Väärinkäsitys voi ollla vaaraksi //sovittu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Väärinkäsitys voi ollla vaaraksi //sovittu

ViestiKirjoittaja Mysterious » 31 Joulu 2011, 16:47

//Lotdow ja Horthein

Dúath Raug

Oli aurinkoinen ja ehkä hiukan tuulinenkin talvipäivä. Kuitenkin oli hyvin kaunista ja liidellessään yläilmoissa oli lohikäärmeen mukava katsella maisemia. Se oli nyt yksinkertaisesti huvilennolla eikä keksinyt oikein mitään tekemistä. Meni kymmenisen minuuttia kun uros pelkästään liiteli eri suuntiin taivaalla. Maa oli kaunis ja valkoinen eikä lohikäärmeen ilo voisi mikään pilata, luultavasti ainakaan. Pian tuo huomasi kuitenkin olevan tutun metsän yllä ja kauempana edessä huomasi häämöttävän tuttu haltioiden kylä. Samainen kylä jonne lohikäärme oli hyvin monesti varastanut ihmisiltä tavaraa ja tarkkalut huomaamattomasti kuten aikoi nytkin.

Kuului vain samankaltainen ääni kuin nuolen suhahdus kun lohikäärme kiisi hurjalla vauhdilla kohti maata. Se oli jälleen päättänyt poiketa tarkkailemaan kuinka haltiat pärjäilivät ja olisiko näillä mitään hankintoja jotka uros voisi salaperäisesti niille toimittaa. Usein tuo oli sitä tehnyt ja päätti edelleen jatkaa tuntemattomana avustajana. Kuului vain parin oksan katkeamisen ääni kun lohikäärme pudottautui metsään ja siellä kääntyi vaakatasoon. Se ohjaili itseään tarkasti puiden seassaja teki hiljaisen äkkipysähdyksen suurta tammea vasten. Siitä tuo pudottatui maahan ja laskosti siipensä. Uros lähti kävelemään ja saapui kylän rajalle jonne se jäi puun oksalle roikkumaan ja pysyi hiljaa. Tuossa samaisessa puussa se oli useasti tarkkaillut kylää eikä sitä kukaan ollut koskaan huomannut.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 19:08

Horthein

Lumi oikein elnsi sivuille kun Horthein kiiteli taiotuilla kengillään sen pinnalla. Ne eivät voineet upota hankeen, mutteivät myöskään lennättäneet tuota korkeuksiin. Haltioiden velho oli mahtava, vaikka kylpytakissa ollut vastaanotto olikin ollut hämäävä. Onneksi tapahtumasta oli jo pari päivää. Viestinviejällä oli vapaata ja tuo päätti ottaa rennosti. Sekin tapahtui kirmailemalla ympäriinsä tehden lumeen erilaisia kuvioita. Ne kuitenkin pöllysivät pois kun haltia juoksi niiden päältä ja jatkoi kylän reunoilla liitelemistä. Jonkun sivullisen silmissä se olisi varmaan näyttänyt lapselliselta.

Äkkiä haltia pysähtyi puiden alle ja vilkaisi ylös. Puussa istui jotain, joka oli aivan liian suuri ollakseen hömötiainen, tai punatulkku tai mikään räkättirastas. Ehei, tuolla olenolla oli kokoa enemmän ja Horthein meitti mtien puu edes kesti koko olentoa. No, se olisi puun huoli. Mitä toinen edes oksalla toimitti? Horthein siristi silmiään kun äkkäsi sen - vakooja! Tuo alkoi krimata ympyrää, hälytyskellot päässä soiden. Mitä hänen tulisi tehdä, pitää puhe tai uhmaus tai jotain? Haltian pää löi tyhjää, hänen olisi kai pitänyt kirmata jonkin reunapartion luokse, mutta aikaa ei ollut. Horthein rykäisi nyrkkiään vasten, veti henkeä sisään ja aloitti saarnansa:
"Sinä! Friikki, mikälie! Puussa! Häpeä! Etkö tiedä että olet haltiakuninkaan mailla ja halktioiden oikeutetulla reviirillä ja vaadin sinua lopettamaan vakoilusi välittömästi ja laskeutumaan puusta ja antautumaan ettei tarvitse sotia ja jos jatkat vielä siellä puussa keinumista ja teet väkivaltaa tai yrität vastustaa teen sinusta ilmoituksen! TUNNUSTA! Kenet leivissä liikut!" Tuttuun tapaan, kaikki tuli yhteen pötköön ilman hengenvetoja tai taukoja.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 31 Joulu 2011, 20:25

Dúath ehti rauhallisesti tarkaillla kylää ja haltioita ainakin parikymmentä minuuttia kunnes kuuli jonkin liikkuvan metsässä. Keveistä askelista tuo päätteli toisen halijaksi mutta antoi asian ola sillä ei sitä ennekään oltu tuosta samaisesta puusta huomattu. Ei koskaan vaikka monesti oli lohikäärme siellä istunut ja tarkkaillut niitä joita auttoi salaperäisesti ja huomaamattomasti. Sitä se oli tehnyt monet vuodet ja aikoi sitä jatkaa. Kukaan ei voisi urosta estää tai muutakaan. Tuo toimi yksin ja auttoi haltioita tuhoamalla ihmisille tärkeitä asioista ja varastamalla tarpeellista tavaraa näille.

Rauha ja hiljaisuus kuitenkin rikkoutui käskevään ääneen maassa. Joku puhui hyvin hyvin nopeasti. Liekö edes hengittänyt välissä kun viimein lpetti. Uroksen tarkka kuulo oli kyllä tarkasti poiminut jokaisen sanan jolla haltia sitä pommitti. Nyt oli kyseessä ensimmäinen kerta kun Rau kohtasi kaksijalkaisen silmästä silmään. Tilanne oli sille uusi ja heti sitä luultiin vakoojaksi. Toinen ei kuitenkaan tainnut tajuta puhuvans hiukan friikkiä ylpeämmälle otukselle joka ei pitänyt herjoista itseään kohtaan.

Ketterästi lohikäärme tarttui kynsillään puunrunkoon ja lähti oksalta. Se pudottatui metrien päästä alas ja rysähti voimakkaasti maata tärisyttäen haltian viereen. Nyt tuo sai nähdä kelle oli niin halveksuvaan sävyyn puhunut. "Friikki? Kannattaa mietttiä mille puhuu ennenkuin rupeaa haukkumaan. Haukkuminen voi olla tiettyjen lajien kanssa hengevaarallista." Tuo sanoi tyynesti mutta kuitenkin uhkaavalla äänellä. Pinene murinankin tuo päästi kurkusta ilmoille.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 21:48

Horthein

Hitaasti Horthein kohotti toisen kulmakarvansa, hän rypisti otsaansa ja hänen korvansa olivat kerrankin hetken paikallaan. Koko ilme kieli suorasta halveksunnasta tätä kohtaamaansa olentoa kohtaan. Haltiaan muukalainen ei todellakaan ollut tehnyt kovin hyvää vaikutelmaa. Kun Horthein alkoi puhua, äänestä kuuli selvän halveksinnan.
"Tuonko piti tehdä vaikutus?" tuo kysyi pilkallisesti. "Minun mummonikin on vakuuttavampi, ja hänellä on sentään puhevika." Horthein painotti omasta mielestään kekseliästä vertausta hiljaisuudella, mutta kun lohikäärme ei tehnyt elettäkään puolustuksekseen, puhetulva jatkui taas.
"Mutta näin vielä korostaakseni minun tarkoitusperääni, täytynee minun siis vielä korostaa, että sinä satut olemaan, etkä vain satu vaan myös olet haltioiden mailla, joka ei missään lain pykälässä tai jäkälässä ole sallittua. Joten nyt sinun, senkin rehvakkaan savustetun sisiliskon, on välittömästi siirrettävä ruhosi pois täältä!" Haltia lopetti puheensa hengästyneenä, ja loi vielä kaupan päälle ankaran katseensa.
"Joten alahan kalppia!" hän huusi, ja polki vielä jalkaansa tehostukseksi. Ainakin viesti menisi varmasti perille.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 31 Joulu 2011, 22:38

Dúath oli suunnaattoman huvittunut haltian puheita. Luuliko toinen oikeasti häätävänsä lohikkärmeen vain sanoilla ja yhdellä typerällä katseella? Todellakaan ei Rau aikonut lähteä ja sentuo teksi selväksi. Se teksi myös harvinaisen selväksi sen että oli ollut tuolla useita kertoja mutta vakoilemassa tuo ei ollut ikinä. Se vain tarkkaili ja nyt lohikäärme tajusi että luultavasti se joutui paljastamaan saliset toimensa haltioiden avuksi.

"Kuuleppas kaksijalkainen. Pidä pienempää suuta tai joudut ilmalennolle. Sitä et luultavasti halua sillä teille on varmasti nöyryttävää roikkua ylösalaisin muiden nähtävillä." Tuo uhakaili mutta sen ääni oli rauhallinen. Ei tuo aikonut toiselle mitään tehdä mutta sitä ärsytti toisen haukkuminen ja halveksunta otusta kohtaan.

"Ja muuten, minä en ole lähdössä minnekkään. En ainakaan sinun käskystäsi suippokorva." Tuo sanoi ja sanojensa painoksi istui maahan ja kertoi kyllä ilmeellään että noin vain ei tuo haltioiden mailta suistuisi poistumaan. Se teki kuten itse tahtoi eikä lohikäärme todellakaan ottanut käskyjä miltään kaksijalkaisilta. Halutessaan tuo olisi voinut käristää tuon ärsyttävän papupadan siihen paikkaan mustalla tulellaan.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Tammi 2012, 02:35

Horthein

Puhe ei näemmä ollut tehoamassa kovapäiseen lohikäärmeeseen ja Horthein kohautti olkapäitään.
"Kuules jästipää, en tiedä kuka luulet olevasi ja voin heti ensimmäiseksi ilmaista että olet aika nenäkäs ja ärsyttävä. Se muodollisuuksista, olen haltiakuninkaan viestinviejä Horthein Tacdurn. Se taisi jäädä kertomatta, saanko tietää oman nimesi?" vihdoinkin tuo toivoton papupata sai puhuttua sen verran hitaasti että toinen saattio jopa puheesta jotain ymmärtää. Lohikäärme oli yllättävän jääräpäinen ja se koituisi toisen kohtaloksi hyvinkin nopeasti, mutta Horthein ei ollut sellainen joka menetti hermonsa näiden tyyppien kanssa heti ensisilmäyksellä.

Haltia katsoi lohikäärmettä rauhallisin silmin ja paikallaan seisoen, osoittamatta minkäänlaista tunnetilaa. Tuo vain odotti että jotain tapahtuisi. Kenties lohikäärme vaikka tekisi jonkun superhienon tempun tai jotain. Näistä tyypeistä kun ei ikinä voinut tietää.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 01 Tammi 2012, 04:01

Dúath tuijotti haltiaa viisain ja salaperäisin silmin. Toinen oli tuon mielestä harvinaisen ärsyttävä ja saikin miettimään olivato kaikki haltia samanlaisia vai sattuiko uroksen ensimmäiseksi kontaktiksi vain harvinaisen ärsyttävä tapaus? "Jästipää, se minä olen mutta oikeasti kannan nieä Dúath Rauga." Tuo vastasi haltialle esitellen itsensä. "Ja usko pois kaksijalkainen minä olen se jota et halua suututtaa." Tuo sanoi uhkaavasti ja vielä puhettaan vahvistaaksen osoitti kynnellään kohti haltiaa.

Hetkeksi tuli hiljaista ja lohikäärme käänsi tylsistyneenä katseensa pois. Hetken aikka tuon mielesä kväi sellainen ajatus että olisi tuo voinut vaikka haluta nähdä haltian tanssivan tulipallopommituksessa mutta päätti jätttä vitsikkäät kiusaamisensa toisen kertaan. Niin tuo pössäyttikin mustan tulipallon ilmaan ja levitti siipeään jolloin pallo likui sitä pitkin ensin uroksen elkään ja sitten sitä pitkin häntään. Tuo lasosti siiven takaisin nätiksi nipuksi ja heitti tulipallon korkealle ilmaan.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Tammi 2012, 13:36

Horthein

Haltia pysyi hiljaa. Temppuhan se sieltä tulikin, lohikäärme rupesi leikkimään tulipallolla kuin jonkinmoisen viihdyttäjän koira. No lohikäärmehän tuo oli että kaipa noilla otuksilla oli oikeudet tehdä mitä tahansa.
"Jos et ole ihmisten puolella, niin oletko meidän puolellamme?" haltia kysyi. Hän halusi kuitenkin varmistua ettei kukaan ulkopuolinen voinut hiipparoida täällä. Sehän oli mahdotonta. Horthein väsyi seisomiseen ja alkoi tehdä pientä hyppimisenmoista liikettä paikallaan. Lohikäärmeet olivat kuulemma ylpeitä otuksia, joten Hortheinin kannattaisi kunnioittaa isompaansa ja todennäköisesti vanhempaansa.

//Ja taas lyhyttä X/
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 01 Tammi 2012, 16:58

Dúatha sieppasi tulipallon ilmasta takaisin suuhunsa ja nielaisi. Tuota se voisi vain itse tehdä sillä sen tuli olisi muillekkin lhikäärmeille vaarallista. Tuon mielestä oli erittäin pitkästyttävää kun epäkunioitusta osoittava haltia katseli vierestä mutta kuitenkaan ei tuo siitä jaksanut välittää. Sillä oli paljon muitakin huolia eikä se muutenkaan ollut haltioiden vihollinen jaa eräänlainen sala-autttja.
Toinen kysyi kysymyksen ja lohikäärme tiesi että olisi aika paljastaa sen salaiset hankeet haltioiden avuksi ja ihmisten kiusaksi. "Virallisesti olen puolueeton mutta muodollisesti autan teitä. Oletko koskaan kuullut kenenkään ihmettelevän sitä kuinka tarvitsemianne tagvaroita on vain ilmestynyt tyhjästä? Tai siitä kun joku tuntematon auttaja on tuhonnut ihmisleirejä?" Tuo esitti kysymykset ja ajatteli että toinen arvaisi etä tuo auttajalla tarkoitti.

//Ymmärrän, itsellänikin tulee välillä//
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Tammi 2012, 09:09

Horthein

Haltian korvat pyörähtivät kerran ja tuo sanoi:
"Ahaa, enpä ole huomannut saati kuullut kenenkään puhuvan moisesta, mutta hienoa jos näin." Olihan se aina hyvä asia saada lisää puolueelaisia mutta miksi toinen sitten nimettömänä halusi pysyä? Julkisuuden pelko voisi olla yksi vaihtoehto, mutta varmuutta tuskin saisi ellei kysyisi. Horthein tosin veikkasi jo valmiiksi ettei toinen vastaisi siihen kysymykseen. Haltia kohautti mietteissään olkapäitään. Hetkessä haltian pään täytti vain yksi kysymys, eikä mikään muu tuntunut enää tuota kiinnostavan.
"Miten voit löytää tänne, jos et ole haltioiden puolella? Koska tänne ei voi löytää eikä muistaa reittiä ellei osaa tänne ja vain meidän puolellamme olevat voivat tänne löytää, miten on siis mahdollista että tänne tulee ilmeisestikkin melkein jokaviikko joku puolueeton lohikäärme auttelemaan meitä se ei kuulosta järkevältä jos minulta kysytään", Horthein kysyi kulmiaan kurtistaen. Tämähän oli fakta, ja tähän jos johonkin kysymykseen haltia halusi vastauksen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 03 Tammi 2012, 03:02

Dúath hämmästyi kun toinen ei ollutkaan kuullut tuntemattomasta auttajasta. Ehkä se ei sittenkään ollut haltioiden mielestä outoa kun tavaroita vain ilmestyi mistä sattui ja kuin tyhjästä. Tai sitten toinen ei vain yksinkertaisesti ollut kuullut. Uros itse oli ainakin joskus tarkkaillessaan kuullut parinkin tyypin ihmettelevän itsestään ilmestyviä tavaroita. Joku oli väittänyt nähneensä kuinka aseistettu ja suomuinen häntä oli siirtänyt jotain tavaraa muttasitä ei oltu uskottu koska muita havaintoja ei ollut eikä tullut. Siitä Rau oli pitänyt huolen. Kuitenkin se oli nyt paljastunut vaikkka eipä se tuota haittaisi tietenkään. Kunhan se saisi jatkaa puuhiaan rauhassa.

Meni hetki mutta sitten haltia esittikin jo hyvin pitkän kysymyksen. Lohikäärme ei kuitenkaan aikonut kaikkea paljastaa mutta kuitenkin tiiiettynä se aikoi kertoa miten osasi haltioiden salattuihin ja piiilotettuihin paikkoihin. "Opettajani tiesi paljon asioita j opetti niitä minulle. Lisäksi lohikäärme löytää paljon ja tietää paljon. Lisäksi varjot kertovat minulle asioita." Tuo vastasi toisen pitkään ja moniosaiseen kysymykseen hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti. Tosin vastauksen johdosta saattaisi toinen vaan keksiä lisää kysyttävää. Kyllä se vain aika puheliaalta paketilta vaikutti tuo kakijalkainen.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Tammi 2012, 13:35

Horthein

Haltia katsoi epäuskoisena toista. Epäuskoisempana kuin oli ketään muuta katsonut. Se sai näyttämään hänet sata vuotta vanhemalta, kun tuo otsa painui pinelle rypylle ja toinen kulma nousi koholle. Tämä oli naurettavaa. Hetkessä tuon suu vääntyi hymyyn ja kulmat aplasivat normaaleille paikoilleen.
"Tuskin. Ensinnäkin haltiakyläämme johdattaa vain ja ainoastaan meidän oma vaisto! Toiseksi kukaan ei voi opettaa sitä vaistoa, sen me jos jotkut tiedämme, kolmanneksi varjot eivät tiedä tästä paikasta mitään. Tämä on valon valtaamaa maata, jonne kellään pimeyden tuojalla ei ole asiaa." Horthein lopetti puheensa ja tuon hymy hyytyi. Ilme vaihtui vakavaksi ja epäileväksi. Inho nousi tätä lohikäärmettä kohtaan. Kenties tuohon ei kannattanut luottaa. Tästä hän puhuisi Aranin kanssa, se olisi varma.
"Mutta minua ei kiinnosta kuunnella selityksiäsi siitä miten tänne löydät. Jos kerran olet puolellamme, en siitä mitään hälyä nosta", haltia ilmaisi vielä, puhuen jälleen hitaasti. Mahtoikohan toinen edes välillä ehtiä kuulla mitä kaikkea hän puhui.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 03 Tammi 2012, 14:21

Hiljaa lohikäärme kuunteli toista. Vai ei toine uskonut. No eipä tuo lohikäärmettä haitannut. Sen joka sana oli totta ja se tiesi ettei selitys kuitenkaan auttaisi. Eipä se ärsyttävälle kaksijalkaiselle kuulunut miten tuo löysi ja minne. "Joka sana on totta suippokorva. Varjoilla en tarkoittanut ihan sitä mitä sinä vaikka synkkää sekin on. Trakoitin tavallisia varjoja. Niitä on joka puolella. Kuten vaikka tämä puun varjo. Ja lisäksi opettajani oli hyvin viisas ja tiesi paljon. Sitä sinun on turha kyseenalaistaa." Tuo sanoi ja tökkäsi toista rintaan kynnellään (?) jotta se painottaisi tuon sanoja vielä lisää.

Kaiken oli uros toisen nopeastakin puheesta ymmärtänyt mutta toinen taisi luulla ettei oollut koska hidastikin jo seuraavaksi tahti. "Ja kyllä, olen puolelellanne. Tuhoan ihmisten asumuksia ja leirejä ilman että ne edes tajuavat mikä niihin iski. Haltioita sen sijaan vain aurtan tuntemattomana. Tietenkin voit kertoa heille kuka niitä tavaroita saa tyhjästä ilmestymään niin selviääpähän sekin mysteeri." Tuo sanoi ja heilautti häntäänsä samalla kun nousi ylös. Se ei jaksanut enää istua maassa.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Tammi 2012, 15:34

Horthein

Haltia kohautti olkapäitään. Sana tästä kuninkaalle kuitenkin menisi, sehän oli osilteen hänen velvollisuutensa.
"En ole auttamassa sinua maineesi levittämisessä. Jos haluat haltioiden tietävän missä mennään, senkun kävelet oikopäätä tuonne kylän keskellä ja kiljut siellä kaiken mitä sinulla on sanottavana. Eli voit ihan rauhassa hommailla oman maineesi", haltia totesi nopeasti, melkeinpä ymmärtämättömästi. Kun loikäärme tökkäsi tuota kynnellään Horthein viilsi ilmaa, ei suinkaan lohikäärmettä, terällään.
"Herkeäppäs tönimästä! (!)", tuo ärähti vihaisena. Hän oli erittäin tarkka siitä kuka häntä tökki ja milloin häntä tökki. Haltia pyyhkäisi paitaansa kuin pyyhkiäkseen bakteereja, ilme edelleen vihaisena.

Heti kun lohikäärme nousi ylös, Horthein otti sen sinä merkkinä että toinen aikoisi nyt lähteä. Hyvä vai huono juttu? Tuskinpa kumpikaan. Haltia pyöräytti silmiään ja laski samalla soijotavan teränsä taas kohti maata.
"Olet näemmä lähdössä", tuo sanoi lohikäärmeelle telepaattisesti. Huvinvuoksi, hän sai harvoin kokeilla temppua. Se tuntui hassulta, ajatella jotain ja sitten vain sanoa se toiselle.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 03 Tammi 2012, 21:31

Rau ei ymmärtänyt kaksijalkaisi. Tuonkin mieliala vaihteli koko ajan eikä siitä oikein ottanut selvää. Jotenkin uroksesta tuntui siltä ettei kyllä tuota tahtoisi enää toista kertaa tavata. Toinen taisi vieläpä luulla että Dúath tavoitteli mainetta. Ei sitä se ei kaksijalkaisten kaskuudessa tavoitellut. Vain lohikäärmeiden keskuudessa ja sitä se aikoikin joskus tulla hankkimaan. Aiankin sn lentotaidot olisivat sen maineen veroiset ja samoin tulivoima. Rau kuuluisi josksu niihin jotka tunnettaisiin ja varmasti sitä tajuttaisiin olla ärsyttämättä.

"Valitan suippokorva, olet taas väärässä. Minä en tavoittele mainetta teidän keskuudessanne. Teen tätä koska se on fiksua ja koska vihaan ihmisiä." Tuo vastasi muristen kurkustaan. Se ei oikein pitänyt siitä kuinka toinen rupesi huitomaan teräaseella kohti Rauta. Sitten lohikäärme kuuli telepaattisen äänen. Haltia tietenkin ajattelisi ettei lohikäärme pystyisi samaan mutta väärässä se olisi. Kyllähän lohikäärme tuollaisen pikkutempun osasi. "Valitan jos sitä odotat, en ole lähdössä." Tuo vastasi telepaattisesti ja virnisti haltialle vitsikkäästi.
Mysterious
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron