Fareoksella oli omat epäilyksensä hevosmiehen lupailuista, mutta hän ei olisi luottanut edes auringon nousemiseen jos joku olisi erehtynyt kysymään. Hän soi joka tapauksessa hevosensa säilyvän mieluimmin vammoitta kisasta, uuden hankkimisessa kun oli omat hankaluutensa. Aethon oli ollut hänellä enemmän kuin puolet eliniästään ja he olivat oppineet tuntemaan toisensa ja täydentämään toisiaan. Uuden hevosen kanssa tulisi kaikki aloittaa alusta vaikka hevonen olisikin jo koulutettu, uudella omistajalla oli lähes poikkeuksetta erilainen tapa käsitellä eläintä eri tilanteissa. Eikä haltialla ollut kiinnostusta totuttautua uuteen ratsuun edes näinä hiljaisempina kausina. Rohendironin tarjous oli kuitenkin reilu, eikä Aethon eläisi ikuisesti.
Pidän tarjouksesi mielessä, siltäkin varalta, että tulen tulevaisuudessa tarvitsemaan uuden hevosen. Fareos tarkoitti mitä sanoi, eikä hänen äänensävynsä ollut yhtä pisteliäs kuin aikaisemmin. Hän ei kuitenkaan tehnyt vastatarjousta asesepän taitojensa pohjalta.
Aethonin pää nousi pystyyn ja korvat kääntyivät odottavasti kuulostelemaan taaksepäin sen havaitessa ratsastajan painon siirtyneen tavalla, joka viestitti piakkoin koittavasta vauhdin lisäämisestä. Ori otti paikoillaan pari askelta ja huiskautti kärsimättömästi hännällään; mennään jo!
Fareos nyökkäsi uuden kilpakumppaninsa ehdotukselle. Metsänreunaan olisi riittävästi matkaa, jotta hevoset saisivat purettua ylimääräistä energiaansa. Se olisi myös vallan mainio paikka erota.
Katsotaanpas.. siltä varalta, että tapaamme uudemman kerran, häviäjä joutuu ostamaan voittajalle tuopillisen. Voit pistää kolikoita jo syrjään sen varalta.
Hän iski kantapäänsä ratsunsa kylkiin. Hevonen loikkasi korskahtaen eteenpäin, vilkuillen syrjäsilmällä tammaa ennen kuin juoksun hurma sai sen valtaansa, ja kavioiden töminä voimistui jylyksi ratsun lisätessä vauhtia ja antaessa kaikkensa. Suuret lihakset liikehtivät kiiltävän karvan alla ja pitkä musta harja piiskasi hevosen kaulaa vasten nojautuneen haltian kasvoja. Fareos liukui hetken hevosen paljaalla selällä kunnes sai rytmistä kiinni, ja siristi silmiään tuulta vasten. Aethon eteni kumpuilevan maaston yli varmasti ja tasaisesti kuin lumivyöry vuoren rinnettä pitkin, mutta niin voimakas, rohkea ja vakaa kuin se olikin, sillä oli yksi heikkous. Se ei ollut erityisen nopea.