Kirjoittaja Nipustin » 16 Joulu 2011, 18:10
Yurel M. Folkriver
Hieman hymyillen velho kuuntelee toisen vastausta, joka tuli miehen yleiseen tyylliin: ilman hengenvetotaukoja ja yhteen pötköön. Lopulta kun toinen oli viimein kiertelyjen jälkeen kerrottua ongelmansa hymy Yurelin kasvoilla muuttuu syväksi keskittymiseksi ja kääpiö haroo partaansa jälleen mietteliäänä. Viekkaat silmät katselivat ylös päin ilmaan ja aivan kuin ne olisivat käyneet jotain tietoa läpi, vaikkei mitään ollut muiden nähtävissä. Ajatuksissaan mies myös itse hämmensi teetään.
Hetkisen mietinnän jälleen, Yurel nostaa sormensa pystyyn merkiksi siitä että oli keksinyt jotain, mutta ennen kuin velho vastasi tämä joi todella pitkän kulauksen teestään, pitäen sormea koko ajan pystyssä.
Velho ja viestinviejä taisivat olla toistensa täydelliset vastakohdat. Yurel rakasti rauhallisuutta, eikä tällä tuntunut koskaan olevan kiire. Mies myös mietiskeli ja ajatteli paljon, eikä harrastanut pitkiä puhesessioita, täysin päinvastoin kuin tämä haltia tässä. Yurelilla oli kaikki aika maailmassa.
"Tulehan poika", Yurel sanoo tuttavallisesti ja lähtee taapertamaan kääpiön askelillaan kohti hänen työhuonettaan, missä suurin osa loitsutyöstä tehtiin.
Työhuone oli epäjärjestyksessä kuten aina, tosin kääpiölle itselleen kaikki tuntui olevan täysin oikeilla paikoillaan, sillä jos työhuoneen kaaoksen olisi siivonnut, velholta olisi vienyt iäisyyden että tämä olisi löytänyt taas jotain. Lattiat tosin olivat puhtaan laskematta työpöydän vierustaa.
"Nonniin, katsotaas..." Yurel viimein aloittaa ja selaa paksua harmaakantista kirjaa. Tarkkasilmäiset olisivat huomanneet että kyseessä ei ollut Yurelin lempiopus, riimukirja, koska kannen väri oli eri.
Hetken velho mumisee sanoja vieraalla kielellä lukien kirjasta selin Horhteiniin. Kohta haltian ympärillä pyörähtää lämmin tuulenpyörähdys ja kuivattaa tämän vaatteet kohdista jotka loiskiva loska oli kastellut. "Suonet anteeksi, halusin kovasti kokeilla tuota taikaa. Nähkääs, olen viime aikoina kovasti tutkiskellut ilmataikoja, en tosin ole vielä kovin hyvä, nuo ovat alkupään loitsuja. Viime viikon alussa eräs suurempi loitsu riistäytyi hallinnasta ja sit--- Ainiin tosiaan, ne lumikengät!" Yurel aloitti selittämään innostuneena uudesta mielenkiinnon aiheesta mutta sitten muistaa miksi tänne alunalkujaan kiivettiinkin.
Seuraava opus jonka mies avaa pöydällä, on vanha kunnon tuttu riimukirja. Mies selailee sivuja, katsoo välillä hakemistoa, ja jatkaa selailua. Kuitenkin sutkoht nopeasti mies löytää tutusta kirjasta etsimänsä riimun. "Aijaaha, mmm, löytyipäs!" Kääpiö ilmoittaa ja kääntyy Horhteinia päin. "Saisinko molemmat saappaasi hetkiseksi, kiitos."