Juokse, metsä, JUOKSE//sovittu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Juokse, metsä, JUOKSE//sovittu

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Marras 2011, 23:42

//Tänne VaivainenLepakko Cerineineen<3

Nion

Haltian oli joskus vaikea ymmärtää, miksei hän vain pystynyt pitämään itseään pois kirjakaupoista vaikka rahalla oli, toki, paljon parempaakin käyttöä. Ruoka ja muu eläminen esimerksi. Nionin katse pyyhkäisi ylähyllyn kirjojen selkämykset ja mies totesi lukeneensa ainakin puolet niistä. Etelän yrtit, Tarinoita pohjolasta, 100 tapaa viihdyttää vieraita ja muitakin, juu, kyllä nämä on luettu. Seuraavallakaan hyllyllä ei juuri yllätyksiä piilotellut, eikä mikään ihmekään. Nion oli kotikylässään lukenut niin monta teosta ja Cryptiin saapumisen jälkeenkin. Pieni ihme oli siinä, että kirjakaupalla oli edes antaa jotain uutta tarjottavaakin. Uudesta puheenollen... Nion katse osui kirjaan, jonka selkämyksessä luki koukeroisin tummansinisin kirjaimin An'Morthe. Nionilla meni tovi rekisteröidä havainto ja silloinkin hän tarvitsi tovin saadaksen kätensä ojentumaan sitä kohti.

//Kökkö start :'D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 15 Marras 2011, 00:24

Cerine

Neitokainen ei voinut jättää menemättä kirjakauppaan. Näinhän se elämä vain joskus kulkee. Eihän sitä ole pakko ostaa mitään.. tyttönen tuumi. Cerine toivoi, että tässä kirjakaupassa olisi uusia kirjoja, joita ei kotikylässä ollut. Monta hyllyä täynnä kirjoja, vanhoja ja uusia, jotka vain odottivat sitä hetkeä kun joku lukisi ne. Haltianeito ei tiennyt mistä aloittaisi ja päätti sitten summamitukassa mennä vain jollekin hyllylle.
Cerine katseli kirjoja, selaili niitä ja uppoutui syvälle lukemiseen. Olisi mukavaa ostaa jokin kirjoista, jos siihen nyt vain olisi varaa, mutta minkäs teit. Lukeminen oli paras ajanviete, jonka tyttö keksi ja kirjojen maailmaan uppoaminen, se se vasta oli elämää.
Siinä hyllyjä kierrellessään eipä Cerine arvannutkaan, että voisi mitenkään törmätä vanhaan tuttuun...

//En keksi näin yöllä enää mitää :''D katotaa jos vaikka seuraava ois vähä parempi
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 15 Marras 2011, 21:05

Nion

Mies joutui kurottamaan ylettääkseen kirjaan, mikä oli sinänsä ironista. Muutenkin lyhytkasvuinen Ar'Morthe-rodun edustaja ei yltänyt jumalattarestaan kertovaan kirjaan. Nion ei ehtinyt edes surullisesti naureskella tilanteelle, kunnes hänen tasapainonsa petti kiikkerän jakkaran päällä, jolle hän oli noussut ylettääkseen paremmi. Tömähdys kuului takuulla liikkeen ulkopuolle asti sillä Nion oli onnistuneesti rymähtänyt erään toisen asiakkaan päälle kaatuessaan.

//And who might that be? 8)
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 16 Marras 2011, 00:27

Cerine

Pienimuotoinen kiljahduksen tapainen pääsi tytön huulilta. Tuskin tämä ehti huomata mitään kun jo makasi lattialla. Inhottava rysähdys ja vielä suoraan nenälleen. Kuka ihme oikein tuolla tavoin kaatuilee toisten päälle? Tyttö lähti nostamaan itseään ylös vaivalloisesti.
"Mitä ihmettä oikein tapahtui?" kerkesi neitokainen kysyä, ennen kuin pääsi pois toisen asiakkaan alta. Cerine korjasi lasejaan ja siisti vaatteitaan. Hän kohotti katseensa muukalaiseen ja hämmästyi.
Näkikö neito väärin vai oliko tuo hänen päälleen kaatunut muukalainen hänen kadonnut veljensä. Ar'Morthe tuo selvästi oli. Mitä enemmän Cerine katsoi kömpelystä, sitä varmempi hän oli siitä että siinä olisi hänen veljensä.
Mitään tyttö ei kuitenkaan sanonut. Ajatus tuntui silti mahdottomalta, millä ihmeen tuurilla muka juuri tuossa kirjakaupassa sitä olisi törmännyt veljeensä. Cerine yritti olla ajattelematta asiaa sen enempää. Cerine mieti nyt vähän, et saa tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.
Kohetilaisuuttaan neito ojensi kätensä auttaakseen kaatujan takaisin jaloilleen.

//And the story goes on :)
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Marras 2011, 15:54

Nion

"Aijaijai..." Nion voivotteli nenäänsä pidellen. Hän oli lyönyt sen kaatamansa haltian takaraivoon, joka juuri yritti mönkiä pois hänen altaan.
"Olen pahoillani, arvon neiti..." Nion aloitti pahoittelunsa hieraisten samalla otsaansa, jonka hän oli tainnut myös lyödä, "Yritin ylettää tuohon ylimmän hyllyn kirjaan ja kaaduin ja sitä sitten... jäit alle..." Haltia nosti katseensa ja pyysi vielä kerran anteeksi. Hänen äänensä tosin katosi sen järkytyksen seurauksena, joka tuli Nionin nähdessä kaatamansa haltianeidon kasvot. Hän muistutti hyvin paljon Cerineä, Nionin siskoa, jonka pitäisi ainakin vielä olla heidän kotikylässään meren takana. Muistot hänestä vyöryivät Nionin mieleen. Epäröiden haltia tarttui tytön käteen ja nousi ylös. Kädessäkin oli tuttu tuntuma. Nion pahoitteli vielä kerran aiheuttamaansa vaivaa ja kiiruhti sitten kirjakaupan ovesta ulos. Tyttö oli palauttanut mieleen paljon ikäviä muistoja, joista Nion halusi päästä pian eroon.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 16 Marras 2011, 20:58

Cerine

Tyttö katseli oudoksuen haltiaa, jolle tuli niin kiire lähteä. Neito pani myös merkille kirjan, joka haltiaa näytti kiinnostavan. Epäilykset tytön päässä alkoivat muuttua selvemmiksi.
Se oli varmasti Nion..Cerine lähti perään, mutta ehti vain vilaukselta huomata mihin suuntaan mies meni. Neito lähti juosten perään ja pysyikin jonkin matkaa tämän perässä. Pian hän kuitenkin huomasi kadottaneensa kohteensa.
Hetkellisen mietinnän tuloksena Cerine lähti toiseen suuntaan, kiertääkseen mahdollisesti oikeaan paikkaan, törmätäkseen mieheen.
Näin pitkän ajan jälkeen, en kyllä aijo jättää asiaa tähän!
Tytön juoksuaskeleet nopeutuivat,hänen adrenaliininsa kohosi.
Hän oli aivan varma, että saisi tuon miehen vielä kiinni ja totuuden selville.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Marras 2011, 23:29

Nion

Mies luuli, että kaupasta poistumalla ja muita asioita ajattelemalla, hän voisi unohtaa tuon äskeisen välikohtauksen. Toisin kävi, sillä välikohtaus tuli hänen peräänsä. Nion ei ollut asiasta tietoinen, mutta hänen vaistonsa varoitti, että jotakin pahaenteistä oli tulossa, jopa seuraavan nurkan takana... Peläten pahinta ja saamatta pois siskonsa kasvoja mielestään Nion kiihdytti kävelynsä juoksuksi, joka sai hänet kiinnittämään entistä enemmän siihen vaistoon, joka kertoi perässä tulevasta vaarasta.

//"Cerine-Rocket-Elbow-Rockeeeeeeeet" *piu*->*CRASSHHHHHH*
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 17 Marras 2011, 00:33

Cerine

Käännyttyään seuraavalle tielle Cerine huomasi taas miehen. Tyttö lähti kohti miestä aina vain nopeammin. Adrenaliini koholla hänelle ei tullut mieleenkään jarruttaa, ei, sen sijaan hän kohotti kyynärpäänsä valmiina taklaukseen juuri ennen mieheen osumista.
Sen enempää ajattelematta Cerine osui miestä suurinpiirtein mahaan. Kunnon tumahdus kuului ja kyynärpääiskun voima sai molemmat haltiat osumaan läheiseen seinään. Vasta tämän jälkeen Cerine tajusi mitä oli tehnyt.
"A..Anteeksi..Ei minun tarkoitukseni ollut.." Hän ehti aloittaa, kunnes muisti kenelle puhui ja miksi oli hänet ottanut kiinni.

//TAAAAAAAAAAAA!!!!!! KAPOW!!!!
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 17 Marras 2011, 00:42

Nion

Mies oli olettanut, että vaara tulisi hänen selkänsä takaa tai jopa suoraan edestä, mutta nurkan takaa tuleva taklaus suoraan vatsaan oli tullut todellakin... Noh, nurkan takaa. Ilma pakeni Nionin keuhkoista nopeammin kuin mies itse oli paennut kirjakaupasta eikä se todellakaan aikonut tulla takaisin vähään aikaan. Haltia haukkoi henkeään ja kieriskeli maassa vasentä olkapäätään ja vatsaansa pidellen. Nion sai vilkaistua taklaajaansa ja hän tunsi vähäisten ilmojen pakenevan kauhkoista uudestaan. Hän ei kestäisi näitä yllätysten määrää, mies päätteli ja käänsi kasvonsa katukiveystä vasten.
"...E-ei se... m-mhitään...!" Nion sanoi henkään haukkoen. Hän toivoi, että hänen vaistonsa olisivat olleet hivenen tarkempia vaarasta varoittaessaan. Tiedosta ei ollut tällä kertaa nuorelle ar'Morthelle mitään hyötyä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 21 Marras 2011, 23:10

Cerine

Tyttö tasasi hengitystään hetken. Hän mietti miten aloittaisi.
"Miksi lähdit kirjakaupasta yhtäkkiä?" Neito ihmetteli otsaansa rypistäen. Hän katseli miestä, punnitsi ajatuksiaan. Hän puri huultaan ja rypisti edelleen otsaansa.
"O-oletko.. Nion..?" Cerine kysyi epävarmasti. Tyttö ei tiennyt kuinka mies reagoisi, mutta nyt hän oli vain varmempi siitä, että mies oli Nion. Nimen sanominen ääneen sai koko tilanteen selkenemään neidon päässä. Hän nielaisi ja odotti hengitystään pidellen.
Jos nyt olen arvannut väärin.. Ajatukset surisivat tytön päässä ja perhosia kiersi hänen vatsassaan.

//Lyhyehkö.. Mutta näillä mennään nyt
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Marras 2011, 23:22

Nion

Haltia ei vastannut tytön ensimmäiseen kysymykseen. Vastauksesta olisi tullut liian pitkä, kehnosti artikuloitu ja se olisi ollut tavattoman noloa. Nionin olisi tehnyt kovasti mieli jättää vastaamatta myös seuraavaan kysymykseen, joka oli kuin suora isku puukosta Nionin menneisyydestä. Mies vilkaisi tyttöä, joka mitä todennäköisemmin oli Cerine ja tunsi piston sydämessään. Kauniit hiuksesi... Nionin mieleen muistui kuva pienestä Cerinestä kampaamassa illalla hiuksiaan pitkin, huolellisin vedoin. Mies nousi varovasti ylös, koska tytön isku oli ollut kova. Hänen katseessaan näkyi pelko, epävarmuus ja myös huojennus. Haltia todella oli Cerine. Lyhyttukkaisena, mutta oli kuitenkin. Nion ojensi kätensä kohti Cerinen hiuksista palmikoitua lettiä. "Sinun hiuksesi..." hän totesi hiljaa ja silitti hiuksia. Hän ei tässä vaiheessa viitsinyt enää esitellä itseään. Eiköhän hänen siskonsa ollut jo huomannut.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 21 Marras 2011, 23:34

Cerine

Cerine katsoi Nionia, hänen silmänsä kiilsivät hieman kosteina. Neito ei voinut uskoa silmiään, hänen edessään tosiaan seisoi Nion. Nyt vasta lyösin sinut..
"Minun oli pakko leikata hiukseni, en voinut muuta. Halusin.. Tietää miksi lähdit". Tyttö sai sanotuksi hetken hiljaisuuden jälkeen. Nionin uudelleen näkeminen oli samalla aivan ihanaa ja surullista neitokaiselle. Hän ei tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Cerine alkoi näpräämään sormiaan, hänen olisi tehnyt mieli halata veljeeän ja samalla läimäistä tätä kunnolla poskelle. Läimäisy olisi silti ehkä turhan ilkeää sen päälle, että Tyttö oli pamauttanut kyynärpäänsä suoraan veljensä mahaan.
"Minä..." Neito kerkesi aloittaa, mutta sulki sitten suunsa ja nielaisi sanottavansa ja pudotti katseensa jalkoihinsa.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Marras 2011, 23:46

Nion

"Miksi lähdin..." Nion toisti tyhjästi naurahtaen. Mies muisteli kymmenen vuoden takaista aikaa ja yritti löytää syytä lähdölleen.
"En enää kestänyt sitä..." hän sanoi viimein hiljaa. Hiustenleikkuun jälkeen elämä kylässä oli sietämätöntä. Hän ei menettänyt mitään lähtiessään ja Cryptissä hänen menneisyydellään ei ollut merkitystä. Yhdestä hyvin tärkeästä asiasta Nionin oli tosin täytynyt lähtiessä luopua. Asia, jonka perään hän oli haikaillut monena iltana, monina yksinäisinä hetkinä ja, joka nyt seisoi siinä hänen edessään todellisena kuin kaikki. Nion kumartui Cerineä kohti ja painoi päänsä tämän olkapäälle niin kuin hän oli tehnyt yli kymmenen vuotta sitten. Pieni kyynel valui pitkin haltian silmäkulmaa ja jätti pienen tumman läikän Cerinen takkiin.
"Olen iloinen, että olet täällä..." Nion sanoi hymyilevät kasvot vasten Cerinen olkapäätä.

//nyt on kirjoitettu lissäää
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 22 Marras 2011, 18:05

Cerine

Cerine kietoi käsivartensa hellästi veljensä ympärille. Iloinen hymy palasi jälleen tytön kasvoille. Neito huomasi yhden pisaran osuvan takilleen ja hymyili vielä iloisemmin.
"Olen iloinen, että olen täällä." Cerine vastasi naurahtaen heleästi. Tytön silmät kostuivat ilon kyynelistä. Hänen kätensä puristuivat tiukemmin veljensä ympärille.
"Minulla oli sinua ikävä.." neito kuiskasi veljelleen. Cerine tunsi olonsa taas paljon iloisemmaksi ja kotoisammaksi veljensä läsnäolon takia. Kaikki oli taas niinkuin pitikin. Muutama iloinen pisara vieri neidon poskia pitkin, samalla hän hyräili rauhallista melodiaa.
Cerine alkoi hellittää otettaan ja lopetti hyräilyn. Hänellä olisi ollut niin paljon kysyttävää ja niin paljon sanottavaa, mutta nyt hänen suustaan ei kuulunut pihahdustakaan, eikä hän edes tiennyt mistä aloittaisi. Puhuminen olisi helpompaa jos kaiken voisi tiivistää yhdeksi lauseeksi.. Neitokainen mietti ärtyneenä itseensä. Ulospäin hän ei kuitenkaan näyttänyt ärtymystään.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 22 Marras 2011, 18:42

//Ihanaa, netti lagas ja joudun kirjottaa uudestaan D:

Nion

Ihan kuin viimeistä kymmentä vuotta ei olisi koskaan ollutkaan. Ihan kuin hänen hiuksiaan ei olisi koskaan leikattukaan. Ihan kuin Nion ei olisi koskaan kylästä lähtenytkään. Kaikki tuntui palanneen melkein ennalleen. Jos kaikki olisi palanut ennalleen, lähtisin varmaan uudestaan pois, haltia ajatteli virnistäen.
"Kuin myös", Nion vastasi hymyillen ja antoi itsensä upota Cerinen hyräilemään sävelmään, jonka hän oli kylässä monasti kuullut. Miehen pää pursusi kysymyksiä ja halua kuulla kylän kuulumisia, mutta hän päätti antaa Cerinen kysyä ensin. Hän oli sentään joutunut tekemään pitkän matkan veljensä perässä, joten eiköhän hänellä ollut oikeus siihen. Nion nosti kasvonsa Cerinen olkapäältä ja suoristi selkänsä.
"Alkumuodollisuudet oli kai siinä", hän naurahti ja hieraisi niskaansa.
"Mennäänkö jonnekin syömään?" Nion ehdotti ja osoitti sormellaan torin suuntaan, "Voisimme jutella samalla ja... Vaihtaa kuulumisia."
Pappis
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron