Asuka, Frank, Millenium
Asuka vilkaisi Ediin, kun tämä saapui hänen vierelleen ja kysyi haluaisiko Asuka purkaa tunteitaan. Hän pudisti päätään surullisena, ei hän halunnut.. tai olisi, mutta ei nyt. Juuri nyt hänen päässään pyöri tuhannet ajatukset ja hän oli hieman sekaisin, hyvä että älysi katsoa eteensä kävellessään. Millenium käveli edellä päin manaten itsekseen Frankkiä, joka vielä tökki ruumista.
Frank vilkaisi Daeriin ja tuhahti itseksensä ja katseli Daerin ympärillä lentäviä harakan näköisiä hahmoja.
"njäh, ei kyse ole taistelusta" Frank aloitti jolkotellen Daerin ohi muiden perään "Vaan tappamisesta. Siitä kun saa maistaa veren ja tuntea sen suolaisen lämmön kielellää, siitä on kyse. Luuletko tosiaan että minä hyökkäisin vain taisellakseni? EHEI! Minä hyökkään tappaaksen, hyökkään kenen tahansa kimppuun, kunhan vain saan tappaa! Tappaisin varmana jopa omat pentuni, jos minulla sellaisi olisi!" Frank selitti naureskellen psykoottisesti.
Hänen pupillinsa olivat taas viiruna ja hän hymyili erittäin leveästi, tuo ilme sai Asukan aina karttamaan Frankkiä... Millenium huokaisi, käännähti ympäri ja iski etutassunsa tasajalkaa maahan, synnyttäen maasta nousevan salaman joka iskeytyi suoraan Frankkiin. Frank karjahti ja nousi takajaloilleen, samalla kun salama kulki läpi hänen kehonsa, kärventäen hänen turkkiaan hieman. Lopulta salama oli kulkenut Frankin läpi ja kadonnut takaisin maahan, Frank kaatui alas tajuttomana ulisten hieman, kunnes menetti viimesetkin tajuntansa rippeet.
Mill käveli Frankin luokse ja pujahti tämän vatsan alta, nostaen Frankin selkäänsä ja lähti kävelemään eteenpäin. Asuka ei näyttänyt mitenkään hämmästyneeltä, eikä hän sitä ollutkaan.. tuo oli yksi viimeisimmistä keinoista, jolla millenium sai Frankin rauhoittumaan.
"ei hänen olisi tarvinnut tappaa Nadjaa.." Asuka totesi ääneen, katsellen Milleniumin selässä killuvaa Frankkiä.