Silmäniskumurhaaja || Nipustin

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Silmäniskumurhaaja || Nipustin

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Loka 2011, 10:47

Iriador

Päivä oli jo pitkällä. Syksyinen tuuli puhalsi läpi haltioiden piilopaikan. Se ei suinkaan ollut jäätävä, kuten olisi saattanut kuvitella ajanjaksoon nähden olevan. Ennemminkin lämmin ja huoleton tuulenpuuska, joka viipyi paikoillaan toisinaan pitempään, toisinaan pyyhälsi vain eteenpäin ja samalla nostatti lehtiä ilmaan, kunnes lähti taas vapaana leijailemaan kohti taivasta. Ilma ei ollut syksyisen kolea, vaan tavallista lämpimämpi, mutta silti jokainen vielä vehreän kylän kivisillä kaduilla astelija oli pukeutunut lämpimästi useampaan vaatekerrokseen, välttäen näin turhan vilustumisen.

Päivä oli korkeahaltian kannalta alkanut varsin kehnoissa merkeissä. Aluksi hänet oli pidätetty. Syytetty salamurhista. Mistä ihmeen salamurhista? Punatukka oli syytön kunnon kansalainen hän oli, eikä ollut eläessään ketään haltiaa tieten tahtoen murhannut. Mies ei myöskään voinut kuvitella murhaavansa omiaan, mitä lienevät vartijat ajatelleet hänet kiinni napatessaan. Tilanteesta oli selvitty kuitenkin puhumalla, vaikka aikaa mokomaan oli venähtänyt tovi jos toinenkin ja sekös Iriadorin oli pahalle tuulelle saanut. Istua nyt jossain vakuuttelemassa syyttömyyttään kokonainen päivä typerää kerrassaan. Mies hymähti turhautuneesti astellessaan alas kivisiä portaita ja loi murhaavia katseita kaikkeen, mikä hänen ohitseen kulki. Erityisesti vartijoihin, jotka vaistomaisesti väistivät kauemmas punatukan kävellessä ohitse. Jos katse olisi tappanut, olisi korkeahaltia jättänyt jälkeensä juuri valtavan läjän ruumiita.

Murhaajasta oltiin tiedetty vain, että hänellä oli punaiset pitkät hiukset. Punatukkia oli maailmassa pilvin pimein. Mistä edes tiedettiin että murhaaja oli vielä kylässä? Hyvä kysymys. Kukaan ei nimittäin tiennytkään. Kukaan ei osannut varmasti sanoa, oliko salamurhaaja todella vielä kylässä, mutta uskottiin, ettei omena kauas puusta ollut pudonnut. Murhat olivat jatkuneet, eikä millään järjestöllä ollut varaa menettää miehiään turhaan. Siitäpä korkeahaltia saikin idean. Hän itse etsisi murhaajan. Nappaisi tuon vaikka rysänpäältä ja kiikuttaisi sitten vartijoille henkensä uhalla. Puhdistaisipa maineensakin samalla ja saisi ehkä ohessa hieman mammonaa ja kunniaa taholleen.
Punatukan kasvoille nousi ilkikurinen virne ja tuo hieroi näppejään yhteen, kun muhiva suunnitelma hänen päässään kuulosti liiankin helpolta ja varmalta. Totta kai hän nyt yhden murhaajan löytäisi, tuskinpa kylästä montaa punapäätä loppujen lopuksi olisi, joten vaihtoehtoja ei ainakaan turhan paljoa ollut.

Päättäväisenä, epätavallisen tyytyväisen virneen levätessä samalla miehen kasvoilla, punatukka lähti marssimaan alas mutkittelevaa katua. Jos häntä onnistaisi, hän pääsisi nauttimaan vielä illastaan suosikki kapakkaansa. Ajatus oli houkutteleva, joten nyt oli toimittava. Iriador tarkisti aseittensa olinpaikat ja kehitti päässään suorimman reitin takaisin vartijoiden luolalle.
Enää tarvitsi vain löytää murhaaja.

//Nipustin, jos tänne Shannilaisesi kanssa ilmestyisit *3*//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Nipustin » 08 Loka 2011, 22:45

Aamulla kaikki oli ollut niin hyvin. Edellis yönä haltia oli palannut miltein kuunkierron kestäneeltä matkaltaan suloisen uupuneena ja valmiina painelemaan suoraa oman kodin turvaan uinumaan. Niin haltia verikkö oli tehnytkin ja aamulla herätessään päivä näytti mitä kirkaimalle! Tänään hän saisi palautua rauhassa matkansa rasituksessa ja voisi vaikkapa illalla kipaista kapakkaan nollaamaan stressiä. Päivän hän aikoi käyttää metsässä rauhaiseen vaelteluun. Mm! Mikään ei sitten voittanutkaan metsässä päämäärätöntä vaeltelua.
Jokin kuitenkin meni vikaan. Olessaan lähtöpuuhissaan Shannin päivän pilasi joukko vartiostolaisia. Punapäätä syytettiin useista murhista, niin hullultako se kuulostaakin, hiusten värin perusteella. Muutaman murjotun vartian ja selittelyjen jälkeen selvisi molemmille osapuolille asian laita - Shann oli syytön koska ei ollut ollut edes lähettyvillä kylää viime aikoina ja vartiat myös selittivät että lähiaikoina oli tapahtunut useita murhia, joita yhdisti ainoastaan sama tekijä. Haltia, jolla oli punaiset hiukset.
Shannin päivä oli jo joka tapauksessa pilalla ja hänen vain täytyi saada joku vastuuseen hänen epäilemisestään murhaajaksi, joten Shann päättää lähteä punapää jahtiin. Aamupäivän neito vietti keräten informaatiota kyseisestä murhaajasta omista tietolähteistään, muttei tästä tunnuttu oikeasti tiedettävän kuin hiusten väri. Shann sai myös vahvistamatonta tietoa uhreista, jotka suurinosa taisivat kuulua erilaisiin salaisiin järjestöihin. Liian helppoa tästä tuskin tulisi, Shann tuumi peilin edessä jälleen kotosallaan. Hän tarttuu kaksin käsin Kuunterään, sulkee silmänsä ja woosh!

Ilta oli jo laskeutunut haltioiden piilopaikan ylle. Yksinäinen neitokainen kulkee juuri keskusaukion läpi tuohtuneesti tuhisten. Valeasu oli ollut täydellinen. Shann oli miekkansa avulla hankkinut ylleen keskiluokkaa ylellisemmän ,ekon, punaisen ja kullan väreissä, sekä pyöritellyt pitkän lettinsä korkeaksi nutturaksi takaraivollensa. Kalpeanihon värin oli hoitanut itsevalmistettu rusehtava voidw jota hierottaessa iho muuttui kauniin ruskettuneen näköiseksi. Shann oli mennyt täydestä kultahaltiasta koko päivän, muttei osannut nyt iloita siitä. Hän ei ollut löytänyt ainuatakaan johtolankaa murhaajan etsimiseksi, saati siiskään että olisi löytänyt murhaajaa. Useita ahdistelijoita Shann oli kimpustaan joutunut karistamaan, sillä hänhän oli namupala vähän liian avonaisessa mekossa, kukapa ikinä tulisi ajatelleeksi semmoisen kissan omaavan kynnet?
Uuvuttavan päivän päätteeksi, Shann kuitenkin aikoi suunnata kapakaan, ehkä se helpottaisi - ainakin hetkeki. Kapakka sijaitsisi enää vain muutaman kulman päässä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Loka 2011, 09:56

Iriador

Punatukka asteli kivistä katua pitkin sormiaan yhteen lyöden. Mistä salamurhaajaa saattoi etsiä? Jostain hyvin hiljaisesta ja autiosta paikasta, jossa ei niinkään sitä kaidalla polulla kulkevaa väkeä löytynyt. Ei, se olisi turhan helppoa lähteä etsimään punapäitä syrjäkaduilta. Murhaaja varmasti piilotteli väen paljoudessa ja tällä tavoin sai huijattua ja pidettyä itsestään vartijat kaukana. Ketä tahansa punatukkaahan nuo saattoivat epäillä, mutta kuka tahansa hiemankin pippurisempi punapää saisi myös syyttömyytensä vakuutettua helposti. Aivan kuin Iriador oli aikaisemmin tehnyt. Vaikka siinä olikin koko päivä mennyt.

Korkeahaltia pysähtyi hetkeksi niille sijoilleen miettimään asiaa lisää, luovuttaen kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Iriador huokaisi turhautuneena ja jatkoi nyt hidasta askellustaan eteenpäin. Ehkä hänen tulisi vain unohtaa koko aamuinen tapaus ja mennä selvittämään päätään kapakkaan hyvän juoman parissa. Vartijat hoitakoot työnsä. Mitä suotta punatukka näiden töitä hoitelisi, kun hänellä itselläänkin oli riittävästi tekemistä, joka hänet tavallisesta tientallaajasta erotti. Mies kuitenkin piti päänsä. Ei luovuttanut vaikka mieli oli hetki sitten kovasti tehnytkin. Mutta kapakkaan hän silti menisi. Etsinnät voisi aloittaa huomenna, tuskin niillä mikään kiire oli ja jos oli, ei se Iriadorin ongelma ollut. Rennosti mies lähti astelemaan hieman rivakammin eteenpäin päästäkseen yhteen suosikeistaan kultaisen aarnikotkat tavernaan.
Siinä muutaman kulman ohitse kävellessään, mies oli jälleen ehtinyt ajatella luovuttamista, mutta tarmokkuuttaan oli viimein saanut nuo ajatukset pysymään loitolla mielestään. Ajanut ne pieneen aitaukseen ja lukinnut tuon aitauksen portit lujasti kiinni. Hetkeksi mies saattoi ummistaa siinä astellessaan silmänsä. Leveän virneensä kera tuo asteli eteenpäin, silmät ummistettuina ja pian seuraavasta kulmasta oikealle kääntyessään, korkeahaltia tunsi törmäävänsä koko komeudellaan vasten toista kulkijaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Loka 2011, 11:25

Sha'lannae Aryawél

Lampsutellen eteenpäin turhautuneena koko päivän turhasta työstä Shann katsoo kohti mekkonsa helmaa ja huokaisee pienesti. Kuinka turhauttavaa tosiaan. Samassa neito tuntee kuinka paiskautuu jotakin tai jotakuta vasten. Punapää lentää selälleen maahan ja toisin kuin hentoiset neidot oikeasti, tämä ei paru kivusta joka aiheutui selälleen lentämisestä. Shannin kipukynnys oli aika korkea ja epäneitomainen. Tulistuneena Shann silmäilee ylöspäin etsien sitä mihin oli törmännyt. Tässä tapauksessa "häntä" johon oli törmännyt. Shannin edessä seisoo komea, hyvin pukeutunut punatukkainen nuori haltia mies. Ihan kuin Jumalata tahtoisivat hyvittää koko päiväni uurtamisen! Shann riemastuu mielessään ja palaa pikaisesti rooliinsa, jota oli ollut jo ripustamassa naulaan.
"Voih, minun olisi tullut katsoa eteeni, minun uusi mekkonikin meni ihan tomuun!" Shann sanoo ja heilauttaa turhautuneena käsiään ilmassa. "Olettehan te kunnossa, herra--?" Punapää kysyy kallistaen hieman päätään joka tehostaa pikkuruista mutta todella suloista hymyä joka kaartuu neidon punaisiksi maalatuilla huulilla.

Päästyään ylös, ja tietysti puhdistettuaan mekkooaan hieman, Shann suoristautuu koko pituuteensa ja liioitellun näkyvästi katsastaa miehen läpikotaisin, päästä aina saappaiden kärkeen asti. "Kaltaisiani näkyy täällä niin harvoin! On ilo tavata teidät nimeni on Shandra Quell, mutta te herra voitte kutsua minua Shanniksi."
Sekarotuinen oli jo aamupäivällä miettinyt itselleen nimen jota käyttäisi esiintyessään valepuvussaan, koska hänen nimensä paljastaisi todellisen henkilöllisyyden liian herkästi. Ehkä korkeahaltian nimeksi oli voinut uskoa Sha'lannae, mutta Aryawél oli tiedetysti kuuhaltioiden nimiä.
"Olitteko kenties matkalla jonnekkin? Itse olin matkalla nauttimaan muutaman lasin hienoja haltiaviinejä läheiseen kapakkaan, olisitteko kenties kiinnostuneet lähtemään mukaani?" Punapää esittää viattomasti kauniin pyynnön ja sipaisee karanneen punaisen hiussuortuvan kasvoiltaan. Haltiaviinit olivat tunnettuja tujuudestaan. Jos ihminen nauttisi sellaista viiniä, olisi tämä varmasti muutamasta lasista sammumispisteessä. Haltiat taas olivat tottuneempia vahvoihin viineihinsä, mutta kyllä se silti kevyt oluita ripeämmin vaikutti.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Loka 2011, 19:47

Iriador

Muutamalla kompuroivalla askeleella Iriador sai kuin saikin pidettyä tasapainonsa törmätessään itseään selvästi hennompaan olentoon. Mies avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan kulkijaa punahiuksinen nainen makasi selällään maassa. Ja kaiken lisäksi tuo neito vaikutti olevan myös korkeahaltia! Mikä sattuma. Liekö tämäkin neito kotoisin kauaa merien takaa, kuten Iriador.
Minunhan tässä eteeni olisi tullut katsoa. Pahoitteluni neiti hyvä, punatukka sai suustaan takellettua ulos ja hieman hermostunut ilme nousi miehen kasvoille. Törmätä nyt täysin vieraaseen henkilöön, kuinka noloa! Punatukka jäätyi paikalleen raapimaan hetkeksi päätään katsoessaan kun punahiuksinen neito nousi maasta mekkoaan pudistelemaan.
Pian tuo suloinen neitokainen kerkesikin esitellä itsensä. Shandra Quell miten suloinen nimi korkeahaltialle, vaikkei se aivan tavanomainen ollutkaan.
Voit kutsua minua Iriadoriksi. Hauska tutustua, Shann, punatukka esittäytyi kumartaen samalla hieman.

Nopeasti Iriador tutkaili edessään olevan tarjonnan, tuon kauniin neidon päästä varpaisiin. Olisiko parempaa voinut toivoakaan tämän hyvin tympeän päivän päätteeksi, kuin kaunista ja mukavaa seuraa, joka vielä rohkeasti ehdotti Iriadoria tulemaan mukaansa läheiseen kapakkaan.
Mikä sattuma! Olin itse matkalla samaiseen kapakkaan. Olisi ilo ja kunnia saada teidät seurakseni, Shandra, Iriador kumarsi hieman sanojensa päätteeksi ja hymyili viekasta hymyään. Punatukka lähti jatkamaan matkaansa kohti määränpäätään ja viittoili Shannin seuraamaan.
Toivottavasti et loukkaantunut törmäyksestäni, olisin syvästi pahoillani ja tarjoutuisin ilomielin auttamaan, jos jotain vakavempaa olisi sattunut Iriador tuumii kääntyen katsomaan Shannia hieman hämillään.

//Pahoittelen kestoa. Loma söi aikani >://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Nipustin » 26 Marras 2011, 18:38

//Pahoittelen myös vastaukseni kestoa, kokeet, koulu ja eläminen söivät kaiken aikani :'<//

Sha'lannae Aryawél

Neito kuittaa toisen pahoittelut suloisella hymyllä jo rennolla käden heilautuksella. Ei ollut kohteliasta syyttää toista törmäyksestä, joten molemmat heistä tulisivat olemaan sitä mieltä että se oli hänen oma vikansa joten miksi edes alkaa inttämään asiasta? Siksi näin pikkuruinen mutta kaunis ele sai riittää. Toisen punatukkaisen esittäytyessa Shann niiasi sirosti ja totesi kattavasti: "Ilo on kokonaan minun puolellani."

Myös mies tarkasti Shannin aivan läpikotaisin ja siitäkös Shannin hahmo oli hyvillään ja seisoi mahdollisan viehättävästi aloillaan. Tämähän oli helppoa!
Shann nauraa keveästi ja heleästi kun toinen kertoi itsekkiin olleen matkalla samaiseen kapakkaan ja että olisi kunnia saada toinen punapää seurakseen. Jälleen Shann muodostaa punaiseksi maalatuilla huulillaan suloisen hymyn ja tarttuu hellästi Iriadorin käsipuoleen. "Olen itsekkin kiitollinen ettei mitään käynyt, vaikkakin olisi voinut olla aika hauskaa roikkua noin komean miehen käsivarsilla jos nilkkani olisi vaikka nyrjähtänyt" Shandra sanoi flirttailevaisesti samalla kun he lähtivät astelemaan läheiseen kapakkaan.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Joulu 2011, 11:49

//Eipä tuo haittane mittee, kun itsellänikin tämä aktiivisuus on suuri kysymys näin kaamosmasennuksen aikaan *___*//


Iriador

Shann oli liian suloinen ollakseen edes totta. Mistä kolkkaa maailmaa tällaisia korkeahaltioita oikein asusteli? Viehättäviä nuoria naisia jotka Iriadorin mieleen erityisesti olivat, eivät niinkään vahingossa vain astelleet hänen tielleen. Tai kirjaimellisesti ottaen, pahki. Oliko tässä sittenkin joku koira haudattuna? Huomaamattomasti punatukka pudisti hieman päätänsä ja karisti tuollaiset ajatukset päästään. Oli sopimatonta kuvitella että Shann olisi jokin agentti, salamurhaaja tai kidnappaaja, joka ei muuta suunnitellutkaan kuin toisen punatukan päänmenoa.

Nuori nainen tarttui kiinni Iriadorin käsipuolesta, mikä sai haltian hieman hämilleen. Turhaa mieltänsä tälläkään oli kuitenkaan vaivata, elehän oli kerrassaan viehättävä toiselta punatukalta. Shann tokaisi pian flirttaillen, että olisi ollut hauskaa roikkua Iriadorin kaltaisen komean miehen käsivarsilla, jos neidon nilkka vaikka olisi nyrjähtänyt. Korkeahaltia ei voinut olla naurahtamatta neidon sanoille.
Olen imarreltu, punatukka totesi yrittäen vastata toisen viehättävään olemukseen erittäin viehättävällä ja lämminhenkisellä hymyllään, jota oli tavallisesti turha yrittää vastustella.
Punatukkainen pari asteli hiljakseen kohti kapakkaa, johon heidän oli nyt tarkoitus siirtyä kahdestaan seurustelemaan ja nauttimaan jotain hyvää juotavakseen. Pian he saapuivatkin kyseisen rakennuksen luokse. Sen ikkunoista tulvi valoa ulos, mutta oletettavasti tähänkin murjuun sisältyivät ne hämärät nurkat, joissa rikolliset piilottelivat huppuihinsa verhoutuneena. Iriador tarttui kapakan ovenkahvaan ja vetäisi oven auki. Siirtyi sitten hieman syrjään ja kumarsi Shannille pienesti, Naiset ensin, korkeahaltia tuumasi viehättävästi hymyillen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Nipustin » 06 Joulu 2011, 01:29

//Hienoa että jollakulla on samanlaisia oireita kun mullakin :>
Mutta nyt on tullut lunta! _o/\o_ <-*ylävitonen!* Lumi piristää maisemaa ja minua:3 tulee iha joulu fiilikset!//

Sha'lannae Aryawél

Voi kun miehen hymy oli vain niin ihana! Kerrassaan hurmaava! Shann onnistui uskottelemaan itselleen ettei hän itse tietenkään ollut moista mieltä, ainostaan hänen hahmonsa. Mutta kyllä jotain erityisen viehättävää tämän veikkosen hymyssä oli. Voih, eikai Shann ollut ratkahtamassa kohteeseensa? Ei, niin ei missään nimessä voinut olla. Ei, ei, ei...

Shandra niiasi kauniisti toisen avatessa hänelle oven ja sipsuttaa sievästi sisään. Hyvin tietoisena miehen tulemisesta aivan hänen perässään Shann näkee tarpeelliseksi keikuttaa lantiotaan hyvin sievästi ja naisellisesti astellessaan.
Pariskunta löytää ensin tiensä baaritiskille jossa hieman feminiinisempi punapää kääntyy maalatut huulet hymyillen toisen punaisen puoleen. "Pullo haltiaviiniä? Juhlistamaan tätä vallan mieluisaa yhteentörmäystä..." Shann ehdottaa huvittunut äänensävy puhuttaessa yhteentörmäyksistä.
Shannin vasta kysellessä toiselta tämän mielipidettä juomatilauksen suhteen, hän oli jo samalla viittoloinut tarjoilijan töihin etsimään parille pullollisen hyvää, kallista, haltiaviiniä. Juoma tuotaisiin kauniiden pikarien kanssa pöytään, joten Shann on jälleen kiinnittymässä toisen käsipuoleen, heidän lähtiessään etsimään istumapaikkaa. Samalla kun kaunis ilopilleri oli pyörähtänyt miehen vietäväksi oli tämä myös nakannut onnistuneesti kolikoita maksuksi tiskille, näyttävää ja klassisen hienostunutta!

Löydettyään vapaan mukavan seinänvierustapaikan, Shann asettuu mukavasti pitkälle penkille joka oli kiinni seinässä. Olisikohan heidän parempi istua vastakkain, jolloin jalat voisivat aina "vahingossa" koskettaa toisiaan, vaiko vierekkäin jolloin oli helpompi painautua kylki-kylkeävasten? Mmm, siinäpä vasta pulma. Shann ei voi lakata hymyilemästä, mikä on hyvä hänen hahmoaan ajatellen, mutta todellinen syy tähän riemuun sykkii hyvin syvällä tämän huippunäyttelijäsuorituksen sisällä: tästä päivästä ei ollutkaan tullut katastrofia!
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Joulu 2011, 20:10

//NÄINPÄ! Lunta nam, tein tänään tämän talven ensimmäisen lumiukon \o/ //


Iriador

Punatukka seurasi kun Shandra asteli ovesta sisään. Erityisesti katse käväisi useampaan otteeseen tuon siron neitokaisen lanteilla, jotka keikkuivat oikein sievästi puolelta toiselle tuon astellessa eteenpäin kohti baaritiskiä. Iriador ei kyennyt edes muistamaan milloin viimeksi olisi yhtä hemaisevat lanteet nähnytkään. Kyllä miehen kelpasi.
Shann kääntyi hymyillen katsomaan toista punapäätä, samalla kun viittoili sirolla kädellään tarjoilijaa noutamaan heille pullon makoisaa ja hintavaa haltiaviiniä. Punatukka naurahti hieman nuoren neidon sanoille, olihan yhteentörmäys ollut täysi vahinko ja sattuma, mutta pelkästään hyvä sellainen. Kyllä sille kannattaisi hieman kilistellä, kun kerrankin näin kaunista naisseuraa itselleen sai!
Yhteentörmäykselle ja sangen viehättävälle seuralaiselleni, korkeahaltia ehti tokaista, kun jo oli johdattamassa nuorta seuralaistaan läheiseen pöytään.

Iriador istahti Shannia vastapäätä ja katseli flirttailevasti hymyillen tuota iloa pursuavaa neitoa avokauluksisessa mekossaan.
Oletko täältä päin? Vai mistä mahtaa noin kauniin neidon tie tälle mantereelle johtaa? punatukka tiedusteli tutkaillen tuon hempeän olennon suloisia silmiä. Mies joutui jatkuvasti kieltämään itseltään ihastumasta tuohon suloisuuteen, mikä teki samalla hieman hallaa hänen mielessään.
Kauaa ei tarvinnut tarjoilijaa juomineen odotella, kun kauniit pikarit täynnä erittäin tummanpunaista viiniä tuotiin punatukkien eteen. Iriador nyökkäsi kohteliaasti tarjoilijalle kiitokseksi, joka laski ennen takaisin tiskille poistumistaan vajaan viinipullon pöydän reunalle, jos vaikka parivaljakko tahtoisi maljojaan täyttää jatkossa lisää.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Nipustin » 14 Joulu 2011, 20:29

//Ooi! Lumiukko! :^)//

Sha'lannae Aryawél

Arvokkaasti, mutta silti hyvin viehättelevästi, Shann nojaa eteenpäin seuralaisensa suuntaan ja hymyilee kaunista hymyään kuten koko ajan. Niin, mikähän hänet mahtoi tuoda tälle mantereelle? Pikaisesti Shann kertaa aikaisemmin luomansa hahmon tiedoista vastaukseksi kelpaavan vastauksen. Vastauksen viipymisen Shandra peitteli suoristautumalla välillä ja laskeutumalla sitten takaisin nojaten nyt sirosti vasempaan käteensä, tarkemmin ottaen leuka kämmenen yläselkää vasten. Sitten neito vastaa: "Tulin perheeni mukana, en ole täältä päin." Kaunokainen aloittaa ja sitten hän vielä lisäsi, "Saavuimme tänne laivalla, matkan muistan olleen pitkä ja välillä oli niin kovasti sumua. Tulemme siis kaukaa idän suunnasta meren tuolta puolen. Isäni käy kauppaa täällä. Itseäni ei kyllä juuri kaupanteko kiinnosta, lähdin mukaan tänne lähinnä oppimaan kulttuuria ja näkemään uusia maisemia."
Täydellinen tarina, ei herättäisi liikaa kysymyksiä, ei liian tarkasti kerrottu, joka luo tunnelman ettei Shandra vain halunnut luovuttaa heti katuosoitteitaan ja kaikkea vasta tapaamalleen komealle muukalaiselle.
"Entäs itse? Millainen sinä sitten olet miehiäsi? Kenties matkalla myös?" Shandra ja kysyy, koskettaa jalallaan miehen jalkaa hyvin viettelevästi ja hörppää haltiaviiniään. Hetkeksi Shandra sulki silmänsä makuelämyksestä. Mmmm, ihan kuin kaikki maailman hedelmät olisivat puhjenneet suloisiin ihaniin kukkiinsa hänen suussaan ja tanssahdelleet. Nam.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Tammi 2012, 18:32

//Lumiukko kyllä! Säälipä vain, että ukko koki kohtalonsa seuraavina päivinä tuollon kun tuli lauhkemmat kelit samantien .. yksi aamu löysin vain kaulaliinan ja pipon maasta kera silmä- ja suunapit 8<//


Iriador

Punatukka silmäisi Shandran viehkoa olemusta ja oli jälleen sitä mieltä, että neitokainen oli koko maailman kaunein olento. Vastauksen viipyminen ei suinkaan haitannut miestä, sillä pelkkä toisen katseleminen oli niin antoisaa puuhaa että Iriador oli jo melkein unohtanut kaiken muun, jopa sen että oli vain hetki sitten kysynyt toiselta kysymyksen. Toisen punapään kertoessa kuitenkin lopulta olevansa toisaalta, kaukaa idästä kuten Iriadorinkin ei korkeahaltia voinut olla pidättelemättä enää hymyään. Lisäksi neito kertoi olleensa innostunut maan kulttuurista ja maisemista. No kukapa ei Cryptistä pitäisi sen vihreine laitumineen kunhan ei synkille alueille vahingossakaan lähtenyt itseään johdattamaan, ja sitä Shannin ei kannattaisi tehdä tuon hentoisesta olemuksesta päätellen ja sen tuo tyttö varmaan itsekin tiesi.
Sepäs sattui, punatukka aloitti, Itsekin olen tullut meren ylitse idästä äitini kanssa. Hän itse jäi merille rakkaansa kanssa, kun itse taas viihdyn paremmin mantereella ja jäi kerran matkasta tänne, Iriador kertoi hymyssäsuin toiselle ja tunsi kuinka neitokaisen jalka kosketti hänen omaansa tuolla samaisella hetkellä. Nerokas siirto, hienovarainen ja mitä ovelin, sillä sitä ei jokainen silmä saattanut merkille pistääkään. Iriadorkin rohkaisi itsensä maistamaan uudemman kerran haltiaviiniä, jonka maku oli eksoottinen. Maukas, samalla hänen kielellään hieman väkevä, mutta vain hyvässä mielessä. Haltia laski lasin jälleen pöydällee ja loi viettelevän katselman Shandraan.
Olen sotilas. Itse kuninkaan eliittijoukkojen jäsen. Nähnyt useita taisteluita ja ystävieni kaatumisen sodan tuoksinnassa, punatukka rohkeni lopulta paljastaa itsestään lisää. Tuskin tieto pahitteeksi oli! Sehän loisi hänestä oikein urhoollisen kuvan neidon silmissä. Ainakin niin Iriador luuli mitäpä hän naisista tiesi loppujen lopuksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Nipustin » 23 Tammi 2012, 23:27

//Voi ei Herra lumiukkoa :(//

Sha'lannae Aryawél

Shannin kertoessaan Shandran olevan kaukaa merten takaa, nousi Iriadorin karsvoille hymy, jonka Shann pisti myös merkille. Ja pian Shannin epäilykset vahvistettiin, kun mies kertoi olevansa myös kaukaa meren takaa. Shandra hymyili säteillen ja elehti kehollaan 'eikä, ihan tosi' nostamalla toisen kätensä kasvojensa eteen ja näyttämällä posittiivisesti yllättyneeltä.
Kun Shandra aiheutti jalkojen yhteen seilauksen ei mies nostanut siitä meteliä, vaan näytti korkeintaan tyytyväiseltä. Osui ja upposi.

Iriador alkoi kertoa sotilastaustastaan, tarkoituksenaan varmasti herättää vastakkaisen sukupuolen kiinnostus, ja siinä hän varmasti onnistuikin, tosin ei toivomallaan tavalla. Ahaa! Potentiaalinen murhaajaehdokas! Shann riemuitsi päänsä sisällä, samalla kun Shandra nyökytteli kiinnostunut hymy kasvoillaan komealle korkeahaltialle. Miehellä kun oli kokemusta sotimisesta, siten varmasti myös tappamisesta, tämä voisi todella olla se murhaaja jota neito etsi. Shann päätti pitää tätä ensimmäisenä johtolankanaan.
"Vai oikein Itse kuninkaan eliittijoukkojen jäsen, todella, todella vaikuttavaa!" Shandra huudahtaa haltioissaan, "Sinun täytyy olla todella vahva ja rohkea! Minusta ei olisi koskaan moiseen..." Vaikka alussa Shandran kohteliaisuudet olisi voinut tulkita lapsekkaaksi ihailuksi, jotenkin neito osasi muuttaa puhevuoronsa lopun todella flirttailevaksi, josta seurasikin hyvin seksikäs hidastettu taaksenojaava liike ja uusi jalanhipaiseminen. Tällä kertaa korkeahaltiaksi tekeytynyt punapää jätti jalkansa toisen jalkaa vasten. Kuinka Shann osasikin moisen miestennielemisen, kun ei edes itse pitänyt moisesta? Tai no, kyllä tämä iltapäivä viihteestä kävi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Maalis 2012, 20:31

Vedän Shannin jo pois tästä, mutta oli iha kiva alotella peliä ja juoni tuntu iha mielenkiintoiselta joten voit ottaa yhteyttä jos joskus haluat vaikka jatkaa:)
Nipustin
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron