odottamaton yllätys ft. Akuma

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2011, 01:24

Demoni odotti maltillisesti vastausta haltia neidolta, pian sen saadenkin. Vanya ilmoitti äitinsä tulevan toimeen hetken ilman auttavaa kättä, joten tuon suhteen ei tarvinnut kantaa huolta. Lisäksi tyttö näytti olevan valmistautunut tien päällä kulkemiseen, ainakin lyhemmäksi ajaksi. Tosin, eipä Sethos osannut arvioida sen pahemmin paljonko tyttö tarvitsi ja mitä, selvitäkseen yön jos toisenkin ulkosalla. Demoni itse tarvitsi vain viitseliäisyyttä lähteä ulos haltiakylästä Mutta nythän hänellä oli hyvä syy.
Vanyan huomauttaessa jänistämisestä, menivät demonin korvat luimuun uhmakkaasti. Ei hän ollut jänistämässä! Jos hän olisi jänistänyt sosiaalisesta kanssakäymisestä tämän neidon kanssa, olisi hän tehnyt sen jo viime yönä.
Minäkö jänistäisin? Sethos totesi pärskähtäen, samalla kun käveli lähemmäs Vanyaa tarjoten tuolle kyytiä selässään. Kohta mentäisiin ja lujaa Olen ehkä surkein demoni koko Cryptissä, mutta jänistäjäksi minua ei voisi haukkua.

Kun Vanya oli päässyt ponin kokoisen koirademonin selkään ja Sethos oli varma siitä, että haltia myös pysyisi siellä, lähti demoni varovasti tallustelemaan eteenpäin liukkaalla katolla. Terävät kynnet raapivat katon harjaa aina silloin tällöin kun tassut meinasivat livetä.
Pidä kunnolla kiinni.. Sethos totesi, samalla kun jäi hetkeksi seisomaan katon reunalle. Demoni vilkaisi ympärilleen, kunnes jännitti lihaksensa ja hyppäsi ilmaan.
Hyppy oli tuttuun tapaan nopea ja yliluonnollisen pitkä. Demoni laskeutui muutaman kymmenen metrin päässä olleelle katolle ja ponnisti saman tien seuraavaan loikkaan, taittaen näin matkaa katolta toiselle, uskomattoman pitkiä matkoja kerrallaan. Jokainen loikka oli tarkoin laskettu ja harkittu, joten virheitä ei demonin loikissa näkynyt. Joskin, liukkaat katot aiheuttivat silloin tällöin laskeutuessa pientä lipsumista tassuissa, mutta pian oli demoni jo hypännyt seuraavalle katolle.
Ei aikaakaan kun kylän reuna tuli vastaan. Viimeiseltä katolta Demoni hyppäsi suoraan metsän rajaan, josta lähti nelistämään yli-inhimillisen nopeaa vauhtia metsän siimekseen. Metsä oli jo pimentymään päin. Talvisen kuollut metsä ei ollut mikään kovin riemukas paikka matkata, varsinkaan näin pimeällä. Demoni kuitenkin näki hyvin hämärässä metsässä, joten puiden ja kantojen välistä puikkelehtiminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa Sethosille. Tosin, aina välillä verkkomaiset siivet meinasivat ottaa alimpiin kuusenoksiin kiinni.
osaatko sanoa yhtään mistä päin kannattaisi etsiä? Demoni kysyi hiljentäessään vauhtiaan hieman, jotta kuulisi tuulen huminalta Vanyan sanat.

// Uuuuu Lunta! Täällä OLI lunta sillon kun viimeks vastasin, nyt se on aikalailla vaan jäätä ja vettä >: Hittasin vähän, oletin että Vanya on kiltti tyttö ja hyppää kyytiin kun sellasta tarjotaan o3o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 18 Joulu 2011, 00:57

Vanya

Khyyllä tyttö pärjäsi yön jos toisenkin ulkosalla jos minkälaisella säällä. Ei hän nyt niin hienohelma ollut kumminkaan, vaikka naispuolinen olikin. Leipääkin riitti ainakin muutamaksi päiväksi, ja kyllähän sitä ruokaa jostain saisi lisää tavalla tai toisella.
Vanyan mainittua jänistämisestä demoniystävänsä luimisti uhmakkaasti korviaan. Tuo kysyi pärskähtäen, että hänkö muka jänistäisi. Kuin nuori pojankloppi, jota yllytettiin tekemään jotain uhkarohkeaa konsanaan. Sethos ei selvästikään pitänyt kuulemastaan. Demoni tassutteli tyttöä kohti tarjoten hänelle kyytiä selässään. Sanoi myös olevansa ehkä surkein demoni koko Cryptin saarella, mutta pelkuriksi häntä ei tosiaan sopinut nimitettävän. Van naurahti pienesti ja pyysi sitten anteeksi.
Et sinä ole Cryptin surkein demoni. Kiltein tai mukavin ehkä, mutta et surkein.
Sitten hän kapusi hieman epäröiden toisen selkään ja niin sanotusti silitti vähän aikaa toisen niskavilloja. Sanothan, jos satutan. tyttö sanoi ennen kuin tarttui tiukasti demonin niskavilloihin samalla nojaten vähän etukenoon. Että mekon kanssa oli hankalaa! Hän kyllä hankkisi housut vielä joku kaunis päivä. Se oli varmaa. Kaipa helma pysyisi nyt nätisti edes vähän aikaa. Toivottavasti.
Sethos lähti astelemaan varovasti liukasta kattoa pitkin. Aina välillä, kun demonin tassut meinasi luisua, tyttö haukkoi henkeään, mutta onneksi terävät kynnet ratkaisivat sen ongelman.
Katon reunalle päästyään demoni kehotti neitokaista pitämään kunnolla kiinni. Tyttö tiukensi otettaan ja pidätti hengitystään jännityksestä. Hän tunsi kuinka Sethosin lihakset jännittyivät ja sitten oltiinkin jo ilmassa. Pieni kirkaisu pääsi ilmoille ja hän sulki silmänsä. Loikka oli uskomattoman pitkä.
Toinen loikka ei enää käynyt niin pahasti vatsan päälle. Kolmannella Vanya uskaltautui jo avaamaan silmänsä. Häntä jännitti, mutta jokaisen loikan myötä hän rentoutui enemmän. Hän luotti demonin taitoihin.
Pian oltiinkin jo kylän reunalla ja sieltä viimeiseltä katolta suora loikka metsän reunalle, josta lähdettiin suurenmoisella vauhdilla talvisen metsän pimeyteen. Vanyan oli hankala nähdä mitään niin pimeässä. Demoniystävänsä oli hänen silmänsä nyt.
Sethos hidasti tahtia ja kysyi, josko tyttö tietäisi mistä etsiä. En.. siitä on liian kauan aikaa, kun viimeksi näimme, mutta voisin sanoa, että ihmisten puolelle hän ei eksyisi. ´kai..´ neitokainen lisäsi mielessään.
Metsä kävi yhä pimeämmäksi. Ja sen lisäksi, että demonin siivet saattoivat tarttua puiden alimpiin oksiin, Vanyan oikeanpuoleiseen poskeen osui yksi oksa ja siihen tuli haava. Pituudeltaan noin 5cm pitkä, mutta ei juurikaan syvä. Pintanaarmu vain. Eikä se paljoakaan kirvellyt, vähän vain tuntui. Kyllä se siitä paranisi.

//Hiih täälläkin satoi tänään lunta!.. mut se kyllä muuttui rännäksi jo.. Hihii ei se mitään, kyyllä se sen verran kiltti muidu on :D vastustamaton öwwimöwwikarvapallerokasa tarjoaa kyydin = pakko suostua ^^ Jos vedetään lumihiutaletaikaa peliin, kun kaksikko leiriytyy/pysähtyy hetkeksi? :3//
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2011, 18:06

Et sinä ole Cryptin surkein demoni. Kiltein tai mukavin ehkä, mutta et surkein.
Sehän siinä mätti. Demonien ei pitänyt olla kilttejä tai mukavia.. tai angstisia, kuten Sethos. Demonien piti olla viekkaita, viekoittelijoita jotka käyttivät säälimättömästi sieluparkoja hyväkseen tavalla tai toisella. Demonin sanaan ei pitänyt luottaa. Ei ihme että Sethos ei koskaan ollut kovin suosittu lajitovereiden seurassa.
Demoni tuhahti pienesti vastaukseksi Vanyalle, joka kehotti miestä kertomaan, mikäli tuon karvojen kiskominen sattuisi. Jos Vanya kykenisi moisella tempauksella satuttamaan Sethosia mitenkään, olisi demoni jo kuollut aika päiviä sitten. Kuitenkin, Sethos jätti nätisti huomauttelematta omasta paksunahkaisuudestaan ja antoi asian olla. Ei hän paperista ollut, vaikka jäntevänluisevalta näyttikin.

No, Vanya vastasi Sethosin kysymykseen melko tyhjästi. Tuolla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, missä siskonsa saattoi olla. Crypt oli suuri valtakunta, Sethosista alkoi tuntua, että siskon etsiminen ei ollutkaan niin helppo tehtävä.. kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, joka oli tulessa. Vanya kuitenkin varmisti, ettei siskonsa todennäköisesti lymyillyt ihmisten joukoissa.
Suuntaa antava vastaus Sethos totesi ohimennen, lähes automaattisesti moisen sarkastisen huomautuksen.
Demoni vilkaisi selässään kiikkuvaa neitoa haistaessaan muutaman sekunnin viiveellä lievän verenhajun leijailevan tuosta. Vanya oli poskensa satuttanut oksaan, mutta mitään vakavaa ei näyttänyt tapahtuneen. Joten Sethos ei alkanut sen enempää hyysäämään. Ei muutenkaan ollut hänen tapaista kysellä toisten ruhjeiden perään. Jos se ei tappanut, se vain vahvisti. Demoni kuitenkin hidasti vauhtia entisestään ja alkoi väistelemään vähän paremmin alimpia oksia, ettei äskeinen tulisi toistumaan.
Paras paikka aloittaa etsinnät lienee satama kysellä paikallisilta, olisivatko he nähneet tuntomerkkeihin sopivaa naista sielläpäin. Jos joku kertoo nähneensä siskosi nousevan laivaan, on turha edes etsiä Cryptistä Sethos totesi miettiessään mahdollisuuksia Vanyan siskon löytymiseen.. Ne olivat pienet, mutta eivät olemattomat. Satama oli paras paikka aloittaa juuri sen takia, ettei kaksikko tekisi turhaa työtä Cryptiä kierrellessään, jos sisko olikin jo poistunut valtakunnasta.

tosin En tiedä kuinka turvallista siellä on liikkua näinä aikoina.. haltiana. Sinun pitää piilottaa korvasi, ehkä ihmiset ovat sen verran tyhmiä, etteivät älyä kyseenalaistaa huppupäisyyttäsi Sethos lisäsi. Hän meni ihmisilluusiossaan tavallisesta katu pulsusta, joten Demonin ei tarvinnut murehtia omasta valeasustaan. Vanya taas oli hieman enemmän huomiota herättävä tapaus.


/// Jjoooooo! Lunta, sitten kun ne leiriytyy~
Oh lol ylläri inspispuuska //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 02 Kesä 2012, 21:43

Daniella
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron