Stakes and torches//sovittu

Rannan tuntumassa on useita vaarallisia karikkoja. Osaa ei ole edes kartoitettu vieläkään. Seireenit tapaavat laulaa näillä karikoilla, houkutellen kokemattomia ja varomattomia merimiehiä surmansuuhun.

Valvoja: Crimson

Stakes and torches//sovittu

ViestiKirjoittaja Pappis » 30 Marras 2011, 23:31

//Tänne VP Rindoun kera

Oscar

Aallot löivät kovakouraisesti kylmää kiveä vasten. Karikot pistivät pinnan alta terävän tappavina kuten aina. Hieman kauempana näkyi ihmisten satama. Taivas oli kylmän harmaa ja näytti yhtä eläväiseltä kuin kallioiden päällä istuvan nuoren miehen katse, joka tiesi, että hänen olisi vaarallista haahuilla sillä alueella. Ihmiset eivät katsoneet haltioita hyvällä ja nykyisellään mies voisi vain juosta karkuun, jos paikalla saapuisi isompi joukko väkeä. Haltia ei tuntunut piittaavan tästäkään. Millään ei oikeastaan ole ollut mitään merkitystä moneen kuukauteen. Haltia oli yrittänyt nauttia elämästään, saada tutkimuksiaan eteenpäin ja teki jopa sovinnon äitinsä kanssa saadakseen täytettyä sen tyhjän aukon, mikä jäi noidan varastaessa hänen monta vuotta hiotun tekniikkansa. Turhaan. Mies tiesi, että tulisi vaatimaan monen vuoden totuttelu tilanteeseen. Väkinäinen hymy raivasi tietään haltian kasvoille. Jos seuraavat vuodet ovat kaikki tällaisia niin... Hän ei edes halunnut ajatella pidemmälle. Hän tiesi kyllä, mitä tästä seuraisi. Tosin tutkijana ja maagina hän ei kestänyt ajatusta, että monen vuoden työ olisi vain kadotettu, pyyhitty pois. Mies ei ollut tullut vieläkään sinuiksi sen faktan kanssa, ettei pystynyt enää hallitsemaan verensä liikkeitä. Ensimmäisinä viikkoina miehen oli ollut aika hankalaa tajuta, että tähän aikaan vuodesta olisi hyvä laittaa paita päälle ulos mennessä. Aallot löivät uudestaan kallioon, mutta mies ei räpäyttänyt silmiään. Hän vain tuijotti apaattisesti merelle ja toivoi, että seuraavat vuodet kuluisivat äärimmäisen nopeasti vaikka tiesi toiveensa turhaksi.

//Siinä on nyt koko rahan edestä p*skaa, ole hyvä
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 00:00

//Tässä minä tulen, kuinkas kävi kalsareiden!?

Rindou

Hiljainen aaltojen kuohu kantautui tytön korviin. Hän oli päättänyt lähteä harjoittelemaan khimairapuolensa käyttöä karikoille. Nyt oli juuri sopiva päivä, kylmä ja harmaa, juuri sellainen, jona ihmiset eivät liiemmin kallioille lähde. Neito käänsi katseensa taivaalle ja toivoi suorastaan vielä sadetta. Ihmiset eivät ikinä lähtisi märille, liukkaille kallioille. Voisin samalla harjoitella tasapainoilua.. Hän kihitti mielessään.
Huomatessaan sataman olevan tarpeeksi kaukana, Rindou päätti muuttua khimairaksi. Juuri, kun hän aikoi muuttua, hän huomasi kallioilla jonkun. Niin tarkkaan hän ei kuitenkaan olentoa nähnyt, että olisi voinut sanoa mikä se oli. Tyttö pysäytti ripeät askeleensa ja tuumi hetkisen, pitäisikö sittenkään muuttua vai pysyä vain ihmismäisenä. Ajatus siitä, että joku vei neidon harjoittelu mahdollisuuden, sai hänet ärtymään ja toivomaan, että se olisikin vain jonkinmoinen harhakuva tai jokin helposti pois ajettava olento. Tyttö vaihtoi ulkomuotoaan ja lähti varovaisin askelin kohti muukalaista.

//Vähän enemmän p*skaa
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 00:17

//ihan pirun huonosti

Oscar

Askel. Miehen pää nytkähti äänen suuntaan. Hän tunnisti sen eläimen askellukseksi, sillä ihmiset harvoin konttasivat maassa neljällä jalalla. Paitsi sitten hyvin juodun yön jälkeen. Haltia kääntyi katsomaan tulijaa ja oli lievästi sanottuna hyvin yllättynyt. Se muistutti etäisesti kaurista, vuohta tai jotain muuta, mutta sen kasvot ja erityisesti häntä kertoivat, että se tuskin oli nähnytkään kumpaakaan mainituista otuksista tai, jos oli, se oli syönyt ne. Miehen katse mittasi otuksen oudosta hännän päästä käyriin sarviin ja hän uskoi sen olevan demoni. Tai sitten Cryptiin oli jostain pullahtanut taas uusia otuksia. Mies mulkaisi sarvipäätä ilkeästi. Hän oli viimeisten kuukausien aikana saattanut muuttua paljon, mutta temperamenttisuudestaan hän ei pääsisi varmaan koskaan eroon. Hän ei kyllä nähnyt mitään syytä ruveta turhaan haastamaan riitaa jonkin otuksen kanssa, joka tuskin edes tajusi mitään, mikä meni vaistojen ulkopuolelle. Kaikessa apaattisuudessaan mies oli myös hyvin vihainen kaikesta, mitä hänelle oli käynyt, joten pieni stressinpurku saattaisi kieltämättä tehdä hyvää ja otuksen nahasta ja sarvista saisi takuulla hyvän hinnan.

//Johan on Oscar uimassa liiveihin
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 00:53

Rindou

Pysäyttäen askeleensa jämäkästi maahan, tyttö samalla laski päätään hiukan alemmas, aivan kuin aikoisi syöksyä miestä päin. Nähdessään muukalaisen, neitoa alkoi ärsyttää vielä enemmän. Mulkaisu vielä kruunasi ärsyyntymisen. Mikä hän luulee olevansa!? Hän kiukkusi mielessään. Rindou asetti myös häntänsä taisteluvalmiuteen ja kuopsutti maata etukaviollaan. Tästä voi silti saada loistavan harjoituksen jos ei muuta.. Neito laskelmoi ja loi mieheen julman, miltei halveksivan mulkaisun.
Ilman sen kummempia varoituksia, Rindou lähti hyökkäykseen. Ensin sarvilla, mutta epäonnistuen ensimmäiseksi. Seuraavaksi vuorossa olisi häntä. Neito ei tiennyt mitä kummaa haltia mahtoi hänestä haluta ja omalla tavallaan hänestä olisi ollut mukavaa saada tietää, mutta nyt oli liian myöhäistä enää muuttua ihmismäiseksi. Mies pitäisi saada ensin maahan, ennen kuin siltä voisi mitään kysyä. Sen Rindou oli valmist tekemään. Häntä inhotti olennot, jotka olivat epäkohteliaita, niitä oli vaikeampi käsitellä, eikä heille ollut helppoa olla viileän tyyniä ja vain jättää sikseen. Mies oli juuri sitä sorttia, jolle neidon oli pakko paljastaa temperamenttisuutensa. Rindou oli taas kerran tulistunut ventovieraalle vain tämän mulkaisusta. Tämä taistelu ei loppuisi, ennen kuin jompi kumpi makaisi maassa.
Viimeksi muokannut VaivainenLepakko päivämäärä 01 Joulu 2011, 11:06, muokattu yhteensä 1 kerran
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 10:37

//Tästä ei tule kaunista :'DD

Oscar

Jep, mies ajatteli sarvipään hyökätessä, siitä tulee kuteita. Haltia nousi maasta ja astui sivuun toisen hyökkäsradalta, hypäten samalla muutaman metrin kauemmas. Juuri hetkeä ennen kuin otuksen häntä olisi tarttunut mieheen kiinni. Kaksi hyökkäävää päätä... haltia ajatteli sadatellen. Ikään kuin tämä ei muutenkaan olisi tarpeeksi hauskaa. Mies veti lantiollaan lepäävän puukon käteensä, kumartui hieman ja lähti hitaasti kävelemään otusta kohti puukko tanassa. Sarvipäällä oli ilkeä katse, mutta haltia ei jäänyt siinä toiseksi. Yhtäkkiä mies syöksähti eteenpäin ja juuri, kun hän oli lyömäisillään puukolla sarvipäätä rintaan, hän pysäytti iskun ja yritti lyödä vasemmalla nyrkillä toista päähän.

//"makaisi maassa..." täähän menee jo liian villiks 8D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 11:27

Rindou

Nyrkin isku tärähti ikävästi päähän, neidon tasapaino horjahti, mutta häntä jatkoi silti hyökkäystä. Tyttö yritti korjata tasapainonsa ja käänsi takajalkansa miestä kohti. Onnistuva potku takajaloilla voisi pysäyttää miltei minkä tahansa olennon. Jos jalat eivät osuisi, niin ainakin häntä siinä tapauksessa osuu! Rindou ajatteli ja sai vihdoin tasapainonsa takaisin, enne kuin oli horjahtamaisillaan maahan. Neliraajaisena otuksena ei nouseminen maasta olisi niin helppoa, kuin mitä voisi luulla. Neitokainen ei oikealla muodollaan näet ollut kovinkaan kevyt.
Nopealla käännöksellä naikkonen oli taas kasvotusten miehen kanssa, tällä kertaa hän hyökkäsi hampaillaan.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 11:53

Oscar

Mies ei ehtinyt tuntea sitä pientä onnistumisen rintaääntä, osuessaan otuksen päähän, koska, tuon kääntyessä, haltia ehti ottaa pienen perääntyvän askeleen ennen kuin sai sarvipään potkusta, joka lennätti hänet useamman metrin päähän. Ilma pakeni miehen keuhkoista korahtaen ja maahan osuessaan, hän ei noussut ylös. Haltian näkökenttä sumentui ja tarkentui, outoja valopalloja hyppeli sinne tänne. Päässä pyöri ja mies haukkoi henkeään. Haltia yskäisi ja maistoi veren rautaisen maun suussaan. Mies yritti kiroilla, mutta päätyi vain aukomaan suutaan, koska keuhkot olivat vieläkin iskun jäljiltä tyhjät. Varovasti haltia nousi polvilleen ja siitä seisomaan. Hän yritti tasailla palasiksi hajonnutta hengitysrytmiään ja mulkaisi sarvipäätä murhaavasti. Leukaa pitkin valui verinoro. Mies kohotti varovasti tatuoitua oikeaa kättään. Puoli vuotta sitten tatuoinnit olisivat hypänneet kädestä osa miehen verestä mukanaan. Sitä hän yritti nytkin, vaikka tiesi sen turhaksi. Tatuointi ei liikahtanutkaan. Mies sylkäisi veriklimpin maahan, mutisi pienen loitsun ja se, mikä sen seuraksena kädestä hyppäsi. ei todellakaan ollut verta tai mustetta. Se oli päänkokoinen tulinen pallo, joka suuntasi suoraan sarvipäätä kohti.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 12:22

Rindou

Omahyväinen kihitys olisi tähän väliin ollut jotain mitä Rindou olisi tehnyt, ellei hän olisi ollut khimaira muodollaan. Hän tyytyikin vain hymyilemään mielessään. Riemua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun jo tulipallo lähti häntä kohti. Neito oli onneksi ketterä ja sai itsensä nousemaan takajaloilleen, tulipallo osui silti häntä vasempaan eturaajaan. Laskiessaan eturaajansa tumahtaen maahan, hän jouti nostamaan äkisti vasemman, kärsineen jalkansa. Neito puri hampaansa yhteen kivusta ja aristi pahasti jalkansa laskemista. Hemmetti! Että pitikin olla huolimaton... Rindou yritti olla ajattelematta sietämätöntä kipua ja päätti iskeä uudestaan, tällä kertaa mielessä vain yhä suurempi raivo ja koston halu. Näyttääkseen, että häneen ei olisi sattunut niin paljon kuin oikeasti oli, neito laski vasemman raajansa tukevasti maahan ja lähti taas sarvet edellä miestä kohti. Juuri ennen sarvien osumista Rindou kääntyi ja luotti häntänsä osumiseen. Vielä muutama isku ja olen voittanut.. Neito ajatteli voitonriemuisesti.
Varmuudeksi Rindou kohosi takajaloilleen ja päätti iskeä vielä kerran rintakehään kivuliaasti etujaloillaan, jotta saisi vastuksensa maahan. Hänen tarkoituksensa ei tosiaan ollut tappaa, vain voittaa vastus, siksi naikkonen hidasti iskuaan hieman.

//Upeet selitykset mulla
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 18:09

Oscar

Huomatessaan loitsun osuneen kohteeseensa, haltia harkitsi, juostako sarvipään luokse ja yrittää lopettaa se, vai paetako. Mies päätyi pakoon, sillä otus oli päässyt yllättävän nopeasti takaisin jaloilleen ja juoksi nyt suoraan häntä kohti. Haltia ei aikonut kääntää selkäänsä ja paeta, eikä hän myöskään aikonut yrittää torjua, koska oli vieläkin hyvin heikossa hapessa. Loitsut vaikuttivat ainoalta mahdollisuudelta ja niihin mies päätyikin. Otuksen nelistäessä haltiaa kohti, hän lausui erään loitsun, jota hän ei ollut montaa kertaa, jos ollenkaan, käyttänyt, joten hän ei ollut varma sen tehosta. Mies piirsi tatuoidulla kädellään ilmaan ympyrän, joka kovetti ilman yhdeksi pieneksi hetkeksi, jona sarvipään olisi kuulunut potkaista. Sen sijaan se torjui pelkän hännän, mutta toinen ei jättänyt hyökkäystään siihen. Mies ei ehtinyt tehdä uutta loitsua eikä liiemmin juosta pakoonkaan, joten hän päätti yrittää jotain typerää ja uhkarohkeaa. Mies heittäytyi maahan selälleen, asetti kätensä lantion alle, nosti ja heilautti jalkansa yläkautta päänsä viereen. Siitä hän yritti saada selkänsä suoristettua, mutta aika loppui kesken ja ison eläimen jalat iskivät suoraan haltian selkään ja löivät hänet takaisin maahan haukkomaan henkeään. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että, jos ensimmäisen iskun jälkeen hänelle ei tullut yhtään luunmurtumaa, niin nyt tuli takuulla. Mies olisi huutanut tuskasta, jos olisi kyennyt. Veren maku voimistui ja haltia oli jo aika varma kuolevansa. Sillä ei tosin tuntunut olevan mitään merkitystä. Kuten ei millään muullakaan sinä päivänä.

//Hehehe<3 Kärsi, Oscar, kärsi
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 18:50

Rindou

Hännän iskun epäonnistuessa tyttö kirosi mielessään hitauttaan, mutta osuessaan sen enempää miettimättä miehen selkään jaloillaan, alkoi taas voitonriemuinen kihitys kaikua neidon päässä.
Rindou ei sen enempää vaivautunut tappelemaan vaan päätyi lähtöön. Tylsistyneesti neito lähti kävelemään poispäin suorastaan ylpeänä voitostaan. Palovamma ja siinä se! Vähän vielä täytyy neköjään treenata keskittymistä.. Neito ajatteli, samalla muuttuen ihmismäiseksi. "Se oli hauskaa harjoittelua!" Rindou huikkasi ja jatkoi matkaansa. Hänellä oli vielä paljon tekemistä ja palovamma pitäisi hoitaa kuntoon, ennen kuin siitä seuraisi harmia, inhottavan kivuliaskin se oli vielä.
Muutama sadepisara osui neidon otsaan ja pian alkoikin tihuttaa pieniä pisaroita hitaasti harmaalta taivaalta.

//Tähän en nyt enempää keksi mut kohta lähtee taas. :D
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 18:58

Oscar

Mies odotti, että otus alkaisi tehdä jotain, purra niskaa, syödä tai muuta eläimellisen viehättävää asiaa, mutta ei. Sarvipää otti, lähti ja muuttui ihmiseksi. Haltian katse laajeni, niin ihmetyksestä, vihasta kuin suunnattomasta ärsytyksestä. Harjoittelua mukamas....
"ODOTA!!!" mies karjui naisen perään ja yritti nousta, "Odota, senkin saasta..." Hän ei edes tiennyt, miksi hän huusi naisen perään. Sillä mies saisi todennäköisesti vain uudestaan turpiinsa, mutta hän ei hyväksynyt tätä. Ei tälläistä noloa tappiota, hirviöksi muuttuvalle naiselle. Sade alkoi ropista lujempaa ja merenkäynti yltyi hurjemmaksi. Kuten myöskin haltian mielikin.

//hahha, lyhykäinen
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 19:19

Rindou

Nainen huokaisi raskaasti. Mitä nyt vielä.. Hän pysähtyi ja kääntyi miestä kohden hyvin tylsistynyt, ärtynyt ilme kasvoillaan.
"En ole saasta! Miksi odottaisin karvaan tappion kärsinyttä miestä!?" Rindou ärähti sähähtävästi. Hän veti kätensä puuskaan ja mulkoili vastustajaansa pahasti.
Neito puri hampaansa lujasti yhteen ja odotti mitä ärsyttävää miehellä vielä olisi sanottavana.
"Haluatko uudestaan turpiin vai!?" tyttö tokaisi nyt puristaen kätensä tiukempaan puuskaan. Samperin kovapäiset vastukset, jotka eivät osaa lopettaa ajoissa.. Neito tuhahti mielessään. Hän pyyhkäisi märät hiuksensa syrjään kasvoiltaan ja niiden alta paljastui naisen syntymämerkki. Tälllä hetkellä hän ei kuitenkaan välittänyt sen näkymisestä, eniten häntä ärsytti miehen olemassaolo ja se, että hänen lähtönsä oli viitsitty keskeyttää.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 19:56

Oscar

"Koska..." mies aloitti, mutta ei yllättäen löytänytkään syytä. Tyttö ei edes välittänyt kuulla syytä, sillä tämä vaikutti jo olettavan, että haltia tahtoi vain saada masokistisesti turpiinsa. Taas mies yritti nousta seisomaan, mutta pienet ja vähän isommatkin murtumat kylkiluissa sattuivat niin suunnattomasti, että hän joka kerta rojahti takaisin märkään maahan.
"Helvetti!!" haltia karjui ihmisten kirosanaa lainaten ja kääntyi selälleen maahan. Löysä huppu valahti pois päästä ja paljasti pitkät, suipot haltiankorvat. "En hyväksy tätä!!" hän huusi uudelleen ja puri huultaan, joka oli yhä veressä. Haltia käänsi päätään nähdäkseen tytön kasvot. Olen nähnyt sievempiäkin, mies ajatteli ja irvisti. Rintaan sattui aina hengittäessä eikä haltia muistanut milloin viimeksi oli ollut näin haavoittunut.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 02 Joulu 2011, 19:34

Rindou

Huomatessaan miehellä haltian korvat, pääsi sarkastinen naurahdus tytön huulilta. Hän lähti kävelemään miestä kohti.
"Vai olet sinä ylikasvanut rusakko?" tuhahti Rindou. Hän oli päässyt haltian viereen ja kumartui tämän kasvojen ylle.
"Olet säälittävä.." neito virkkoi ja nousi ylös. Hän otti askeleen lähemmäs miehen vartaloa, iskieän sitten napakan potkun tämän kylkeen.
Haukotellen näkyvästi Rindou kääntyi ja jatkoi taas kävelyään poispäin.

//Lyhykäinen vastaus ^^'''
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 02 Joulu 2011, 21:42

Oscar

Haltian veri alkoi kiehua naisen tätä herjatessa ja hän oli juuri aikeissa sanoa jotain takaisin, kunnes nainen otti ja potkaisi tätä kylkeen. Mies karjui tuskasta ja hetkeksi unohti, ettei kylki ollut ainoa paikka mihin sattui. Haltia puri hammaansa yhteen ja piteli potkun saanutta kylkeään.
"...Saasta..." hän kähisi hampaidensa välistä ja ähki, yrittäessään kestää kivun. Sadepisarat valuivat pitkin haltian kasvoja ja sumensivat näkökenttää. Hän ei voinut tehdä muuta kuin katsoa naisen perään.
"Mokoma lutka..." mies sylkäisi, "Etsin... Ja tapan sinut!! Laitan sinut kärsimään kuin jäniksen!" Haltia sanoi mitä sylki suuhun toi, koska siinä kunnossa hän tuskin edes saisi oikeaa jänistä hengiltä. Vielä vähemmän outoa hirviötä, joka oli juuri melkein tappanut hänet.

//Hurrrr<3
Pappis
 


Paluu Karikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron