Työn häiritsijä // harlekiini

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Työn häiritsijä // harlekiini

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 09 Joulu 2011, 18:18

~ Chika ~

Ruskeat ketunhännät pyörivät hetken aikaa vielä hitaasti, ennen kuin jalat koskettavat kevyesti maata ja häntien pyöriminen loppuu. Ne laskeutuvat hieman alemmas ja alkavat heilua puolelta toiselle ja takaisin. Hitaasti ja rauhallisesti. Ruskeat etuhiukset sipaistaan pois toisen silmän edestä ja nuori nainen otti ensimmäisen askeleen. Hän vilkaisi ympärilleen ja hymähti pienesti. Ketään ei näkynyt, mutta uhri oli jo jossain lähettyvillä. Chika oli saanut tarkat ohjeet ja hyvän maksun. Hän käveli hitaasti eteenpäin ja raahasi painavaa viikatettaan mukanaan. Hän heilutti hieman korviaan ja kuuli hieman kauempaa ääniä. Naisen huulet nousivat pieneen virneeseen ja hän lähti äänettömästi, mutta nopeasti seuraamaan ääniä. Pian hän huomasi hieman kauempana uhrinsa. Se oli mitättömän näköinen ihmismies. Suunnilleen viisi vuotta häntä vanhempi. Ihan komea, hieman köyhän näköinen. Chika ei kuitenkaan välittänyt tuosta miehestä, vaan hipsi lähemmäs häntä, toivoen ettei kukaan miehen ystävistä tai muuten vain joku eksynyt tyyppi sattuisi paikalle. Tämä pitäisi nimittäin hoitaa nopeasti ja tuskattomasti.

//Harlekiini tänne :))
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 09 Joulu 2011, 20:33

Vanhan tammen oksalla, siinä missä yli miehenpaksuinen haara kohtasi rungon, lojui puoli-istuvassa asennossa selkä puunrunkoa vasten tummaihoinen haltiamies iltalevollaan. Tavallisesti selässä kulkeva saarnipuinen ratsujousi viinineen ja nuolineen oli ripustettu ylempään oksanhankaan pois tieltä, mutta miekka roikkui paikoillaan haltian kupeella. Mies oli liikkeellä jalkaisin, sillä kevyt ratsu, jota hän toisinaan lainasi, oli omistajansa luona vuorten takana, eikä hänen arvokkaalla sotaratsullaan ollut asiaa vähäpätöisille matkoille.

Suippokärkiset korvat erottivat metsän äänten keskeltä tasaista rahinaa, joka hitaasti voimistui äänen lähteen tullessa lähemmäs. Fareos avasi silmänsä ja käänsi katseensa äänen suuntaan odottavasti, kohentaen hieman asentoaan oksalla. Kohta näkyviin tulikin puusta katsottuna pienikokoinen hahmo, joka raahasi muassaan suurikokoista viikatetta, jonka terä aiheutti suhinan liukuessaan aluskasvillisuutta pitkin. Niin hiljaa haltia istui lepopaikallaan, että tuo kummallinen ketun ja ihmisnaisen risteytys käveli suoraan hänen alitseen häntä kaikesta päätellen huomaamatta. Olennon loitontuessa Fareos tarttui jouseensa ja asettui keskemmälle oksaa seuraten kettutytön liikkeitä.

Olento tuntui suuntaavan kohti ihmisnuorukaisen leiriä, joka oli jonkin matkan päässä haltian lepopaikasta. Hän ei ollut kiinnittänyt sen suuremmin huomiota nuoreen mieheen, eikä leiriytyjä ollut häirinnyt häntä millään muotoa, tuskin edes tiesi hänen olevan lähistöllä. Mies raapi leuanalustaansa mietteliäänä. Nainen liikkui kuin metsästäjä ja oli selvästi iskenyt ketunsilmänsä pahaa-aavistamattomaan leiriytyjään. Fareos ei ihmisiä rakastanut, mutta hänellä oli omat, kieroutuneet kunniakäsityksensä ja vielä kieroutuneemmat käsitykset hauskanpidosta, eikä ihmismatkalaisen surman sivustaseuraaminen lukeutunut kumpaankaan. Nuorukainen oli liian ajatuksissaan huomatakseen lähestyvää kuolemaansa, joten tiedossa ei lienisi edes viihdyttävää taistelua.
Asialle sieti tehdä jotain.

Fareos valitsi yhden nuolistaan, taivutti lyhyen jousensa ja veti jänteen korvalleen. Hän tähtäsi ihmisen jalkoihin, ei osuakseen vaan herättääkseen nuoren miehen huomion ennen sekarotuisen iskua. Jousi päästi helähdyksen vahvojen sormien vapauttaessa nuolen, joka kiisi suhahtaen lehdistön läpi ja iskeytyi maahan kämmenenmitan päähän leiriytyjän jaloista, varsi iskun voimasta täristen. Yllättynyt parkaisu riitti yksinkin kertomaan, että suunnitelma oli onnistunut ja nuorukainen herätetty haaveistaan. Fareos ripusti jousensa takaisin sen tilapäiseen telineeseen ja asettui oksalle pitkäkseen kyljelleen katsomaan näytöstä.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 10 Joulu 2011, 13:16

~ Chika ~

Naisen korvat heiluivat hetken aikaa, hänen kuulessa jokin pienen esineen lähestyvän. Hän huomasi nuolen lentävän vierestään ja osuvan kettunaisen uhrin jalkojen lähelle. Mies huomasi sen ja säikähti hieman. Hän kääntyi nopeasti ympäri ja huomasi puoleksi ketun ja puoleksi ihmisen näköisen olennon hieman kauempana. Chika käänsi katseensa nopeasti siihen suuntaan mistä nuoli oli tullut. Hän ei kuitenkaan huomannut ketään, mikä sai hänet vielä vihaisemmaksi. Joku typerys oli tullut keskeyttämään kettunaisen työt ja saanut uhrin huomaamaan hänet. Tuo joku oli kuitenkin vain pahentanut kaiken. Ainakin Chikan mielestä. Nyt uhri nimittäin saisi kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Riippui kyllä tietenkin siitä minkälaisia aseita tuolla olisi. Mies näytti tuijottavan vain hänen viikatettaan. Chika nosti hieman toista kulmaansa ja virnisti sitten hieman. Hän nosti painavan viikatteensa eteensä ja piteli sitä siinä hetken aikaa, ennen kuin uhri tajusi että jos hän ei kohta tekisi jotain, hän joutuisi kuolemaan. Uhri nosti nopeasti maasta aseensa ja käänsi sen Chikaa päin.
"Älä tule lähemmäs tai ammun", hän sanoi ja tuijotti kettutyttöä melkein silmiään räpyttämättä.
Chika hymähti pienesti ja astui hieman lähemmäs. Uhri latasi aseensa ja osoitti sillä Chikaa päähän. Kettutytön ilme muuttui hieman vakavammaksi ja hän hakkasi miehen aseen viikatteellaan kahtia. Mies pudotti toisenkin puolen maahan ja peruutti hieman. Chika nosti kasvoilleen uuden virneen ja sipaisi miestä viikatteellaan. Paita meni hieman rikki ja hänen rintakehälleen tuli pitkä ja verinen viilto.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 10 Joulu 2011, 21:36

Toinen tummista kulmakarvoista kohosi tarkkojen haltiasilmien seuratessa kovaonnisen ihmisen leiripaikan tapahtumia. Mies oli selvästi nuori ja kokematon, sillä kuka tollo osoitti jousella vastustajaansa päähän? Juuri siihen ainoaan ruumiinosaan, johon oli kerrassaan mahdoton osua muuten kuin tuurilla, jos kohde liikkuisi vähänkin! Kenties tästä ei tulisikaan kovin viihdyttävää spektaakkelia.
Ihminen menetti aseensa vailla suurempia seremonioita, ja oli hetkessä sekasikiön armoilla. Kuinka tylsää. Ilmeisesti nuorukainen oli jonkin sortin lähetti tai metsästäjä kun oli varustautunut noin kevyesti vaikka jokainen valtakunnan tapahtumista tietoinen kantoi mukanaan myös lähitaisteluun sopivia aseita tai oli yksinkertaisesti idiootti.

Fareos seuraili leirin tapahtumia vielä jonkin aikaa saamatta juurikaan vastinetta odotuksilleen pitkästä ja verisestä kamppailusta elämästä ja kuolemasta ennen kuin ojensi jälleen kerran kätensä kohti joustaan. Ihmisen puolesta oli annettava se myönnytys, että haltialla itsellään oli ollut satoja vuosia aikaa harjoitella ja kehittää taistelutaitojaan, puhumattakaan synnyinlahjana annetuista tarkoista aisteista, kun taas ihmiset joutuivat sydämensykäyksen mittaisen elämänsä aikana opettelemaan kaiken ajassa, joka oli kuin kärpäsen siiven värähdys pitkäikäisemmän rodun silmissä, kulkien koko elämänsä sumussa.
Saarnijousi taipui ja lauloi vielä kerran, ja tummasulkainen nuoli leikkasi jälleen lehvistöä. Tällä kertaa sitä ei kuitenkaan oltu tähdätty maahan, vaan se katosi sulkia myöten ihmismiehen kylkeen lävistäen toisen keuhkon, maksan ja mahalaukun katkaisten mennessään lukuisia tärkeitä verisuonia ja tehden hengittämisestä mahdotonta. Ihmismiehelle jäi tuskin aikaa korahtaa ennen kuin kuolema korjasi omansa.
Se oli Fareoksen versio tasottoman näytelmän lavalle heitetystä mädästä hedelmästä.

Haltia otti viinensä oksalta, jossa se roikkui ja ripusti sen selkäänsä, asettaen jousen paikalleen sen ympärille niin, että se kulkisi tukevasti mukana.
Surkeaa! Jos tämä olisi ollut festivaaleilla järjestetty näytelmä, olisin tehnyt teistä valituksen järjestäjälle, hän huusi demoninaiselle antaen pettymyksensä kuulua äänestään. Hän istui oksalla nojaten toiseen käteensä, harmistuneissa kasvoissaan ilkeän kujeilun pilke.


¤¤ Ainakin oletan, että uhrin ase oli nimenomaan jousi, ruudilla toimivia ampuma-aseita kun ei oltu vielä keskiajalla keksitty =) ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 11 Joulu 2011, 14:24

~ Chika ~

Nainen nosti huulilleen vinon hymyn ja nosti viikatteensa uudestaan hieman ylemmäs valmiina katkaisemaan toisen kahtia. Hän kuuli lehtien ja oksien ääniä hetken aikaa, ennen kuin huomasi uuden nuolen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan osunut maahan uhrin jalkojen viereen, vaan läpäisi tuon tarkasti unohtamatta keuhkot, verisuonet tai muutkaan elimet, jotka nuolen esteenä olivat. Nainen katsoi hetken aikaa kun uhri päästi suustaan pienen äänen, joka loppui kuin seinään ja kaatui heti maahan. Kettunainen tuijotti maassa makaavaa uhria hetken aikaa, ennen kuin laski viikatettaan hieman alemmas. Joku oli juuri pilannut hänen tehtävänsä. Ei se perjaatteessa haitannut, olihan nainen jo saanut palkkansa, mutta tämä tuntui samalta, jos hän olisi vain ottanut rahat ja jättänyt ihmisen elämään. Nainen kääntyi hitaasti siihen suuntaan mistä nuoli oli tullut ja katsoi silmät sirillä puun oksalla seisovaa miestä, joka puhui hänelle. Hän ei vastannut tuolle mitään, vaan puristi toisen kätensä nyrkkiin. Hän vapautti sen kuitenkin melkein heti ja huokaisi pienesti ja äänettömästi.

Chika nosti käänsi miehelle selkänsä ja käänsi katseensa uhriinsa. Hän nappasi tuon jousen maasta ja asetti viikatteensa vieressään olevan puun runkoa vasten. Hän heilutti häntiään hitaasti edestakaisin ja laittoi nuolen paikoilleen. Nainen kääntyi takaisin oksalla seisovaan mieheen päin ja osoitti häntä käsissään olevalla aseella. Pieni virne nousi hänen kasvoilleen ja hän päästi nuolesta irti. Se lensi sitä puuta päin missä se mies oli ja jäi törröttämään puuhun sen käden viereen, mitä vasten hän nojasi. Hän ei aikonut tappaa tuota miestä, mutta jos tuo tappoi jonkun hänen puolestaan, niin kyllä kettunainen siitä mielipiteensä sanoisi. Vaikka elein. Chika hymähti pienesti ja sipaisi ruskeita etuhiuksiaan. Hän laski jousen maahan ja otti viikatteensa, joka nojasi puun runkoa vasten.
"Älä enää hoida tehtäviäni puolestani", hän mutisi ja tuijotti tuota miestä, häntiensä heiluessa edelleen hitaasti edestakaisin.

//Ainiin joo olenpas mä tyhmä, hehehe :DD No jousi se sitten oli :>
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 12 Joulu 2011, 20:10

Fareos siirsi vaistomaisesti kättään nuolen tullessa kohti, mutta koska se mitä ilmeisimmin ei ollut tähdätty häneen, hän palasi rentoon asentoonsa, nuolen varren yhä väristessä iskun voimasta. Mies hillitsi halunsa naksauttaa kieltään paheksuvasti. Mitä tuhlausta. Nuolen kärki tuskin seuraisi perässä vaikka nuolen saisikin vedettyä oksasta irti, eikä kärjettömällä nuolella tehnyt mitään. Tottumaton ei kenties olisi ymmärtänyt haltian paheksuntaa, kasvoihan noita tappavia keppejä lähes kirjaimellisesti puussa, mutta enemmän ampuneet tiesivät suoran ja hyvin tasapainotetun nuolen valmistamisen olevan suurempaa tuskaa kuin jousen tekeminen.
Ei kestä kiittää, hän huikkasi naiselle, nielaisten aikomansa sutkautuksen siitä, kuinka oli hoitanut työn huomattavasti nopeammin ja salaisemmin kuin neitokainen itsessään, ja ettei olisi puuttunut tilanteeseen lainkaan jos olisi saanut odotuksilleen joista nainen ei voinut tietää tuon taivaallista riittävää vastinetta.
Mutta nyt kun kuitenkin ojensin auttavan käteni, lienee turha haaveilla, sanotaanko palkkion kymmenesosasta? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Sinulla luulisi olevan siihen varaa, etenkin tuollavaatetukseksiko sinä tuota kutsut? Naisen suhteellisen paljastava ja sitäkin epäkäytännöllisemmältä vaikuttava kerrasto olisi herättänyt syvää paheksuntaa missä tahansa porttolan ulkopuolella. Kuinka tuolla hameentapaisella juostiin? Kuinka hypättiin? Kuinka selviydyttiin lähitaistelun vaatimista haara-asennoista, kumartumisista ja hypähtelyistä? Kenties juuri tämä silkan mahdottomuuden illuusio yhdistettynä pitkäteräiseen aseeseen oli syy menestymisen takana -jos menestystä ylipäätään oli.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Joulu 2011, 21:31

~ Chika ~

Nainen katsoi tuota puun oksalla seisovaa miestä ja mutristi nopeasti huuliaan. Hän nosti hieman toista kulmaansa, kuullessaan toisen kysymyksen. Hän hymähti pienesti ja pudisti pienesti päätään. Ei hän aikonut tuolle miehelle mitään rahoja antaa. Ei Chika ollut pyytänyt tuota miestä auttamaan häntä missään. Hän vain itse tunkeutui pilaamaan koko keikan ja tappamaan Chikan uhrin itse. Nainen siristi hieman silmiään, kuullessaan miehen seuraavan lauseen. Hän vilkaisi vaatteitaan ja mutristi taas kerran huuliaan. Hän suoristi hieman hamettaan ja sipaisi etuhiuksensa pois toisen silmänsä edestä.
"Yritä itse hankkia housut, jos sinulla on kaksi häntää. Eikä se miten minä pukeudun kuulu sinulle mitenkään, joten ole hiljaa", hän sanoi ja murahti pienesti lopuksi.
Chika lähestyi hieman puuta, minkä oksalla mies seisoi ja hyppäsi alimmalle oksalle. Hän kiipesi taitavasti samalle oksalle kuin mieskin ja hymähti pienesti. Nainen sipaisi etuhiuksiaan nopeasti ja käveli lähemmäs miestä. Hän pamautti viikatteensa miehen pään yläpuolelle puun runkoon kiinni ja taputti miehen poskea pari kertaa. Hän hymyili hieman ilkeästi ja veti viikatteensa pois puun rungolta.
"Tuolla asenteella et saa edes yhtä prosenttia", hän sanoi ja kiipesi puun runkoa pitkin takaisin alas.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 17 Joulu 2011, 15:22

Yleensä niin vainoharhaisen Fareoksen yletön sovinismi paljastui erityisesti niinä kertoina, jolloin hän joutui tekemisiin soturinaisten kanssa. Häneltä ei liiennyt juuri minkäänlaista kunnioitusta hameväen edustajia kohtaan, mikä olikin syy sille, että kettuihminen saattoi kiivetä samalle oksalle ja vielä häntä koskeakin ilman, että sai tikarin käsivartensa luiden väliin. Mustan haltian ilme ei värähtänytkään viikatteen halkaistessa puuta aivan hänen päänsä yläpuolella, eikä tummien silmien katse väistynyt naisen omista.

Haltia ei kommentoinut häntäkysymystä, mutta naisen kiivetessä alaspäin hän vastasi osaltaan palkkion jakamista koskevaan toteamukseen.
Entä minkä hintaisena mahtaisit pitää omaa henkeäsi? Hän tiedusteli leppoisalla äänensävyllä kuin olisi puhunut arkisesta kaupankäynnistä, seuraten häntäheikin tai heikittären etenemistä.
Minusta voisimme tässä kohtaa hyvinkin puhua siitä kymmennyksestä.
Fareos pyyhki tyynesti viikatteen irrottamia kaarnanpaloja vaatteiltaan ja rapsutti niskaansa. Hän ei ollut erityisen huolissaan oman henkensä puolesta, mikäli nainen päättäisi kuitata tapon menettämisensä uudella yrityksellä. Viikate oli ase, jonka heilauttamiseen vaadittiin melko laajalti tilaa, mitä ei tiheässä metsässä ylettömiin riittänyt. Haltia laskikin pitkälti tilan puutteen varaan, sillä hän tiesi oikein hyvin kuinka vaarallisesta aseesta oli osaavissa käsissä kyse.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 18 Joulu 2011, 14:11

~ Chika ~

Nainen nosti katseensa puun oksalla seisovaan herraan ja suoristi taas hieman hamettaan. Hän naurahti huvittuneesti toisen kysymykselle ja pudisti pienesti päätään. Nainen heilautti molempia häntiään pienesti ja laski katseensa maassa makaavaan kuoleeseen mieheen, jonka hänen piti tappaa, mutta joka kuoli tuon tuntemattoman miehen nuolen ansiosta. Hän istahti miehen vatsan päälle ja asetti oikean jalkansa vasemman jalkansa päälle ja suoristi molemmat. Nainen nosti katseensa takaisin tuohon mieheen ja tuijotti tuota hiljaa, kasvot normaalilla ilmeellä. Chika käänsi katseensa viikatteeseensa ja laski sen vierelleen, niin että viikatteen suuri terä oli kuolleen ihmisen vatsassa ja varsi kulki samaan suuntaan ihmisketun jalkojen kanssa. Hän kallisti taas hieman päätään, muttei katsonut puun oksalla olevaan mieheen, vaan alas johonkin kiveen.

Chika nousi ylös ja veti viikatteensa ihmisen vatsasta.
"Minun pitääkin tästä lähteä. Toivottavasti ei tavata enää", hän sanoi ja hymyili miehelle pienesti.
Nainen käänsi tuolle selkänsä ja lähti rauhallisesti kävelemään pois päin ruumiista ja siitä haltia miehestä. Hän raahasi veristä viikatettaan perässään, niin että se raahautui maata pitin ja jätti siihen painautumia ja verijälkiä. Kettunainen sipaisi etuhiuksiaan pienesti ja nosti viikatteensa sitten olalleen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 19 Joulu 2011, 00:25

Hiljaisuus.
Fareos katseli alas demoninaiseen, naputellen sormellaan sekunteja oksaa vasten vaitonaisuuden jatkuessa. Kun aikaa kului, eikä ruumiin päälle istunut nainen pukahtanut sanaakaan, haltialle alkoi käydä selväksi ettei lyhyeksi jäänyt keskustelu naisen kanssa enää jatkuisi. Tuijotuskilpailu ei sekään kestänyt kauaa naisen löytäessä mielenkiintoisempaa katseltavaa aluskasvillisuuden joukosta.

Haltia nyökkäsi lyhyesti naisen hyvästeille. Hän pyyhkäisi suortuvia otsaltaan pään heilautuksella ja jäi katselemaan naisen loittonevaa selkää, vastustaen kiusausta lahdata tuokin kun noin varomattomasti oli kääntänyt selkänsä aseistetulle muukalaiselle. Mikäli naiselle oli maksettu palkkio etukäteen, ruumiin hallusta massi olisi helpommin noudettavissa kuin elävän. Toisaalta, kun muisteli uhrin surkeaa esitystä ja vaatimatonta ulkonäköä, ei tapon hinta voinut olla niin suuri, että se olisi vaivan arvoinen.
Fareos päästi ilmaa keuhkoistaan vaimealla huokaisulla, ja kierähti alemmalle oksalle, josta hän kapusi aikailematta alas. Oksalla istuminen oli kenties turvallinen tapa levähtää, mutta se tuppasi puuduttamaan jäsenet, eikä haltian alastulo ollut aivan yhtä sulokas kuin olisi kenties osannut odottaa.
Haltia tömähti tasajaloin metrin päähän rungosta ja loi viimeisen silmäyksen metsän siimekseen kadonneen naisen perään, ennen kuin kohensi viinensä asentoa hartiallaan ja lähti kulkemaan omaan suuntaansa suhteellisen suorassa kulmassa naiseen nähden. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että olisi kääntänyt selkänsä edes jo poistuneelle tuntemattomalle.

Muutaman askeleen kuljettuaan haltiamies pysähtyi ja venytteli antaumuksella palauttaakseen verenkierron kankeisiin jäseniinsä. Lihasten vertyessä haltian liikkeet muuttuivat pehmeämmiksi ja sulavammiksi, ja niinpä haltian lähtiessä jälleen liikkeelle lehtensä varistaneen pensaikon läpi oksat kahahtivat kerran, ja haltia oli poissa.


¤¤ Päätän pelin osaltani tähän raivatakseni joukkopelille tilaa. Kiitokset pelistä! ¤¤
harlekiini
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron