Kirjoittaja Agna » 18 Joulu 2011, 13:20
Loryen
Haltia nyökkäsi, kun Lucas ilmoitti ettei viipyisi kauaa. Seinän vieressä istuskelu oli huomattavasti vilpoisempaa puuhaa kuin lämpimän susiturkin suojissa kyyhöttäminen, mutta eipä tässä paljon ollut valittamista. Jos he saisivat kokoon suhteellisen kuivia oksia tai risuja, ja vielä jotain millä sytyttää ne palamaan, niin heillä olisi pian lämmittävä nuotio jonkun aikaa suojanaan. Loryen asetti hetkeksi siteen silmilleen ja katseli ympärilleen. Luolan suuaukko oli hänestä oikealla ja Lucas oli poistunut vasemmalle. Side oli jo hieman kuivempi ja sateen muodostamat viivat luolan suulla erottuivat jo selkeämmin. Loryen hymyili hieman ja alkoi hyräillä hiljakseen haltioiden syntymäpäivälaulua samalla kun odotteli miehen saapumista.
Ei kulunut kauaa, kun Lucas tulikin takaisin. Loryen piteli edelleen sidettä silmillään ja vilkaisi, paljonko puita oli. Näkyvyys oli hyvin, hyvin huono mutta kyllähän suden suusta jotain erottui, ja se sai nyt kelvata. Oliko heillä varaa valittaakaan?
"Ehkä pärjäämme niillä", haltia totesi.
Loryen sitoi siteen silmilleen niin, että näki kävellä eteenpäin, joten hän nousi ensin seinämää pitkin seisomaan ja asteli sitten suden luo. Lucas muuttui ihmiseksi, ja nainen vietti viipyilevän hetken tutkastellessaan häntä jälleen. Oli se vain kummallinen olento, tuo ihminen.
"Tarvitsemme jotain, millä sytyttää ne", nainen sanoin niskaansa hieraisten, ja siinä samassa Lucas jo ilmeisesti sytyttikin nuotion palamaan. Nähtävästi hän oli jo tarpeeksi kuiva käyttääkseen taikojaan.
"Kas", Loryen naurahti yllättyneenä ja istahti sitten Lucasin viereen nuotiolle.
"Toivotaan, ettei se sammu hetkeen."