Harvinainen kohtaaminen.

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

Harvinainen kohtaaminen.

ViestiKirjoittaja Mohnake » 01 Marras 2011, 22:07

Uthrud

Kova tuuli pyyhkäisi kivisen maan halki nostattaen ilmoille suuria määriä hiekkaa ja pölyä. Taivas oli harmaa ja näytti siltä, että pian olisi alkanut satamaan. Yksinäinen mies hiippaili kivien seassa, hakien näkösuojaa. Hänellä oli katse tiukasti horisontissa. Ainoastaan varmistaessaan mihin astui hänen katseensa herpaantui, mutta silloinkin vain silmänräpäytyksen ajaksi. Miksi juuri minulle oli annettu tämä tehtävä, Uthrud mietti. Armeijalta luulisi löytyvän tarpeeksi tiedustelijoita. Hän syöksähti seuraavan kiviryppään taakse. Hän nojasi varovasti sivulle, ja siristi silmiään nähdäkseen elonmerkkejä. Ainoastaan kaksi korppia ja naakka parvi. Toisaalta, saampahan muutakin tekemistä katujen partioimisen ohelle, hän ajatteli yrittäen löytää tehtävästään jotain positiivista. Hän jatkoi etenemistään ja syöksähti uudestaan. Taas hän tiiraili horisonttia. Ei uusia elonmerkkejä. Hänellä silti oli outo tunne siitä, ettei hän ollut täysin yksin tällä kentällä. Hän oli edennyt jo hyvän matkaa leiristä ja hän päätti pitää pienen tauon. Uthrud avasi vesileilinsä ja kulautti pienen huikan. Laittaessaan vesileilin syrjään hän tuijotti kirvestään. Se ei ollut päässyt pitkään aikaan oikeaan käyttöön. Se oli ollut hänellä lähestulkoon vain koristeena. Jonkinlaisena miehisyyden jatkeena. Uthrudia mietitytti kovasti minkä otuksen verta se saisi maistaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Viimeksi sillä oltiin katkaistu varkaalta käsi. Hän havahtui ajatuksistaan, kun vesipisara kasteli pienen alueen kirveen terästä. Pian sille tipahti toinen. Kolmas osui häntä nenänvarteen. Pian taivaalta tihkui vettä hyvää tahtia. Uthrud nousi jaloilleen ja ryhtyi jatkamaan horisontin tarkkailemista. Hän toivoi, että jotain tapahtuisi ja pian. Hän ei tahtoisi lähteä tältä reissulta tyhjin käsin.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Marras 2011, 23:11

Ivor

Taivas oli jälleen pilvessä ja ennusti sadetta tulevaksi, eikä menny kauaakaan kun vettä alkoi putoamaan taivaalta. Kukaan kentällä olevista ei siintä kuitenkaan välittänyt, jokainen taisteli omasta hengestään ihmisten ja haltioiden ottaessa ties kuinka monennen kerran yhteen tällä ruumiiden ja haavoittuneiden täyttämällä kentällä. Aina vain ei ollut aikaa raahata haavoittuneita turvaan ja nuo jäivät nopeasti vastapuolen teloitettaviksi mitä julmimmilla tavoilla.. Ivor ei tosin tällä kertaa ollut osallistunut tuohon veriseen mättöön taistelussa vaan jäännyt hieman sivummalle istumaan kiven päälle ja märehtien sadetta mielessään korvat painettuna luimuun. Paksu tuuhea turkki oli liiskaantunut demonin ihoon kiinni, kuten myös demonin harjas päässä oli lässähtänyt täysin muodottomaksi ja mielessään demoni pelkäsi sateen pilaavan haarniskan ruostuttamalla sen ja selässä roikkuvat aseet, onneksi niitä sentään suojasi kotelot. Kuitenkin demoni nousi yht`äkkiä ylös seisomaan kuin olisi vaistonut jotakin ylinmääräisen aistin avulla, ja oikeastaan koira demoni haistoikin jotakin ylinmääräistä jota tuuli toi tullessaan koiran hyvin tarkkaan nenään. Demoni haistoi ihmisen, ja koska ei tuullut kentän suunnalta Ivorin epäilykset nousivat entisestään tuon lähtiessä hajua seuraamaan.

Pian demoni sitten pääsikin näköetäisyyden päähän kiven päällä istuvan isokokoisen miehen, joka tuskin oli tullut tänne vain istumaan sotaisemmasta asusteestaan päätellen. Demoni lähti tuota lähestymään yrittämättä edes piiloutua sen kummoisemmin, tämän kokoisena kun se oli melko haastavaa joten turha sitä oli edes yrittää. Kaksi valtavaa miekkaa vedettiin huotaroistaan kumpaakin käteen demonin jäädessä seisomaan jonkin matkan päähän.
"Yrityksesi oli varsin huono." Ivor tuumasi murahtaen ja lähti hyökkäämään miestä kohden vastoin normaalia toiminta tapaansa, mutta nyt oltiin kentällä eikä täällä kyselty kuka oli ystävä ja kuka vihollinen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 02 Marras 2011, 22:26

Uthrud

Aluksi Uthrud ei edes huomannut, että hänellä oli seuraa. Kuullessaan kynsien raapima ääntä kiveä vasten hän tajusi jonkun lähestyvän häntä. Hän käänsi päänsä äänen suuntaan ja tyrmistyi nähdessään itseään paljon suuremman olennon astelevan häntä kohti. Näky jähmetti hänet paikoilleen. Hän oli kuullut monesti puhuttavan isosta ihmissutta muistuttavasta paholaisesta, joka kuulemma kykeni tappamaan kymmeniä miehiä hengästymättä tai saamatta ainoatakaan ruhjetta. Tuon olennon vetäessä kaksi itsensä, Uthrudin, mittaista miekkaa esille, hän tarttui kirveeseensä vaistomaisesti. Hän nousi ripeästi pystyyn olennon äristessä ja hyökätessä häntä kohti. Uthrud odotti, että tuo pääsisi isku etäisyydelle hänen kanssaan. Hän loikkasi syrjään ja heilautti kirvestään toisella kädellään, yrittäen saada sen osumaan edes toiseen olennon miekoista. Se oli kyllä melko uhkarohkea ensimmäiseksi siirroksi, mutta ei hän voinut vain seisoa paikoillaan ja odottaa saavansa miekasta.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Marras 2011, 17:46

Ivor

Demonin hyökkäys oli mennyt ohi ja koira demoni jäikin aloillensa kahden massiivisen miekkansa kanssa odottaen että mies päättäisi itse hyökätä. Tuskin tuo nyt huvikseen kirvestä käteensä oli napannut. Pian mies hyökkäsikin ja Ivor liikautti omia aseitansa laittaen ne ristiin eteensä jolloin ihmisen kirves kalahti kahden valtaisan miekan väliin, ja Ivorin avatessa ristikkäin olevat miekkansa kirves kimposi totta kai automaattisesti taaemmas. Demoni ei aloillensa jäännyt sen pidemmäksi aikaa vaan otti pari valtavaa harppausta lähemmäksi tätä sotilasta koittaen samalla iskeä tuota valtavilla miekoillaan, jotka varmasti tekisivät pahaa jälkeä osuessaan tai ainakin antaisivat tuolle hetkeksi aikaa muuta mietittävää. Ja jos Ivorin onnistui pääsemään tarpeeksi lähelle yritti demoni jopa huitaista ihmistä päähän hansikas kädellään niinkin kovaa että taju saattaisi mennä.. jonka jälkeen Ivor tappaisikin tuon mitään kaunistelematta, jos onnistuisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 13 Marras 2011, 10:45

Uthrud

Tuo hirvitys olikin melko kepeästi torjunut ja palauttanut Uthrudin hyökkäyksen. Hän ei silti ällistynyt siitä. Demonin taas hyökätessä häntä kohti, Uthrud tarttui kiinni kirveestään molemmin käsin. Hän loikkasi sivulle demonin miekkojen tieltä, asetti taa'immaisen jalkansa tukevasti maahan ja nopeasti nosti kirveensä korkealle ilmaan iskuvalmiiksi. Rajusti huitaistessaan kirveensä alas hän pyrki pirstomaan edes toisen noista, yhä alhaalla olevista miekoista.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Marras 2011, 23:45

Ivor

Ihminen loikkasi demonin sivulle ja jonkin verran hitaampi, sekä suurempi kokoisempi demoni ei ehtinyt vastaamaan kunnolla kun mies jo nosti kirveensä iskemään. Ruosteen puna turkkisen silmät laajenivat tuon luullessa ihmisen iskevän kirveensä jonnekkin demonin suojaamattomaan alueeseen, mutta sen sijaan tuon kirves iskeytyi voimalla demonin toiseen miekkaan saaden sen kalahtamaan äänekkäästi ja heittämään jopa kipinöitä sateeseen. Ivor tuijotti hetken hieman hämillään ihmistä, kunnes hymähti hieman huvittuneesti kääntyen ihmistä kohden miekkojensa kanssa koittaen sivuttain iskeä ihmisen katki kummallakin massiivisella aseellaan. Näitä aseita ei helposti tuhotaisi, nämä kaksi massiivista miekkaa olivat kulkeneet demonin mukana niin kauan kuin tuo muisti ja olivat kokeneet kovia ennenkin.
Mutta oli osunut tai ei Ivor perääntyi hieman miekkojensa kanssa ja koitti vielä pistää ihmistä jalkoihin kummallakin miekoillansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 15 Marras 2011, 16:07

Uthrud

Teräksen kalistessa hopeaa vasten ja kipinöiden sinkoillessa, Uthrud ehti silmänräpäyksen ajan jo luulla onnistuneensa. Hänen kasvonsa kuitenkin valahtivat samantien valkeammiksi, kun mitään ei käynytkään. Demonin taas kääntyessä ja hyökätessä häntä kohti, Uthrud nosti nopeasti kirveensä ja sai torjuttua sillä toisen miekoista. Toisen miekan hän ehti täpärästi väistämään nojaamalla taaksepäin. Hän menetti tasapainonsa ja horjahti, mutta ei kaatunut. Uusien iskujen taas sadellessa, Uthrud teki pieniä, nopeita loikkia taaksepäin. Lopettaessaan loikinnan hän pyrki ottamaan etäisyyttä tuohon otukseen ja ryhtyi kävelemään rivakkaa tahtia takaperin ja heiluttamaan kirvestään kuin väkkärää. Kirves teki isoja ja pieniä kaaria hänen edessään ja sivuillaan. Jos tuo otus ei seuraisi häntä, hän pysähtyisi muutaman kymmenen jalan päähän.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Marras 2011, 20:13

Ivor

Ihminen torjui toisen miekan ja hyppäsi kauemmas toisesta ja mielessään Ivor kehasi miehen liikettä, hulluhan tuo olisi jos olisi jäännyt tuleen seisomaan. Etenkin kun vastassa oli miestä puolet isompi vastustaja jolla ei olisi mitään ongelmaa nostaa miestä päästä pidellen ilmaan roikkumaan, saati sitten repiä kappaleiksi paljain käsin. Demoni oli lähdössä miehen perään tuon yrittäessä karata miekkojen ulottumattomiin, mutta tuon alkaessa riehumaan kirveensä kanssa kuin väkkärä jäi demoni suosiolla toistaiseksi kauemmas ja antoi miehen tehdä oman välimatkansa. Nyt kahden taisteluparin välillä oli vain kymmenen jalkaa, ihmisen jalkaa siis, kun demoni lähti jälleen kohden rynnistämään uhriaan nostaen miekkansa iskemään tuota, mutta ennenkuin kumpikaan miekoista oli osumis pisteessä Ivor iski toisen miekkansa maahan koittaen tarrata tappavan terävä kyntisen kouransa kanssa miehestä kiinni ja samalla leikata tuota valtavalla miekallansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 17 Marras 2011, 20:53

Uthrud

Ilmeisesti välimatkan ottaminen oli yhtä turhan kanssa, kun demoni taas hyökkäsi. Ei edes pientä lepotaukoa? Selvä. Uthrud tuumi. Valmistautuessaan uuteen hyökkäykseen ja nostamalla kirveensä puolustukseen, Uthrud joutui yllättymään. Toisen miekan iskeytyessä kiinni maahan ja jättiläismäisen kouran kurottuessa häntä kohti, Uthrudista tuntui kuin hän olisi nielaissut oman nyrkkinsä. Epätoivoisesti heilauttaessaan kirveensä puolustusasennosta, hän pyrki iskemään sillä demonin käteen. Jos se onnistuisi hänen kohteekseen tulisi otuksen paljaana paistava hauis.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Marras 2011, 00:15

Ivor

Demoni ilmeisesti pääsi yllättämään ihmis raasun pahanpäiväisesti ja Ivor oli jo vähällä luulemassa että saisi tappavat kyntensä tuon lihaan, mutta demoni ei päässytkään lähellekkään kun tuo heilautti omaa kirvestään demonin ojennettua kättä kohden. Viiltävän tuskainen kipu levisi pitkin kättä ihmisen kirveen tehdessä syvän haavan demonin käteen hauiksen tienoille demonin tuskan parahduksen kera. Ivor astui taakse päin pidellen loukkaantuneen kätensä vuotavaa haavaa. Onneksi ei ainakaan valtimoon asti yltänyt, mutta kivulias haava oli ja vuosi totta kai verta. Muutaman sekunnin kerättyään itseään demoni nosti taas kullan keltaiset silmänsä paikalla olevaan ihmiseen paljastaen tuolle nyt terävän hammas rivistönsä kypärän suojan alta ja korvien painautuessa uhkaavasti luimuun. Kyllä, Ivor ei ollut pitänyt ihmisen tempusta laisinkaan ja nostikin nyt ainoan toimivan kätensä miekkoinensa puolustukseen antaen tällä kertaa ihmisen itse tulla tekemään hyökkäyksen kun käsi.. no oli melko arka liikkeiden suhteen.

//Yöllä kirjotettu, joten valitan jo etukäteen ^^`//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 18 Marras 2011, 22:43

Uthrud

Teräs oli osunut kohteeseensa. Ilmeisesti se ei ehtinyt tekemään mitään kovin rajua jälkeä, mutta ei pelkkää naarmuakaan. Demonin astuessa ulvaisten taaksepäin, Uthrud teki samoin. Hän haukkaisi nyt hieman happea. Nyt vasta hän huomasi, että sade oli yltynyt melkolailla ja hänen hiuksensa roikkuivat märkinä. Muutama märkä suortuva laskeutui hänen silmilleen ja hän puhalsi ne syrjään. Kirveen terä kalahti maahan, kun Uthrud laski sen sinne. Hän nojasi toisella kädellään kirveen kahvaan. Nojaaminen ei ollut rentoa vaan pikemminkin tuen ottamista. Tuo otus katsoi häneen. Katse tuntui läpitunkevalta. Vesi valui pitkin hänen kasvojaan. Hän nuolaisi ylähuulellaan valuvaa vettä kurkun kostukkeeksi. Demoni ilmeisesti siirtyi puolestaan puolustusasentoon. Uthrud mittaili tuota hetken katseellaan. Kirves nousi maasta. Hänen katseensa iskostui otuksen silmiin ensimmäistä kertaa. Kummallista, hän mietti. Hän vain tuijotti otusta tuon keltaisiin, melkeimpä hohtaviin silmiin. Se tuntui pitkältä hetkeltä vaikka tuskin sitä oli. Lopulta Uthrud sai suunsa auki: "Tiedätkö mitä? Olen tavannut monia rikollista elämässäni. Varkaita, huijareita, vandaaleita. Jopa murhaajia. Murhaajat jäävät parhaiten mieleeni. Heillä kaikilla on samanlainen katse. Katse, joka kertoo heidän tekemästään murhasta, sen tuottamasta nautinnosta ja halusta murhata lisää. Jopa monella sotilaalla on sama kiilto silmissään, kun he ovat tantereella". Hän vetäisi henkeä ja piti pienen tauon. "Sinun silmissäsi ei ole sitä kiiltoa. Silmistäsi näkee varmasti monia muita asioita, mutta niissä ei näe murhaa.", Uthrud jatkoi. Hän seisoi puhuessaan suorana eikä pitänyt kirvestään valmiudessa. Se roikkui hänen kädessään rennosti. Aivan kuin se olisi ollut muuten vain mukana.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Joulu 2011, 19:10

Ivor

Ihminen nosti ainokaisen aseensa ylemmäs ilmoittaen olevansa valmis hyökkäämään milloin tahansa, jolloin demoni nosti terveemmän kätensä miekkaan parempaan asentoon eteensä puolustamaan. Toista miekoistaan koira demoni puolestaan melkeinpä roikotti sivullaan aivan kuin ei olisi jaksanut kantaa painavan näköistä miekkaansa laisinkaan. Jaksoi kyllä, mutta haava huusi kipua ja turrutti lihas voimat tästä kädestä suurin osin, joten käden liikuttelu oli kivuliasta. Mutta tuo mies ei kuitenkaan hyökännytkään vaan jäi aloillensa seisomaan vesisateeseen avaten suunsa, joka sai demonin kohottamaan toista kulmaansa kysyvästi. Kysyvä katse kuitenkin muuttui pieneksi ystävällisen näköiseksi hymyksi.
"Minut on koulutettu soturiksi, ei murhaajaksi.. ja vaikka vihollinen oletkin olen kiitollinen sanoistasi." Ivor vastasi ihmis miehelle ystävällisellä äänensävyllä, vaikka äänensävyssä kaikuikin pieni pahoitteleva sävy. Hänen olisi tapettava tämä mies oli tuo kuinka ystävällinen tahansa.
"Mutta olemme kentällä.. emme tutustumassa toisiimme." Ivor lisäsi vielä äänensävyn madaltuessa pelottavankin matalaksi koiran parantaessa käsissään olevien miekkojensa asentoa. Katsekin muuttui huomattavasti kylmemmäksi ja jopa murhaavaksi.. Pieni hiljaisuus laskeutui kahden soturin ylle sateen hakatessa demonin rautaista kypärää ja kastaen turkin kauttaaltaan märäksi, kunnes demoni koukisti hieman jalkojaan ja syöksähti miestä kohden nostaen terveen kätensä miekan iskemään miestä ylhäältä päin varsin classisesti ja toinen koitti pistää suojaamattomaan kylkeen sivulta päin. Loukkaantunut käsi totta kai huusi kivusta jumalattomasti tuon liikkeen myötä, mutta jos halusi selvitä täältä oli unohdettava välillä kropan turhat valitukset.

//Anteeksi jumittamisesta x__x//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 05 Joulu 2011, 01:40

Uthrud

Demoni puhui totta. Kumpikaan heistä ei ollut täällä tekemässä tuttavuutta. Uthrud huomasi kiilun demonin silmissä tämän äänen madaltuessa. Se ei vaikuttanut kovinkaan lämpimälle. Kumpainenkin heistä tuijotti toisiaan. Uthrud ei viitsinyt enään sanoa mitään. Hän oli antanut vetäytymisen mahdollisuuden, mutta demoni ei ilmeisesti tarttunut siihen vaan hyökkäsi taas häntä kohti. Uthrud ei viitsinyt nostaa kirvestään. Hän antoi sen valua lähes maahan asti kädessään. Käden puristuessa taas tiukasti aseen kahvan ympärille demoni oli jo hyökkäys etäisyydellä. Uthrud loikkasi sivummalle kohotetun miekan tieltä. Toisen miekan tullessa sivulta hän nosti melkeimpä laiskasti kirveensä puolustuksekseen. Jos se onnistuisi hän pyrkisi iskemään demonia paljaaseen alueesaan jalassa. Jos taas ei, hän saisi todennäköisesti kivuliaan ja syvän haavan. Ellei jopa tappavankin.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2011, 17:43

Ivor

Ivor ei nähnyt mitään syytä perääntyä tästä taistelusta, olivatha he sotatantereella jossa oltiin tappamassa vastapuolta niin monta kuin vain jaksoi.. ja nyt tämä yksi ihminen oli jotenkin onnistunut kiertämään rivien sivulle ja kohdannut jotakin mitä yksikään tavallinen rivisotilas haluaisi edes vastaansa koskaan. Tosin miehen rohkeus oli ihailtavaa.. harva sitä uskalsi kaapin kokoista demonia haastaa kaksintaisteluun..

Ihminen loikkasi sivummalle Ivorin ensinmäisen hyökkäyksen tieltä välttäen näin vakavaakin vahinkoa itseensä, jonka jälkeen tuo laittoi kirveensä Ivorin miekan tielle niin että aseet kalahtivat yhteen kipinöiden sinkoutuessa ilmaan jälleen kerran. Ihminen ei kuitenkaan jäännyt tumput suorassa seisomaan vaan heilautti kirvestään jälleen kerran ja tähtäsi sillä selvästikkin demonia jalkaan, jolloin tuo perääntyi totta kai taaemmas tappavasta terästä joka vain leikkasi ilmaa muutaman sentin päästä demonin lihasta. Jonkin syyn takia demonin kasvoilla kävi pieni virne kun tuo kohotti kullan väriset silmänsä jälleen ihmiseen ja vakavoitui jälleen vakavaksi. Demoni hyökkäsi koko painollaan kohden miestä vetäen valtavat miekkansa selässään oleviin huataroihin roikkumaan koittaen sitten tarrata terävillä tappavilla kynsillään miehestä kiinni tai ylipäätänsä edes osua mieheen.

//Pahoittelen jumittamistani, mutta inspikset ollu lomalla..//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 06 Tammi 2012, 16:12

Uthrud

Kirveen terän huitaistua demonin jalan vierestä se palautui puolustus asentoon Uthrudin eteen. Uthrud piteli sitä molemmin käsin ja valmistautui puolustukseen. Demoni hyökkäsikin tällä kertaa paljain käsin ja Uthrud tiesi ettei se ollut hämäystä. Kukaan ei hyökkäisi paljain käsin aseistautunutta vastaan ellei tällä olisi tarpeeksi nopeutta ja kykyä repiä liha irti luista. Uthrud teki uhkarohkean päätöksen silmänräpäyksessä. Hän loikkasi demonia kohti ja kohotti samalla kirveensä päänsä taakse. Riuhtaistessaan sen rivakasti kohti kohdettaan terä löikin tyhjää ja Uthrud tunsi kuinka ilma pakeni hänen keuhkoistaan jättiläismäisen käden osuessa hänen rintakehäänsä. Kirves kirposi hänen otteestaan ja hän mätkähti kyljelleen maahan, pidellen rintakehäänsä. Häneltä oli varmasti mennyt kylkiluita poikki. Yrittäen haukkoa henkeä, Uthrud tiesi ettei demoni aio jättää häntä kitumaan. Kukaan niin taitava ja hyvä sotilas ei jättäisi niin pahasti alakynnessä olevaa kitumaan.

//Eipä tuo mitään, kun ei itselläkään meinaa inspata.//
Mohnake
 

Seuraava

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron