttää. Haltioita oli vain kaksi, kun ihmisiä taas saattoi olla kymmenpäisiä joukkoja, enemmän ja vähemmän koulutettuja sotilaita, jotka olivat valmiina kukistamaan pienimmätkin tunkeilijat siltä seisomalta. Kuuraparta oli pistänyt kaiken uskonsa nyt Elwyniin, joka toivottavasti ja mitä ilmeisimmin osasi kulkea paremmin piilossa, kuin mitä valkotukkainen olisi saattanut edes toivoa. Parempi vain. Tehtävä olisi tätä menoa hoidettu pois alta alta aikayksikön!

Del seurasi neitoa, pitäen jatkuvasti silmällä ympäristöään kaiken mahdollisen uhan varalta. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, mikä sai kuuraparran astetta hämmentyneemmälle kannalle. Jos jokin koskaan vaikutti liian helpolta, oli siihen tavallisesti kätketty jokin juoni varomattomien pään menoksi. Ja tämä, jos mikään, vaikutti liian helpolta.
Yllättäen Elwyn kääntyi ympäri ja lähti kiskomaan Delathosia perässään lähimmälle kujalle. Mitä ilmeisimmin piiloon. Kuuraparta ei vastaan pistänyt, vaan ripein, mutta varovaisin askelin seurasi nuorukaisen perässä kulman taakse, painaen sitten selkänsä seinää vasten - odottaen, että vaara olisi ohitse.

Neljän ihmisen partio asteli kujan ohitse, huomaamatta sen hämärässä piilottelevaa kaksikkoa. Delathos saattoi viimein hengittää jälleen kunnolla ja antaa sydämensä tahdin tasaantua. Pakkasherra ei niinkään jännittäjä tyyppiä ollut, mutta vaaratilanteet saivat väkisinkin pulssin nostamaan tahtiaan ylemmille kierroksille. Del irrottautui seinästä ja asteli varovasti esiin hämärästä, kurkistaakseen kulman taakse näkyisikö vartijoita enempää näköpiirissä. Miehen varomattomuus palkittiin taas, kun paikoilleen jähmettynyt yksinäinen sotilas - joka ilmeisesti oli muun nelikon perään juoksemassa - jäi niille sijoilleen tuijottamaan parrakasta suippokorvaa sanaakaan suustaan saamatta. Kuuraparta kohotti kulmiaan, vilkaisi vielä toiseen suuntaan, kunnes astui nyt kunnolla esiin kujan puolelta ja tarrasi hitaasti taaksepäin pakittavaa ihmismiestä kauluksesta kiinni, vetäen tuon sitten mukanaan samaiselle kujalle takaisin. Mies painettiin vasten seinää ja Delathos antoi toistaiseksi hyvin maltillisen, mutta tulisen katseensa tuijottaa tätä pelokasta yksilöä.
"Jos kerrot, missä komentajasi piilottelevat, päästän sinut menemään", kuuraparta tuumasi virnistäen, ja tottahan toki tämä keino tepsi jokaiseen yhtä köyhästi koulutettuun sotilasparkaan, jotka pelkäsivät henkensä puolesta vihollisen kohdatessaan enemmän kuin olisi pitänyt.
"Tu-tuvilla. Molemmat. A-ainakin olivat vielä kun sieltä lähdin. Paikalla voi olla muutamia sotilaitakin. Kaksi kerroksinen iso rakennus, ette voi olla huomaamatta - nyt jos herra vain olisi niin hyvä, ja päästäisi minut menemään. En lavertele kenellekään teistä!" mies kertoi, saaden valkotukkaisen kasvoille vääntymään virneen.
"Niinhän te kaikki sanotte", pakkasherra totesi sitten ja iski mieheltä tajun kankaalle, asetellen tuon sitten hämärän suojiin piiloon lepäämään. Siinäpähän makaisi aikansa. Delathos pyyhki käsiään vastakkain ja katsahti sitten Elwynin suuntaan pienen virneen viipyessä miehen kasvoilla samalla.
"Helppoa, kun sen osaa. Tosin, en käy täysin luottamaan tuon ihmisen sanoihin, mutta riittävästi, jotta valitsen tämän vaihtoehdon kannattavaksi. Kohti tupia nyt, kun rauta on vielä tulessa".


//Taas viipyi vastaus, pahoitteluni siitä. En ole ihan vireessä kirjoittamisen suhteen - mutta tosissaan, varsin mukava viedä tätäkin taas eteenpäin ;3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Niehku » 04 Touko 2012, 19:24

Elwyn Arthendálion

Nainen piti tiukan katseensa ohi kulkevassa partiossa ollen jäykkänä kuin muuri ja saattoikin pidättää hengitystään tovin. Kiivaat sydämentykytykset tunkeutuivat kuulumaan väkisinkin haltian korviin. Hän odotti vielä hetken, jotta ihmiset ehtisivät muutaman askeleen ottaa vielä, vasta sitten tuo antoi hiljaa raskaan uloshengityksensä vapautua ihan kuin olisi korsettia hetken pitänyt päällään. Elwynille jännittäminen oli varsin tuttu tunne, mutta onneksi tuo oli pikku hiljaa alkanut sitä hillitsemään eikä ollut siksi aiheuttanut tuota vaaraan. Mies kurkkasi tarkistaakseen ympäristön, Elwyn pysyi paikoillaan niin kauan kun toinen antaisi jonkinlaisen merkin matkan jatkamiselle. Hetken kuluttua Delathos kuitenkin suoristautui täyteen mittaansa ja asteli takaisin valoon jotenkin huolettomana. Haltia oli aikeissa sähistä tuota takaisin paikoillaan, mutta huomasi sitten yhden vartijan, jota kohti toinen meni. Nainen katseli hiljaa, yhä kyykyssä Delathoksen aikeita, vilkuillen välillä muihin suuntiin kaiken varalta.
Elwyn nousi vihdoin seisomaan, mutta perääntyi kujalle päin niin, että kaikki he kolme olisivat jälleen hämärän peitossa. Nainen risti kätensä itseään vasten ja katseli ihmistä pää hiukan kallellaan. Hän ei voinut olla virnuilematta tuolle säälittävälle vartijalle, joka varmaan kohta silkasta pelosta ja tärinästä pomppaisi saappaistaan. Haltiaa melkein kävi sääliksi toisen kertoessaan yllättävänkin tarkkaan komentajien sijainnin uskoen ilmeisesti vakaasti todellakin siihen, että hänen edessään oleva vahva vihollinen päästäisi hänet. Elwyn oli tiennyt tuon Delathoksen virneestä, tuo ei voinut olla niin typerä, että päästäisi vartijan menemään. Ja niin, eihän tuo ollutkaan. Mies tyytyi kolkkaamaan ihmisparan, Elwyn olisi riistänyt tuolta hengen. No, nainen ei halunnut arvostella toisen toimintatapoja, eikä sellaiseen ollut aikaa. Hopeatukkainen hymähti Delathoksen sanoille.
"No jaa, tuskin tuo uskaltaisi. Toivottavasti löit vain riittävän kovaa." nainen sanoi mulkaisten paheksuen vierellä istuvaa ihmistä, väläyttäen sitten miehelle hyväksyvän hymyn, jottei hän tulkitsisi hänen sanojaan jotenkin loukkaaviksi.
"Kaksi kerroksinen iso rakennus..." Elwyn ajatteli ääneen vilkuillen ympärilleen yhä kujan suojissa, ennen kuin lähtisi jatkamaan.

Vartijaraukka oli ollut oikeassa; pytinkiä ei voinut olla huomaamatta ja sinne kaksikko oli nyt suoriutunut. Haltia tarkkaili pihapiiriä heidän ollessa hyvässä piilossa yhdessä katoksista, jossa säilytettiin väliaikaisesti raskaanoloisia puulaatikoita mahdollisilta sateilta ennen kuin ne siirrettäisiin pois. Oma riskinsä tietysti tässä oli, sillä juuri kaksikon huonolla tuurilla siirto-operaatio saattaisi käynnistyä. Se riski piti nyt ottaa, ja sitä paitsi, he eivät viipyisi piilossaan enää kauan. Vielä kerran nainen asetti toisen käsistään korkeimman laatikon päälle ja nosti hitaasti päänsä niin, että näkisi hyvin kaikkialle. Hän katseli isoa rakennusta miettien parasta mahdollista reittiä sisälle. Kyseinen talo ei näkynyt aivan kokonaan, sillä haltiat olivat hyvin lähellä sitä. Ulkona ovien edessä ei näkynyt vartijoita, mutta Elwynin mielestä niitä tulisi vastaan viimeistään sisällä; ovilla. Vähän väliä pihassa oli kulkenut edes takaisin sotilaita mutta nyt sille ravaamiselle taisi tulla tauko eli kaksikon tilaisuus edetä.
"Ennen pitkää toimestamme hälytetään, emme mitenkään voi pysyä niin hiljaa. Komentajia ei pidä aliarvioida, toisin kuin se jolta veit tajun, he osaavat sentään taistella. Mutta, edetkäämme niin pitkälle hiljaa kuin suinkin, lopulta juoksemme pää kolmantena jalkana." Elwyn selitti miehelle vilkaisten tuota. Hän loikkasi askeleen eteenpäin pysyen vieläkin matalana.
"Juoksemme nyt oville, avaamme ne ja lukitsemme ne jos vain suinkin pystymme. Ja varmasti sisällä on sotilaita." hän kertoi Delathokselle alkusuunnitelman katsoen tätä ja suoristautui sitten. Pytingin eteen ei voinut enää hiipiä kujien tai vastaavien suojissa, pihassa ei ollut muuta kuin muutamat katokset ja muuten tila oli täysin aukea. Elwyn vilkaisi vielä taakseen ja lähti juoksemaan ison rakennuksen oville. Välimatka ei ollut pitkä, mutta ei sitä kannattanut kävelläkään. Hypättyään portaat ylös hän jälleen vilkaisi taakseen ennen kuin avasi toisen kaksoisovista, vilkaisi salamannopeasti ensin eteen, sitten kumpaakin suuntaan, todeten kahden miehen ovia vartioivan.
"Hei!" toinen älähti ottaen miekan esiin, samoin teki toinenkin. Elwyn virnisti ja sotilaan tullessa ovesta, hän paiskasi oven kovaa tämän kasvoja vasten, jolloin ihminen karjaisi kaatuen selälleen lattialle. Sitten nainen loikkasi sisään samalla vetäisten hohtavan miekkansa selästään ja aloitti jalkeilla olevan vartijan kanssa taistelun. Oven paiskaama mies nousi yllättävän nopeasti ylös verta vuotavan nenänsä kera. Ei mennyt kauan, kun lopulta nainen oli saanut viillettyä siististi kurkun auki viholliselta.

//Noh, kyllä tämä tästä :) ja joo, lisäsin kuvan Elwynistä sen esittelyyn.//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Heinä 2012, 16:24

Delathos

Jos en aina löisi tietoisesti riittävän lujaa, en olisi enää tässä, Del kävi kerskumaan kiusallaan pienesti ilkeän virneensä kera. Mies kuitenkin hiljeni ja tulen liekkien väreissä tanssiva katse suunnattiin Elwyniin nuoren haltian ajatellessa ilmeisesti mietteitään ääneen. Kuuraparran omakin katse kävi etsimään ympäristöstä kolkatun vartijan antamia tuntomerkkejä vastaavaa rakennusta ja sitäkös ei kauaa todellakaan tarvinnut etsiä.
Delathos seurasi aivan parinsa perässä suuren tuvan pihamaalle, ja siitä edelleen hämärän suojiin piilottelemaan siksi aikaa, että yhteinen suunnitelma keksittäisiin ja jota sittemmin lähdettäisiin toteuttamaan. Jos molemmat juoksisivat vain ympäriinsä kuin päättömät kanat konsanaan, ei tästä tehtävästä tulisi yhtikäs mitään edes tällä toisella yrittämällä. Koko tehtävä oli jo hetken alkanut epäilyttää muuten niin kokenutta palkkionmetsästäjää. Komentajat tietäisivät ainakin jollain tasolla heidän tulostaan ja osasivat varmasti olla varautuneita yllätyksien suhteen. Turhia kikkailuja ei kannattanut yrittää. Lisäksi tämä kaikki saattoi olla vain yhtä huvittavaa ansaa, johon haltia kaksikko olisi nyt tiettävästi astumassa.

Kun suunnitelma oltiin lauottu ilmoille, lähti Elwyn loikkimaan suoraa varjoista suuren tuvan oville. Pakkasherra seurasi perässä reippaasti kävellen, lähestulkoon hölkäten, ajautumatta kuitenkaan missään vaiheessa liian kauas Elwynistä. Samalla mies keskittyi pitämään ympäristöään silmällä kaiken mahdollisen varalta.
Toimintaa ei kauaa tarvinnut odottaa, kun nainen oli joutunut jonkinmoiseen yhdenottoon toisen ovea sisäpuolelta käsin vartioineen miehen kanssa. Kuuraparta ei aluksi katsonut tarpeelliseksi puuttua kamppailuun, kunnes silmiin pisti nyt toinenkin nenästään verta valuttava miekkonen, joka pyrki horjuen Elwynin kimppuun. Muutaman ripeämmän askelluksen jälkeen Del oli riittävän lähellä miehestä tarttuakseen tuon miekkaa pitelevästä kädestä. Vartija kampattiin tylysti maahan ja kaiken kukkuraksi lopetettiin omalla aseellaan niille sijoilleen. Tie taloon olisi nyt selvä.

Hetkeäkään aikailematta kuuraparta repäisi toisen talon ovista auki ja veti hopeatukkaisen neidon mukanaan sen hämäriin sisuksiin. Ovi käytiin sulkemaan perässä ja se lukittiin laskemalla koko ovien mitan aina sen viereisille seinille asti ulottuvalla lankulla, sille erityisesti rakennetuille metallisille, enemmän tai vähemmän kestäville, kahvoille. Näin ulospäin avautuvaa luukkua ei saattanut vetää kuin väkipakolla auki, jos niinkään ilman että kävi mitään rikkomaan.

Ollessaan vielä selkä tupaan päin, yllättävä takaa kiirivä valo kiinni haltian huomion.
"Ette kai luulleet, ettei teitä jo odotettu?", jäntevä mieshenkilö, joka kantoi soihtua toisessa kädessään, lausahti. Delathos kääntyi ympäri ja jäi hetkeksi yllättyneenä vain tuijottamaan tuota miestä, samalla kun pisti merkille tuvan pimeimmistä nurkista kantautuvia askelia. Tupa taisikin olla täynnä. Vastaanottokomitea ei kuitenkaan saanut pakkasherraa laisinkaan edellistä innostuneemmaksi, joka ilmoitettiin myös vastapuolelle kiskaisemalla miekka huotrastaan toiseen käteen.
Hämärästä asteli esiin muutama aseistautunut mies suojelemaan komentajaansa. Jonkinlainen merkki annettiin myös talon ulkopuolella nyt parveileville miehille ja heidän kapteenilleen. Kohteet olivat aivan käden ulottuvilla, mutta silti vastassa oli runsas ylivoima - kuten oli ollut aikaisemminkin, kun Del oltiin tyrmään nakattu.
"Tuo on heidän komentajansa. Mikäli et vielä huomannut, hämärässä piilottelee lisää miehiä, emmekä pääse pääovesta pakenemaan enää tulematta seivästetyiksi. En pidä henkeäni minkään arvoisena, mutta en silti tahtoisi kuolla, saatikka saattaa sinua tapetuksi", Delathos selitti Elwynille haltiakielellä kaiken varalta, "Tapetaan vain tuo - jätetään toinen jonkun toisen huoleksi. Näissä töissä on osattava olla joustava, jos tiedät mitä tarkoitan", kuuraparta lähes kuiskasi parilleen, ja virnisti sitten, "Mutta mitäpä jos esittelisit minulle lisää niitä akrobaattisia liikkeitäsi ja kävisit sivaltamassa tuolta typerykseltä kurkun auki, hmm? Pidän ylimääräiset iholle tunkeutujat sillä välin sinusta loitolla. Olen valmis kun sinäkin olet".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron