Kirjoittaja Templer » 10 Helmi 2012, 19:38
Soul Safer
Neito tarttui hieman aiheeseen kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta kummankin iloksi seuraava aihe oli paljon mukavempi. Olihan sota tietenkin rankka ja synkkä asia, mutta heistä kumpikaan ei suuremmin ottanut siihen paljoakaan kantaa, joten heidän oli aika helppo puhua aiheesta. Sitten Jenna kysyikin jo, oliko mies oikeasti uskonut häntä haltiaksi.
"Vaikutit vahvasti ihmiseltä, mutta en mene vannomaan. Nykyään elää useita haltioita, jotka peittelevät itseään ja sanovat olevansa ihmisiä. Vaikken minä näe, tiedän, että sinä olet varmasti yksi niistä kauneimmista, joita olen koskaan tavannut. ja jos olet yhtä kaunis kuin äänesi, pääset varmasti ykkös sijalle." Tämä oli kyllä totta, toisen heleä ääni jo kertoi, ettei kyseessä ollut noita-akka ja eihän Soul muutenkaan usein ihmisiin ollut tutustunut, joten ei hän voinut valehdellakaan, etteikö toinen olisi ollut kauneimmasta päästä. Useimmat ihmiset, ketkä Soul tiesi, olivat miehiä.
"Etkä sinä niin lyhytkään ole." Mies sanoi hymyillen. "Tälla hetkellä, et ehkä niin hoikka kuin yleensä, mutta usko pois: eivät haltiatkaan pysy laihoina, kun he löytävät unelmiensa miehen ja aikovat jatkaa sukuaan."
Toinen rupesi puhumaan siitä, että olisi jännittävää olla sokea.
"Voihan sen niin ajatella parin viikon ajan, mutta loppujenlopuksi, se alkaa olla hieman surullista, et näkisi kukkia, et aurinkoa, etkä sinistä taivasta.
Silti pidemmän päälle ajatellen, näin maailma muuttuu täysin. Minä haistan kukkien tuoksun paljon tarkemmin, tunnen auringon lämmön ihollani ja tunnen tuulen ihollani herkemmin. Näin elämä on myös omalla tavallaan kaunista... jos ei kävele puuhun pahki." Safer sanoi ja lopetti tarinansa pienoiseen virneeseen. Sitten toinen kysyikin jo, halusiko hän kuulla jotain omituista, kyllä Safer halusi, mutta hän ei kerennyt sanoa mitään, ennenkuin toinen jo aloitti kertomuksensa.
Soul Safer kuunteli mitä toisella oli sanottavanaan pimeydestä. Mies nyökkäsi pari kertaa, hän oli samaa mieltä asiasta.
"Niin, mutta mitäpä pelättävää siinä on, jos ei näe. Minä elän koko ajan pimeydessä, ja minulle on vaikea sytyttää nuotiota valoksi, ei sillä. Tähän tottuu." Soul Safer sanoi hymyillen.
"Et ole vielä synkkä, etkä mikään." Mies naurahti toiselle. "Mutta pitäähän sinua kohta alkaa todella pelkäämäätn, ties vaikka hyökkäät kohta kimppuuni." Mies vitsaili ja naurahti vaihtaen pikaisesti asentoa paremmaksi.
"Eivät kai jalkasi puudu?" Mies kysyi huolehtivasti.
"Ai niin! Sano, jos sinua väsyttää, tai haluat lähteä tuonne pimeyteen kulkemaan." Soul Safer sanoi ja viittasi käden heilautuksella pimeään.
"Ja jos sinua pelottaa olla kaikkien mörköjen nähtävillä, voidaan sammuttaa nuotiokin, mutta se ei ole kyllä tarpeen. Minä kuulen lähestyvät asiat jo kaukaa." Soul sanoi, mutta hänen ei ollut tarkoitus kerskua hyvällä kuulolla, vaan saada toinen tuntemaan olonsa mukavaksi.
//anteeksi kesto >://