Myrsky part.2

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Myrsky part.2

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Huhti 2008, 17:16

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... .php?t=277

Arathet, Black, Lily

Art tarpoi lumessa, Lilyn, Ophelian ja Blackin edellä, kun he saapuivat metsään ja lähtivät kävelemään lehdettömien puiden lomitse, kohti mökkiä, joka sijaitsi metsän keskellä. Art ei sen pahemmin mökissä ollut käynyt, hän tiesi vain missä se sijaitsi ja sen, ettei siellä ollut asuttu pitkiin aikoihin.
Lily ei olisi halunnut jättää W.G:tä metsä aukealle, mutta ei kyllä halunnut mennä hakemaankaan sitä, Aran oli liian lähellä. Tuuli yltyi.. oli melkein mahdotonta nähdä eteensä ja Art pelkäsi että he eksyisivät, sitä tässä vähiten kaivattiin! Nyt oli nopeasti päästävä pois tuulesta ja kylmästä, tai muuten Art sekä Black paleltuisivat ja Lily ja Ophelia jäisivät keskelle metsää lumimyrskyn armoille. Sitä tuskin kukaan halusi...
Black otti pari nopeampaa askelta ja saapui Lilyn vierelle kävelemään. Hän oli normaalia kalpeampi, huulet sinersivät ja hengitys väreili. Hän piteli haavaansa kädellään, ensinnäksi tyrehdyttääkseen veren vuodon ja toisekseen lämmittääkseen haavaa, joka oli jo lähes tunnoton kylmyydestä.
"Black oletko kunnossa?" Lily kysyi Blackiltä joka nyökkäsi vastaukseksi
"minne Art vie meitä?" Lily jatkoi kyselyä, mutta Black ei vastannut.. hän ei jaksanut liikuttaa suutaan.
"Art?!" Lily huudahti tuulen yli, saaden Artin käännähtämään ympäri ja pysähtymään. "minne me menemme?"
"Mökkiin.. se on aivan tässä lähellä, lähempänä mitä teidän linna... mutta nyt ei kannata pysähtyä" Art selitti ja jatkoi sitten matkaa.

Lumi peitti jäljet heidän perässään, joten niiden perusteella heitä ei voitu seurata. Lumessa tarpominen oli erittäin turhauttavaa, raskasta ja voimia vievää, Lily saattoi vain toivoa että Ophelia jaksaisi vielä tarpoa eteenpäin, olihan hän heistä lyhyin. Blackillä tai Artilla ei ollut mitään ongelmia kävellä pitkine koipineen lumessa, ei kyllä Lilylläkään, mutta hän oli raskaana ja Black sekä Art haavoittuineita... ei hyvin mennyt..
Lopulta sankan lumisateen keskeltä saattoi erottaa pienehkön mökin, joka oli puiden ympäröimällä, erittäin pienellä aukiolla.
Lilyn huulille levisi pieni hymy, mutta se haihtui nopeammin mitä oli tullut, kun Black hänen vierellään sortui polvilleen lumeen ja kellahti siitä maahan naamalleen.
"Black!" Lily huudahti ja povlistui Blackin vieren, nostaen tämän istumaan lumeen.
Art käännähti ympäri kuullessaan Lily huudahduksen ja tarpoi näden luokse. Art kyykistyi Blackin eteen ja otti tätä olkapäästä kiinni.
"kuuletko minua?" Art kysyi ja Black nyökkäsi hitaasti.
"Tunnetko käsivarttasi?" Art kysyi seuraavan kysymyksen, tällä kertaa Black pudisti päätään.
"Pystytkö kävelemään?" Art kysyi vielä viimeisen kysymyksen johon Black vastasi kieltävästi. Sitten Art nousi ylös, otti Blackiä käsivarresta kiinni ja kiskaisi tämän ylös, nostaen blackin käsivarren hartioidensa päälle ja lähti auttamaan tätä kohti mökkiä.
Lily nousi ylös ja katsahti kohti Opheliaa ja oli jo sanomassa tälle jotain, kunnes äkillinen tuulenpuuska iski päin hänen kasvojaan.
"tulkaa jo!" Art huusi vähän matkan päästä ja hänen ei kahdesti tarvinnut käskeä, kun Lily jo lähtikin tarpomaan heidän peräänsä.

Art pysähtyi vasta mökin kuistilla, laskien Blackin seinän viereen istumaan ja alkoi itse potkimaan lunta mökin oven edestä pois. Mökki oli vanhoista hirsistä tehty ja se natisi tuulessa. Katon päällä oli suuri kasa lunta, mutta savupiippu näkyi juuri ja juuri.
Lily saapui kuistille samalla hetkellä kun Art sai oven edustan puhtaaksi ja veti oven auki. Lily käveli Blackin luokse, auttoi tämän ylös ja sisälle, samalla kun Art piti ovea auki, jottei tuuli paiskaisi sitä kiinni. Art odotti, että Opheliakin pääsisi sisään, ennen kuin itse astui sisäpuolelle ja päästi oven irti, joka paiskautui voimalla hänen takanaan kiinni.
Talo oli aivan pimeä, tuuli ulvoi sen nurkissa ja natisutti hirsiä, melko aavemainen paikka, mutta nyt ei ollut varaa nirsoilla. Art kaivoi taskustaan tulitikut ja sytytti yhden valaistakseen mökin edes hetkeksi. Heikossa kynttilän valossa näkyi huoneen pääpiirteet.. keskellä huonetta oli puinen, tukeva pöytä jonka molemmin puolin kulki pitkä penkki, huoneen nurkassa oli suuri takka ja takan yllä noitarumpua muistuttava rumpu. Huoneessa oli myös hella ja kaappi, jonka ovet olivat apposen auki ja sisällä oli patoja, pannuja ja kattiloita, tavallaan pieni keittiö nurkkaus. Takan viereissä oli yksi, kapeahko ja erittäin epämukavan näköinen sänky. Patja oli noin pari senttiä paksu ja täytetty heinillä. Sängyn päätyyn oli kasattu muutama, erittäin karkean ja likaisen näköinen huopa.
Art vilkaisi nopeasti ympärilleen, etsien edes jonkinlaista kynttilää tai soihtua, mutta ei nähnyt mitään. Hän käveli nopein askelin keittiö nurkkaukseen ja penkoi kaapit läpi, löytäen pian pienen, puoliksi poltetun kynttilän... ja sitten tulitikku sammui. Tuli jälleen täysi pimeys, kunnes Art sytytti uuden tulitikun ja sai kynttilän palamaan.

"Vie hänet sängylle ja ota kaapu pois.. haavat pitää hoitaa" Art sanoi laskiessaan kynttilän huoneen keskellä olevalle pöydälle ja lähti tarkistamaan takkaa.
"entä omasi? Olethan sinäkin haavoittunut" Lily sanoi auttaessaan Blackin istumaan sängyn reunalle.
"Pienempiä mitä hänen haavansa, ne voi hoitaa myöhemmin" Art sanoi edes katsomatta Lilyyn, samalla kun löysi pienen oven, jonka takana oli pienehö puuvarasto. Puita oli niukasti, mutta kyllä niillä vielä yhden vuorokauden selviäisi. Art tutki puita, tarkistaen että ne olivat tarpeeksi kuivia poltettavaksi ja lopulta hän koppasi muutaman halon mukaansa ja käveli takan luokse. Hän repi muutamasta halosta kaarnoja irti, sijoitti ne puiden alle ja sytytti yhden tulitikun. Hetkeen kaarna ei syttynyt, kunnes se lähti pienellä liekillä palamaan ja ei aikaakaan kun puutkin syttyivät ja valaisivat mökin kunnolla.

Sillä välin kun Art oli 'tapellut' takan kanssa, Lily oli auttanut Blackiä riisumaan viittansa ja kaapunsa ja tarkkaili nyt Blackin käsivarressa olevaa syvää ja pitkää haavaa. Haavan reunat olivat jo kuoliossa.. sen verran pakkanen oli päässyt puremaan. Lily siirsi Blackin T-paitaa sen verran, että näki tämän hartijassa olevan haavan, jonka nuoli oli repinyt. Se ei ollut niin paha, mitä kädessä oleva, onneksi.
"näytä niitä.." Art sanoi kävellen Lilyn ja Blackin luokse, otti Blackin käsivarren käsiinsä ja käänsi varovasti katsellessaan haavaa.
"Ophelia voi parantaa ne.. voithan?" Lily sanoi vilkaisten Opheliaan, pidätellen kyyneliään jotka kerääntyivät jo uhkaavasti silmäkulmiin.

// ehkä mä pidä taas tauon tässä välissä.... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Huhti 2008, 20:34

Ophelia

Lumi paiskautui päin naamaa, työnsi eteenpäin tai ei päästänyt eteenpäin ollenkaan. Lumi jalkojen alla onneksi kuitenkin kantoi, siksi Ophelialle ei käynyt lumessa tarpominen niin voimille kuin se olisi pehmeässä lumessa ottanut, joten ainoaksi ongelmaksi kävi nyt tuuli että jalkoja kolottava kylmyys, sekä tietenkin Artin että Blackin haavat joiden vakavuudesta Ophelia ei vielä ollut kovinkaan tietoinen, mutta sen nyt tajusi hölmökin, että heidän oli löytettävä suoja ennen mitään muuta näin kohta täyteen kukkaan puhkeavassa lumimyrskyssä. Ophelia heitti kätensä ympärilleen näin itseään lämmittääkseen ja yritti puskea aina eteenpäin vastatuulen yllättäessä, toivoen että Lilykin jaksaisi tarpoa. Olihan tällä pidemmät jalat, mutta tämä oli raskaana. Blackista ja Artista Ophelia ei taas tiennyt, joten ei osannut kunnolla näistä huolestuakaan.
Ophelia kuuli Blackin nopeat askeleet ja onnistui vilkaisemaan tähän sivusilmällään kun tämä saapui toiselle puolelle Lilyä, mutta ei nähnyt tästä paljoa mitään, lunta kun alkoi pyryttämään yhä enemmän ja enemmän.
Lily kysyi Blackiltä että oliko tämä kunnossa, sen Ophelia kuuli viereltään vaivatta, mutta Blackiltä hän ei kuullut edes vaimeaa vastausta, mutta oletti tämän vastanneen myöntävästi, Black vastasi aina niin.
Seuraavaksi Lily huusi Artia, mikä sai Ophelian nostamaan päässä vähän edemmällä kävelevään haltijaan joka kääntyi ja Lily kysyi minne he olivat menossa.
Art vastasi heidän menevän mökkiin, näin Opheliakin oli vaimeasti kuullut tämän aikaisemmin sanoneen ja jatkoi kävelyään, heidän ei tosiaankaan kannattanut pysähtyä juuri nyt, hyvä että eteensä edes jotenkin näki!

Tuuli ulvosi korvissa, mutta silti Ophelia kuuli kuinka Black tömähti lumeen ensin polvilleen ja siitä sitten kasvoilleen. Opheli pysähtyi ja katsoi nyt lumessa makaavaa Blackia kun Lily parkaisi ja meni nyt avittamaan tätä istumaan. Nyt vasta Ophelia huomasi kuinka sininen Black oli, tämähän jäätyisi kuoliaaksi ellei pian lämpimään pääsisi! Vielä kun Ophelia oli luullut olevan se jota paleli... Artkin tuli paikalle ja Ophelia katsoi hiljaa vierestä, huolestunut ilme jälleen kasvoillansa kun Art kyseli Blackiltä että kuuliko tämä tätä, tunsiko tämä käsivarttaan ja että pystyikö tämä kävelemään? Black vastasi myöntävästi ensimmäiseen ja kieltävästi kahteen viimeiseen. Tämä ei kyennyt siis kävelemään joten Art nosti tämän ylös ja lähti kulkemaan tämän tukena nyt kauempana lumipyrystä erottuvaa pientä mökkiä.
Ophelia jäi katsomaan hetkeksi Blackin ja Artin perään... Kysyen mielessään jälleen, että miksi Art heitä auttoi? Tietenkin Ophelia oli kiitollinen! Mutta Ophelia ei muista Artin esimerkiksi olevan heille mitään 'velkaa' ja eikö tämä vihannut Blackia siinä missä useammat muutkin haltijoista?
Ophelia katsahti ylös Lilyyn, joka oli selvästi avaamassa suutaan jotain sanoakseen mutta äkillinen tuulenpuuska ei antanut tälle aikaa ja seuraavaksi Art huusikin heitä jo kiiruhtamaan.

Ophelia vilkaisi Artin suunnalle ja Lilyyn, lähtien tarpomaan sitten tämän kanssa vain vähän matkan päässä olevaa hirsimökkiä. Ophelian saavuttua mökin kuistille Lilyn perässä, Art oli ehtinyt raivaamaan lunta pois mökin oven edestä ja jopa avata sen niin että ruosteiset saranat narisivat ilkeän kuuloisesti korvissa. Blackin tämä oli asettanut siksi aikaa seinän vierustalle, josta Lily tämän pian ylös noukki ja avitti sisälle. Ophelia odotti, että Lily ja Black pääsisivät sisälle mökkiin ennenkuin meni itse perässä pimeään, tunkkaiseen ja narisevaan hirsimökkiin.
Ophelian itse päästyä peremmälle asti, ovi paiskautu tuulen voimasta kiinni heti Artinkin sisään päästyä.
Mökkiin tuli samantien pilkkopimeää, kunnes Art sytytti yhden tulitikun valaisemaan pientä mökkiä. Ophelia katseli ympärilleen, nähden saman mitä Art, sängyn sen likaisine huopineen, suuren pöydän, pienen keittiönurkkauksen josta tuskin ruokaa liikeni ja takka jota oltiin tuskin pitkiin aikaan tuskin edes tuhkista siivottu.
Ophelia jäi paikoilleen katselemaan Artin perään kun tämä lähti kaapeilta jotakin etsimään, tosin kyllä sen jo tajusi ettei pelkkä tulitikku pitkäksi aikaa valaisemaan riittänyt, joten pieni kynttilän pätkäkin olisi tässä kohtaa erittäin hyödyllinen. Mökissäkin oli kylmä, mutta ei läheskään niin kylmä mitä ulkona, tuulikun ei onneksi seinien läpi päässyt, vaikka ilkeän kuuloisesti seinät aina välillä saattoivat natista.

Ophelia katsahti Artin penkomisista Lilyyn ja puolikuolleeseen Blackiin, kunnes pimeys valtasi jälleen koko mökin ja valaistui pian Artin sytyttäessä löytämänsä kynttilän. Ophelia siirsi katseensa pöydälle aseteltusta kynttilästä takaisin Blackiin ja Lilyyn nyt Artin käskiessä Lilyä avittamaan Blackia sängylle ja että tämä riisuisi kaapunsa. Ophelia katsahti Artiin kysyvästi kun Lily kysyi tältä tämän vammoista, mutta tämä ei näyttänyt omistaan nyt niin paljoa välittävän vaan lampsi kai etsimään jotain poltettavaa... Takka kannatti hyödyntää, sen nyt tajusi idiottikin, lämpöähän he myös tarvitsisivat.
Ophelia käänsi päänsä taas kerran Lilyn puoleen, seisoen kuitenkin kauempana tästä ja katsoi kun tämä avitti Blackin sängylle ja riisuuntumaan. Ophelia ei vielä nähnyt Blackin haavoja, hän ei viitsinyt mennä tungeksimaan niin ahtaalle joten seurasi sivusilmällään Artin tappelemista takkatulen kanssa. Tämä oli löytänyt jostain halkoja joilla oli selvästi vaikeuksiä lähteä kytemään. Ophelia alkoi riisumaan kaulahuiviaan, se oli märkä ja epämielyttävä kasvojen eteen kietoutuneena.
Artin saatua takkatulen roihahtamaan tuleen, koko mökki valaistui ja enää ei kestäisi kauaa kunnes se myös lämpenisi.
Ophelia siirsi katseensa jälleen Lilyyn nyt Artin lampsiessa tämän luokse, kysymään Blackin haavoista joiden Ophelia uskoi rajoittuneen siihen nuolen aiheuttamaan.

"Eh?" Ophelia katsahti Lilyyn kysyvästi kun tämä melkein kyynelten tulvivin silmin kysyi häneltä että pystyikö tämä parantamaan 'ne'?
"Toki, olenhan minä ennenkin haavoja Lily parantanut, ei tässä mitää--HYVÄ LUOJA!" Ophelia lähti sanomaan samalla kun käveli kolmikon luokse, huudahtaen lähes kauhusta nähdessään Blackin olalta kyynerpäähän asti ulottuvan haavan joka oli osittain jo jopa kuoliossa.
"Milloin tämä tapahtui!? Nuoli tuota tuskin on aikaiseksi saanut!" Ophelia sanoi, lähtien riisumaan tumppujaan ja lopulta jopa takkiaan. Ophelia heitti takkinsa häpeämättömästi lattialle ja kaivoi esiin hopeisen ristin jonka Black oli hänelle aikaisemmin päivällä antanut.
"Black ei nyt katso! Ja jonkun on parasta pitää kiinni hänen käsivarrestaan! Tämä saattaa sattua..." Ophelia sanoi avatessaan korun lukon ja ottaessaan ristiriipuksen nyt käsiinä. Black oli aivan kylmä! Ja niin oli myös tämän haava josta kylmä oli sisälle päässyt ja Ophelia vaiston omaisesti tiesi, että se tulisi kuluttamaan häneltä aivan liikaa voimia alkaa parantaa jääkalikasta mitään haavaa!

Joten, Ophelia päätti käyttää ristiä... Se oli polttanut Blackin sormenpäät, joten nyt se sai 'lämmittää haavan', ellei jopa polttaa sitä kiinni jolloin Ophelian työ helpottuisi huomattavasti... Kuolio ei sinänsä ollut ongelma, kiitos haltijoiden kylällä riehuneen sairauden.
"Valmiina?" Ophelia kysyi ja ei jäänyt odottamaan vastausta kun iski ristin pidemmän pään Blackin sentinsyvyiseen haavaan ja lähti varoen siirtämään hopeista ristiä toiseen päähän haavaa, polttaen Blackin haavauman umpeen sitä mukaan mitä eteni.
Saatuaan työn päätökseen, Ophelia lukitsi ristin takaisin kaulalleen, sujauttaen sen samantien takaisin vaatteidensa alle. Blackin ei tarvinnut sitä enää sen enempää sietää.

"Noin, nyt ei ole enää mitään hätää." Ophelia sanoi asettaessaan kätensä tuttuun tapaan rintakehänsä päälle ja pian nämä alkoivat hohtamaan sitä tuttua helmiäishohtoista valoa. Ophelia asetti kätensä Blackin pitkän, kiinni poltetun punasen haavan alulle ja liutti kätensä jälleen sen toiseen päähän, kadottaen punaisen jäljen että kuolion kokonaan pois tämän nahasta. Polttojälki oli helppo parantaa kun se oli vielä tuore.
Sitten Ophelia katsahti tämän olkapäässä olevaan, nuolen aiheuttamaan haavaan ja ei tehnyt muuta kuin asetti kätensä tämänkin päälle ja noin kymmenessä sekunnissa, sekin oli parannettu... Se ei ollut läheskään yhtä paha mitä Artin aiheuttama, joten Ophelia ei viitsinyt käyttänyt ristiä siihen. Ehkä se oli kerrankin hyvä, että Black oli osittain vampyyri.

//Joo ehkä!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Huhti 2008, 21:37

Arathet, Black, Lily

Lily hätkähti kuullessaan Ophelian huudahduksen.. tämä ei näemmä ollut tietoinen Blackin isommasta haavasta, minkä Art oli aiheuttanut... mutta Art jätti mainitsematta sen pikku seikan ja jos siitä asiasta alettaisiin puhumaan, Art voisi puollustella että se oli silkkaa ja puhdasta itse suojelua! Kyllä siinä vaiheessa viiltäisi vaikka toisen vatsan auki, jos susi roikkuisi kiinni kädessä ja uhkaisi raadella sinut hengiltä.
Black oli vielä puolitajuissaan ja katseli sivusilmällä Ohpeliaan, samalla kun nojasi vasten Lilyn olkapäätä. Ophelia riisui tumppunsa ja takkinsa, heittäen tämän lattialle sen enempiä häpeilemättömästi ja sitten hän kaivoi ristin esiin.. Black sähähti ja kavahti pienesti, painautuen vasten Lilyä. Art otti oman vapauden ja otti kiinni Blackin käsivarresta, pitäen tätä suorana ja paikoillaan, jotta Ophelian olisi helpompi toimia, mitä ikinä sitten olikaan tekemässä. Lily nosti kätensä Blackin poskelle ja silitteli häntä, pidelle hänen päätään paikoillaan varmuuden vuoksi.
Lily kyllä älysi (hetken mietittyään) mitä Ophelia teki. Black katsoi vihaisesti - 'jos katse voisi tappaa' ilmeellä - Opheliaa ja tämän ristiä ja mikäli vain olisi kyennyt puhumaan, hän olisi huutanut tälle kurkku suorana että veisi sen pirun helynsä kauemmaksi. Mutta hän ei kyennyt puhumaan, hän oli liian voimaton edes avaamaan suutaan, hyvä että hengittää jaksoi.
Sitten Ophelia kysyi, olisiko valmista. Art kerkesi nyökkäämään ja Black pudistamaan päätään, kunnes Ophelia iski ristin pitkän pään Blackin haavaan ja lähti vetämään sitä varovasti toisesta päästä toiseen. Black huudahti kivusta ja olisi kironnut kuin viimeistä päivää jos siihen olisi kyennyt!! Mitä Ophelia ajatteli?! Blackin olisi tehnyt juuri sillä hetkellä mieli lyödä Opheliaa suoraan turpaan, välittämättä siitä, oliko tämä tyttö vai ei! Hän yritti riuhtaista kätensä irti Artin otteesta, mutta turhaan ja ennen kuin hän ehti muuta tekemäänkään, Ophelia vetäisi jo ristin pois.

Sitten risti 'katosi' Blackin näköpiiristä ja hän saattoi taas rentoutua hieman. Ei ole enää mitään hätää.. ei, ei niin kauan kun Black oli puolikuntoinen, sen jälkeen Ophelialla olisi hätä! Art piti vielä Blackin kädestä, kun Ophelia paransi haavan ja päästi sen jälkeen irti, nousten samalla ylös. Lily pujahti Blackin takaa pois, laski tämän makuulleen pedille ja otti oman takkinsa pois ja laski sen pöydän vieressä olevalle penkille, poimien ohimennen Opheliankin takin ylös. Sen jälkeen hän käveli takaisin Blackin luokse, nosti tämän päätä hieman ja asetti Blackin pään syliinsä. Hän nappasi sängyn päädyssä olevan huovan ja peitteli Blackin sillä.. vaikka he olivatkin jo sisällä, Black oli silti kohmeinen, sinertävä ja tärisi kylmästä.

Art oli tällä välin kävellyt pöydän ääreen ja istunut alas. Hän riisui viittansa ja takkinsa, kääri hihansa ylös ja tarkisti omat haavansa. Kädessä olevat haavat olivat ranteesta kyynärpäähän asti yltäviä, ei kovinkaan syviä haavoja. Ne eivät enää vuotaneet verta, mutta punoittivat erittäin ilkeästi ja Art saattoi vain toivoa etteivät ne tulehtuisi.. ja ei, Art ei aikonut pyytää Opheliaa parantamaan haavojaan, hän ei nähnyt siihen mitään syytä. Toki hän antaisi Ophelian auttaa, mikäli tämä itse haluaisi, mutta ei hän halunnut sen enempää Ophelian voimia halunnut kulutella. Joten hän laski hihansa, peittäen haavansa ja vilkaisi Lilyyn ja Blackiin.
"nukkuuko hän?" Art kysyi lopulta rikkoen hiljaisuuden, jota olivat säestäneet vain tuuli ja takkatulen rätinä.
"En tiedä.. kai.." Lily sanoi vilkaisten Blackiin, joka hengitti rauhallisesti ja piti silmänsä kiinni.
"Olethan sinä kunnossa? meinaan.." Art aloitti ja nyökkäsi kohti Lilyä, viitaten tämän raskauteen.
"olen.. ei tässä mitään.. mutta" Lily aloitti nostaen katseensa Blackistä Arttiin "miksi autat meitä?".
Art meni hiljaiseksi ja laski katseensa pöydällä olevaan kynttilään, hieroen käsiään yhteen pöydän päällä.. miksi hän auttoi? hyvyyttään? Ei hän oikeastaan itsekkään ollut täysin varma..
"minä.. en tiedä. En vain hyväksy Aranin käytöstä tämän asian suhteen.. haltijatkin ovat muuttuneet.. ennen oli paljon ymmärtäväisempää ja avoimempaa, nykyään kaikki ovat täynnä vihaa ja kieroutuneita..." Art selitti sekavasti miettien niitä aikoja, kun hän oli vielä ollut nuori.... huomattavasti erillaisempaa.
Lily jäi hiljaa puimaan asioita mielessään.. mitä Art nyt aikoisi? voisiko hän tuosta vain palata haltijoiden kylään?

// PARASKIN PUHUJA!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Huhti 2008, 00:18

Ophelia

Ophelian saatua hoidettua kaikki Blackin haavat kuntoon, tämän mulkoiluista ja riehtomisista välittämättä, Ophelia astui sivummalle ja päästi Lilyn luikahtamaan nyt ohitseen ja riisumaan myöskin takkiaan pois yltänsä. Ophelia kyllä tiesi, ettei Black olisi ollut ollenkaan mielissään siitä, miten Ophelia oli menetellyt tämän haavojen parantamisessa, mutta ne oli saatava umpeen ja tapa jota Ophelia käytti saattoi sinä hetkellä olla ainoa. Olisihan sitä voinut kuumaa rautaakin käyttää... Mutta Ophelialle paidan sisässä tuntuva kylmä risti tuntui sinä hetkenä parhaimmalta että helpoimmalta ratkaisulta.
Artin pideltyä kiinni Blackin rimpuilevasta käsivarresta, tämäkin suuntasi pöydälle takkiansa riisumaan ja Ophelia huomasi ettei hänenkään takkinsa lojunut enää siinä minne oli sen hetki sitten viskaissut.
Ophelia pysytteli yhä sivummalla ja seurasi katseellaan kun Lily palasi Blackin luokse, nosti tämän pään syliinsä ja peitteli tämän yhdellä huovista... Noh, lämmike sekin, vaikka vähän likainen oli, mutta nyt oli ehkä parasta ottaa irti kaikesta mitä käsiinsä sai ja Black nyt näytti melko ruumiilta joka kuitenkin hengitti...

Ophelia katsoi hetken hiljaa Blackiin, joka näytti nyt lähinnä nukkunut siinä ja eipä tuo yhtään ihmettänytkään. Ophelia uskoi asioiden olevan sitten paremmin jahka tämä sai levätyksi ja palauttaisi edes sen pienen elon takaisin kylmettyneisiin kasvoihinsa. Ophelian posket puolestaan punoittivat taas heleää punaa, Ophelia tiesi sen nyt kuumotuksesta joita poskipäissään tunsi. Ophelia käveli siis takanääreen ja istahti lattialle sen eteen nyt käsiään lämmittelemään. Ei hänellä enää niin kylmä ollut, jalkoja vain vähän kolutti mutta siinä se. Ophelia tiesi myös Aren haavoittuneen... Päätellen veripisaraisesta lumesta joka oli Artin edellä kävellessä Opheliaa vastaan tullut, mutta Ophelia ei todellakaan ollut iskemässä käsiään tähän jollei tämä kerran halunnut. Ophelialla kyllä oli voimia jäljellä, ei Blackin haavoissa -näin ristin avustuksella- ollut niin paljoa työtä ja ei Opheliaa itseään niin paljoa väsyttänyt... Vaikka tuuli olikin joka paikkaan riepotellut ja melkein mukaansa tempaissutkin.
Kohta Art rikkoi hiljaisuuden, saaden Ophelian kääntämään tähän katseensa roihuavasta takkatulesta ja kääntämään katseensa tästä sitten Blackiin... Joka tosiaan vaikutti nukkuvalta kun ei näyttänyt reagoivan Artin saatika Lilynkään puheeseen.

Sitten Art kysyi Lilyn vointia, viitaten tämän raskauteen minkä Opheliakin tajusi ja katsoi nyt kysyvästi Lilyyn, ikään kuin kysyäkseen tältä samaa mitä Art. Lily vakuutti voivansa hyvin, mutta kysyi lopulta sen Artilta sen kysymyksen jota Opheliakin oli jo hyvän aikaa mielessään pyöritellyt. Art ei sanonut hetkeen mitään, saaden Ophelian vaan kysyvämmäksi, miksi tämä auttoi? Mitä syytä tällä oli? Lopulta Art vastasi ettei tiennyt? Tämän kanta asiaan oli, ettei hyväksynyt Aranin tekoja... Näinhän tämä oli sanonutkin silloinkin, joskus kauan sitten...
Tosin Aranhan halusi Blackistä eroon ja Ophelia oli ainakin tähän asti uskonut myös Artin vihaavan Blackiä, joten miksi Art auttoi silti tätäkin, nyt heidän lisäkseen selviytymään? Hyvyyttäänkö? Ophelia ei tätä Artilta lähtenyt kysymään, tämä kun oli hädin tuskin pystynyt vastaamaan Lilynkään esittämään kysymykseen ja jos totta puhuttiin, Ophelia ei edes jaksanut.... Tämä oli auttanut ja siitä kiitos.
"Kaikki ovat muuttuneet... Muistan usein kuinka sotilaita tuli ensimmäistä kertaa ripittäytymään luokseni, mutta se kerta jäi aina heidän viimeisekseen... He kun eivät pian enää välittäneet siitä mitä tai ketä surmasivat. Sota muuttaa meitä kaikkia..." Ophelia sanoi näin tähän väliin, katse päin roihuavaa takkatulta ja kädet ojossa kohti lämmittäviä liekkejä. Kaikki ovat muuttuneet. Sota muuttaa ihmisiä. Sota muuttaa haltijoita... Sota muuttaa elämää.
"Mitä sinä meinaat nyt? Mitä jos Aran saa selville että autoitkin meidät pakoon?" Ophelia kysyi lopulta kysymyksen, kääntäen päätänsä hieman Artin suuntaan ja jäi odottamaan vastausta. Mitä jos Aran saisi selville?

//NO HÄÄH!?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Huhti 2008, 11:56

Arathet, Black, Lily

Lily ja Art käänsivät katseensa Opheliaan kun tämä avasi suunsa takan äärestä. Sota muuttaa meitä kaikkia.. totta.. Art käänsi katseensa pienesti nyökäten takaisin pöytään ja jäi hetkeksi hiljaa miettmään asioita, kunnes Ophelia esitti kysymyksensä.. mitä Art nyt?
Lily vilkaisi Arttiin joka tuijotti yhä pöytään, pienesti hymyillen.. mitä hymyilemistä tässä nyt sitten oli?
"Minä.." Art aloitti nostaen katseensa Opheliaan "en tiedä sitäkään.. mutta jos Aran saa selville, tuomio on sama mitä kaikilla muilla pettureilla.." Art sanoi ja siirsi taas katseensa pöytään.
"mutta sinä olet hänen neuvonantaja!? Eihän hän sinua voi tappaa" Lily huudahti, saaden Blackin liikahtamaan pienesti.
" Siinä tilanteessa edes arvo titteli ei merkitse mitään.. ainoa ketä ei voi tappaa petturuudesta, on kunigas, joka tuskin nyt omaa kansaansa pettäisi" Art selitti lyhyehkösti, pitäen katseensa yhä pöydässä.
Lily jäi tuijottamaan hölmistyneenä Arttia.. Auttoiko hän heitä tietoisena siitä, että saattaisi joutua hirsipuuhun jos jäisi kiinni? Eihän Art edes pitänyt Blackistä! Eikä Black liioin hänestäkkään, mutta se on toinen asia..
"Art olet idiootti!" Lily huudahti lopulta.
Hän nosti Blackin päätä varovasti, pujahti tämän alta pois ja käveli Artin eteen istumaan, pöydän toiselle puolelle.
" Et sinä voi palata haltijoiden kylään jos sinut voidaan tappaa minä hetkenä hyvänsä!" Lily aloitti, katsoen Arttiin joka piti katseensa yhä pöydässä.. joko hän mietti tai sitten häpesi, sitä Lily ei tiennyt.
" Pystytkö muka salaamaan asian Aranilta?" Lily kysyi. Art oli hetken aikaa hiljaa ja nosti sitten katseensa Lilyyn ja pudisti päätään.
"hän saa jokatapauksessa tietää.. jos ajatuksia lukee" Art suoraan sanottuna myönsi olevansa kusessa.

"se siitä sitten? Aijot mennä ja tulla hirtetyksi?" Lily kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Art nyökkäsi pienesti, niin masentavalta kuin se vaikuttikin.
"tai sitten tulet meidän mukaamme" Lily pamautti ja samassa Art nosti katseensa Lilyyn ja katoi tätä kuin hullua! Ei Art sinne ollut tulossa! Ei enää! Ihan saman menisikö hän ihmisten kylään hirtettäväksi tai sitten haltijoiden kylään.. tosin tässä vaiheessa haltijoiden kylä kuulosti paremmalta Artin korviin.
"mitä muutakaan voit tehdä? Mennä hirtettäväksi?" Lily aloitti nähdessään Artin ilmeen " Yhtä hyvin voit tulla meidän mukaamme.. ei se ota ellei se annakkaan, eihän sinulla ole mitään menetettävää".
"Eli tulisin teidän hirsipuulle vierailemaan?" Art sanoi lopulta... Olihan siinä toki 'etunsakkin', silloin Aran ei saisi koskaan tietääkkään, että Art hänet oli pettänyt..
"ja jos et joudu hirteen, voithan olla taas hovimestarini" Lily huomautti saaden Artin hymähtämään pienesti.

Black raotti silmiään pienesti ja kääntyi hitaasti kyljelleen, nähdäkseen paremmin muihin. Hän vilkaisi ERITTÄIN murhaavasti Opheliaan, hän saisi vielä kuulla äskeisestä! Sitten Black nousi hitaasti istumaan, hieroen käsivarttaan, kuin siinä olisi vielä ollut haava.
"Black sinun ei varmaan kannattaisi nousta vielä.." Lily sanoi huomatessaan, että Black oli herännyt, jos nyt ikinä oli nukkunutkaan. Black ei sanonut mitään vaan siirsi katseensa takaisin Opheliaan ja selvitti kurkkuaan hieman, ennen kuin avasi suunsa.
"en ihan tarkoittanut lahjaasi tuohon..." Black sai sanotuksi värisevällä äänellä.

// lyhyhy T^T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Huhti 2008, 16:52

Ophelia

Hetkeen ei kuulunut mitään muuta kuin takasta tuleva tulen rätinä ja roihu, myrskyinen tuuli joka iskeytyi päin hirsimökin ulkoseinämiä ja sen natina joka tästä aiheutui. Sitten Art nosti katseena pöydästä ja sanoi sitten jotain mikä sai Ophelian vain pienesti kysyvän, melkein väinpitämättömän katseen muuttumaan erittäin kysyväksi että myöskin huolestuneeksi. Ei tiennyt? Tuomio olisi sama mitä kaikilla pettureilla? Ja se nyt tiedettiin että tuomio olisi pettureilla vähintäänkin solmu kaulaan ja vapaa pudotus... Ophelia siirsi katseensa Artista Lilyyn tämän nyt yritellessä puolustaa asiaa Artin arvolla, mutta Art vain totesi ettei arvokaan häntä pelastaisi ja ainoa jota ei voisi petturuudesta tuomita olisi kuningas...
Ophelia ei sanonut mitään, tuijotti vain Artia lähes yhtä hölmistyneenä mitä Lily. Miksi Art sitten teki sen? Varsinkin kun tiedosti ihan hyvin riskin olevan niinkin kova kuin mitä se oli...? Ophelia ei tiennyt ja kaikesta päätellen Artkaan ei tiennyt. Kaikki tuntui olevan jotenkin sekaisin juuri nyt... Ophelian katse nousi takaisin Lilyyn tämän pamauttaessa, että Art oli idiootti. Ophelia olisi pitänyt termiä 'outo' vähän sopivampana, mutta kai tämä oli sitäkin kun ajatteli tämän auttavan vihollispuoluetta ja niin edes päin.

Samassa Lily oli pujahtanut pois Blckin pään alta ja istuutunut pöytään Artia vastapäätä, jossa kynttilänpuolikas edelleen oli ja paloi... Ophelia nyökkäsi hiljaa, kääntyneenä nyt selkä takkatuleen päin, ettei tarvinnut olan yli näihin koko aikaa vilkuilla. Eihän tämä haltijoiden kylään voinut palata, jos tämä ei henkeänsä menettää halunnut... Sitten Lily kysyi, että pystyisikö Art salaamaan asian Aranilta? Tässä kohtaa Art muistutti Aranin ajatusten lukemisesta, mikä tosiaan oli senkin mahdollisuuden loppu. Art ei voinut palata kun ei voinut asiaa salatakaan, mutta mitä muutakaan vaihtoehtoa tällä oli? Ei mitään näin Ophelian kuvakulmasta ja kohta Art meni ja nyökkäsi Lilyn suraavaan kysymykseen, tämä vain menisi ja joutuisi siten hirtetyksi?
'idiootti' Ophelia totesi nyt itsekin hiljaa mielessään, hän kun ei edelleenkään pitänyt siitä, että joku kuolisi... Tai no, Aran oli poikkeus, tämä saisi painua helvettiin Ophelian puolesta vaikka saman tien!

Sitten Lily pamautti jotain mikä sai Ophelian ilmeen samaistumaan hyvin paljon Artin ilmeen kanssa.
Heidän mukaansa!? Mitä se muuttaisi...? Kuningas hirttäisi Artin kuitenkin, olihan tämä haltija! Ja tämä tuskin niin vain Lilyn hovimestariksi enää pääsisikään, ajatellen että tämä olisi silloin kidnapannut prinsessan ja karannut samalla itsekin. Mitä vaihtoehtoja jäi jäljelle? Auttaisiko jos Art tulisi heidän mukaansa ja kumartaisi heidän kuningastaan..? Ophelia vähän epäili, ettei Art sitä tekisi. Niin monet kun olivat uskollisia omalle kansalleen aina loppuun asti. Näin siis sivuutettuna se fakta, että Art oli jo Aranin kertaalleen pettänyt, mutta Artilla oli varmaan ollut omat syynsä, vaikkei kunnolla itse niitä tietäisikään.
Ophelia jäi katsomaan näitä kahta ehkä vähän apeana. Se ei toisaalta ollut heidän asia murehdittavaksi, mutta olivathan he asiaan osallisia ja näin myös kiitollisuuden velassa, varsinkin Black.

Ophelia havahtui mietteistään nähdessään sivusilmällään Blackin nousevan makuuasennosta nyt sängyn reunalle istumaan. Ophelia käänsi kysyvän katseensa tähän ja yritti lukea tämän kasvoilta tämän vointia... Lily huomautti ettei Blackin varmaan vielä kannattanut nousta ja Ophelia oli täysin samaa mieltä tämän kanssa. Black ei ollut ehtinyt vielä nukkumaan saatika lepäämään kunnolla joten nytkään tämä ei miltään maailman pirteimmältä saatika terveimmältä näyttänyt... Black ei tosin asiaan mitään vastannut vaan käänsi katseensa Opheliaan, saaden tämän hieman hätkähtämään tämän seuraavasta huomautuksesta.
"Eheh... Anteeksi, mutta haava oli saatava umpeen muulla keinoin enkä keksinyt siihen hätään mitään muuta kuin käyttää antamaasi ristiä." Ophelia selitti samalla kun nousi ylös, siisti harmaa puuvillaista hamettaan parilla käden taputuksella ja käveli pöydän ääreen, istahtaen lopulta Lilyn viereen katsoen Blackiin yhä pahoittelevalla hymyllä.
"Olet sentään hengissä." Ophelia lisäsi vielä, ottaen huomioon sen varteen otettavan positiivisen puolen asiasta.

//Ehehehei she mihihithään//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Huhti 2008, 18:38

Arathet, Black, Lily

Ophelia selitteli tekoaan, samalla kun nousi ylös ja käveli Lilyn viereen penkille, huomauttaen lopuksi erittäin positiivisen seikan asiasta. Lily nyökkäsi pienesti Ophelian huomautuksen jälkeen, katsoen Blackiä kysyvästi, odottaen tältä edes pientä kiitollisuuden merkkiä... siinähän odotti, Black ei kiitollisuuttaan jakelisi joka kerta kun häntä parsittiin... ja sitä tapahtui kohtuu usein, tätä menoa Black olisi vainaa ennen kuin Lily täyttäisi 18 vuotta!
Black nousi ylös sängyltä ja lähti kävelemään ympäriinsä mökissä, saadakseen veren kiertämään kunnolla ja kohmeiset lihakset lämpiämään. Art seurasi sivusilmällä Blackin liikkeitä, pitäen varansa.. ei sitä koskaan tiennyt milloin velho päättäisi nirhata hänet, Art ei uskonut että heidän välinsä mihinkään tulisi muuttumaan, vaikka Art olikin auttanut.. Art ei yhäkään pitänyt Blackistä, mutta auttoi tätä Lilyn takia...
"Oletko muka niin huono valehtelemaan?" Black aloitti lopulta pysähtyen pöydän päähän ja vilkaisi alas Arttiin. "Oletko muka niin huono valehtelemaan, ettet osaa salata tätä Aranilta?" Black täsmensi ja nojautui käsillään pöytää vasten.
"minä--"
"Tyhjennä mielesi niin hän ei voi lukea ajatuksiasi" Black keskeytti Artin joka tuijotti häntä erittäin kysyvästi.. no, kai tämä oli Blackin tapa kiittää avusta..
"älä sano ettet osaa..." Black sanoi katsoen kysyvästi Arttiin, joka pudisti päätään.. oli hän joskus kokeillut, mutta ei se onnistunut! Oli hän myös kokeillut ajatella jotain muuta, mutta silti Aran oli löytänyt mitä halusi Artin ajatusten seasta... Black huokaisi syvään ja suoristautui, otti pari haparoivaa askelta ja istui Artin viereen penkille.

Lily katsoi kysyvästi Blackiin, ei tämä ennen ollut koskaan puhunut näin.. neutraalisti haltijoille. Blackin äänensävy ei ollut vihainen tai arvosteleva, mutta ei myöskään ystävällinen tai normaali.
"Osaatko lukita mielesi?" Black kysyi ja Art pudisti päätään.
"ent--"
"Osaatko sinä sitten?" Lily kysyi Blackiltä joka nyökkäsi nopeasti "sen takia Aran ei ole päässyt lukemaan minun ajatuksia.." Black lisäsi kopauttaen etusormellaan ohimoaan. Art katsoi kiinnostuneena Blackiä, miettien mitä etuja siitä olisi, jos osaisi lukita mielensä.. silloin Aran ei enää pääsisi 'häiriköimään' mitenkään.
"Voin myös auttaa sinua lukitemaan tietyt muistot ja ajatukset.." Black sanoi vilkaisten sivusilmällä Arttiin.
"Sehän olisi hienoa!" Lily hihkaisi pöydän toiseltapuolelta.
"niin ehk--" Art aloitti, mutta lopetti tuntiessaan voimakkaan iskun takaraivossaan.. ja sen jälkeen pimeni.

"Black?!" Lily huudahti ottaessaan vastaan Artin joka kaatui pöydälle tajuttomana. "miksi sinä noin teit?!"
"En ajoi koskea häneen jos hän on hereillä!" Black sanoi nousten ylös ja laski kätensä Artin pään ylle. Hän alkoi mumisemaan jälleen omalla kielellään, josta ei ottanut selvää muutakuin Tomtom! Black piti kättään Artin pään päällä noin viisi minuuttia, kunnes hän vetäytyi kauemmaksi ja istahti sängyn reunalle.
"Mitä teit hänelle?" Lily kysyi samalla kun auttoi Artin makaamaan penkille.
"lukitsin hänen mielensä kuten sanoin.. Aran ei pysty lukemaan hänen ajatuksiaan tai muistoja, jotka liittyvät tähän tapahtumaan" Black sanoi ja jatkoi "hetki kun lumimyrsky laantuu, me lähdemme, oli hän hereillä tai ei".
Lily nyökkäsi pienesti ja istui takaisin penkille, jääden tuijottamaan takka tulta.. olisiko se ongelma nyt ratkaistu? Toivottavasti, ei Lily halunnut Artin kuolevan, vaikka tämä olikin haltija.

// thahahaaas//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Huhti 2008, 22:17

Ophelia

Ophelia istui hiljaa paikallaan, keinutellen jalkojaan penkin reunalta ja seurasi katseellaan kun Black lähti ravaamaan pitkin pienen mökin lattiaa. Tapa tuokin, mutta Opheliasta olisi ollut ehkä vain parempi jos tämä olisi vain jäänyt niiden vähäistenkin vällyjen väliin ja levännyt. Black ravasi ympäriinsä hetken verran, kunnes tämä kääntyi heidän, Artin puoleen ja kysyi, että oliko tämä niinkin huono valehtelemaan? Ophelia ei ymmärtänyt Blackin tarkoitusta moisella kysymyksellä.. Kyllähän Black nyt tiesi että Aran osasi ajatuksia lukea! Siinä vaiheessa valehtelu tuskin mitään auttoi!
Black täsmensi kysymystään heti perään, mutta Ophelian katse pysyi yhtä hämmästyneenä, kysyvänä että epäilevänä kuin äskenkin ja ehkä vähän varuillaankin, tietäen ettei Black hänen tempustaan ollut pitänyt ja tämä näytti muutenkin huojuvalta ettei sitä tiennyt milloin tämä siihen nojaamalleen pöydälle kaatuisi.
'tyhjennä mielesi?' Ophelia toisti Blackin sanat mielessään ja katsahti Artiin joka pysyi yhä vain kysyvänä. Opheliakaan ei moista taitoa osannut ja oliko tuo nyt yllätyskään? Se että tyhjensi mielen etisäkseen jotakuta mielen avulla oli eri asia, ei Ophelia siihen muuten kyennyt.
Art pudisteli päätään, hänkään ei siis osannut ja tämäkään tuskin niin ihme oli... Turhaanhan he muuten olisivat asian suhteen stressanneet.

Ophelia seurasi kulmat koholla vierestä kun Black meni ja istuutui Artin viereen, mikä tuntui olevan kuin maailman kahdeksas ihme. Hyvä jos tämä edes suostui olemaan samassa huoneessa haltijan kanssa! Ja nyt tämä istuutui sellaisen viereen ilman mitään tappo aikeita... Sen kuuli äänen sävystä.
'lukita mielesi?' Ophelia toisti jälleen, tosin tällä kertaa Ophelia ei ollut edes varma mitä kyseinen sana edes tarkoitti! Art pudisteli päätään jälleen ja Black oli jo kysymässä seuraavaa kunnes Lily keskeytti tämän, osasiko hän sitten itse? Ophelia siirsi kysyvän katseensa Lilystä Blackiin joka vain nyökkäsi, tökki etusormella ohimoonsa ja selitti ettei Aran ole päässyt lukemaan hänen ajatuksiaan kyseisen taidon vuoksi? Ophelia oli kuin äimällä lyöty, hän ei tiennyt ettei Aran ollut kyennyt lukemaan Blackin ajatuksia koko tämän aikana!
Artkin vaikutti asiasta nyt astetta kiinnostuneemmalta, näin sivusilmällä vilkaisten ja pian Black jatkoikin asiaansa. Tämä sanoi vielä voivansa auttaa Artia lukitsemaan tiettyjä muistoja että ajatuksia joka oli tosiaan hienoa myöskin Ophelian mielestä! Ja siksi jopa hymyilikin asian suhteen, joka tosin hyytyi hyvin äkkiä nähdessään kuinka Black kopautti Artia takaraivoon niin että taju lähti...

Ophelian ilme muuttui järkyttyneeksi kun Art kaatui pöydälle tajukankaana. Lily huudahti tästä ja ehtikin ottamaan Artin vastaan ennenkuin tämä otsansa kerkesi pöytää vasten kopsauttamaan ja kysyi pian syytä Blackin tekoon. Ophelia käänsi katseensa takaraivoonsa saaneesta Artista ylös Blackiin joka vain tokaisi ettei ollut tähän koskemassa jos hereillä olisi. Ophelia pysyi visusti hiljaa ja jäi katsomaan mitä Black oikein aikoi. Hetken sitä jo ehti pelkäämään, että tämä aikoisi nirhata Artin, tosin ei Black voisi niin Artille tehdä? Ei vaikka tämä oli haltija... Siis ajateltuna nyt, että tämä oli heitä auttanut pakenemaan ja siten myös Blackin hengenkin pelastanut. Black asetti kätensä vain Artin pään yläpuolelle ja lähti mutisemaan kai jotain loitsun tapaista jälleen omalla kielellään. Ophelia katsoi hiljaa Blackin kättä ja Artin takaraivoa kun Black teki 'taikojaan'. Mitään valoa saatika muuta ihmeellistä tai näyttävää ei ulospäin näkynyt tapahtuvan seuraavan viiden minuutin aikana ja kun Black sai 'työnsä' valmiiksi, tämä meni istumaan takaisin sängynreunalle.
Ophelia katsoi Artia ja sitten Blackia kysyvästi ja Lily esitti jälleen kysymyksen hänen puolestaan. Black selitti lukinneensa vain Artin mielen niin, ettei Aran pystyisi tämän ajatuksia lukemaan siitä mitä oli heitä auttanut ja sitä mukaan Aranin myöskin pettänyt. Ophelia nyökkäsi pienesti siinä missä Lilykin kun tämä istuutui takaisin samalle puolelle pöytää missä hänkin oli, näin autettuaan ensin Artin makuulle toisella puolella olevalle pitkälle penkille.

Se siitä. Ongelma ratkaistu, näin Ophelia nyt ainakin uskoi. Art voisi palata nyt kyläänsä, tekaista jonkin valeen Aranille ja jatkaa omaa elämäänsä kuten oli tähänkin asti elänyt... Ja he lähtisivät jahka lumimyrsky hellittäisi. Ophelia vilkaisi ulos ikkunasta, huomaten lunta tupruttavan nyt varmaan kahta enemmän mitä se oli heidän ulkona tallustellessaan tupruttanut... Sitten Ophelia käänsi katseensa Blackiin ja jäi hetkeksi miettimään, ehkä vähän huolestuneena, vaikkei kellään mitään hätää enää olisikaan, ei edes Artilla, kiitos Blackin ja näin apu oli tältä osin kai myös kuitattu.
"Varma ettet halua levätä..? Äänesi kun värisee ja askeleesikin huojuvat. Kylmyys aiheutti jo kuoliotakin haavasi ympärille, joten en yhtään ihmettelisi jos luusikin olisivat päässeet samassa jäätymään." Ophelia sanoi lopulta, luoden varovaisen hymyn huulilleen. Black oli yhä Ophelian silmissä kalpea.. Tai no olihan tämä normaalistikin melko kalpea ja näin edes talvipakkanen ei tämän poskia saanut punertamaan edes vähää, senkin Ophelia oli ehtinyt huomaamaan.
Ophelian omat posket olivat jo normalisoituneet, takka oli nimittäin jo lämmittänyt mökkiä jo ihan mukavasti ja ehkä jopa piristänytkin... Opheliaa nimittäin ei ainakaan väsyttänyt tarpeeksi voidakseen mennä vielä nukkumaan.

//No kiits god!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Huhti 2008, 16:58

Arathet, Black, Lily, Tomtom

Black vilkaisi Opheliaan kun tämä käänsi katseensa häneen, mutta ei sanonut mitään.. ainakaan vielä, kunnes Ophelia kysyi häneltä, että oliko hän varma ettei halunnut levätä. Black katsoi Opheliaa kuin tyhmää.. Black ei TODELLAKAAN olisi myöntänyt sitä, vaikka olisikin halunnut levätä! Itseasiassa hän haluis juuri nyt vain nukkua lämpimän peiton alla ja Lily vieressä jos mahdollista, mutta sitä hän ei sanoisi ääneen, ainakaan Ophelian kuullen.
Tällä kertaa Black ei antanut suoraan kielteistä vastausta, vaan mumisi omiansa siirtäen katseensa lattian rajaan... oliko sen nyt myönteinen vai kielteinen vastaus, sitä ei tiennyt.
"Haluaa hän vaikka ei sitä myönnä.." Lily kuiskasi Ophelialle samalla kun nousi ylös penkiltä ja käveli Blackin viereen istumaan, kietoen kätensä hänen kaulan ympärille. Black oli aivan kylmä! Olihan Black normaalistikkin melko kylmähkö persoona, mutta nyt hän oli kylmä kuin jää, ihme ettei ollut horroksessa!
"Black olet aivan kylmä!" Lily huomautti vetäytyessään kauemmaksi Blackistä, pidellen hänen olkapäistään kiinni.
"Ei minulla ainakaan kylmä ole.." Black mumisi vilkaisten kalpeahkoja käsiään. Black ei edes tärissyt kylmästä.. ehkä hänellä sitten ei ollut kylmä, vaikka itse olikin kuin jää palikka Tai sitten hän ei tuntenut kylmyyttä... tai sitten hän ei vain myöntänyt sitä. Lily nappasi Blackin takaa viltin ja heitti sen Blackin harteille. Black ei sanonut saatika tehnyt mitään, vain kuunteli hiljaa ja katseli takka tuleen.

"Jos odotettaisiin että sinä läm--"
"sh! Kuuletteko?" Black keskeytti Lilyn vilkaisten ovelle. Lily kuunteli hiljaa, mutta pudisti sitten päätään.. ei hän kuullut mitään muuta, kun takka tulen rätinän ja pihalla ulvovan tuulen, sekä natisevat katto hirret. Black nousi seisomaan ja tuijotti ovea, aivan kuin odottaen että se rävähtäisi auki millä hetkellä hyvänsä.. ja niinhän se teki.
Ovi tempautui auki ja sisään pääsi suuri ja kylmä tuulahdus, joka oli vähällä sammuttaa takka tulen. Ovi sulkeutui melko pian ja sen eteen jäi seisomaan joku. Kaikki olivat hiljaa, Black tuijotti hahmoa hiljaa, kunnes hän pudisti päätään ja näytti jokseenkin järkyttyneeltä. Lily katsoi kysyvästi Blackiin ja vilkaisi sitten juuri saapuneeseen henkilöön, kunnes tämä astui peremmälle paljastaen kasvonsa kaikille.
"Herra Tomtom?" Lily kysyi hämmästyneenä ja katsoi pientä käppänää kuin aavetta.
"ilmi elävänä ja suht koht kunnossa! huh, pirun myrsky, eipä ole vähään aikaan tuollaista nähtyk... Hans pyyhi tuo ilme kasvoiltasi!" Tomtom alkoi höpöttämään astuessaan peremmälle.
"Black..." Black huomautti Tomtomille, joka kutsui häntä yhä etunimellä.
Tomtom laski suuren salkkunsa pöydän viereen ja riisui pitkähkön, tumman violetin viittansa. Sitten hän liu'utti katseensa läpi huoneen ja katsoi jokaista erittäin kysyvästi, eritoteen Lilyä, mutta ei vielä sanonut mitään raskauteen liittyvää.
Black istui takaisin Lilyn viereen, katsoen Tomtomia erittäin kärttyisän näköisenä.. luulisi että olisi mukava nähdä vanhoja tuttuja...
"hmm... vai että Arathetkin on teidän kanssa samaan mökkiin eksynyt.. kohtahan täällä on koko Crypt!" Tomtom sanoi istuen Ophelian kanssa samalle penkille ja vilkaisi hymyillen Opheliaan.
"noh, mitäs neidille kuuluu?" Tomtom kysyi hieroen kylmiä käsiään yhteen, saadakseen lämmön palaamaan ja veren kiertämään sormenpäissä asti.

Ai mitä Tomtom teki keskellä metsää tälläisessä säässä? Ei niin mitään! Ei hänellä ollut parempaakaan tekemistä, eihän hän asunut missään. Se oli vain silkka yhteensattuma, että Tomtom oli osunut tähän samaan mökkiin juuri kun he olivat täällä. Mukavaa eikö? Ei Blackin mielestä! Joskus Lily jopa ihmetteli, miksi Black ei pitänyt Tomtomista, tämä kun vaikutti ihan mukavalta vanhukselta... vaikka vähän häröltä toisinaan.

// TOMTOM *bile musaa* Sillä on aina teeetääää 8 DDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Huhti 2008, 21:16

Ophelia

Ophelia saikin odottaa aikansa että Black antoi edes jonkinliasen vastauksen. Jonkinlaisen tosiaan, tämä vain mutisi jotain epämääräistä ja siirsi katseena lattiaan ja Ophelia ei ollut nyt ihan varma siitä, että oliko tuo nyt kielteinen vaiko myönteinen vastaus... Tosin eihän Black nälkäänsäkään myöntänyt, se oltiin huomattu! Joten Ophelian ei toisaalta auttanut kuin hymyillä kevyesti, pienestä huvittuneisuudesta sille, ettei tämä myöntänyt sitten väsymystäkään. Ophelia kohotta päätään hieman Lilyn puoleen tämän kuiskatessa saman minkä Ophelia oli jo arvaamaan ehtinyt, ei tämä vain myöntänyt ja tähän Ophelia nyökkäsi Lilylle vastaukseksi. Samassa Lily nousi penkiltä hänen viereltänsä, saaden Ophelian kohottamaan tämän nyt katseensa ja seuraamaan tätä aina Blackin luokse. Lily istahti Blackin viereen, joka oli kalpea kuin lumiukko. Ophelia keinutteli jalkojaan hiljakseen penkin reunan yli, katsellen pienesti ympärilleen, tuntien jo jokaisen mökin kulman, se kun oli niin pieni... Tosin hiirelle, jonka kolon Ophelia nyt näki, se saattoikin olla melkoinen palatsi...
Ophelia käänsi katseensa nopeasti takaisin Lilyyn tämän huuhdahtaessa siitä kuinka kylmä Black oikeastaan oli. Eehkä se ei ollutkaan niin huvittavaa ettei tämä väsymystänsä saatika nälkäänsä myöntänyt... Nyt kun ajatteli, se saattaisi käydä aika pian Blackin kohtaloksi, ellei siis kaikki muu häslinki heidän ympärillään ehtisi ensin ja ei sillä, että Ophelia moista toivoisi!

Black vain sanoi ettei hänellä ollut kylmä... Ophelia katsoi tätä kysyvästi, astetta huolestuneempanakin, eikö hän vain myöntänyt? Ei siinä mitään pahaa olisi jos tämä vain myöntäisi. Ehkä tämän tuntoaisti oli turtana kaikesta kylmästä? Tosin olihan tämän oikein silmänpäälle ristinkin tuntenut, joten kysei ei voinut olla siitäkään. Ophelia huokaisi pienesti, laskien katseensa pöytään ja jäi tuijottamaan jo sammunutta kynttilää sen päällä... Ketää ei sanonut hetkeen mitään ja hiljaisuus tuntui itseasiassa ihan hyvältä. Sitten Lily aloitti, sanoakseen kai jotain siitä, että he odottaisivat Blackin lämpiämistä, mutta Black keskeytti tämän, saaden Ophelian hämmentyneen katseen osakseen ja sen jälkeen Opheliakin pidätteli hengitystään nyt jotain kuullakseen.
Ei mitään... Ophelia ei kuullut mitään, paitsi oman sydänmensä. Tuuli ulvoi ulkona ja hirret katonrajamailla vain natisivat ja nyt kun kukaan ei sanonut mitään ja Black oli vihjannut jotain ylimääräistä kuulleensa, tunnelma oli suoraansanottuna melko aavemainen, jännittynyt ja jopa kireä.
Ophelia katsahti Blackiin takaisin kun tämä nousi jaloilleen, saaden Ophelian melkein jo tältä kysymään, että mitä tämä oli sitten mukamas kuullut? Kunnes jäätävä viima puski sisään mökkiin, saaden Ophelian lähes kiljahtamaan äkillistä oven auki paiskautumista ja ylipäätänsä sitä, että jotain niin pitkältä tuntuneen kireän ja jännityyneen hiljaisuuden jotain ylipäätänsä tapahtui!

Ophelia oli peittänyt vaistonomaisesti päänsä käsiinsä ja painanut otsana melkein kiinni pöydän reunaan, kunnes ulkoa kuuluva tulven ulvonta vaimeni ja ovi sulkeutui, jättäen jokaisen nurkan viileäksi. Ophelia nostatti päätään varoen ja vilkaisi oven suuntaan, hellittäen otettaan myös päänsä päältä ja huomasi Blackinkin että Lilyn tuijoittavan myös ovella olevaa, lyhyehköä hahmoa. Pian hahmo käveli peremmälle, astuen takkatuleen luomaan valoon ja sai Ophelian leuan loksahtamaan auki, mitä herra Tomtom täällä teki!? Ophelia suoristi selkänsä, katsoen hämmentyneenä ja kysyvänä ensin Lilyyn, joka ensimmäisenä Tomtomin nimen ääneen lausui ja tästä sitten Tomtomiin joka ei puolestaan näyttänyt ollenkaan yllättyneeltä vaan höpöjäti ulkona olevasta kurjasta säästä, torahtaen 'Hansille' kai sitten jostain ilmeilystä, josta lieni arvaaminen ettei Black ainakaan ollut iloinen heidän jälleen näkemisestä.

Ophelia tunsi olonsa helpottuneeksi, että sisään astunut henkilö oli loppujen lopuksi ollutkin vain Tomoderuwix, Blackin vuosien takainen opettaja, eikä esimerkiksi Aran joka olisi päässyt heidän jäljilleen. Noh, Ophelia oli ainakin rauhoittunut, kuhan Black ei vain kuulisi enempää epäilyttäviä ääniä. Ophelia siis hymyili jälleen kevyesti, katsoen kun Tomtom astui peremmälle, tuoden sen suuren, pohjattoman laukkunsa pöydän viereen ja riisumaan viittaansa siinä samalla. Ophelia vilkaisi vielä Blackiinkin kun tämä istuutui, nyt tosiaan huomaten, ettei tämä Tomtomin tulosta niinkään ilahtunut ollut. Tämä ihmetytti Opheliaakin siinä missä Lilyäkin, mutta ei näyttänyt sitä ulospäin. Tomtomhan oli ihan mukava vanhus ja tuskin tämä oli Blackinkään mielestä pahin mahdollinen vierailija. Mutta mitä tämä nyt täälläpäin teki..?
Ophelia nyökkäsi Tomtomin huomauttaessa Artista, joka yhä koisi toisella penkillä ja vallaten sen kokonaan itselleen, kiitos Blackin humautuksen tämän takaraivoon...

Ophelia siirtyi penkillä vähän peremmälle, tehden näin Tomtomillekin tilaa istuutua ja jäi hetkeksi hiljaa, kunnes tämä kysyeli hänen kuulumisiaan.
"Hyväähän tässä, vaikka kerkesittekin jo säikäyttämään minut perinpohjin tuolla sisään tulollanne." Ophelia vastasi, naurahtaen loppu lauseestaan sitä että oli pelästynyt harmitonta vanhusta.
"Mutta entä te itse? Siitä on jo aikaa kun viimeksi kävitte." Ophelia kysyi saman takaisin, kohteliaisuudesta että ihan mielenkiinnostakin. Ja nyt kun he olivat jälleen Tomtomin kohdanneet, Ophelian päähän nousi aivan uusi kysymyksiä. Kuten mitä tämä täällä teki ja missä kaikkialla tämä oli Cryptissä kerennyt viimeaikoina oleilemaan? Ja Ophelia uskoi Tomtomillakin olevan kysymyksiä myös omasta takaa... Esimerkkinä nyt Lilyn raskaus ja Artin tajuttomana penkillä makaaminen.

//Mitäköhän Blackin sisuskaluille nyt kävis...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Huhti 2008, 22:08

Arathet, Black, Lily, Tomtom

"tosiaan, tosiaan.. siitä onkin jo pitkäaika kun viimeksi teitä näki" Tomtom sanoi sukien jälleen partaansa, joka tällä kertaa oli melko kohmeessa.
"Minulle ei kuulu sen ihmeellisempiä, itse asiassa olen matkalla haltijoiden kylään tervehtimään Arania.. vienkö terveisiä?" Tomtom sanoi naurahtaen ja Lily pudisti päätään erittäin nopeasti! Aranille ei tarvinnut mitään terveisiä tarvinnut viedä.
"Arvasinkin. Mutta kertokaapa mitä ihmettä Art täällä tekee?" Tomtom sanoi vilkaisten pöydän yli Arttiin.
Lily pysyi hiljaa, joten Black huokaisi pienesti ja selitti pääpiirtein Tomtomille, mitä oli tapahtunut. Tomtom katsoi kysyvästi Blackiin, siitä sitten Opheliaan ja lopuksi Lilyyn.
"ja te menitte tapaamaan Arania koska...?" Tomtom kysyi jättäen lopun auki, jotta joku heistä voisi 'valaista' tilannetta hänellekkin. Tomtom oli aina luullut/tiennyt että nämä eivät pahemmin pitäneet Aranista ja nyt he olivat menneet tapaamaan Arania tusota vain? Black pysyi hiljaa tällä kertaa... Lilyn raskaus oli hänelle sen verran arka asia ja jos hän sen olisi kertonut, Tomtom olisi varmasti naljaissut jotain hänelle! Tai no... tämä tulisi varmastikkin naljaisemaan jotain, hällä väliä kuka sen kertoisi.
Lopulta Lily veti henkeä sisään melko kuuluvasti ja nosti katseensa lattiasta Tomtomiin, jääden hetkeksi tuijottamaan vanhusta, kunnes avasi suunsa ja sanoi: "Minä olen raskaana Aranille".

Seurasi pitkä, vaivautunut hiljaisuus. Tomtom tuijotti kulmat koholla Lilyä, joka siirsi katseensa takaisin maahan, aivan kuin häveten äskeistä lausetta. Black nosti kätensä ja silitti Lilyn selkää, kunnes vilkaisi Tomtomiin joka avasi suunsa.. tällä kertaa puhuen pelkästään Blackille, heidän kansansa kielellä. Lily piti katseensa maassa ja kuunteli kun Black ja Tomtom keskustelivat, ensin rauhalliseen äänen sävyyn, mutta sitten alkoi kuulostaa siltä että he väittelivät. Lilylle nousi tippa linssiin.. äkkiä kaikki muistot siitä yöstä nousivat pintaan ja pian Lily käpertyikin Blackin kainaloon, halaten itseään ja painaen kasvonsa vasten Blackiä, peittääkseen kyyneleensä.
Siinä vaiheessan Black ja Tomtom hiljenivät... Black kietoi kätensä Lilyn ympärille ja laski päänsä hänen hiuksiinsa, huomauttaen vielä viimesen kerran jotain Tomtomille ja hiljeni sitten kokonaan.
Black oli kertonut Tomtomille mitä sinä iltana oli tapahtunut, Tomtom ei ollut hyväksynyt sitä ettei Black ollut mennyt hirttopuulle kun kerran sellainenkin vaihtoehto oli tämän sijaan! Tomoderuwix oli niitä, joille naisen keho oli pyhä. Rivoilla sai, mutta ei koskea ilman lupaa. Jostainsyystä Tomtomin ei enää tehnyt mieli mennä tapaamaan Arania.. tai sitten hän menisi ja sanoisi pari valittua sanaa... joko teistäkin alkaa tuntua siltä, että kaikki käänyivät Arania vastaan?

"tyttö parka.." Tomtom sanoi lopulta katsoen säälivästi Lilyä, joka yhä oli kätkeytyneenä Blackin kainaloon. Tunnelma oli jälleen melko synkähkö ja kylmä, ainakin Lilyn mielestä.. hän vain toivoi että joku alkaisi puhumaan jostain muusta, hän ei enää tästä asiasta halunnut keskustella... tuskin siinä enää mitään keskustelemista olikaan, tehty mikä tehty, eikä sitä tekemättömäksi saa vaikka yrittäisikin.
"mutta sinä Black olet aasi! Päästää nyt vieras mies vaimos--" Tomtom aloitti, mutta lopetti kuullessaan Artin äännähtävän pienesti.
Art raotti silmiään hieman ja tuijotti hetken aikaa kattoon, kunnes hän räväytti silmänsä täysin auki ja pomppasi seisomaan, siinä ohimennen melkein komapastuen penkkiin.
"SINÄ!" Art rääkäisi vilkaisten kohti Blackiä joka nousi seisomaan siinä samassa, jättäen Lily istumaan penkille yksin. Lily oli jo lopettanut kyynelehtimisen ja katsoi nyt kysyvästi Arttiin.
"mitä sinä teit minulle?!" Art kysyi ollen kokoajan varuillaan, eikä ollut vielä huomannut Tomtomin läsnäoloa.
"Lukitsin mielesi, kuten sovittiin" Black vastasi tympääntyneen näköisenä.
"mitään ei sovittu! Sinä kolk--"
"Ai Hans on oppinut lukitsemaan mielensä! Hyvä poika, ei siinäkään mennyt kuin 60 vuotta! vai vähemmän? Se olisi pitänyt onnistua jo ensimmäisenä oppivuonna senkin tahvo.." Tomtom huomautti, ilmaisten nyt Artille läsnäolonsa.
Art käännähti nopeahkosti kohti Tomtomia, katsoen tätä hetken aikaa kysyvästi, kunnes toisti Tomtomin nimen, kuten Lilykin oli tehnyt.
Tomtom selitti lyhyesti pikku tarinansa, mitä teki täällä ja mitä he olivat mökissä jo kerenneet keskustelemaan. Art vilkaisi pahoittelevasti Lilyyn (ei hän edes tiennyt miksi), samalla kun istui takaisin penkille, mahdollisimman kauas Blackistä..
"no.." Tomtom aloitti lopulta vetäessään laukkuaan lähemmäksi itseään ja nosti sen lopulta syliinsä "Kuka haluaa teetä?" Tomtom sanoi hymyillen, vetäisten laukustaan tee astiaston, jossa oli jo valmiiksi lämmin pannullinen vettä.. joskus oli hyvä olla taikuri.

// KA BOOM! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Huhti 2008, 15:10

Ophelia

Tomtomkin totesi saman mitä Opheliakin, siitä tosiaan oli ollut jo jonkin aikaa kun he viimeksi olivat nähneet. Enemmän kuin se puolivuotta mitä Lily oli kerennyt olemaan jo raskaana. Sitten Tomtom kertoikin melko niukat kuulumisensa, ei kai tällä sitten mitään maailmaa mullistavaa ollut tapahtunut ja kertoi samassa olevansa menossa tapaamaan Arania...? Ophelian pieni, ystävällinen hymy hyytyi samassa ja sai tämän vilkaisemaan Lilyyn joka pudisteli päätän Tomtomin kysyessa, että veisikö tämä terveisiä heiltä tälle... Ei todellakaan tarvinnut terveisiä viedä, päinvastoin...
No kyllä Tomtomkin sen oli älynnyt etteivät he Aranista pitäneet ja kysyi kuin kysyikin seuraavkasi Artista. Ophelia pysyi hiljaa, kuten Lilykin ja siis Black jäi ainoaksi joka selittäisi tilanteen Tomtomille ja niin tämä tekikin, jättäen pois turhat yksityiskohdat.
Ophelia piti katseensa pöydässä ja sivusiläili aina välillä kaikkia. Nyt Tomtomia joka kysyi syytä miksi he olivat Arania ylipäätänsä tapaamaan menneet.
Lily oli halunnut puhua, Ophelia ei tiennyt sen paremmin, mutta tiesi että sekin oli päätynyt lähes katastrofiin, mutta hengissä oltiin tälläkin kertaa selvitty.
Ophelia kohautti katseensa Lilyyn tämän vetäessä henkeä ja pamauttikin kohta sen, että oli Aranille raskaana.
Tästä Ophelia melkein äsähti kuin Black joka näki ristin ja käänsi katseensa viereiselle olevalle seinälle nyt samaan aikaan mitä Lily lattian rajaan. Ophelia ei halunnut kuulla että Lily oli raskaana Aranille. Kyllähän Ophelia sen tiesi, mutta ei hän sitä kuulla aina uudestaan halunnut että joku kruunupäinen suippokorva olisi raiskannut hänen parhaimman ystävänsä.

Hetkeen ei kuulunut mitään, joten mökin valtasi tuskainen hiljaisuus ja ihmekös tuo... Ophelia kuuli seuraavaksi Tomtomin ääneen puhumassa jotain outoa siansaksaa. Ophelialla jäädytti hetken, kunnes kuuli Blackinkin ääneen ja tajusi näiden keskustelevan taas oman kansansa kielellä josta Ophelian saatika Lilyn oli ihan turha alkaa selvää ottamaan. Ophelia istui siis hiljaa ja kuunteli sivukorvalla kun nämä kaksi puhuivat ja märehti omiaan, vaikkei heillä mitään hätää ollutkaan... Mutta kai Lilyn raskauden puheeksi otto sen sitten teki... Kovinkaan rauhallisesti Black ja Tomtom eivät kyenneet asiasta kuitenkaan keskustelemaan ja pian nämä jo väittelivätkin asiasta, saaden Ophelian vain pudistelemaan päätään hiljaa itsekseen kunnes nämä molemmat hiljenivät ja Ophelia käänsi katseensa varoen takaisin Lilyyn. Lily oli käpertynyt vasten Blackiä ja Ophelia ei yhtään nyt ihmettelisi vaikka tämä itkisikin...
Ophelia suoristutti painoksissa olleen niskansakin ja katsoi hiljaa ja surullisensa Lilyyn mitä Tomtomkin säälivänä, oliko aihe pakko ollut ottaa esille...? Oli jos Tomtomkin kerran halusi tietää. Mutta siitä mistä Tomtom ja Black olivat puhuneet, Ophelia ei tiennyt mutta sen nyt saattoi arvata, että puhe oli liittytynyt vahvasti aiheeseen.

Pieni hetki kului jälleen hiljaisuudessa, kunnes Tomtom avasi suunsa jälleen Blackille, haukkuen tätä aasiksi ihan avoimesti kielellä jota hekin ymmärrsivät, mutta hiljeni nyt kuullessaan saman mitä Opheliakin vastakkaiselta puolelta pöytää kuuli. Ophelia oli jo nojautumassa pöydän ylitse katsomaan oliko Art hereillä, vetäytyen jyrkästi takaisin Artin kompuroidessa ylös koivilleen ja huusi nyt Blackille. Ophelia katsoi tätä silmät suurina, kysyvästi ja hämmissään kun Art kysyi huutaen Blackiltä sitä mitä tämä oli tälle tehnyt? Ophelialle se oli ihan itsestään selvyys, mutta Art ei ollut tuntenut kuin läimäyksen takaraivossaan kesken lauseen, joten tämä lieni ihan ymmärrettävää.
Black vastasi kylmästi vain lukinneen tämän mielen, kuten he olivat sopineet ja tässä kohtaa Art oli eri mieltä ja oli lähdössä huutamaan lisääkin, kunnes Tomtom avasi suunsa ja pian Art sai hämmästyä toistamiseen.

Ophelia oli vetäytynyt takaisin paikallensa istumaan ja hymyili pienesti nyt Artin reaktiolle tämän huomatessa Tomtominkin olevan paikalla. Tomtom saikin selittää Artille erikseen miksi paikalla oli ja sen mitä oli tapahtunut tämän ollessa taju kankaalla, tietenkin mainiten keskustelun Lilyn raskaudesta Aranille, josta Lilyn lisäksi myös Ophelia toivoi ettei sen enempää puhuttaisi... Noh, Artin päästyä suurimmasta järkytyksestä yli, tämä istahti takaisin vastapäiselle olevalle penkille ja Ophelia käänsi katseensa takaisin Tomtomiin, joka tosiaankin muutti tunnelmaa monta astetta iloisemmaksi! Ainakin Ophelian osalta.
"Onko teillä teetä mukananne?" Ophelia kysyi tapauttaen kätensä yhteen nyt silmät sädehtien, kysyen toisaalta ehkä vähän tyhmän kysymyksen sillä kyllä Opheliakin tiesi Tomtomin laukun sisältävän vaikka mitä! Olihan Ophelia päässyt oikein sisälle asti sen sisältöä katsomaan. Samassa Tomtom oli vetänyt pohjattomasta laukustaan esin pöydälle tee astiaston ja Ophelia tunsi olevansa seitsemännessä taivaassa!
Mikä olisikaan parempaa kuin kuppikuumaa näinkin kurjassa ja ankeassa säässä? Vielä kun tunnelma mökin sisälläkin oli ollut lähes samaa mitä ulkona.
"Waaaaih!" Ophelia lähes huudahti ristien kätensä nyt nähdessään kannusta kohoavan lämpimän höyryn ja katsahti hymyillen Lilyyn ja Blackiin.
"Ottateko tekin? Se lämmittäisikin mukavasti." Ophelia sanoi hymyillen, viitaten viimeisellään pikemminkin Blackin lumiukkoisuuteen.

//DDDD'x Auts//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Huhti 2008, 18:51

Arathet, Black, Lily, Tomtom

Tomtom naurahti kevyesti vanhan miehen äänellään, kuullessaan kuinka innoissaan Ophelia oli teestä! Art oli saada sydänkohtauksen kun Ophelia huudahti, hän ei ollut odottanut ihan näin riemuisaa huudahdusta teen näkemisestä, mutta jokainen tavallaan.
Lily nyökkäsi ja nousi ylös, kyllä hän teetä ottaisi.. Black ei kerennyt kieltäytymään saatika myöntymään, kun Lily kiskoikin hänet jo mukanaansa pöytään, joten Black seurasi kiltisti sen enempiä nurisematta.
Tomtom lennätti laukustaan jokaisen eteen tee kupin, lautasen ja lautasen reunalle lusikan, samalla kun Black ja Lily istuivat alas. Lily istui Blackin ja Artin viereen, niin että Black istui vastapäätä Tomtomia.. niin epämiellyttävää kuin se olikin, hänen mielestä. Art pysyi mahdollisimman kaukana Blackistä, ihan vain varmuuden vuoksi.. ja tällä kertaa hän ihan tosissaan yritti olla suututtamatta Blackiä, ties vaikka Black raatelisi hänet samantien.

Tomtom napautti sormiaan ja teepannu teki täyden kierroksen jokaisen kupin kohdalla, kaataen lämmintä teetä niihin. Black lähinnä vain tuijotti teekuppia, tekemättä elettäkään sen eteen että olisi sitä juonut.. ties mitä myrkkyjä Tomtomin teessä oli!.. no, se oli Blackin mielipide, jota hän ei tosin ääneen sanonut. Lily otti kaksin käsin kiinni kupista ja nosti sen ylös, hörppäisten pienesti lämpimänä höyryävää teetä. Se maistui hieman erillaiselta mitä Ophelian tee.. Lily ei osannut kuvailla sen makua, mutta kyllä sitä pystyi juomaan!
Samalla kun teepannu palasi takaisin Tomtomin laukkuun, Tomtom avasi suunsa ja alkoi puhumaan Artille haltija kielellä.. jokainen oli astetta hämmästyneempi siitä, että Tomtom osasi haltijakieltä.. Tosin Art ei näyttänyt kovinkaan yllättyneeltä. Lilyllä ei ollut ensiksi harmainta aavistustakaan siitä, millä kielellä Tomtom puhui, mutta koska Art vastasi tälle (haltija kielellä tietenkin), niin Lily oletti sen olevan haltijakieltä.. Black vähät välitti mitä Tomtom pälätti, tosin häntä häiritsi ettei hän ymmärtänyt hönkäsenpöläystäkään siitä, mistä nämä kaksi juuri puhuivat... ihmekkös tuo.

Tomtom kysyi Artilta tämän näkökantaa tähän asiaan ja Art selitti kaiken saman, mitä oli muillekkin jo selittänyt. Lily oli huomannut että aina kun Tomtom oli läsnä, vieraat kielet alkoivat lennellä.. osasiko Tomtom kaikkia kieliä? Sitä Lily ei tiennyt, eikä oikeastaan välittänyt.. alkoi se jo olla hieman rasittavaa, kun toiset puhuivat ties mistä, eikä itse ymmärtänyt mitään.
"no, Black. Eikö tee maistu?" Tomtom kysyi lopulta vilkaisten Blackiin, joka ei edes ollut koskenut kuppiin.
"Viimeksi kun join sinun litkujasi, oli näin lähellä ettei sisuskaluni palaneet päreiksi" Black sanoi näyttäen etusormensa ja peukalon väliin pienen demonstraation.
"se oli virhe arvio ja kyse oli taikajuomista eikä teestä!" Tomtom puollusteli ja hörppäisi omaa teetänsä.
"Black joisit edes vähän että lämpiäisit.." Lily sanoi kokeillen Blackin poskea, joka oli yhä jääkylmä.
"hehee, on niitä muitakin keinoja lämmetä.." Tomtom huomautti ja sai Blackiltä ERITTÄIN vihaisen mulkauksen ja Art oli nauraa ääneen. Ei Art yleensä nauranut sellaisille jutuille.. yleensä hän ei nauranut millekkään, mitä nyt kerran nauroi sydämensä pohjasta Aaronille ja tämän mahtipontiselle esittäytymiselle.
"no jokos pikku Ophelia on löytänyt kumppanin?" Tomtom kysyi vilkaisten Opheliaan, erittäin velmu ilme kasvoillaan.. juuri se ilme millä hän yleensä katsoi Blackiä, kun hän jotain sellaista oli mennyt naljaisemaan.
Lilyn mielestä se oli täysin turha kysymys ja niin oli Blackinkin mielestä! Art ei tähän väliin sanonut mitään, ei hän edes tiennyt minkä ikäisinä ihmiset yleensä menivät naimisiin...

// >8] <--- velmu ilme //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Huhti 2008, 21:41

Ophelia

Lily nyökkäsi vastaukseksi Ophelialle, mikä oli Ophelialle merkki siitä ettei Lily enää itkenyt ja oli iloinen tästä. Blackille Lily ei antanut vaihtoehtoa vaan raahasi tämän mukaansa ja istahti juuri sopivasti Blackin ja Artin väliin... Tosiaankin sopivasti, näitä ei kovin vierekkäin uskaltanut istututtaa, näin Artin terveyttä ajatellen.
Sitten Tomtom teki taikojaan ja pian Ophelia löysi edestäänsä lautasen, jonka päällä oli teekuppi ja sen reunalla lusikka ja kuuli seuraavaksi kuinka Tomtom napautti sormiaan ja samassa teepannu teki kierroksen kaikkien teekuppien yllä ja näin Opheliankin teekuppi täyttyi lämpimän höyryävällä teellä.
Ophelia hymyili nostaessaan kupin kaksinkäsin ylös, tuntien kuinka se lämmitti sormenpäitä, kunnes siemaisi teetä hieman eikä osannut innostaan edes pettyä teen... Ömhh, omalaatuisuudesta? Kyllä sitä joi ja se tosiaan lämmitti. Tee sai mielen aina rauhalliseksi ja onnelliseksi, kuten pitkät rukoilu hetketkin ja se lieni osasyy miksi Ophelia siitä niin piti.

Ophelia ei hetkeen kiinnittänyt huomiota siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui kun Tomtom avasi suunsa ja kuuli jälleen vieraan kielen korvissaan. Ophelia laski kuppinsa alas, jääden hetkeksi ihmettelemään kun se olikin Art tällä kertaa joka vastasi, tosin tajuten pian, että kieli kuulostikin aivan erillaiselta miltä Blackin ja Tomtomin yhteinen... Se oli haltijakieltä, sen nyt tajusi tyhmempikin ja Ophelia ei ollut varma Lilystä, mutta häntä ainakin alkoi hieman nakertamaan ettei tiennyt mitä milloinkin puhuttiin... Mutta päätti tällälkin kertaa olla kiltti tyttö eikä puuttunut 'aikuisten asioihin', puhuivat mitä puhuivat, ei se kai hänelle kuulunut. Ja kyllä Ophelia oli myöskin hämmästynyt siitä, että Tomtom haltijakieltä puhui, muttei osannut ihmetellä sitä enää sen jälkeen kun otti huomioon tämän iän ja puolueettomuuden.
Noh, nämä höpöttivät aikansa ja Ophelia siemaili teetä aina sopivissa välissä näitä kahta samalla kuunnellen, kunnes Tomtom vaihtoi kieltä ymmärrettävään ja sai Ophelian kiinnittämään Blackiin huomion.

Ophelia katsoi kysyvänä Blackia ja tämän koskematonta teekuppia, ei tee nyt niin sietämätöntä voinut olla... Opheliakin kykeni sitä ihan hyvin juomaan. Tomtom kysäisikin asiasta ja Black vaan lohkaisi jonkun huonon kokemuksen Tomtomista ja tämän 'litkuista' ja demonstroitsikin asiaa kuinka hilkulla oli sisuskalujensa kärventämistä. Tomtom puolustautui virhearviolla ja huomautti, ettei kyse ollut silloin teestä, mistä Ophelia salaisesti helpottui. Hän oli jo hetken ehtinyt tunnustelemaan jos olisi tuntenut jotain ylimääräistä poltetta sisällään Tomtomin teetä juotua, mutta ei siinä mitään vikaa ollut, kuten ei viimekerrallakaan kun he olivat viettiäneet pientä teehetkeään.
Sitten Lily otti esille hyvin oleellisen asian, Blackin ruumiinlämmön joka ei ollut muuttunut minnekään... Ja sen näki kauas. TÄHÄN kohtaan Tomtom tunki taas niistä yksistä sopimattomista kommenteistaan, mikä sai Blackin mulkaisemaan Tomtomia niin murhaavasti, ettei Opheliakaan kehdannut tähän katsoa.
Tosin Ophelia käänsi kyllä päätänsä jälleen Tomtomin suuntaan tämän puhuessa nyt hänelle, kysyen nyt velmulla ilmeellä jotain mikä sai Ophelian sydänmen ponnahtamaan kurkkuun ja ilme oli myös sen mukainen!
"E-En! Tuota... Täytin tänään vasta kolmetoista, tai jo, joten en minä enää niin pikkuinenkaan ole ja... En tiedä onko tuo niin sopivaa joltakulta lähteä kysymään..." Ophelia lähti sopertamaan, kääntäen katseensa taas seinään, paeten näin Tomtomin ilmeilyltä ja lähti häplimään paria olalla olevaa hiussuortuvaa. Kumppani? Ei Ophelia nyt sellaisia ajatellut, olihan hän vielä sen verran nuori omastakin mielestään. Ophelia oli sanonut 'jo' taas sen takia, ettei kauheasti pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin 'pieneksi Opheliaksi', varsinkin kun sitä oltiin käytetty mitä oudoimmissa yhteyksissä.

//O_____o WOOT!?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2008, 11:13

Arathet, Black, Lily, Tomtom

Art tuijotti teekuppia ja hymyili itsekseen kun Ophelia alkoi sopertämään jotain, hänestä tilanne oli erittäin huvittava... Blackistä taas ei. Black katsoi murhaavasti Tomtomiin ja näytti siltä, että olisi vain ajan kysymys kun tämä olisi jo Tomtomin kurkussa kiinni. Lily nyökyttelin Ophelian sanoessa, ettei välttämättä ollut sopivaa kysellä toisilta tuollaisia, mutta Tomtom vain hymyili iloisesti, piittaamatta sen enempää siitä, mikä oli sovelias kysymys ja mikä ei! Sehän oli vain harmiton kysymys, mihin pikku tytöt eivät halunneet vastata tai punastuivat vastasessaan, sen Tomtom oli huomannut.. kyllä, hän oli aikaisemminkin kysynyt saman kysymyksen joltakulta muulta.
"vai ei? Entäs se nuori haltija poika, mikä hänen nimensä nyt oli... Aaron!" Tomtom sanoi ja samassa Black oli pudota tuolilta, Lily joutui peittämään huulilleen nousseen hymyn ja Art veti teet väärään kurkkuun ja köhi nyt selkä kyyryssä niitä ulos.

Saatuaan viimeisenkin teepisaran köhittyä ulos kurkustaan, Art alkoi nauramaan ja siinä samassa Lilykin. Aaron?! Hän oli viimeinen ihminen kenen kanssa kukaan kuvitteli Ophelian seurustelevan, paitsi nyt Tomtom joka katsoi kulmat koholla kolmikkoa... Black olisi nauranut jos olisi kehdannut, mutta jätti nyt väliin. Hän nosti vasemman kämmenensä silmiensä päälle ja pudisti päätään, Tomtom oli kuin kirous!
"Ai se pikku piru?" Lily kysyi lopulta saadessaan naurunsa hillityksi.
"Olihan se poika omalaatuinen, mutta en minä nyt piruksi kutsuisi" Tomtom sanoi sukien partaansa, miettien viimekertaa kun 'tapasi' Aaronin.
Lilylle Aaron oli ja tulisi olemaan piru, kunnes antaisi itsestään uudenlaisen kuvan.. ainoat asiat mitä Lily Aaronista muisti, olivat ne että Aaron oli erittäin rääväsuinen ja piru vie ilkeäkin! Se riitti, Aaron oli Piru isolla P:llä.
Art sai itsensä hillittyä ja kohi nyt anteeksi pyytävästi nyrkkiinsä ja jäi hiljaa paikalleen istumaan, vilkaisten Opheliaan, mutta ei kyennyt katsomaan tähän kuin muutaman sekunnin ettei olisi räjähtänyt taas nauruun.
"Oliko hauskaakin?" Black kysyi Lilyn ohi Artilta, saaden siinä ohimennen Lilyltä erittäin nuhtelevan mulkauksen.
"Mitä vikaa?" Tomtom kysyi ennen kuin Art kerkesi mitään vastaamaan.
"... haltija?! Sinä ehdotat Ophelialle kumppaniksi haltijaa ja kysyt vielä mitä vikaa?! Sehän olisi yksi suuri vika! Yhdessä kiimaisessa haltijassa on jo tarpeeksi, en halua toista minikokoista, pirunhäntäistä, rääväsuista suippokorvaa Ophelian perään!" Black sanoi, viitanten nyt kiimaisella Araniin, liekö nyt kaikkein paras sanavalinta.
"siinä se tuli!" Tomtom huudahti riemukkaasi ja nyökkäsi kohti Blackiä "Tuon takia Cryptissä ON sota. Ette vain osaa hyväksyä toisianne ja elää rauhallista rinnakkais eloa, kuten ennenvanhaan".
"no se nyt ei onnistu enää sen jälkeen, mitä on tapahtunut..." Black mutisi muistuttaen, että nykyään kauna oli suurempi Arania kohtaan, kuin kaikkia haltijoita kohtaan.

Tomtomin sanat pistivät Artin miettimään asioita... tosiaankin, sota johtui vain noinkin pienestä asiasta.. kai..
Lily oli mennyt hiljaiseski "kiimaisen" sanan kohdalla, mutta ei jäänyt sitä nyt märehtimään.. Black nyt päästeli sammakoita suustaan aina silloin tällöin, sen Lily oli huomannut... kai se sitten piti paikkansa..
"Vai että kolmetoista.. ja tänään jopa" Tomtom sanoi siirtäen katseensa takaisin Opheliaan, kun kellään ei ollut enää mitään lisättävää hänen väitteeseensä.
Sitten Tomtom nosti salkkunsa taas syliinsä, avasi sen ja lähti kaivelemaan sieltä jotain. Kuului kolinaa ja räminää, kilinää ja helinää, kunnes Tomtom löysi etsimänsä ja vetäisi salkusta rasinan, joka oli halkaisijaltaan noin 20 senttiä.
"sittenhän sinun pitää saada lahja!" Tomtom sanoi ja avasi rasian, näyttäen sen sisällön.
Sisällä oli riveittäin ainakin kaksikymmentä eri teemakua. Ne oli pistetty pieniin lasi purkkeihin ja jokaisesta purkista riitti ainakin viiteen teenkeitto kertaan... kyllä Tomtomkin oli teen ystävä, näin rommin ohella. Jokaisen purkin kyljessä oli etiketti, jossa luki mitä purkki sisälsi ja ne olivat mitä ihmeellisimpiä makuja, aina normaalista teestä, jaavan teen kautta erittäin kalliiseen ja harvinaiseen valkoiseen teehen. Tomtomilla oli näitä rasioita muutama.. matkustellessa sitä oppii keräämään kaiken hyödyllisen ja hyödyttömän mukaansa, jos niitä vaikka sattuisi tarvitsemaan myöhemmin, kuten nyt.
"hyvää syntymäpäivää" Tomtom sanoi ojentaessaan rasian Ophelialle.

// JA LISÄÄ LOISTOA <3333 >8DDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron