Kirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 12:53
Rohendiron oli jättänyt melkein samantien Varnefindonin lepäämään, mies oli varmasti väsynyt päivän tapahtumista, joten Rohendiron ei halunnut sen enempää stressata häntä ja pitää hereillä. He molemmat kaipasivat unta. Rohendiron toivotti myös hyvää yötä ja lähti huoneesta. Vielä maatessaan vuoteessaan, Rohendiron kertasi päivän tapahtumia päässään. Oli niin paljon erikoisuutta ja tapahtumia, joita ei normaalisti kohtaisi. Rohendiron ei ollut koskaan ennen elämässään tapellut haltiakylässä, varsinkaan omaa lajitoveria vastaan. Jostain syystä Rohendiron oli aika varma, että Rincavornon tulisi aamulla tarkistamaan, että hän olisi täysin kunnossa petturin kanssa vietetyn yön jälkeen. Vieläkään hevosmies ei käsittänyt, miksi Varnefindonille oltiin niin epäreiluja, se ei ollut hänen vika, vaan Mornan. Mitäköhän Varnefindonin vanhemmat mahtoivat ajatella pojastaan ja tämän kaksoisroolista? No jaa, se ei ollut Rohendironin asia. Hän ei puuttunut toisten yksityiselämään. Syvä hengähdys ja peittojen alle käpertyminen sai haltian nukahtamaan nopeasti.
Aamulla Rohendiron heräsi, kuten aina, aikaisin. Hän nousi miltei samantien ja puki päälleen, ollen valmiina aamun askareisiin. Vaikka elämässä tapahtuisi mitä, hevoset piti hoitaa ajallaan. Ne eivät tienneet, miksi ruoka tulisi myöhässä ja alkaisivat potkia seiniä, jos heinää ei tulisi ajoissa. Rohendiron liikkui mahdollisimman äänettömästi, jottei herättäisi Varnefindonia, haltia saisi nukkua kunnolla. Aamiaispöydässä, kun kaksi talliapulaista olivat myös paikalla, Rohendiron kertoi heille vieraasta. Kumpikaan ei ollut vielä tavannut Varnefindonia, eivätkä he tuntuneet välittävän, kuka heidän mestarinsa vieraana oli. Rohendiron jätti aamiaistarvikkeita pöytään, jotta ne olisivat valmiina Varnefindnille, kun kukaan muu ei ollut talossa.
Aamiaisen jälkeen oli aika tehdä työt, hevosten ruokkiminen, ulos vieminen ja siivous. Rohendironin ei tarvinnut edes mainita, kuka teki mitäkin, apulaiset tiesivät täsmälleen omat työtehtävänsä. Siksi koskaan töihin ei mennyt kauan. Tähän aikaan vuodesta oli aamulla vielä pitkään pimeää, eikä aurinko ollut noussut, heidän mennessä ulos. Vasta kun hevoset oli ruokittu ja ne oli päästetty ulos tarhoihin, aurinko alkoi nousta ja päivä valjeta. Vielä Rohendiron ei ollut nähnyt Varnefindonia, mutta eiköhän hän tulisi vielä jossain vaiheessa ulos, viimeistään, kun kukaan ei ollut sisällä. Talliapulaisten mennessä siivoamaan, Rohendiron aloitti nuoren, eilen haetun harmaan orin koulutusta. Hän vei ison sotahevososen pyöreään aitaukseen yksinkertaista koulutusta varten ja antoi sen juosta ympyrää, ohjaten pitkällä juoksutuspiiskalla suuntaa. Hän puhui melkein jatkuvasti hevoselle ja kehui sitä hyväksi ja viisaaksi pojaksi.
Viimeksi muokannut Forte päivämäärä 04 Tammi 2012, 22:20, muokattu yhteensä 1 kerran