Kirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 18:39
Ainakin he jakoivat saman näkemyksen metallin kaneudesta. Koruseppä ei varmaan valmistanut aseita, korkeintaan koristeli niitä, mutta varmaan myös Shashi ymmärsi erilaisten tikarien ja veitsien kauneudesta jotakin. Aseet, kuten korut, piti tehdä huolella, jotta ne olivat käytännöllisiä ja kauniita. Eipä tainnut olla loppujen lopuksi niin paljon eroa näiden kahden eri seppäammatin välillä, molemmat pyrkivät luomaan jotain uutta, ennennäkemätöntä ja kaunista, mikä miellytti kantajan silmää.
"Tiedän hyvin vähän sepän työstä, mutta koristeletko ikinä aseita?"
Roherdiron päätti muuttaa ajatuksensa kysymykseksi. Hän oli utelias sekä uuden tuttavuutensa ammatista että myöskin rodusta. Roherdiron ei ollut erityisen vanha haltia, hän oli elänyt lähinnä omiensa parissa, mutta oli tavannut ihmisten lisäksi esimerkiksi lohikäärmeitä. Silti, Shashi oli aivan uusi tuttavuus. Roherdiron melkein halusi koskettaa käärmemäistä häntää. Mahtoiko se olla samanlainen, kuin tavallisilla käärmeillä? Suomuinen, lämmin ja sileä. Siltä se ainakin näytti, mutta koko asian kysyminen oli täysin asiaton ja epäkohtelias, haltia pitäisi suunsa kiinni, vaikka pohtisikin asiaa. Jotkin asiat oli parempi pitää ihan omana tietonaan. Myös se, mahtoiko Shashi olla ihmisten vai haltioiden puolella. Sinäänsä sillä ei ollut väliä, sillä tuskin käärmemies halusi olla hänen kanssaan missään tekemisissä, jos olisi ihmisten puolella. Raja näiden kahsan rodun välillä oli yllättävän rosoinen ja terävä, toista puolta ei siedetty lähes lainkaan. Sota ei tietenkään ollut hyvä asia, Roherdiron toivoi hulluuden loppuvan ja ihmisten lähtevän. No, oli parempi puhua neutraaleista asioista.
"En halua vaikuttaa töykeältä, mutta pidän mieluummin vanhan koruni. Hyväksyn toki taitojesi näytön sille, mutta en voi hankkia uutta."
Roherdiron kiersi suosiolla kävellessään leveän puunrungon, vaikka hevonen olisi hypännyt sen yli leikiten. Shashi tuskin olisi ilahtunut.
Roherdiron naurahti hiljaa, peittäen äänen kohteliaasti hihaansa. Selvästi Shashi ei tiennyt paljoakaan hänen ammatistaan, tosin, ei haltiakaan tiennyt Shashin.
"Hevonen on nopea. Sillä pääsee lähemmäs peuraa, sillä peurat eivät pelkää hevosia niin paljon, kuin kaksijalkaisia. Itse mieluummin väijyn saalistani, mutta jotkut jahtaavat niitä mielellään ratsain."
Roherdironin ääni hiljeni pikkuisen sanojen loppua kohden, sillä hän haistoi jotain. Ilmassa tuoksui savu. Metallinen ja raskas savu, joka tuli sepän pajasta. He olivat varmaan perillä, ainakin korpit näyttivät jääneen paikalleen, eli matkaa ei jatkettu eteenpäin.
"Kiitän, tarjouksesi on hyvin miellyttävä. Haluatko kenties alas ratsailta?"
Syysilma oli kylmä ja kolea, jopa haltialle, joten kuuma juoma kepaisi todella hyvin. Mutta asia kerrallaan. Roherdiron pysäytti hevosensa ja lempeästi kehotti sitä laskeutumaan jälleen polvilleen. Aluksi ori heilutti päätään kritisoivasti ja peruutti muutaman askeleen, mutta Roherdironin ystävällinen komennus sai hevosen lopulta hörähtämään matalasti ja laskemaan eturuumistaan jälleen kohti maata.