Kirjoittaja Ylva » 16 Joulu 2011, 12:44
Nathala
"No tupakka on... kuivattuja lehtiä tavallaan luulisin. Normaaleille henkilöille sitä poltettaessa tulee.... jotenkin rentoutunut olo. En oikeastaan osaa selittää sitä. Kaikki eivät siitä pidä", Nathala selitti ja raapi korvantaustaansa miettiessään miten voisi selittää asian paremmin. Susilainen ei paljon kiinnittänyt taivaaseen huomiota, sää oli mitä oli.
"No juu, olen ollut ihminen kotikonnuillani. Se on pitkä tarina, kuten jo sanoin, mutta lyhyesti sanottuna voimallinen loitsu meni pieleen ja koska se oli yhteydessä minuun sinkouduin ulottuvuuteen, jota me ainakin kutsumme Limboksi ja sieltä sitten takaisin maankamaralle muuttuneena", susilainen ei selvästi pitänyt tästä aiheesta, mutta vastasi parhaan taitonsa mukaan kerta tuolta oli kysytty ja asia oli tullut puheeksi. Ei ollut katkera muutoksestaan tai mitään, oli sopeutunut tähän elämään täysin eikä oikeastaan edes kaivannut entistä elämäänsä. "Vanhako? Kahdenkymmenenkolmen, entä sinä? Hmm ja minne me menemme? Saanko minä tulla haltiakylään?" kysyi hieman ihmeissään, sillä oli olettanut ettei sinne saanut muut käydä kuin haltiat. No eihän Izukaan ollut haltia, mutta kuitenkin tuollainen mystinen tapaus.
Salama välähti taivaalla ja sai susilaisen vilkaisemaan ylös nähtyään silmäkulmastaan väläyksen. Nathala piti salamoista, ne olivat kauniita ja jotenkin mystisen voimallisia. Muisti, että jotkut salamat olivat sinertäviä, harmi ettei kyennyt näkemään niitä enään. Laskiessaan katseensa taivaalta susilainen huomasi Izun päällystäneen itsensä kristallilla. Katseli tätä näkyä hetken päätään kallistellen ja koputti sitten kristalliin. "Anteeksi nyt, mutta eikö meidän pitänyt lähteä?" kysyi epävarmana siitä kuuliko toinen edes häntä. Mikä ihme tuolle oli tullut, mennä nyt tuolleen piileksimään kun juttu oli kesken. Salama välähti uudemman kerran, mutta kauempana ja se sai susilaisen mietteliääksi. "Jaa, sinä pelkäät salamia. Eivät ne mitään tee, jos olet maankamaralla", susilainen vakuutteli koteloituneelle enkelille ja alkoi samalla pukemaan vaatekappaleita päälleen, kerta toinen oli halunnut lähteä. "Miten me edes pääsemme kylään? Tai siis, sehän on maagisesti piilossa..." susilainen mietti ääneen samalla kun kiinnitti nuoliviintä reiteensä. Vilkaisi kristallienkeliä ja muljautti silmiään kun tuo ei näyttänyt uskovan ettei salamat tehneet mitään pahaa. "Katso, piristäisikö tämä?" Nat kysäisi yrittäen saada uuden tuttavuutensa vähemmän pelokkaaksi. Nat pyöräytti sormustaan ja ilma tuon ympärillä väreili hetken tehden tuosta epäselvän katsoa ja kun se loppui susilaisen tilalla seisoi saman pituinen laiha nainen, jolla oli mustat hiukset, joissa meni yksi sininen raita ja siniset silmät. Iho oli varsin kalpea ja kasvot kapeat. Ilmestys hymyili enkelille. "Sinähän halusit nähdä ihmisen"