Kirjoittaja Forte » 29 Joulu 2011, 10:23
Rohendiron katsoi vähän huolestuneena Varnefindonia tämän tunteenpurkauksen jälkeen. Ei siksi, että pelkäisi Mornan ilmestyvän, vaan siksi, että tuntui ymmärtävän, miten paljon Varnefindonia satutti tulla syytetyksi ja vihatuksi, vaikkei hän konkreettisesti ollut tehnyt mitään pahaa. Mutta sellainen oli pelko, se tuomitsi ennalta, aiheutti vääriä kuvia ja ajatuksia jostakin, ja niitä oli vaikeaa korjata, ellei ensin suostunut katsomaan pelkoaan silmästä silmään. Veljestään poiketen, Rohendiron ei ollut hetkeäkään pelännyt Varnefindonia, joten hän ei suhtautunut yhtä varauksella. Ymmärtäminen ja tieto olivat pelon vastakohtia, siinä missä rohkeuskin. Rohendiron ei pitänyt itseään erityisen rohkeana, enemmänkin inhimillisenä ja älykkäänä. Hän myös toivoi, että saisi Varnefindonin ymmärtämään, ettei Rincavornon tarkoittanut mitään pahaa, kunhan oli turhan kiihkeä.
"Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta, mutta toivoisin, ettet kantaisi kaunaa Rincalle. Hän on huolehtivainen suhteeni, pahoinpitelyn takia."
Rohendiron viittoili ystäväänsä tulemaan perässään talon sisätiloihin.
Oven jälkeen avautui pienehkö eteinen, johon saattoi jättää päällysvaatteet, mutta tila muuttui mukavaksi, avaraksi ja tilavaksi olohuoneeksi, joka oli yhdistetty keittiöön.
"Haluat varmaan putsata haavasi. Kylpyhuone on tuon oven takana."
Rohendiron osoitti yhtä ovea ja jatkoi sitten lausettaan.
"Laitan meille vähän jotain syötävää vielä ja näytän sitten nukkumapaikkasi. Siihen asti ole kuin kotonasi."
Rohendiron hymyili ystävällisesti ja katosi olohuoneen ja keittiön jakavan sermin toiselle puolelle. Sytyttäessään takkaa ja laittaessa teepannua liekkien yläpuolelle, Rohendiron alkoi pohtia, mahtoikohan Varnefindonilla olla edes kiinteää asuinpaikkaa. Se vaikutti riskialttiilta, kuka tahansa olisi voinut hyökätä hänen taloonsa, jos tiesi sen kuuluvan pelätylle henkilölle. Mahtoi olla kamalaa elää jatkuvan paineen alla, joten ehkäpä Varnefindon pelkäsi muiden haltioiden vihaa yhtä paljon, mitä he pelkäsivät häntä. Loputon noidankehä, jonka Rohendiron pyrki rikkomaan edes joltain osalta. Kukaan ei ansainnut tulla oman rotunsa hyljeksimäksi, varsinkaan, jos ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen sitä. Heillä oli tarpeeksi vihollisia kylän ulkopuolellakin. Sitä paitsi, Varnefindon oli Rohendironin huomioiden mukaan hyväluonteinen ja miellyttävä haltia, Mornaa lukuunottamatta, hänessä ei ollut mitään pelon aihetta.