Vain yhden suden tähden//sovittu

Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Joulu 2011, 17:16

//Morna ja Leonard on aika samanpitusia btw...(unohdin mainita Leonardin pituuden sen profiilissa. Fail D: Se on kuiteski n. 180 cm)

Leonard

"Eläväkuollut ja eläväkuollut..." Leonard puuskahti rintaansa pidellen. Verta vain tuli ja tuli, miehen käsikin oli nyt jo siitä aivan punainen.
"Kuolematon, mutta mitä, jos ei kokeiltaisi sitä, jooko?" Mies yskäisi ja verinoro suupielessä kasvoi.
"Eiköhän se tässä jo tule selväksi etten kuole helpolla!" Leonard muisteli milloin oli ottanut kipulääkettä ja laski minuutteja, milloin alkaisi huutaminen. Vatsa ja rinta auki ei juuri juostu ja ties miten kaukana lähimmästä kylästä oltiin. Verenhukka ei sallisi liikkumista muutenkaan ainakaan pariin päivään.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 19:34

//Fail in here too /:) Noo-oo, hän sitten tuolla mietiskelee että onpas hankalaa kun ollaan saman pituisia. *viheltelyä*

Morna

Haltia kumartui toisen puoleen ja naurahti.
"Kuolematon... Se tietää loputtomasti hauskaa", kaksinaama totesi ja tiukensi otettaan miekasta, nousten samalla takaisin suoraan. Morna käveli Leonardin taaksi ja työnsi tuon toisella jalallaan maata vasten, laskien puolet painostaan sen jalan varaan. Tuon nosti miekkansa valmiiseen pisto asentoon ja naureskeli:
"Sitten kun kyllästyn vain seisoskelemaan ja katselemaan kipuasi, voin survaista sinua uudemman kerran." Montakohan kertaa tuo siis survaisisi yhteensä. Tuskin kaksinaama itsekkään tietäisi, varmaan lopettaisi vasta kun Varnefindon ottaisi ohjat ja siihen olisi vielä aikaa. Taisivat olla nyt Leonardilta keinot vähissä. Morna odotti kuitenkin jotain hienoja kivun huutoja ja parkaisuja ja sensellaista. Sadisti kun oli.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Joulu 2011, 20:25

Leonard

Mies tajusi olleensa typerä luullessaan, että haltia mahdollisesti päästäisi ihmisen edes puolikuolleena pakoon. Leonard ähkäisi joutuessaan puremaan turvetta ja tuntiessaan Mornan painon selkäänsä vasten. Kipulääke vaikutti vielä, eikä miehestä päässyt sen kummempia ääniä.
"Mokoma saasta..." Leonard ärisi ja melkein tunsi kuinka hänen rintansa haavasta valui verta maahan. Raajat eivät enää meinanneet kunnolla totella ja, kun Leonard yritti liikuttaa oikea kättään, hän sai liikuteltua vain sormia. Voimia ei riittänyt muuhun.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 21:10

Morna¨

Ihminen ei päästänyt, eikä ilmeisesti ollut päästämässä mitään muuta kuin rumia sanoja suustaan. Morna pamautti miekan toisen selkään, ei niin että se olisi sen lävistänyt, mutta niin että selkän tuli pieni haava.
"Hyi hyi, eikö äitisi ole kertonut ettei rumia saa puhua tai suu pestään saippualla?" Morna kysyi pilkallisesti ja potkaisi toisella jalallaan Leonardin naaman päin maata. "Tässä tapauksessa se pestään maamössöllä." Mitäköhän haltia vielä keksisi toisen varalle? Kaikessa tylsyydessään Morna alkoi nousta vähän väliä seisomaan yhdelle jalalle, nimenomaan sille joka oli Leonardin selän päällä. Oli hänelläkin mielenkiintoinen tapa viettää aikaa, mutta minkäs teki kun toisten kivusta nautti. Näin nämä veriset tappelut saisivat aina hänen puolestaan mennä.
"Aah, eikös olekin leppoisaa?" Morna kysyi omaksi huvikseen ja jäi hetkeksi aikaa seisoskelemaan yhdellä jalalla toisen päälle. Haltian teki mieli ruveta konkkaamaan paikallaan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Joulu 2011, 21:40

Leonard

Mornan potkun seurauksena myös Leonardin nenästä alkoi vuotaa verta ja pian miehen kasvot olivat lähes kokonaan verestä punaiset. Leonardilla ei ollut enää voimia tehdä vastarintaa ja, kun haltia aloitti painonsiirron jalalta toiselle, mies ei voinut tehdä muuta kuin haukkoa henkeään painon aina lisääntyessä hänen selkänsä päällä.
"Mikäs tässä ollessagh...!" Leonard vastasi sarkastisesti Mornan jäädessä seisomaan pidemmäksi aikaa yhdellä jalalla.
"On teillä hemmetin... suippokorvillakin huvit..." mies puhisi ja tajusi tuntevansa hiukan kipua. Leonard kirosi hiljaa mielessään. Oliko hän ottanut niin paljon vahinkoa, ettei edes kipulääke riittänyt pitämään kipua aisoissa? Pienen hetken ajan mies toivoi pyörtyvänsä veren puutteen takia, koska silloin hänen ei tarvitsisi kärsiä kerralla vatsan, rinnan, käsien, kasvojen ja selän kipua yhdellä kertaa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Tammi 2012, 02:40

Morna

Kaksinaama kyllästyi kkiduttamaan toista ja käveli pois Leonardin selän päältä. Tuo pystytti miekkansa maahan ja istahti toisen eteen kuin näytöstä odottaessa ja sitten tuo kysyi pirullisesti:
"Koska kuolet?" Hänhän halusi nähdä sen kaiken kivun ja tuskan joka tulisi toivon mukaan pian. Ehkä haltia olisi voinut nopeuttaa tuloa, mutta jätti asian sikseen. Antoi toisen kuolla ihan rauhassa. Tokihan kaksinaamalla oli odotettavissa että kuoleman jälkeen mies "uudestisyntyisi" ja hyökkäisi oikopäätä haltian kimppuun. Sitten Mornan ei tarvitsisi muutakuin tappaa Leonard uudestaan ja lähteä paikalta tyytyväisenä. Seuraavaksi hän voisikin kertoa kaikille tappaneensa saman tyypin kaksi kertaa peräkkäin. Haltia heräsi ajatuksistaan ja keskitti katseensa Leonardiin. Miltäköhän toisen kuolema näyttäisi? Kiemurtelulta ja parkumiselta vai vain hiljaiselta poistumiselta ja takaisin tulemiselta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi parempi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Tammi 2012, 20:34

Leonard

Mieheltä pääsi vapautunut henkäisy, Mornan astuessa pois Leonardin selästä. Pari kertaa mies yski ja yritti pyyhkiä veren kasvoiltaan maahan.
"Vasta sitten, kun tiedän, että kuoleman jälkeen minua on odottamassa 100 neitsyttä ja ehtymättömästi olutta. Mitä oikein luulet, rusakonäpärä!?" Leonard tiuskaisi ja pohti oliko toinen kuuro. Luulisi kuulon pelaavan, kun korvat olivat kerran tuota kaliiberia.
"Eikö sana kuolematon kerro yhtään mitään?" Tosin, jos tätä menoa jatkuu, kuten varmaan tulee jatkumaankin, Leonard saa jälleen kerran toivoa olevansa tuiki tavallinen kuolevainen.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Tammi 2012, 10:09

Morna

Kaksinaama kumartui Leonardia kohden ja tarrasi tuon hiuspehkosta kiinni, nostaen tuon pään ylös.
"Jos vedän pääsi poikki, jääkö loppuruumiisi haapuilemaan täällä ympäriinsä sen jälkeen kun olen potkaissut pään pusikkoon?" Morna kysyi ja päästi toisen tukasta irti. Eihän hän vastausta odottanut, kunhan kysyi. No, jos toinen ei voisi kuolla, hän tuhlasi aikaansa tässä pyörimällä. Sitäpaitsi tuossa tilassa Leonard riutuisi täällä ikuisuuden samassa kohtaa ja se oli ihmiselle tarpeeksi hyvä loppu. Tai ehkä jokin armollinen lohikäärme löytäisi surkean ihmismöykyn ja söisi sen. Kuka tietää mitä toiselle tapahtuu, nyt kun Morna hänet tuohon jättäisi.

Haltia nousi ylös ja asetti miekan takaisin omalle paikalleen. Tuo loi pikaisen vilkaisun Leonardiin ja totesi sen jälkeen:
"No, minun ongelmani ei ole jos joudut siinä makoilemaan koko lopunikäsi." Kaksinaama oli joko armollinen jättäessään toisen siihen ilman enempiä kidutuksia, tai sitten sanomattoman tyhmä. Tai muutenvain kaksinaamainen haltiaretku joka jätti avuttoman ihmisen kuolemaansa, joka ei tulisi koskaan.

Morna potkaisi vielä hiekkaa toisen päälle ennenkuin lähti tyytyväisin mielin kävelemään kohti alamäkeä, josta pääsisi toivonmukaan jonnekkin jossa pitää hauskaa. Sanan hauskaa tosin voisi määritellä monella tavalla. Tai sitten hän vain vaeltelisi koko loppu päivän aina huomisaamuun asti.

//Päätinpä pätkäistä pelin sitten tähän. Hyvä peli oli, ja saapa nähdä tuleeko tätä menoa joskus uudemman kerran ;)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Tammi 2012, 22:36

Leonard

Mies ei vaivaitunut enää vastailemaan Mornan typeriin kysymyksiin. Kivun tunne voimistui koko ajan ja Leonard oli varma, että haltia ei ehtisi edes kuuloetäisyyden ulkopuolelle, kun tuska valtaisi miehen mielen. Hengitys rikkoutui katkonaisiksi huokailuiksi ja hampaiden puremiseksi. Pian Leonard toivoi olevansa tuiki tavallinen kuolevainen, joka olisi kuollut jo 120 vuotta sitten.

//Uusi peli on pakko ottaa jossain vaiheessa! :DD Se olisi ihan mahtavaa!! Kiitos hauskasta pelistä!
Pappis
 

Edellinen

Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron