Kirjoittaja Lotdow » 25 Joulu 2011, 01:16
Morna
Taas käveltiin. Ja käveltiin. Tulikohan tälle luolastojen pirulle minkäänmoista loppua? Morna oli jo valmis tekemään itsemurhan, mutta ensin hän voisi armollisuuttaan tappaa Leonardin. Samassa jokin osui tuon silmään. Ei nuole taoi mikään sen kiinteämpi, mutta valon pilkahdus. Aivan! Luolastojen oviaukko näkyi edessäpäin ja Morna kirmasi ulos pimeyden täyttämästä luolasta soihtu kädestä lentäen, suoraan auringonlaskuun. Haltia läjähti selälleen makaamaan nurmikolle ja olisi voinut vaikka tokaista että luojan kiitos.
"Aah! Päästiinpäs ulos!" Morna selosti ja nousi hitaasti ylös kääntyen Leonardiin päin. Tuo pysyi suhteellisen välimatkan päässä ihmisestä ja katsoi tuota hetken naama peruslukemilla, mutta hetkessä se vääntyi pirulliseen irvistykseen.
"nyt sitten siihen, minkä olisin voinut tehdä jo heti kun tapasimme." Morna kiskaisi miekan esille ja osoitti sillä ihmistä ja puhkesi hetkessä puhumaan, jottei tuon tarvitsisi vastata minkäänsortin kysymyksiin.
"Ylen mielenkiintoista ihmis-ruipelolta auttaa verivihollinen ulos luolastoilta, tosin se että jätin sinut henkiin näin pitkälle oli aika anteliasta", haltia selosti ja antoi toisen ymmärtää mitä oli tehnyt. Hetken tauon jälkeen tuo nosti lakin pois päästään ja antoi ruttaantuneiden korviensa pongahtaa esille, ennenkuin tuo asetti lakin taas normaalisti päähänsä.
"No, ei hätiä kukaan tule syyttämään sinua. Eikä kyllä liion tietämään että mihin katosit, jos sellaista väkeä edes on. JA SE PUHEISTA!" Morna karjaisi ja lähti hyökkäykseen. Nyt saisi veri roiskua oikein olan takaa.
//Nyt saisi veri roiskua oikein olan takaa, that's right! Minun puolestan saa ruveta tekemään pieniä auto-hittauksia, kunhan ei keltään päätä pois pamauteta :D