Mahtava riistaeläin

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Joulu 2011, 21:26

Frederic

Mies käveli yhä pääpyörällä, mutta hän kuuli vaimeana suden ininää, jotenkin miehelle tuli mieleen, että olisi järkevintä palata, ehkä toinen oli kuitenkin jo järjissään. Mies katsahti taakanaan jatkuvia jalanjälkiä, jotka mutkittelivat hyvinkin paljon. Fred kääntyi, seisoi hetken paikoillaan, mietti olisiko järkevää lähteä takaisin, vai jatkaa vielä matkaa kohti tuntematonta. hetken mietittyään mies kuitekin tajusi, että matka kohti tuntematonta olisi hyvin varmasti vain hidas nälkäkuolema, mutta jos hän lähtisi takaisin ja susi olisi vieläkin metsästysvietissään, hän ainakin kokisi nopean kuoleman. Siispä mies lähtikin kävelemään jo varmemmin ja suoremmin askelin takaisin. Silti hän otti pari kertaa tukea keihäänsa avulla.
Hetken käveltyään mies näki suden valkoisen turkin.
"Hei." Mies tokaisi hymyillen ja odotti, hyppäisikö toinen hänen päällensä ja raatelisi kuoliaaksi.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Joulu 2011, 19:56

~Saphira~

Susinainen vaelteli puiden luona yhä, etsien merkkejä. Ei, tästä puusta ei löytynyt mitään joten susi meni toiselle puulle, hajua, miehen hajuja. Suden silmät kirkastuivat, kun tämä löysi lisää samoja hajuja, ja lähti kulkemaan niitä pitkin. Kuono maassa kulkien susi mietti mitä miehelle oikeasti voisi käydä jos tämä ei löydä miestä. Samassa, susi kuulikin tutun äänen ja nosti päänsä, hieman koiramaisesti Hira alkoi heiluttaa häntäänsä, mutta sitten lopetti sen ja kallisti päätään. Olihan tämä päästänyt miehen tippumaan, saisihan tämä siis hävetä hieman.
Varovasti kuitenki Saphira lähti kävelemään miestä kohti ja olikin nyt alle metrin etäisyydellä. Pieni inahdus pääsi naisen suusta, anteeksi pyyntönä. Sitten susi alkoi kiertää miestä vetäen häntäänsä tätä pitkin. Viettelevästi, jotta mies tulisi tämän mukaan, tällä kertaa kuitenkin kävellen. Hetken kierrettyään, tämä lähti eteenpäin kävelemään, ja pysähtyi kääntäen päänsä mieheen päin, tulisiko tämä?
//kesti vastaus nii keksin jotain lyhyttä vaa tähä väliin ^^
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Joulu 2011, 18:32

Frederic

Mies katsoi hieman ihmeissään suden inahtavan ja tulevan "kiehnäämään" hänen jalkoihinsa. Jos susi osaisi puhua, inahdus tarkoittaisi luultavasti anteeksi, mutta siinä oli kaksi pientä pulmaa, 1. Frederic kuvitteli suden aivan liian inhimilliseksi ja 2. miksi susi edes pyytäisi anteeksi? Eihän se nyt voinut metsästys vietilleen mitään. Susi lähti pian pois miehen jaloista ja näytti haluavan Fredericin seuraavan. Mies lähti suden perään ja hän käveli hieman hoippuen eteenpäin, kohti suden päämäärää, jos eläimellä sellainen nyt edes oli.
"Minne sinä oikein viet minua?" Fred kysyi lopulta, mutta tiesi, ettei viaton luontokappale osannnut hänelle sitä kertoa, mies jopa mietti oliko liian tyhmää lähteä suden mukana siihen osaan metsää, jote ei itse hän edes tunnistanut. No, oli miten oli, hän käveli nyt suden mukana, eikä takaisin lähteminen ollut enää edes vaihtoehto.

/Anteeksi kesto ja lyhkäisyys/
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 18 Joulu 2011, 19:15

~Saphira~

Saphira jatkoi löntystelyä eteenpäin. Varovasti tämä aina kurkisti miestä joka käveli takana. Sutena tämä näki myös osittain taaksepäin, vaikka pää osoittikin eteenpäin, joten oli helppoa nähdä, jos toinen vetäisikin keihään suden turkin läpi.
Varovasti tämä käänsi päätään mieheen kohti, kun tämä kysyi minne oltaisiin menossa. Saphirahan ei pystynyt mitään vastaamaan, mutta se kertoi jo paljon kun tämän huulille nousi vieno hymy, ei niin kiero tai jotain sellaista, hymy oli lempeä, hyväntahtoinen.
Susi hyppäsi kaatuneen puunrungon yli ja pysähtyi haistelemaan ilmaa. Hajut olivat selvät tähän aikaa vuodesta, kun lunta oli maassa, ei ollut kuuma, eli ilma oli raitis ja kylmä. Hira katsoi taas eteenpäin, sitten mieheen, jolloin taas eteenpäin. Tämä lähti taas kävelemään sinnepäin, ja nyt paljon rohkeammin, sillä oli varma reitistä.
Ennemmin tai myöhemmin, Saphira aikoo paljastaa itsensä, tai no ehkä vain muuntautua pois miehen silmistä. Muuttuisi ihmiseksi ja kysyen mitä tämä keskellä metsää tekee. Ja jos mies vastaisi seuranneen sutta, voisi Saphira sanoa että susi on pyörinyt tällä seudulla jo kauan, ja monikin on päättänyt jättää tälle hengen ja lähteä seuraamaan. Ylpeänä suunnitelmiinsa Saphira katseli taivaalle josta alkoi tippumaan lumihiutaleita. Se näytti ensin niin hienolta, niin taianomaiselta, mutta sitten susi tajusi vasta, että luntaalkoi tulemaan kunnolla. Nopeasti tämä siirsi katseensa mieheen, joka oli nyt tämän sivulla. Hieman kysyvä ilme katseli miehen kasvoja, kuin hätääntyneenä. Saphira koitti miettiä, mutta ei keksinyt mitään, tämä haistaisi kunnolla lumisateessa, mutta ei näkisi, ja näköä tarvittaisiin hajuaistin rinnalla, jotta tämä löytää jonnekkin päin. Lunta ei kuitenkaan tullut vielä niin paljon että tämä ei näkisi, mutta kohta saattaisi tullakkin.
Saphira meni miehen taakse ja tyrkkäsi miestä selästä hennosti, ilmaisten että on jatkettava matkaa.
Saphira käveli miehen vasemmalle puolelle ja katseli eteensä, nenä ilmaa haistellen. Hajut olivat vielä selvät, ja Saphira tunsi kuinka lähellä he olisivat jo kotia. Ensimmäinen suunnitelma voidaan hylätä, nyt on vain pakko saada meidät lämpimään, lumisateenlta suojaan. Saphira mietti, ei ollenkaan kuitenkaan hätäisenä, vaikka siltä vaikuttaakkin, naisen huulilla oli silti hymy, niin kuin mitään ei ollut tapahtunutkaan, eikä edes varmaan tapahdukkaan, ei lumisade niin vaarallinen asia ole.

//Nothing to worry about, i do not care ^3^
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 20 Joulu 2011, 22:14

Frederic

He kävelivät ja mitä pidemmälle he matkasivat, sitä enemmän lunta heidän jalkojensa alla oli, mies epäili heidän menevän pohjoiseen, mutta olihan mahdollista, että lumi oli jonkun noiden tai jokin haltijan tekosia, mutta mies ei pitänyt siitä. Hän ei pitänyt lumesta ja matka oli miehen mielestä jatkunut jo ihan tarpeeksi, ottaen huomioon sen, että mies oli muutenkin jo liikkunut tätä matkaa ennen metsästäessään.
Susi pysähtyi haistelemaan ilmaa ja Fred huomasi lumihiutaleiden putoilevan maahan, no sehän tästä vielä puuttuikin, lumituisku vasten kasvoja. Hetken päästä Fred tunsi tökkäyksen selässään ja hän tajusi, että tökkääjä oli susi. Hän selvästikin tahtoi heidän taas jatkavan matkaa. Fred huokaisi hieman ja huomasi suden kiristävän tahtiaan mies huokaisi uudestaan ja koetti kiriä toista. Hän itse ei edes tajunnut, että lumisade voisi pahentua, mutta susi halusi heidät selvästi jonnekin suojaan, sitten se tuli vastaan, pieni, rösyinen mökki, se oli ainakin pystyssä ja siinä oli katto tallella, joten Fred meni sisään, koska lumisade oli alkanut jo koventua, eikä miehellä ollut intoa jatkaa, hän ei olisi välittänyt, vaikka susi olisikin nyt käskenyt häntä liikkeelle tai raadellut häntä. Hän istahti lattialle ja hieroi kipeitä jalkojaan.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 21 Joulu 2011, 12:41

~Saphira~

Susi luimi korviaan lumentakia, ja tämän ripsiin oli tarttunut useita lumihiutaleita.
Hienosti sipsuttaen tämä meni miehen edellä,. tiuhaa tahtia, mutta mies pysyi näköjään perässä.
Sitten vastaan tuli mökki, aika vanha, mutta osaksi Hiran kotia. Tämä oli yöpynyt usein mökissä, jos oli tullut ilta ja tämä ei ollut lähelläkään kotia, joten tätä voitiin sanoa siis Saphiran osa-aika kodiksi.
Susi jäi seisomaan ja odotti, että mies menisi sisälle. Kun tämä mie soli laittanut oven kiinni, Saphira lähti kävelemään mökin toiselle puolelle. Siellä ollesaan tämä sulki silmänsä ja keskittyi. Turkin tilalle alkoi muodostua vaatteet, suden muoto, alkoi jo muistuttaa ihmistä ja jonka viereen ilmestyi valtikka. Sen hän saisi jättää ulos, pois miehen ulottuvilta.
Saphira tarkasteli itseään, ei mitään merkkiä sudesta, näin oli siis hyvä.
Nainen lähti kävelemään mäkin etu puolelle ja astui pienelle, vaivaiselle kuistille. Tämä käveli ovea kohti, tömistellen, osasyynä se, että mies tietäisi jonkun tulevan, ja toinen syy oli se että nainen saisi lumet pois kenkien pohjista.
Nopeasti tämä tarttui oven kahvaan, joka oli lähellä lähteä irti, ja avasi oven. Tuulenpuuska ajoi neidon sisälle, ja no naisesta ei näkynyt paljoakaan jos sisältä päin katsoi. Saphira astui nyt kunnolla sisälle ja paiskasi oven kiinni. Ensin katsellen ympärilleen tämä lähti kävelemään miestä kohti joka oli lyyhistynyt lattialle.
Saphira meni ensin kyykkyyn, ja sitten siitä polvilleen istumaan miehen eteen. "Kuka olet ja mitä teet täällä?" Saphira kysyi "huolestuneella" äänellä. Sitten tämä otti varovasti sekä hellästi miehen jalasta kiinni. Se oli jääkylmä, ja mies varmaan koittikin lämmittää niitä. "Odota hetki." Saphira sanoi ja nousi seisomaan, katsoi meistä ja lähti kävelemään mökin perälle, mistä löytyi arkku. Hira avasi arkun ja piteli kantta ylhäällä, siepaten sieltä viltin. Käveli tämä nopeasti takaisin miehen luokse ja meni taas polvilleen istumaan. Ojentaen viltin miehelle tämä hymähti. "Olen Saphira. Kuka sinut tänne siis toikaan?" nainen virnuili vähän, mutta ei huomattavasti.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Tammi 2012, 22:55

Frederic

Mies kuuli jonkun tulevan, nosti katseensa oveen ja katsoi pitkää hahmoa, ihmistä luultavasti. Fred vilkaisi vierellään makaavaan keihääseen, koska ei tiennyt oliko tulijan tarkoitus satuttaa häntä. Kun toinen astui sitten lähemmäs ja hänen ulkonäkönsä vahvistui ja Fred erotti, että kyseessä oli nainen, mies rentoutui hieman. Nainen kysyi Frediltä kuka oli ja mitä siellä teki, mutta mies oli mykistynyt täysin. Hän tuijotti toisen kiiltäviä silmiä, kuin nähden niissä sen saman suden, mutta pudisti sitten pienesti päätään ajatukselle ja koetti saada vastauksen suustaan, mutta hän sai vain epämääräisen "ööö" äänen purkautumaan huuliensa välistä.
"Minä olen... Frederic." Mies lopulta sanoi, mutta naisen toiseen kysymykseen hän ei vastannut. Nainen koskettikin jo hänen jalkojaan ja mies kavahti hieman tuntemattoman kosketusta, mutta huomatessaan, että toisen kädet olivat lämpimät, hän ei välittänytkään jännityksen kipristyksestä mahassaan, joka kertoi, ettei olisi hyvä luottaa tuohon tuntemattomaan neitoon. Sitten nainen pyysikin häntä odottamaan. Minnepä Fred olisi voinut lähteä? Miksi hän olisi lähtenyt? Vaikka hän ie luottanutkaan toiseen, ei hän välittänyt, vaikka toinen olikin tupeksinut mökkiin ja ruvennut hiplaamaan hänen jalkojaan käskien häntä sitten odottamaan. Kunhan mökissä eivät tai'at lauenneet Fred tuntisi itsensä rauhalliseksi ja olonsa turvalliseksi.
"Mitä sinä teet täällä?" Fred kysyi lopulta hiljaa odottaen ja seuraten toisen liikkeitä kun nainen löysi arkun, jonka olemassaoloa mies ei ollut edes tiedostanut. Hetkessä nainen olikin jo tuonut miehelle viltin, eikä mies suuremmin kysellyt, vaan kietoi sen ympärilleen hyvillään. Oli kylmä ja sille Fred ei voinut mitään.
"Saphira." Fred toisti naisen nimen. "Erikoinen, mutta kaunis nimi. Oletko haltija?" Fred kysyi, koska nimi kuulosti jokseenkin haltijamaiselta ja neito oli muutenkin anatnut sentyyppisen kuvan itsestään. Eihän se Fredericiä loppujen lopuksi haitannut.
"ja minut toi tänne eräs susi." Fred sanoi suoraan, toinen saisi luulla häntä vaikka hulluksi, mutta valehteleminen veisi vain seuraavaan valheeseen, jolloin tilanne olisi monta kertaa pahempi kuin alussa.
"Et sattunut tapaamaan pihalla? Suurta vaaleaa sutta?" Fred kysyi ja katsoi uudestaan naisen silmiin ja pystyi asitimaan suden läsnäolon, mutta olisi tyhmää väittää jotain sellaista.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 03 Tammi 2012, 19:42

~Saphira~

Neito naurahti huvittuneesti toiselle kun tämä ei saanut suustaan kun öö-äänen. sitten toinen kertoi hieman takkuilen nimensä, Saphira heläytti hymyn, ja sitten se suli pois. " Onko kaikki hyvin?" tämä kysyi huolehtien toisesta, haluten tämän olevan hyvässä kunnossa kun hän lähtisi.
Sitten kuitenkin Saphiran katse alkoi harhailla hiljaisuuden vallitessa, tämän katse siirtyi kattoon ja seiniin, miten ne olivatkaan vielä pystyssä. "Tämän on vähän kuin minun sijaiskotini." Saphira sanoi kuin ohimennen jatkaeen tutkimuksiaan mahdollisia lahokohtia etsien. "Minulla on oikea koti tuolla kylän vieressä." Tämä siirsi lopulta katseensa mieheen ja heläytti tälle vienon virnistyksen, ei pilkallisen vaan tyytyväisen, mökki on pysynyt pystyssä.
Saphira kiepsahti niin että jalat olivat vasemalla puolella ja
niin että tämä nojasi nyt oikeaan käteesä. Naisen silmät näyttivät levollisilta ennen kun ne räjähtivät auki. "Haltija? Minäkö, mistä sinä niin äättelet?" Saphira kysyi lempeällä ja melkeimpä jopa kehräävällä äänellään. Äääni kuitenkin murtui kun tämä järkyttyi toisen kysymyksestä niin. No olihan se jotenkin arvattavissa, Saphira oli nimittäin melkein kuin haltia, osasi muuttuakkin sellaiseksi, tai siis sen näköiseksi, mutta silti..
Saphira unohti ensin täysin vastata toisen kysymykseen. "Tai siis, no.." Tämä aloitti hieman punastuneena kun ensin oli noin järkyttynyt, vaikka kysymys oli ihan odotettavissa. "En ole. Sen voin luvata kautta oman erikoisen nimeni." Saphira naurahti viimeiselle lauseelleen, tämä oli pistänyt kaikki miehen sanat päähänsä, kaikki oli muistissa.
Seuraava ei kuitenkaan näyttänyt miestä, tai no..Fredericiä...Saphira yllättyi kuitenkin siitä miten hyvin tämä oli päätellyt jotain tällaista, niin lähelle se arvaus kuitenkin osui. "Oletko ennen tavannut sitten haltiaa, kun osaisit päätellä muka että olen siis haltia, siis tarkoitan että pakkohan sinun on johonkin minua verrata.." Saphira mutisi ja rupesi räpläämään hiussuortuvaa vapaalla kädellään hieman punaisena sillä tämän oli vaikea puhua näin jotenkin, oudoti siitä kuka tämä oikeasti onkaan. Saphira nosti katseensa hiussuortuvasta mieheen kun tämä sitten lopulta kertoi kuka tänne oli hänet johtanut, vaikka Hirahan sen tiesikin jo. Vaaleaverikkö virnisti kun tämä kysyi oliko tämä nähnyt sitä sutta. Olen nenäsi edessä.. Tämä ajatteli ilkikurisesti itsekseen, saattoi vain toivoa, että Frederic ei tämän ajatuksia kuullut. Vaikka no ei se varmaan haittaisi jos tämä kertoisi olevan juuri se susi, mutta.. Saphira ei kuitenkaan ihan vihjeenä vastannut toisen kysymykseen vaan nousi ja katsoi ikkunasta ulos, sielä satoi vieläkin lunta, kauankohan nämä kaksi joutuisi vielä viipymään mökin hauraissa suojissa?
Sitten Saphira kääntyi miehen puoleen ja nosti kätensä sivuilla, tipauttaen ne reisiin pahki. "No, onko sinulla nälkä, tai jano?" Hira kysyi mieheltä jääden tuijottamaan tätä odottaen vastausta. Tämä oli jemmannut arkkuun vielä ruokaa sekä vettä, plus tietenkin jotain muutakin tarvittavaa, juuri tämän takia että jos joutuisi itse jäämään tänne odottaen, että lumi tyyntyy, olihan tämä tavallaan suden varakoti, juuri äskeisen mainutin asian takia.
Saphira lähti kävelemään arkkua kohti, mutta kääntyi matkalla mieheen päin. "Onko sinulla muita arvauksia haltian rinnalla, kuka olen?" Saphira siristio silmiään katsoen miehen silmiin. Olihan se välillä hauskaa jättää ilmapiiriin arvoitus, joka luultavasti ratkeaisi jonkun ajan päästä. Hira kääntyi ympäri ja meni polvilleen avaten arkun kannen ja siepaten sieltä tavaroita.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Tammi 2012, 21:08

Frederic

Saphira muuttui hetkessä vaivaantuneeksi kuulessaan Fredin epäilykset.
"Ei se minua haittaa, vaikka olisitkin haltija." Mies sanoi tarkkailen toisen huolestuneita kasvoja, ehkä toinen oli haltija, eikä halunnut itsensä paljastuvan, tai sitten toinen vain ihmetteli miksi mies oli niin epäillyt.
"Enkä ole tavannut haltijoita suuremmin... tapaan useita ihmisiä. Joku on saattanutkin olla haltija... ja en tarkoittanut tungeksia kysymykselläni, jos olet haltija, se siitä. Ei sinun ole sitä kerrottava, en minäkään kertoisi, jos olisin." Mies naurahti.
"Onhan minulla jokin pieni yleiskäsitys haltijoita, mutta eihän sinulla ole edes suippoja korvia." Mies sanoi kepeästi hymyillen.
Piakkoin neito nousi ja kysyi, oliko hänellä nälkä taikka jano, mies pudisti päätään, ainoastaan kohteliaisuudesta, ei hän halunnut toisen ruokavarastoja kuluttaa. Eikä hän muutenkaan tiennyt missä kunnossa ruoka oli, kun olihan mökki jo hieman ränsistynyt, ties vaikka ruokakin olisi matoja täynnä.
"Jos et ole haltija, niin olet kaunis, hurmaava ihmisneito, jolla on kaksoiskoti keskellä metsää, jossa istuu juuri nyt jörö metsästäjä." Frederic sanoi hymyillen ja seuralisi taas toisen liikkeitä.
"Entä kuka minä olen?" Mies kysyi hetken päästä, vain katkaistakseen pienoisen hiljaisuuden.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 07 Tammi 2012, 22:35

~Saphira~

Kun vaaleaverikkö oli päässyt arkun luo tämä rikkoi hiljaisuuden ja vastasi vihdoin toisen puheisiin. "Aha." tämä totesi ekaan miehen sanomaan asiaan. Sitten tämä mietti vastausta seuraavaan. Miehestä ei oikein saanut selvää, mitä tämä teki tai halusi oikein. "öhh.. En ole haltia, siitä voit olla varma." Siihen väliin neitonen sieppasi arkusta peuran lihaa käärittynä paperiin sekä vettä. Tämä asteli takaisin miehen eteen ja istahti lattialle laittaen lihan ja veden eteensä. Neito katsahti ikkunasta ulos ja hapusi samalla kääröön paketoitua lihaa. Tämä käänsi katseensa mieheen ja avasi samalla kaksinkäsin kääröä. Kun tämä sai sen auki levisi huulille lempeä hymy ja samassa naisen käsi oli ojossa kohti miestä, tämä tyrkyttäisi toiselle ruokaa väkisin. Sitten tämä otti itselleen lihan palasen ja haukkasi siitä ottaen heti sen perään huikan vettä.
Tämä vain mutisi suu täynnä toiselle vastaukseksi siihen, kuinka tällä ei ollut edes suippoja korvia, se on jo huomattu.
Kun vaaleaverikkö sai suunsa tyhjäksi, tämä laski vesipullonsa lattialle ja nosti sitten katseensa ylös mieheen. "Kiitos." tämä hymähti kuin ohimennen sillä puna kerkesi jo nousta tämän kasvoille. "Olet siis metsästäjä, sekä mies joka tuppasi jonkun kumman suden takia tänne varakotiini, ja jolla ei ole muka nälkä." Saphira totesi viimeisimpään miehen sanomaan asiaan. "Sekää.." tämä jatkoikin yllättävästi. "Olet selvästi vain tavallinen ihminen, se on jo kauan sitten huomattu." Nainen tokaisi lopuksi ja naurahti mauttomasti.
Nainen päästi kiusallisen hiljaisuuden loppuunsa ja avasi suunsa. "Mutta en tiedä sinusta sen enempää.." tämä venytti viimeistä sanaa pitkäksi ja otti sormiensa väliin hiussuortuvan. "Kerro lisää.." Tämä päästi pienen virkkeensä suusta ja sitten purasi hultaan pitkän aikaa.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Tammi 2012, 19:47

Frederic

Mies katseli naisen liikkeitä ja kuunteli hänen sanojaan hiljaa, kunnes nainen oikein tyrkytti hänelle lihapalaa ja Fred otti sen tutkivasti sormiensa väliin, tuoksun perusteella se oli jotain sorkkaeläintä ja kun mies sitä pienesti järsi tutkiakseen lihan alkuperää paremmin hän maistoi heti peuran ominais maun. Eikä liha ollut edes pahaa, joten mies rupesi järsimään lihapalan kulmaa.
Meni hetki, kunnes nainen pyysi/käski häntä kertomaan lisää, joten mies aloitti jo tutuksi käyneellä ööö äänteellä.
"Mitäpä minä itsestäni osaisin kertoa. Olen metsästäjä, kuten sanoitkin ja minulla on hevonen. Asun metsän laidassa ja pidän kuivalihasta." Mies sanoi, muttei saanut kovinkaan kattavaa kuvausta itsestään aikaiseksi.
"Muuta en osaakaan kertoa itsestäni." Mies tokaisi.
"Kerro sinä jotain itsestäsi." Mies pyysi hiljaa.

//lyhytt//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Tammi 2012, 20:09

~Saphira~

Nainen Hymähti toiselle ja tämän järsimiselle, selvästi tämä ensin tutki, että liha oli varmasti syötävää. Tämä odotti kärsivällisesti, että toinen pääsi loppuun saakka. Sitten tämä yllättyi toisen kysymästä. "No olen tarjoilija, työskentelen ihmistenkylässä, pienessä mutta sellaisessa jossa asiakkaita riittä, siis kapakassa/kahvilassa." Saphira piti pienen tauon, ihan vain siksi, että saisi miettiä mitä seuraavaksi sanoisi. HEtken pohdiskelun jälkeen tämä jatkoi:" Tykkään mahdollisesta seurasta, miehistä.." tämä virnisti ja naurahti hieman. "öm..MEtsästän sillon tällön, peurakin on minun metsästämä. Ja sillon kun metsästän en päästä saalistani todellakaan karkuun." Saphira pysähtyi taas, naurahti mauottomasti ja sitten hiljeni, jäi tuijottamaan tyhjyyttä. Ikään kuin miettien jotakin vakavaakin, tai no saattoi miettiäkkin. Saphira kuitenkin heräsi mietteistään ja alkoi sitten miettiä hiljaisuuden vallitessa mitä muuta kertoisi. "Olen kuin toinen Saphira metsästäessä. " Siis eläimenähän minä aina metsästän, mutta en ainakaan valehtele sinulle.. tämä lisäsi ajatuksissaan. "No mitä muuta voin kertoa, niin tottakai asun ihmiskylän laidassa, ja minulla ei ole lemmikkejä." Tämä lopetti koska ei enään keksinyt muuta. "Kelle sinä teet töitä? Millä mnetsästät ja milloin yleensä, siis mihin aikoihin; aamnulla, päivällä, illalla vai koko pävän?" Tämä koitti kysellä jotain, jotain ihan tyhmää..

//pistän takasin samallaista :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 29 Tammi 2012, 22:16

Frederic

Mies kuunteli, kuinka toinen kertoi itsestään, osakertomuksesta meni kuin kuuroille korville, koska Fred painautui samalla omiin mietteisiinsä, mutta palasi aina takaisin ja rupesi uudestaan kuuntelemaan, mitä toisella oli sanottavaa. Lopulta Saphira päätti kysellä vielä enemmän hänestä.
"Metsästän yhdelle kreiville. Vien hänelle yleensä lihaa loppuviikosta ja saan siitä rahaa. Kovin rikas en ole, mutta pystyn sillä elämään ja koska metsästän ruokaa myös itselleni, minun ei yleensä tarvitse maksaa lihasta. Käyn joskus myös myymässä lihaa kylässä, jos sitä jää yli." Mies lopetti hetkeksi ja muisteli mikä naisen seuraava kysymys olikaan.
"Metsästän keihään ja puukon voimalla." Mies tokaisi ja katsoi vieressään lepäävää keihästä.
"Apunani usein toimii myös hevoseni." Hän lisäsi hymyillen, katsoi hetken Saphiran silmiin ja jatkoi taas:
"ja metsästän milloin sattuu. Yleensä iltaisin tai hyvin varhain, koska silloin on viileintä ja eläimet ovat parhaiten liikkeellä."
"Vaikka metsästän, rakastan eläimiä."

Mies nousi yhtäkkiä ylös ja katsoi ikkunasta ulos. Siellä satoi, hyvin rankasti ja yhtäkkiä Fred alkoi olla huolissaan sudesta, toinen oli kuitenkin pitänyt hänestä huolta, nyt oli hänen aikansa pitää toisesta.
"Oletko varma, ettet nähnyt mitään sutta ulkona?" Fred kysyi hieman huolestuneella äänellä. Hän otti pari askelta kohti ovea ja pudotti samalla viltin päältään. Pidemäksi aikaa hän ei edes jäänyt sisälle, vaan astui nopsaan ulos lumituiskuun. Mies pystyi hädintuskin erottamaan puut lumipyryssä. Kylmä viima kävi hänen lävitseen, mutta hän otti varman askeleen eteenpäin.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 29 Tammi 2012, 22:48

oh good job Temp, vastasit :P//
~Saphira~

Nainen kuunteli silmät pyöreinä kun toinen sepitti tälle mitä tekee riistalla jne. vastaili neidon kysymyksiin. Nainen yskäisi ja käänsi päänsä ikkunasta ulos katsomaan, siellä satoi lunta vieläkin ankarasti, tämä joutuisi jäämään ehkä yön ylitse tänne. Tämä kuitenkin käänsi päänsä takaisin mieheen ja jatkoi taas kuuntelua. Nainen kuuli kuitenkin vain rakastan eläimiä.. ja sitten mies lopetti. Nainen tuhahti mielessään kun ei ollut kuunnellut toista, olipa hän epäkohtelias itsensä mielestä.
Nainen alkoi räplätä shortsejaan ja katseli niitä. Tämä kuitenkin värähti kun mies nousi ja katsoi ikkunasta ulos. "Mitä nyt suunnittele?" Hira sanoi avuttomana ja katseli itse maassa iostuen. Mies selvästi suunnittelisi jotain, siitä nainen ei pitänyt. "Ei oikeasti.." Saphira tuhisi ja rupesi vänkyröimään seisaalleen kun tajusi mitä mies suunintteli. "Ei, en nähnyt." Tämä totesi kohauttaen olkiaan. "Et mene sin.." tämä sanoi hieman anoen, mutta ovi oli nyt auki ja lunta virtasi sisälle. Saphira huokaisi, mutta lähti sitten juosten perään, kun tajusi, että mies saattaisi olla jo kaukana. Saphira piti toista kätensä vartta naamansa edessä jotta lunta ei sataisi tämän naamalle. Nainen katseli ympärilleen, mutta hahmotti vain herkästi puut, puskat ja muut sellaiset. Tämä käännähti ympäri katsoen mökkiin päin, ja tajusi, että oli juuri ehkä juossut miehen ohi. Hiukset lepattivat tämä kasvoille, kun tuuli tuli takaa päin. Tämä lähti menemään takaisin päin, ja erottikin jo jonkun tyypin. Lähtikö mies etsimään häntä? Mutta hänhän oli niin varomaton kun lähti sen jäniksenkin perään ja ja..Neiti mietti samalla kun lähestyi hahmoa. Tämä oli nyt vain n. kahden metrin päästä Fredistä ja avasi nyt kuivan suunsa. "Haluatko tosiaan löytää suden?" tämä huusi jotta toinen varmasti kuulisi. Saphira käveli lähemmäs n. metrin päähän enään. Kunnes oli jo niin lähellä että saattoi erottaa selvästi kädet. "Mennään takaisin sisään." tämä anoi avuttomasti mieheltä toivoi, että mieheltä ei löytyisi itsepäisyyttä. Jos löytyisi oli Saphiran pakko näyttää se tässä. Nainen odotti mieheltä vastausta tulisiko vai olisiko hän todellakin mielummin ulkona etsimässä Saphiraa. Mies ei kuitenkaan sanaakan sanonut joten Saphira turhautui ja käveli miehen eteen aikoen pukata häntä liikkumaan. Nainen kuitenkin pysähtyi ja kiristeli hampaitaan. "Saakelin saakeli.." tämä mutisi ja sihisi hampaittensa välistä. Hän oli huutanut koko ajan puulle, siis aivan oikealle puulle. Nainen kääntyi ja aikoi karjaista kun oli kadottanut miehen lumimyrskyyn, mutta jätti huutamisen sikseen, sillä aikoi vielä löytää tuon miehen. Saphira sulki silmänsä ja keskittyi, ja avasi silmänsä vielä pienesti, ikään kuin tarkistaen ympäristön jottei vaan kukaan näkisi. No miksi näkisi, olihan hänkin luullut puuta Frediksi, tuota hän ei kyllä kertoisi miehelle, saattaisi loukkaantua että hän näyttää muka puulta. Nainen naurahti lyhyesti ajatuksilleen, mutta sulki silmänsä sitten kunnolla keskittyen. Naisen muodot alkoivat pikkuhiljaa hälventyä, kädet ja sormet muutuivat tassuiksi, hänelle kasvoi häntä ja koko muuttui suuremmaksi. Tästä tuli jälleen susi. Saphira avasi silmänsä ja katseli ympärilleen, näkö oli selventynyt entisestään, mutta oli silti vaikea haistaa tälläisessä pyryssä. Narttu lähti kuitenkin liikkeelle haistellen ensin maata sitten katsellen, jos lumessa olisi joitakin merkkejä miehestä, mutta tuloksetta. Susi lähti liikkeelle ensin kävellen, sitten juosten. Tämä pysähteli puiden luona, häntä hävetti vieläkin tuommonen, oli menettänyt aikaa puun kanssa jutteluun, kun toinen oli etsimässä häntä. Nyt kummatkin etsivä't toisiaan, huvittavaa. Susi naurahti mielessään silleen, mutta ei siltikään löytänyt häntä. Jospa mies löytäisio hänet, jos siis.. Metsässä alkoi kaikua suden ulvonta. Ensin kerran sitten hiljaisuus, jonka jälkeen tämä aloitti taas ulvomisen. Saphira oli paikallaan eikä liikkunut jos mies kuulisi ulvonnan hän tulisi sitä kohti eikä silloin voinut lähteä liikkeelle. Saphira aloitti taas ulvomisen.
//hohoo sain vastattua, olen voittamaton! lol
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Helmi 2012, 22:27

Frederic

Mies lähti myräkkään kävelemään, lunta oli kasaantunut maahan jo huomattava määrä ja hän koetti liikkua mahdollisimman nopeasti. Hänestä tuntui tyhmältä, kuinka hän oli lähtenyt vain sokeasti ravaamaan metikköön. Vain suden tähden, mutta enää hän ei löytäisi takaisin, ei vaikka yrittäisi, joten suden löytäminen oli hänen ainoa vaihtoehtonsa. Vaikkakin, sen löytäminen olisi jo hyvää tuuria. Tuskin luontokappale kuitenkaan olisi jäänyt mökin lähelle kupeksimaan. Hetken kuljettuaan mies kuitenkin kuuli suden ulvontaa. Se oli hiljaista, eikä Fred ollut varma, oliko kyseessä tuuli, vai susi, mutta kun ulvonta toistui, Fred oli varma, että kyseessä oli susi. Enää oli vain kysymyksenä, olisiko tuo se sama susi. Silti Fred päätti lähteä ulvontaa kohti. Pian se kuului taas kovempaa ja selvempänä. Mies kulki verkkaisesti, kunnes erotti hahmon tuiskussa.
"Hei." Fred sanoi, vaikka tiesi, että tuuli veisi hänen sanansa mennessään. Siksi mies kävelikin vielä eteenpäin, kunnes oli metrin päässä sudesta.
"Hei." Mies toisti vielä kovempaa.

//minäkin \o/ //
Templer
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron