Kirjoittaja Nipustin » 19 Joulu 2011, 12:50
Lyron
Lyron oli ilmeeton pidellessään sätkivää natiaista tassunsa alla ja kun toinen harmaa loikkasi piilostaan ei Lyron edes vaivautunut katsomaan tätä päin. "Hän voisi nousta itsekkin heti ylös kun vain rauhottuisi ja tajuaisi etten pidä hänestä kovin lujasti kiinni", musta susi sanoo toisesta nuoremmasta sudesta joka kohta luikkiikin jaloilleen ja häntä koipien välissä harmaan luokse. Haha! Mahtoi olla toisilla kova kuvi laumassaan kuin noin nöyräksi vetää!
Pian paikalle astelee ilmeisesti noiden toisten emäntä, ihan sievä ruskeahiuksinen ihminen, joka kantoi olallaan viikatetta, vaikka selvästi oli muodonmuuttaja, Lyron ei ymmärtänyt mitä hienoa toinen näki haltiamuodossaan, eläimenä oli paljon hauskempaa.
Siinä sai vihaiseksi heittäytynyt nuorukainen kunnon läksytyksen neidolta joka vaikutti muuten kovin hentoiselta ja sitten nainen alkoi rääkyä Lyronillekkin. Lyron ei edelleenkään ole ollenkaan peloissaan joten ilme pysyy aika peruslukemilla, ehkä pieni nenän nyrpistys, joka aiheutui pomottelusta.
"Itseppä pentu luuli itsestään liikoja. Tarkasta hänet. Et löydä hänestä vaurioita, koska minä en olisi niin raukka että kävisin pikkuisia pentuja vastaan." Lyronin susihahmo sanoo ääni pursuillen pistävyyttä.
Aaa, toinen myös aisti että Lyronkin oli muodonmuuttaja, hänen täytyi siis aisteiltaan olla hävintään yhtä hyvä kuin Lyron itse, se teki susihaltiaan vaikutuksen joten tämä päätti totella neidon pyyntöä. Ensin musta susi näyttää nousevan takajaloilleen ja sitten yhdessä hujauksessa kaikki musta pakenee hiuksiin ja valkoinen mahanalus leviää ihoksi. Nyt tuon pienen lauman edessä seisoi komea, pitkä, ikäisekseen hyvin nuorekas haltiamies, ihan synnyin asussaan, koska susimuodostaan muuttuessa ei tietenkään ole vaatteita. "Nimeni on Lyron, tulen Metsän Oikeus -laumasta, enkä aikonut tapella."
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä 21 Joulu 2011, 22:51, muokattu yhteensä 1 kerran