Mahtava riistaeläin

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Mahtava riistaeläin

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Marras 2011, 21:35

~Hira~

Pienet vipeltäjän käpälät töpöttivät maata pitkin ja pieni hiiri pujahteli sammalten peittoo. Välillä pienen pieni hiiri tuosahti taas sammalen ulkopuolelle, mutta suurimman osan Hira juoksi sammalten peitossa. Pysähtyi hiiri hetkeksi kuuntelemaan isoilla korvillaan jonka välissä oli pää panta joka toimi lähinnä amulettina. Viikset ehiluivat nenän tahtiin ja pari sukaisua käpälillään pään yli ennen juoksua oli tarkoitus estää kutiaminen korvista. Nousi tämä pieni olento maanpinnalle ja etsi suurta kiveä. Tämmöinen oli vähän matkan päässä joten hiiri juoksi sinne. Sammaltunutta kiveä pitkin tämän oli helppo kiivetä jyrkkää seinämää pitkin. Hira pysähtyi kiven päälle ja nousi takajaloilleen kunutelemaan. Vaaraa ei näyttänyt olevan eli siis ketään ei ollut lähistöllä. Hiiri pisti silmänsä kiinni ja amuletti alkoi hehkumaan pienesti, lähes huomaamattomasti. Hiiri rupesi suurentumaan pikku hiljaa ja hiiren vartalo alkoi muuttua pikku hiljaa enemmän ja enemmän karhun näköiseksi. Kohta tämän turkki oli jo ruskea ja iso ilon karjahdus pääsi Hiran suusta. Siitä oli kauan ennen kun nainen oli muuttunut pienen pienestä elukasta heti suureksi karhuksi. Nainen iski etutassunsa maahan ja alkoi löntystää eteenpäin. Takatassutkin laskeutuivat alas isolta kiveltä ja kuului räsähdyksiä kun oksat maassa sekä puissa katkeili, kun tämä lähti liikkeelle. Hira käveli oikeen hitaasti ja kahvi välillä joitain kasveja joissa oli kesällä ollut marjoja. Kasvit olivat pahoja, mutta niissä oli silti kirpeys mistä Hira tykkäsi. Hetken siinä mutusteltuaan nainen lähti taas liikkeelle. Naisen jalat upposivat kohmettuneeseen maahaan ja nainen näki kuinka hiiriä luokki pakkoon että ei littaantuisi. Pieni murahdus kuului Hiran suusta kun tämä oli lähellä kompastua. Onneksi karhulla on neljä jalkaa käytössä joten se kompastuminen on vaikeaa.
KArhu lähti ripeämpään tahtiin kävelemään ja etsimään jotain ruokaa, ehkä jänis olisi sopiva pikku välipala. Hiran turrki oli pehmeä ja viileä kun pakkasta oli jo lukemissa ja tuuli kylmensi ilmaa lisää. Karhunahan on helppo pysyä lämpimänä joten tämä muodonmuutos oli juuri sopiva vaihdos hiirestä. Kun Hira hengitti niin ilmaan tuli ikään kuin "savua". Karhunainen räpytteli silmiään ja väänteli naamalihaksiaan minkä voi, koska amuletti tuntui kutittavan liikaa tätä silmän alla. Kaiken tämän naamalihasten liikuttelu antoi karhulle isot kylmätväreet joista karhu kavahti ja pysähtyi hetkeksi.
Kauan tämä ei kyllä jaksanut olla paikoillaan siinä väristelemässä sillä kuuli jonkun liikkuvan edessä päin. Ehkä siinä olisi juuri se toivottu välipala. KArhu katoi tarkoilla silmillään eteenpäin ja näki kun joku pujahteli, tavallaan kuin hyppi metsän mättäillä. Sen täytyi olla kettu tai joku vastaava.
Isompi kun toivoin, kelpaa!Hira ajatteli ja lähti löntystelemään kettu kohti.
//Elikkä Tervetulloota tänne vaan Temp^^
Viimeksi muokannut Demintty päivämäärä 07 Tammi 2012, 19:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 30 Marras 2011, 21:31

Frederic

Siitä oli jo hetki aikaa, kun mies oli viimeksi käynyt näin pitkällä metsässä, joten hän oli tyytyväinen itseensä ja antoi katseensa kiertää ympärillään laajenevassa maisemassa, sen vihreä ja surkea sekoittuivat pehmeästi toisiinsa ja paikoin maassa oli jopa pieniä lumisia alueita. Ne luultavasti ehkä sulaisivat, mutta Fred toivoi hartaasti sen lumen jo jäävän. Hän asteli eteenpäin, kunnes kuuli karhun äänen, kyllä, se tuttu matala murahdus, joka oli karhulle jokseenkin ominainen äännähdys. Tässä oli kyllä hieman iloa seassa, mutta kukapa sanoi, etteikö tuo karhu saisi olla joskus iloinen.
Siksi miestä ärsyttikin jatkaa matkaansa ja muistaa matkan alkuperäinen tarkoitus; metsästää itselleen ruokaa. Onneksi hän sai nyt käyttää koko lihan itse, koska se oli tarpeen. Talvi oli tulossa ja metsästyksen alkaessa haastavammaksi, hänen olisi pakko saada nyt jo hyvinkin loppu syksystä/alku talvesta enemmän ruokaa kuin yleensä. Varastoon.
Fred käveli pehmeällä samallella väistäen oksat kuin vaistonvaraisesti ja puristaen keihästä kädessään. Hän tunsi keihään varren korjatut kohdat, koska oli totta, että miehen keihään varsi oli jo useampaan otteeseen pirstoutunut, mutta melko köyhänä miehenä hän ei suuremmin ollut kehdannut uutta ostaa. Hänen täytyi vain toivoa, että keihäs kestäisi. Sitten hän näkikin sen, suuren ruskean karhun edessään. Hän hiipi lähemmäs, katsoi kuinka karhu itse taisi seurata omaa saalistaan ja sitten hän teki siirtonsa. Mies lähti ripeästi kohti karhua, ei edes suuremmin ajatellut, mutta hän koetti survaista keihäänsä karhuun. Se ei onnistunut. Keihäs hipoi vain ilmaa karhun takana.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 30 Marras 2011, 22:16

~Saphira~

Hiran kiiltävä turkki viilettyi tuulen mukana. Nainen pysyi paikalla ja katseli kettua joka söi itse pientä myyrää. Hira nuolaisi huuliaan ja sitten lähti liikkeelle kohti kettua. Karhu rääkäisi samalla kun hyökkäsi ketun kimppuun. Kettu ei kerennyt reakoida mitenkään joten tämä jäi karhun hampaisiin niskastaan. Hira nousi takasilleen ja heitti ketun suustaan kovalla voimalla maahan jotta tämä kuolisi. Se onnistui sillä ketusta vuoti verta silmistä ja suusta. Tyytyväisenä Hira lähti lähemmäs kuollutta kettua joka makasi maassa ja pieni virne näkyi naisen kasvoilla. Kuitenkin karhun iloisuuden keskellä tämä tunsi jonkun ipovan selkää, jotain nopeaa ja pientä. Nuoli, tai keihäs, Metsästäjä. Hiran silmät suurenivat. Tämä voisi tappaa helposti jonkun, mutta ei sitä haluaisi tehdä. Mutta karhuna tämä ei ollut tarpeeksi nopea menemään karkuun joten päätös oli yksinkertainen, tämä muuntautuisi. Karhu katsehti oikealle puolelleen ja näki miehen jolla ei ollut mitään kädessään, äskeinen oli pakko siis olla keihäs. Karhu päästi ilmoille ison äännähdyksen ja meni sitten nelinkontin. Tämä lähti nopeasti eteenpäin, jonnekkin taakse jotta ihminen ei näkisi tämän yhtäkkiä muuntautuneen joksikin toiseksi. Hira mietti nopeasti, mikä eläinmuoto olisi tässä tapauksessa paras, kotkako? Sudella olisi kyllä terävät kynnet ja nopeat liikkeet. ELi asia oli selvä, susi oli seuraava muoto. Tosin mies saattaisi kyllä tunnistaa että tämä susi ei olisi tavallinen perus susi sillä Hira oli sutena moninkertainen kooltaan. Karhu tallusti nopeaa tahtia puisen kohdan taakse ja karhu alkoi muuttamaan muotoaan, ei kuitenkaan kooltaan edes paljoa. KArhun isot käpälät muuttuivat suden tassuiksi ja kyynel karhun silmän alta lähti ja muuttui nyt rannekoruksi suden tassuun. Susi haukahti nyt kerran ja tuli puiden takaa pois. Katseellan nopeasti etsi tämä miehen siellä se oli. vain viiden metrin päässä.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Joulu 2011, 16:56

Frederic

Mies tunsi sydämensä takovan yhä vain kovempaa, kun karhu kääntyi katsomaan häntä, aseetonta miestä. Silti miehen mieleen ei tullut mitenkään paeta tai mennä maahan pieneksi mytyksi. Hän halusi tuon karhun, tahtoi viedä suuren saaliin kotiinsa, jotta hänen ei tarvitsisi käydä niin usein metsällä. Mies ei suuresti yllättynyt kun karhu lähti peruuttamaan, kukapa tahtoisi jäädä hänen kanssaan juttu tuokiolle? Eikä karhu varmaan tyhmänä otuksena osaisi ajatella suuremmin, ettei hänellä ollut asetta, vaikka miten sen nyt otti. Olihan kerran aukiolla oleva neitonen sanonutkin hänelle, etteivät eläimet lopulta niin tyhmiä olleetkaan. Silti Fred uskalsi epäillä neidon sanoja.
Fred ei itse uskaltanut ottaa akeltakaan lähemmäs karhua, koska se olisi liian riskialtista. Karhu voisi hyökätä ja tappaa hänet hetkessä. Kun karhu kuitenkin siirtyi pois miehen näkö-alueelta hän uskalsi jo liikkua lähemmäs keihästään ja kun hän sen sai käteensä olikin viiden metrin päässä valtava susi. Fred nielaisi ja katsoi syvälle suden silmiin. Tuo susi ei ollut tavallinen, kyllä Fred sen tajusi, mutta siinä olisi kuitenkin tarpeeksi lihaa mökkiin vietäväksi, joten Fred päätti kokeilla onneaan tämän kanssa, mutta toisin kuin karhun kanssa hän ei halunnut heittää keihästään kohti eläintä. Jos hän osuisi huti, suden olisi aivan liian helppo tappaa hänet. Siksipä mies puristikin keihästä tiukasti ja hän lähti juoksemaan kohti sutta. Suurimmaksi osaksi hän tunsi sisällään pelkoa, mutta silti hän koetti peittää sen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 01 Joulu 2011, 20:25

~Saphira~

Susi tuijotti pelottavalla katseellan miehen silmiin, mutt apelottavan tuijotuksen keskeytti se kun lintu lähti äänekkäästi lentoon puusta. Hiran pettymykseksi lintu oli jo liian kaukana jotta sen voisi saada kiinni. Suden huulet painnuivat alas päin. Hira jäi tuijottelemaan taivasta ja puidenkaruja oksia. Tuijottelun kuitenkin keskeytti nopeat askeleet tätä kohti tulevat siis. Hira käänsi päänsä niin nopeasti että joku olisi voinut säikähtää ja kaatua maahan. Suden silmät eivät pysyneet kauan levollisen näkeöisenä, vaan ne äkkiä suurenivat. Mies oli tulossa tuota kohti aseen kaa. Mies oli ilmeisesti hivuttautunut kokoajan lähemmäs ja lähemmäs keihästä. Nyt tämän terä kohti sutta, mies juoksi Saphiraa kohti. Hira koitti reakoida mahdollisimman nopeasti ja pomppasi tähtäimestä isolla kaarella sivuun. Suden tassut tömähtivät maahan ja pieni henkäisy pääsi naisen suusta. silmät sulkeutuivat ja Hira kuuli nyt vain oman hengityksensä ja kuinka sydän hakkasi rinnassa. Pienen rentoutumisen jälkeen susi tajusi että mies ei ollut osunut tähän. Silmät aukesivät ja Hira kääntyi miehen puoleen. suuret silmät tarkkailivat ympäristöä ja etsivät miestä. Hira ei halua turhaan tappaa tätä, koska entisenä puhtaana ja tavallisena ihmisenä tiesi, että jotkut eivät pitäneet työstään metsästjänä, joten voi olla että tämä mies oli juuri sellainen.

//lyhyttä -_-
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Joulu 2011, 18:04

Frederic

Susi väisti ja Fred joutui juoksemaan vielä hetken, koska oli vaikea pysähtyä nopeasti niin nopeassa vauhdissa. Kun mies lopulta sai vauhtinsa hidastumaan ja hän seisahti paikoilleen katsoen suteen, joka seisoi hänestä noin viiden metrin päässä, katse aivan toisessa suunnassa. Fred liikkui nopeasti, mutta hyvin hiljaa ja pääsi puiden suojaan, jossa hän pystyi katsomaan sutta. Se ei liikkunut uhmakkaasti, käänsi vain katsettaan rauhallisesti, joka sai metsästäjän hämilleen. Sudella ei ollut aikomustakaan hyökätä, eikä Fredkään enää tahtonut riistää kauniin olennon sielua. Siksi mies astui esiin puiden takaa, piteli keihästä yhä kädessään, mutta käsi oli rentona ruumiin vieressä ja hän asteli mahdollisimman rauhallisesti kohti sutta. Jotenkin susi oli niin inhimillinen, että Fred ajatteli koko ajan vain, kuinka tuossa seisoikin ihminen, eikä eläin.

//eihän tuo sinulla edes lyhyttä ollut, minulla nyt vähän pukkasi lyhyeksi menemään. :D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 04 Joulu 2011, 18:18

~Saphira~

Susinainen huokaisi pitkään ja nousi nyt kunnolla seisomaan.
Susi kääntyi kunnolla sinne missä mies ainakin ennen oli. Miestä ei kuitenkaan näkynyt, joten susi rentoutui täysin. Hetken siinä ollessaan lihakset kuitenkin jännittyivät uudelleen kun Hira näki miten mies astui esiin puidenlomasta. Susi meni valmishyökkäys asentoon ja näytti hampaitaan pienesti, ihan vain pelosta jos ihminen kuitenkin hyökkäisi. Mies lähti varovasti kävelemään Saphiraa päin, joka sai hiran ymmäleen. Susi istahti maahan ja nojasi taaksepäin nostaen vas. etutassunsa ilmaan. Korvat olivat luimussa merkiksi siitä miten hämillään tuo oli. Eikö se koittanutkaan hyökätä? Hiran tassu laskeutui nyt maahan ja susi nousi seisalleen hiljaa. Ihan pienin varovaisin askelein susi alkoi kävellä miestä kohti. Uteliaisuudesta nuuhkiva nenä läheni kokoajan miestä. Äkkiältään Hira kuitenkin istahti ja korvat nousivat hörölleen. Suu aukesi hiljaa, pelottavan hiljalleen. Meni hetki ja sitten Hiran kieli työntyi suusta ulos ja jäi roikkumaan. Susi käänsipäätään vinosti joka sai suden tuntumaan ihan isoksi koiraksi joka haluaa vain leikkiä. Tuo oli siis selvä merkki siitä että susi haluaa tutustua mieheen.
Susi kuitenkin päätti osoittaa sen vieläkin tarkemmin alistumalla miehelle. Susi laittoi suunsa kiinni ja meni maahan makaamaan alistuen korvat meni taakse, luimuun.
Saphira odotti kohtaloaan, mitä mies tekisi?Tappaisiko?
//Jeij!Musta tuli taas lyhyitten viestien kuningatar :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 05 Joulu 2011, 14:22

Frederic

Mies ei hätäillyt, vaikka susi näyttikin hänelle pienesti hampaitaan. Hän jatkoi hiljaista kävelyään ja kun susi sitten istahti, näyttäen hieman hämmästyneeltä, Fred soi toiselle pienen hymyn, jos eläin sitä ymmärtäisi.
Kun susi itsekin otti pari askelta eteenpäin, kohti häntä Fred tunsi voittaja olon, ehkä toinen luottaisi häneen, vaikka alku olikin hieman heikko. Susi työnsi kuonoaan hieman lähemmäs ja Fred nosti kättään hieman lähemmäs, jotta toinen voisi haistella ihan rauhassa, silti susi istahti uudellaan ja mies päästi kätensä valahtamaan viereensä. Sitten hän päästi keihään tipahtamaan viereensä mättäälle, uskoen, ettei tuo hyökkäisi hänen päälleen. Miehen sydän sykki kiivaasti, jokainen sekunti tuntui venyvän ja venyvän, kun mies odotti suden reaktiota. Sitten, suden kieli työntyi ulos suusta ja susi kallisti päätään. Fred huokaisi helpotuksesta ja päästi hymyn takaisin huulilleen. Kun susi lopulta näytti alistuvansa ja Fred oli jo metrin päässä, mies kyykistyi sen tasolle ja ojensi tärisevän kätensä sitä kohti. Hänen jokainen lihaksensa oli jännittynyt, sillä susi voisi helposti puraista tuon käden poikki, eikä miehellä ollut mitään apukeinoa saada sutta irti. Susi kuitenkin näytti olevan täysin rauhallinen ja Fred kosketti sen pehmeää karvapeitettä samalla seuraten miten susi reagoisi tilanteeseen.

//Minä myös \o/ //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 05 Joulu 2011, 20:24

~Saphira~

Mies kyykistyi ja koitti tärisevällä kädellään silittää Hiraa. suden suunpielet vetäytyivät ylös,susi kuin naurahtaen. Sen jälkeen susi pompahti yllättäen seisomaan ja poski miestä hellyyttävästi. Vain harmillista oli, että suden voimat puskivat miehen kumoon. Susi inahti pyytäen anteeksi ja katsoi sitten kiiltävillä silmillään miehen silmiin.
Hetken toitsa tuijotettuaan Saphira perääntyi ja kääntyi ympäri. Valkonen turkki viileni tuulen mukana, ja susi haistesi kuonollaan tuulen mukana tuoneita hajuja. Sitten tämä käänsi vain päätään miehen puoleen ja inisi nyökäten pienesti näyttäen että miehen pitäisi seurata. Susi asteli paikallaan ja inisi malttamattomana. Susi katseli puidenlatvoihin joissa linnut sirkuttivat. Hiran olisi tehnyt mieli lähteä lintujen perään, mutta päätti nyt jäädä miehen luokse.
tuuli oli kylmä, ja kohta saattaisi jopa ruveta satamaan lunta. Aurinko paitstoi mutta ei juuri lämmittänyt, se toi vain valoa.
Susi näki sivu silmällä, kun toinen käveli viereen, silloin Saphira inahti ja kyykistyi niin, että toinen ylettäisi istua selkään. Viesti oli siis aika selvä, Hira halusi miehen kyytiin.

//Haitaako pieni hittaus tosa? :3
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 05 Joulu 2011, 21:34

Frederic

Susi pukkasi miehen kumoon ja inahti sitten anteeksi pyytävästi.
"Ei se mitään." Fred sanoi, vaikka ei ollut varma tajusiko susi ihmisten puhetta. Sitten susi rupesikin useammin inisemään ja mies ihmetteli, että mitä se nyt tahtoi, halusiko se taivaan linnun? Ei Fredillä ollut sellaista antaa, mutta hetken päästä Fred tajusi kävellä suden vierelle ja kun susi kumartui, selvästi haluten Fredin selkäänsä, mies nyökkäsi ymmärtäväisesti. Silti hän ei hypäänyt suoraan suden selkään, vaan kävi ensin poimimassa keihäänsä, rauhallisesti ja maltillisesti, jotta susi tajuaisi, ettei Fred aikonut sutta keihästää, mutta ei mies raaskinut kunnon työkalua keskelle metsääkään jättää.
Mies palasi suden vierelle, katsoi sen selkää ja sitten suden silmiä, jotka paloivat kirkkaasti ja innoikkaina lähtemään.
"En ole varma kestätkö sinä." Fred sanoi hieman mietteliäänä, olihan susi suuri, hyvinkin, mutta oliko suden rakenne ratsastamiseen sopiva, siitä mies ei ollut niin varma. Silti hän heilautti varovasti jalkansa yhä maassa olevan suden yli, muttei laskenut painoaan suden selälle, vaan koetti viimeiseen asti pitää painonsa jaloillaan.

//No ei minua pikku hitit haittaa, kun muutenkin on niitä hieman käytettävä, jotta peli kulkee, eikä tule sellaisia mini ropetuksia. :) Se on sitten eriasia, jos ruvetaan minun ukkoa hyppyyttämään joka suuntaan. :D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 05 Joulu 2011, 23:04

~Saphira~

Susi odotti maassa. Minne mies meni? susi nousi pikkaisen ylemmäs ja käänsi päätään taakse. Keihäs? Mitä hän sillä, teurastaisi suden myöhemmin ensin nautittua nopeasta kulusta? Mies näytti kuitenkin rauhalliselta joten hira päätteli siitä vain hyvän teon aikomuksen. Mies tulikin viereen, mutta seuraavaksi mietti kestikö suden rakenne painoa. Susi meni taas maahan odottaen, että toinen tulisi selkään, mutta miehellä kestikin päätös liian kauan joka sai Saphiran vieläkin malttamattomaksi. Haukahdus kajahti metsän puiden läpi. Nyt susi näki kun mies asettui selän päälle, mutta seisoi vielä jaloillaan. Hira käänsi katseensa ensin oikealle puolella, sitten vasemalle, mies näytti olevan valmis joten susi nousi niin että jalat olivat suorina. Miehen jalat olivat nyt ilmassa, reilusti.
susi tarkisti vielä miehen paikan, kunnes lähti liikkeelle. Isolla hypyllä, ja sen kaarteella susi ponkaisi vauhtiin. Iso tömähdys alas ja pysähtyminen oli kuitenkin yllärtys, tai no.. Susi nosti kuononsa ylös ja ulvoi hetken kovaan ääneen. Sitten Hira lähti vasta kunnolla liikkeelle, juoksemaan.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Joulu 2011, 18:39

Frederic

Susi nousi, miehen jalat olivat ilmassa. Häntä pelotti, ettei susi kestänyt, mutta toisella ei näyttänyt olevan mitään vaikeutta liikkua, tosiaan susi lähtikin hyvin nopeasti ja yllättäen liikkeelle, joten Fred nytkähti hieman taaksepäin ja katseli ihmeissään, mistä uskaltaisi ottaa kiinni, jottei satuttaisi suurta eläintä. Kuitenkin hypyn loputtua ja äkkipysähdyksen saapuessa Fred otti kiinni nopeasti suden niskakarvoista. Ulvaisu kaikui metsässä ja sen seurauksena linnut lehähtivät lentoon läheisestä puskasta ja susi lähti juoksuun.
Fred painautui vasten sutta, myöntäili sen liikettä ja piteli yhä kiinni sen karvoista. Matka jatkui, hyvinkin pitkään, Fred jopa mietti minne tuo veisi hänet. Oliko hän sittenkin luottanut liikaa eläimen hyvyyteen, noustessaan selkään? Ehkä toinen veisikin hänet lauman luo, jossa jokainen voisi nauttia hänen lihastaan? Olisiko hän uhrilahja eläimen jumalalle? Pudottautuminen kyydistä ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, puiden kiitäessä ohi olisi liian riskialtista päästää irti, koska hän olisi luultavasti vain osunut puuhun.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 06 Joulu 2011, 19:26

~Saphira~

Susi juosta viiletti puiden lomitse. Ruskeat käppyrät lehdet rutisivat tassujen alla, kuten myös jäätynyt sammal. Susi kurkkasi miehen vointia oikealta puolelta, ja tämä näyttikin voivan selässä hyvin, pitäen kiinni suden turkista. Valkoisia tupsuja näkyi miehen sormienvälistä työntyvän.
Susi päätti jälleen keskittyä sinne minne oli jouksemassa, lähelle ihmisten kylää, kuitenkin metsän puolella olevaa taloa kohti.
Yksi iso kivi tuli tielle, johon näpsäkästi susi hyppäsikin ja ponkaisi siitä ilmaan. Viimein laskeuduttua maahan susi päästi pienen hymyn kuonoonsa. Matkaa ei olisi enään paljon sillä tämä liikkui suhtkoht nopeasti, ei mitään ruper nopeaa vauhtia, mutta suunnilleen sitä mitä hevonen laukkaisi, eli tarpeeksi nopeaa.
Saphira tarkkaili ympäristöä, jos kukaan tai mikään ei sattuisi tielle, matka olisi sujunut suunnitellusti. Tai no, niin ei kuitenkaan käynyt sillä jänis syöksyi suden eteen mikä sai tämän kiihdyttämään vauhtia. Hiran metsästys vietti oli liian kova joten tämä lähti tosissaan pitkäkorvan perään. Saphira juoksi, ja juoksi, kiersi ehkä ympyrääkin jäniksen perässä, mutta periksi tämä ei antanut. Toivottavasti mies pysyisi nyt matalana, eikä hidastaisi tämän vauhtia. Se pienempi valkoturkki pysähtyi nyt kuuntelemaan oliko jo vaara ohi. Siinä samaisessa hetkessä Hira syöksyi karujen pusikoiden läpi ja tarrasi jänistä niskasta kiiinni, hetken sitä ravistellen tämä tunsi pitkäkorvan viimeisen hengenvedon. Ylpeänä jänis suussaan susi käänsi katseensa taakse ettien miestä.

//Saatpa ite päättää mitä sille tapahtu sillä olenhan minä Demint ja en halua hirveenä hittitystä ^^...
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 08 Joulu 2011, 19:43

Frederic

Mies oli ensin aivan ihmeissään, kun jänis saapui tielle, mutta tajusi pian, ettei matkasta tulisi täysin turvallinen, kun suden metsästysvietti naksahti päälle ja toinen lähti juoksemaan saalistaan kiinni. Fred sätti jo itseään, että miksi hän aina joutui näin onnettomasti kaikkialle onnettomuuksiin, mutta hänellä oli muutakin tekemistä, kuin miettiä menneistä, nyt hänen olisi pysyttävä selässä, koska metsä oli suuri, eikä Fred ollut lainkaan varma, missä hän tällä hetkellä oli, eli jos hän tippuisi selästä, tilanne olisi aika paskainen. Jos hyvin kävisi, hän löytäisi jonkin tutun kohdan, josta voisi kävellä kotiin, mutta jos huonosti kävisi hänen pitäisi vain päättää summassa suunta, johon suuntaan hän lähtisi kulkemaan. Hyvässä lykyssä hän päätyisi kylälle, huonossä hän joutuisi kävelemään ikuisuuksia löytäen uuden kylän, jonne hän sitten asettuisi asumaan.
Fred nosti päätään ja juuri sillä hetkellä oksa piiskasi hänen kasvojaan, mies nosti kätensä vaistonvaraisesti naamansa suojaksi, jonka johdosta hän putosi suden selästä, kun ei pitänyt enää kiinni. Kuten mies oli aikaisemmin ummoillutkin, hän putosi juuri puun kohdalle, juuri hänen tuuriaan. Hän ei kuitenkaan paiskautunut kovin kovaa, mutta hän sai hetken pidellä takaraivoaan, joka oli juuri iskeytynyt puun runkoon. Susi jatkoi matkaa, tuskin edes huomasi miehen putoamista. Fred jöi hetkeksi istumaan paikoilleen, mutta päätti sitten pian nousta, mutta suden etsiminen ei tullut kysymykseenkään, sillä jos sudella oli vielä metsästysvietti päällä, se voisi helposti tappaa Fredinkin. Silti keihäs oli pysynyt hyvin hänen kädessään, joten ei mies aivan aseeton ollut. Silti hän olisi helppo saalis, koska hänen päähänsä osunut isku sai hnet aivan ulapalle asioista ja miehen koettaessa kävellä, hän vain hoiperteli kuin humalainen.

//Juup (://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Joulu 2011, 20:07

~Saphira~

Susi katseli ympärilleen jänis suussa. Missä mies oli? Se oli tippunut, varmaan kovasti maahan. Susi huolestui jo miehen puolesta, jos tämä ei löytäisi kotiinsa vaan jäisi vaan harhailemaan metsään, kuten Hirallekkin oli tapahtunut. Susi laski jäniksen maahan ja lähti tallustelemaan taaksepoäin, sinne mistä Saphira luuli tulleensa. hiran kuono kävi vähän väliä ilmassa nuuhkimassa ja sitten jatkoi sitä nuuhkimista maan pintaapitkin. Tämä haistoi omat reittinsä selvästi, joten ihmismiehen löytäminen ei vissiin olisi kovin kova homma. Tuuhea häntä roikkui rennosti, sillä susi oli nyt todellakin keskittynyt. ei tämä halunnut että mies jäisi tänne metsään, ilman mitään hajua missä on. Hira katseli nyt ympärilleen ja nuoleskeli huuliaan jotka olivat vielä veressä jäniksen takia. Joku toinen saisi nyt tämän pienen saaliin.
Susi oli edennyt jo aika pitkälle, tarpeeksi pitkälle, nyt miehen pitäisi löytyä, mutta Hiralla ei ollut hajuakaan siitä missä tämä olisi, kirjaimellisesti. Susi alko iinisemään ja katseli nyt puita ja niiden vierustoja, pensaita ja niidenkin ympäristöä, mitään ei näkynyt. Saphira käveli nopeasti yhden puun luokse ja haisteli sitä, ei mitään hajua. Nopeasti Hira kierteli puita ja niiden hajujälkiä, mitään ei siltikään löytynyt. Hukkasiko susi nyt sen miehen?
Demintty
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron