Vain yhden suden tähden//sovittu

Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 16 Joulu 2011, 22:41

Morna

Haltia oli ennättänyt jo sen verran kauemmas toisesta että erotti ilmasta vain rusahtavan äänen, jotain kiroilun tapaista, ja jotain muminaa. Kaksinaama kohautti olkapäitään välittämättä siitä, mitä toinen siellä puuhasteli. Häntä huvitti nyt enemmän päästä tästä pirun kolosta pois. Morna tuli pian luolan nurkkaan ja oman järkensä pelastukseksi tuo näki pienen ja ahtaan reitin joka lähti loivasti uudestaan ylös. Sitä pitäisi ryömiä, mutta eiköhän tuo onnistuisi.
"Leonard, löysin ulsopääsytien!" Morna huusi niin että sai taas tippukiviä kaiun myötä putoilemaan.
"Se perkeleen ihmis-mikälie on varmaan seivästynyt", tuo murisi itsekseen, mutta antoi asian olla. Mitä väliä vaikka toinen kuolisikin, ihan rauhassa vain. Soihtu ei tosin selviytyisi ryömintämatkaa ylöspäin. Kaipa se pitäisi heittää posi ellei tukkaansa haluaisi polttaa.
"Leonard! Ole hyvä ja ilmoita jos olet hengissä ja ilmesty tänne nurkkaan nyt heti!" Morna huusi bvälittämättä seurauksista. Hän antaisi Leonardille tasan kaksi minuuttia aikaa saapua paikalle. Huvikseen alkoi haltia laskemaan aikaa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Joulu 2011, 23:46

Leonard

Miehellä meni vähän enemmän kuin kaksi minuuttia saapua paikalla, mutta se johtui yksinomaan siitä, että hän joutui tarkkailemaan askeliaan, varomaan katosta tippuvia kiviä ja vielä arastelemaan jalkojensa mustelmien kipua.
"Kuulostat ihan äidiltäni", Leonard puuskahti saadessaan Mornan takaisin soihdun valoon.
"Jotta reitin löysit...", Leonard totesi ja valaisi soihdullaan onkalon suuntaan. Häntä hieman epäilytti, miten he mahtuisivat siellä kulkemaan, sillä molemmat olivat melko isokokoisia miehiä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 17 Joulu 2011, 12:04

Morna

Haltia pärskähti kun toinen sanoi hänen kuulostavan äidiltään. Ajatelkoot mitä halusi. Morna silmäili reittiä Leonardin kanssa ja kääntyi sitten katsomaan tuota.
"Sinä ensin", kaksinaama totesi ja oli jo valmis työntämään toisen tunneliin. Kuitenkin tuo jäi odottelemaan että Leonard ahtautuisi kaikessa rauhallisuudessa tunneliin ja jumittuisi sinne. Kävihän se homma niinkin, Mornan tarvitsisi sitten vain kääntyä ympäri ja jättää toinen oman onnensa nojaan tunneliin.
"Se on ainut reitti, ellet sitten halua kääntyä ympäri ja pyriä täällä kahta vuorokautta ja kuolla nälkään", kaksinaama selosti, nojaillen seinään. Hän ei ainakaan halunnut kuolla tänne, eikä kuolisikaan. Jos tässä nyt ensi aamuun menisi, saisi Varnefindon kahlata täältä ulos jos sen homman kerran osasi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 17 Joulu 2011, 17:21

Leonard

Mies vilkaisi ahtaaseen tunneliin ja sitten takaisin Mornaan.
"Voi, enhän minä voi ensin mennä", Leonard vastasi kättään heilauttaen, "Sinähän tämän ensin löysit, eikös vain? Löytäjä saa pitää." Periaatteessa olisi ehkä järkevintä laittaa kuolematon tarkistamaan onko reitti turvallinen, mutta, jos se ei olisi, kuolematon todennäköisesti toivoisi olevansa kuollut.
"Ja miten niin nälkään?" Leonard tokaisi ja tyrskähti jo pelkälle ajatukselle,
"Täällähän on lepakoita vaikka kokonaiselle kylälle syötäväksi! Siitä vain vartaaseen."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Joulu 2011, 08:41

Morna

Kaksinaama ei tosiaankaan aikonut elää täällä koko yötä vain lepaikoita popsimalla, mielummin tuo kuolisi ja veisi Varnefindonin siinä mukanaan. Aika hyvä vaihtoehto, miksei hän sitä ollut itse keksinyt? Mutta ei, ei Morna vielä tahtonut henkeään heittää. Äristen ja muristen tuo työnsi soihtunsa toiselle ja lähti ryömimään ahdasta käytävää ylöspäin.
"Paskiainen, toivoton tolvana, perus ääliö", Morna kirosi toista ahtautuessaan selkä kattoon osuen käytävää ylöspäin. Jumiin hän ei ainakaan ollut jäänyt vielä, ja tätä menoa tuskin jäisi ollenkaan.
"Toivottavasti olet yhä perässä!" Morna murahti. Valo alkoi kadota ja kohta hän ryömi sokkona ylöspäin joutuen tunnustelemaan tietään. Mikään reitti ei kuitenkaan ollut ikuinen vaan kohta Morna tunsi pääseensä ulos ahtaasta tilasta, johonkin leveämpään käytävään. Kaksinaama nousi vaistomaisesti pystyyn ja paumautti päänsä, arveltua alempana olevaan kattoon.
"Paskat", tuo murahti.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 19 Joulu 2011, 09:42

Leonard

Mies meni muitta mutkitta Mornan perään ahtaaseen käytävään, naureskelle samalla toisen sadattelun määrälle. Miehillä oli vaikeuksia ahtautui joistain paikoista, mutta Mornan udellessa pysyikö Leonard perässä, mies oli jollain tasolla kiitollinen voidessaan vastata "onneksi".
Käytävän päättyessä mies ehti nähdä Mornan suoristavan selkänsä, kun tämä jo aloitti kiroilun lyödessään pään kattoon.
"Kiitos varoituksesta", mies virnisteli ja suoristi selkänsä paljon toista varovaisemmin.
"Kappas", Leonard totesi hämmästyneen oloisena, "Lisää luolaa." Kuka olisi uskonut. Mies valaisi soihdullaan tätä uutta luolaa ja hän ei voinut olla päästämättä pientä pettynyttä murahdusta huomatessaan sen olevan aika pitkän oloinen. Se näytti hieman nousevan ylöspäin, mutta niin näyttivät aikaisemmatkin luolat.
"Eteenpäin vain", mies tokaisi jo kyllästyneenä tähän asetelmaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 25 Joulu 2011, 01:16

Morna

Taas käveltiin. Ja käveltiin. Tulikohan tälle luolastojen pirulle minkäänmoista loppua? Morna oli jo valmis tekemään itsemurhan, mutta ensin hän voisi armollisuuttaan tappaa Leonardin. Samassa jokin osui tuon silmään. Ei nuole taoi mikään sen kiinteämpi, mutta valon pilkahdus. Aivan! Luolastojen oviaukko näkyi edessäpäin ja Morna kirmasi ulos pimeyden täyttämästä luolasta soihtu kädestä lentäen, suoraan auringonlaskuun. Haltia läjähti selälleen makaamaan nurmikolle ja olisi voinut vaikka tokaista että luojan kiitos.
"Aah! Päästiinpäs ulos!" Morna selosti ja nousi hitaasti ylös kääntyen Leonardiin päin. Tuo pysyi suhteellisen välimatkan päässä ihmisestä ja katsoi tuota hetken naama peruslukemilla, mutta hetkessä se vääntyi pirulliseen irvistykseen.
"nyt sitten siihen, minkä olisin voinut tehdä jo heti kun tapasimme." Morna kiskaisi miekan esille ja osoitti sillä ihmistä ja puhkesi hetkessä puhumaan, jottei tuon tarvitsisi vastata minkäänsortin kysymyksiin.
"Ylen mielenkiintoista ihmis-ruipelolta auttaa verivihollinen ulos luolastoilta, tosin se että jätin sinut henkiin näin pitkälle oli aika anteliasta", haltia selosti ja antoi toisen ymmärtää mitä oli tehnyt. Hetken tauon jälkeen tuo nosti lakin pois päästään ja antoi ruttaantuneiden korviensa pongahtaa esille, ennenkuin tuo asetti lakin taas normaalisti päähänsä.

"No, ei hätiä kukaan tule syyttämään sinua. Eikä kyllä liion tietämään että mihin katosit, jos sellaista väkeä edes on. JA SE PUHEISTA!" Morna karjaisi ja lähti hyökkäykseen. Nyt saisi veri roiskua oikein olan takaa.

//Nyt saisi veri roiskua oikein olan takaa, that's right! Minun puolestan saa ruveta tekemään pieniä auto-hittauksia, kunhan ei keltään päätä pois pamauteta :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Joulu 2011, 15:32

//ANTI MENNÄ

Leonard

Mies ei ehtinyt kauaa uhrata sille, että olisi iloinnut ulkoilmasta ja siitä, että pään päällä oli ainoastaan taivaankansi pilivneen. Hän oli tietämättään viettänyt useamman tunnin haltian kanssa, joka nyt päätti antaa hänelle ympäri pyöreäpäisiä korvia.
"Kylläpä oloni tuntuu nyt petetyltä", Leonard totesi nuivasti ja veti miekkansa sivaltaen pois huotrastaan suoraan Mornan hyökkäyksen edelle. Normaalia ihmistä vastaan Leonard olisi torjunut iskun vaivatta, mutta haltian iskun jälkeen mies lennähti ulvahtaen kallioseinämää päin. Kipu iskeytyi siinä samassa miehen selkään ja levisi koko kehoon. Tuntui siltä kuin Leonardin keho olisi murskaantunut seinään osuessaan eikä mies voinut tehdä muuta kuin voihkia tuskasta maassa.
"...Sa-saas...ta...!" mies sai kähistyä hengen haukkomiseltaan. Varovasti hän otti tukea miekastaan ja yritti saada itsensä kammettua jaloilleen, mutta kivut ja hapenpuute estivät. Leonard tiesi tästä taistelusta tulevan pitkän ja kivuliaan, sillä hänellä ei siinä tilassa ollut mitään mahdollisuuksia haltiaa vastaan. Nopealla liikkeellä Leonard nappasi vyöltään yhden pienestä puteleista ja kumosi sen sisällön kurkustaan alas. Hyökyvä helpotuksen aalto pyyhkäisi miehen yli vieden kaiken kivun mukanaan. Leonard nousi ylös ja kiitti samalla mielessään tymäköitä kipulääkkeittään.
"Niin, mitä sitä suotta tuhlata aikaa puheisiin", mies naurahti, otti valmiusasennon, jossa hänen toinen kätensä oli piilossa ylävartalon takana ja muistutti itseään, että kipulääke ei kestänyt ikuisesti. Hänen pitäisi saada haltia hengiltä ennen sitä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 29 Joulu 2011, 17:02

Morna

Haltia arvioi toista sen hetken kun tuo oli maassa. Vai että oikein kipulääkkeitä? Säälittävää. tuo ajatteli halveksuen ja pyöräytti miekkaa kädessään. Jokatapauksessa lääkkeistä oli toiselle etu. Vain pieni sellainen. Kun Leonard näytti olevan valmis Morna teki hyökkäyksensä arvioiden että suora ja voimakas työntö olisi paras vaihtoehto. Miekasta lähti sivaltava ääni, kumman miekasta se ikinä tulikaan ensin ja Morna tiesi osuneensa. Miekan terää pitkin valui verta, vähän vain mutta sekin tuntui jo hyvältä. Se veri määrä kuitenkiin kertoi ettei Morna ollut tehnyt mitään kuilettavaa viiltoa toiseen ja kaikenlisäksi hänellä ei ollut hajuakaan minne haava oli tullut. Väliäkö hällä, Morna tiesi voittavansa. Haltia ajatteli jo toisen miekan terän menneen ohitse, mutta huomasi haavan kädessään.
"Hui. Taisit juuri tehdä minulle paperiviillon", haltia naurahti ja pyörähti sitten ympäri, ilmaa viiltäen. Ihmistyperykset, luulivat oikeasti voittavansa sodan joka riehui Cryptillä. Jo oli aikoja eletty.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Joulu 2011, 17:47

Leonard

Mies nosti miekkansa torjuakseen haltian iskun, mutta epäonnistui. Hän näki veren lentävän ja huomasi oikean kätensä tahriintuvan punaiseksi, mutta kipua ei tuntunut. Leonard ei edes vaivautunut iloitsemaan siitä pienestä "paperiviillosta", jonka onnistui haltialle puolivahingossa aiheuttamaan.
"Sydämeni itkee verta", Leonard murahti ja nappasi toisen pullon vyöltään. Tätä hän ei juonut, vaan viskasi suoraan päin Mornan kasvoja hypäten itse samalla muutamia metrejä kauemmas. Puteli särkyi ja siitä syntyi parin metrin kokoinen savupilvi, joka nieli haltiaan kokonaan alleen. Kun tuota savua joutuu hengitykseen, se aiheuttaa oitis hengitysvaikeuksia, kipuja keuhkoissa ja tapauskohtaisesti myös raajoissa. Kuolettavaa myrkky ei ollut, mutta sen vaikutus heikkenee vasta 10 minuutin jälkeen myrkyn ottamisen jälkeen. Olettaen tietenkin, että uhri ei liikkuisi koko aikana. Savu hälveni pian ja sillä siunaamalla, kun se oli poissa, Leonard nappasi toisen heittoveitsistään, viskasi sen kohti Mornan miekkaa pitelevää kättä ja syöksyi itsekin kohti uhriaan tähdäten seuraavan iskunsa haltian kaulaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Joulu 2011, 00:51

Morna

Haltia ei pitkälle pötkinnyt, kun mikälie pullosavu yltyi ja tuosta tuntui siltä kuin hän olisi niellyt vettä. Haltian polvet notkahtivat ja seurasi kova yskintä. Henkeä oli vaikea vetää ja silloin kun se onnistui otti keuhkoihin pirusti kipeää. Morna valahti maahan polvilleen, edelleen yskien ja sivusilällä tuo pystyi erottamaan Leonardin kun savu oli poissa. Mornan käsi joka tuki miekkaa sai nyt suoraan rystysille heittopuukonja miekka irtosi haltian kädestä. Tuo olisi mieluusti kironnut ihmisen ääneen, mutta tällähetkellä se oli mahdotonta. Kun toinen heittopuukko lähti matkaan tiesi haltia kyllä miten reagoida. Tuo veti ikivanhan keittiöveitsen vyöltään ja sai kuin saikin puukon kimmaututeksi pois. Haltia vilkaisi miekkaansa ja yritti jo kurottaa sitä ottamaan, mutta päätti jatkaa ainakin toistaiseksi veitsellään tappelua, niin surkea ase kuin se olikin. Morna nousi psytyyn heiluen ja tasapainoa etsien. Tuon ihmisen hän tappaisi vaikka se jäisi viimeiseksi teoksi.
"Sen....kin", tuo haukkoi henkeä ja murisi puristaen otetta veitsestään. Kuitenkin haltia jätti hyökkäyksen toisen tehtäväksi. Nyt annettaisiin toisen leualle juurihoito.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Joulu 2011, 16:09

Leonard

Päästessään tarpeeksi likelle, Leonard aloitti voimakkaiden iskujen sarjan, kohteina, rinta, kaula ja vatsa. Jokainen isku tähtäsi tappoon. Mies tiesi, että saattoi olla hieman typerää haltiaa vastaan taistellessa nipistää nopeudesta ja panostaa voimaan, mutta Morna oli sillä hetkellä siinä tilassa, ettei varmaan pysty itsekään kovin nopeisiin liikkeisiin. Osa Leonardin miekan iskuista meni perille asti, osan Morna torjui. Iloitsematta asiasta sen kummempia, mies hyppäsi kauemmas analysoimaan tilannetta. Veri oli tahrannut miekan terän molemmilta ja Leonard oli varma, että väriä tulee takuulla lisää, jos tämä jatkuu näin.

//Lyyhykäinen D:
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 16:13

//Nu problem

Morna

Miekan siku toisensa perään tuntui viiltävän vatsan auki. veri roiskui joka puolelta ja Morna ei saanut kuin muutamat iskuista torjuttua. Tuo kaulaankin tuli yksi, ohut viilto joka ei vielä häntä tapattanut.
"Perkeleen pernaleksen paskiainen!" Morna örjäisi kun sai vihdoin taas jalkansa kuriin ja henkensä kulkemaan. Tosin haavat vaikeuttivat kaikkea mahdollista ja tuo huojui epämääräisesti paikallaan, kuin olisi ollut humalassa. Morna pyörähti ympäri ja tarrasi miekkaansa, heti perään tuo viilsi toisen mahaan viillon ja käteen pienen iskun, sekin tuli puolivahingossa. Sitten haltia suuntas suoran piston kohti ihmisen rintakehää. Keskelle sitä.

//Lyhyttä tulloo nimittäin täälläkin /:/
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Joulu 2011, 16:22

Leonard

Verta lensi taas. Tällä kertaa veri kuului Leonardille, mutta mies ei vieläkään tuntenut, minne haavat tulivat. Sen verran hän näki, että vatsaan oli tullut punainen, vereltä haiseva, iso tahra. Mies ei ehtinyt edes kirota asiaa, kun jo hänen rintakehänsä lävisti Mornan miekka. Leonard katsoi miekkaa ja kohtaa, joka oli alkanut punertaa verestä. Vieläkään ei kipua. Mies naurahti ja potkaisi Mornan miekkoineen ponnettomasti kauemmas veren roiskahtaessa rinnan haavasta. Verenhukka iski hyökyaaltona miehen päälle tämän katsene sumentuessa ja tarkentuessa holtittomasti. Jalat pettivät alta ja mies rojahti maahan puun juureen.
"Saatana..." mies korisi ja yskäisi verta,
"Tämä on jo kolmas kerta...! Kun minä kuolen...!" Leonard tuijotti Mornaa murhaavasti ja toivoi, että katse voisi tappaa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 16:28

Morna

Kaksinaama hymyili pirullisen tyytyväisenä kun miekka lävisti toisen rinnnan. Ihminen potkaisi Mornan kauemmas vain naurahtaen asialle ja Morna huomasi etteivät tuon silmät heittäneetkään mintään volttia eikä viimeisiä sanoja tullut. Ja sitten Leonard ilmoitti vielä kuolevansa kolmatta kertaa.
"Mitä hemmettiä?! Mikä eläväkuollut sinä oikein olet?!" haltia mesosi vihaisena ja villsi maata miekallaan. Turhaako hän tässä huitoi, jos toinen vain nousisi ylös joka kerta. Silloinhan haltia olisi se joka oli kuolemisuhkan alla. Se olisi sairasta. Tai sitten tuolla ihmisellä olisi jokin raja siinä että kuinka monta kertaa saisi kuolla. Tai Morna voisi heittää tuon kielekkeeltä alas niin että ruumis hajoaisi miljooniksi kappalaeiksi. Kävisihän se niinkin, Morna oli monta kertaa pidempi ja tuksin tuon, nostaminen tai raahaaminen vaikeaa olisi. Paitsi jos toinen räpiköisi hullunlailla vastaan. Ehkä olisi parasta vain ksekittyä tappamiseen.
Lotdow
 

EdellinenSeuraava

Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron