Kirjoittaja Forte » 15 Joulu 2011, 21:05
Sotilaiden kadotessa, toistaiseksi, paikalta, Rohendiron jäi kuuntelemaan Varnefindonin selitystä. Haltian silmät kaventuivat viiruiksi, hänen kuunnellessa tarinaa Varnefindonin erikoisesta kaksoispersoonasta, joka oli todellakin kuin päivä ja yö. Vaikka molemmat olivat samalla taivaalla, ne olivat kaksi täysin eri asiaa, kuten Varnefindon ja Morna. Mitä enemmän Rohendiron kuunteli, sitä enemmän hän alkoi ymmärtää, mutta sitä enemmän hänelle myös nousi kysymyksiä tuosta kaikesta ja haltia kysyi, kun sai vain tilaisuuden.
"Voitko mitenkään hallita Mornaa, pitää sitä asoissa ja käskeä pysymään poissa?"
Ainakin Rohendiron oli huomannut, että Mornan sai kyllä häädettyä, kuten hänkin oli saanut, vaikka kyseessä oli ollut yö. Tai, ilta, mutta samahan se oli. Selvästi tuolla erikoisella yöeläimellä oli kyllä ihan oma tahtonsa ja ajatusmaailmansa. Mietteliäänä Rohendiron hieroi leukaansa, kuunnellessaan tarinaa eteenpäin, eikä ollut oikeastaan yllättynyt, kun Varnefindon ei tiennyt Mornan alkuperää. Se oli aina ollut ja luultavasti tulisi aina olemaan. Ja jos totta puhuttiin, Rohendironin kävi sääliksi Varnefindonia, hänen täytyi olla todella yksinäinen nuori mies.
Vihdoinkin, kun Varnefindon pääsi loppuun, Rohendiron huokaisi syvään.
"Isälläni oli tapana sanoa, että kaikissa meissä on pimeä puolensa, sitä vain pitää oppia hallitsemaan ja käyttämään hyväksi, ei tuhoksi."
Rohendiron nosti hetkeksi katseensa ystävästään ylös yölliselle, mustalle ja tähtien kirjomalle taivaalle. Hän halusi todella ymmärtää Varnefindonin kurjaa kohtaloa tuon ikävän pahanilmanlinnun kanssa. Ehkäpä Rohendiron osaisi auttaa tässä asiassa, hän ei tiennyt, mutta ainakin hän voisi kokeilla.
"Kuule, Varnefindon..Tuo sinun kahtia jakoisuutesi on todella erikoista, enkä ole elämässäni törmännyt kertaakaan samanlaiseen tilanteeseen, mutta kuten aikaisemmin totesin, olet hyvä mies, eikä se ajatus ole muuttunut mihinkään. Jos haluat, voin yrittää auttaa sinua hallitsemaan Mornaa ja voit ihan hyvin tulla yöksi luokseni, en usko Mornan palaavan enää."
Rohendiron laski toisen kätensä Varnefindonin olkapäälle ja hymähti pikkuisen.
"Lisäksi, olet minulle velkaa tuosta tappelusta, kadotin hevosen, joten sinun pitäisi auttaa löytämään se."