Kirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 18:09
Oscar
Huomatessaan loitsun osuneen kohteeseensa, haltia harkitsi, juostako sarvipään luokse ja yrittää lopettaa se, vai paetako. Mies päätyi pakoon, sillä otus oli päässyt yllättävän nopeasti takaisin jaloilleen ja juoksi nyt suoraan häntä kohti. Haltia ei aikonut kääntää selkäänsä ja paeta, eikä hän myöskään aikonut yrittää torjua, koska oli vieläkin hyvin heikossa hapessa. Loitsut vaikuttivat ainoalta mahdollisuudelta ja niihin mies päätyikin. Otuksen nelistäessä haltiaa kohti, hän lausui erään loitsun, jota hän ei ollut montaa kertaa, jos ollenkaan, käyttänyt, joten hän ei ollut varma sen tehosta. Mies piirsi tatuoidulla kädellään ilmaan ympyrän, joka kovetti ilman yhdeksi pieneksi hetkeksi, jona sarvipään olisi kuulunut potkaista. Sen sijaan se torjui pelkän hännän, mutta toinen ei jättänyt hyökkäystään siihen. Mies ei ehtinyt tehdä uutta loitsua eikä liiemmin juosta pakoonkaan, joten hän päätti yrittää jotain typerää ja uhkarohkeaa. Mies heittäytyi maahan selälleen, asetti kätensä lantion alle, nosti ja heilautti jalkansa yläkautta päänsä viereen. Siitä hän yritti saada selkänsä suoristettua, mutta aika loppui kesken ja ison eläimen jalat iskivät suoraan haltian selkään ja löivät hänet takaisin maahan haukkomaan henkeään. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että, jos ensimmäisen iskun jälkeen hänelle ei tullut yhtään luunmurtumaa, niin nyt tuli takuulla. Mies olisi huutanut tuskasta, jos olisi kyennyt. Veren maku voimistui ja haltia oli jo aika varma kuolevansa. Sillä ei tosin tuntunut olevan mitään merkitystä. Kuten ei millään muullakaan sinä päivänä.
//Hehehe<3 Kärsi, Oscar, kärsi