Kirjoittaja Demintty » 18 Joulu 2011, 19:15
~Saphira~
Saphira jatkoi löntystelyä eteenpäin. Varovasti tämä aina kurkisti miestä joka käveli takana. Sutena tämä näki myös osittain taaksepäin, vaikka pää osoittikin eteenpäin, joten oli helppoa nähdä, jos toinen vetäisikin keihään suden turkin läpi.
Varovasti tämä käänsi päätään mieheen kohti, kun tämä kysyi minne oltaisiin menossa. Saphirahan ei pystynyt mitään vastaamaan, mutta se kertoi jo paljon kun tämän huulille nousi vieno hymy, ei niin kiero tai jotain sellaista, hymy oli lempeä, hyväntahtoinen.
Susi hyppäsi kaatuneen puunrungon yli ja pysähtyi haistelemaan ilmaa. Hajut olivat selvät tähän aikaa vuodesta, kun lunta oli maassa, ei ollut kuuma, eli ilma oli raitis ja kylmä. Hira katsoi taas eteenpäin, sitten mieheen, jolloin taas eteenpäin. Tämä lähti taas kävelemään sinnepäin, ja nyt paljon rohkeammin, sillä oli varma reitistä.
Ennemmin tai myöhemmin, Saphira aikoo paljastaa itsensä, tai no ehkä vain muuntautua pois miehen silmistä. Muuttuisi ihmiseksi ja kysyen mitä tämä keskellä metsää tekee. Ja jos mies vastaisi seuranneen sutta, voisi Saphira sanoa että susi on pyörinyt tällä seudulla jo kauan, ja monikin on päättänyt jättää tälle hengen ja lähteä seuraamaan. Ylpeänä suunnitelmiinsa Saphira katseli taivaalle josta alkoi tippumaan lumihiutaleita. Se näytti ensin niin hienolta, niin taianomaiselta, mutta sitten susi tajusi vasta, että luntaalkoi tulemaan kunnolla. Nopeasti tämä siirsi katseensa mieheen, joka oli nyt tämän sivulla. Hieman kysyvä ilme katseli miehen kasvoja, kuin hätääntyneenä. Saphira koitti miettiä, mutta ei keksinyt mitään, tämä haistaisi kunnolla lumisateessa, mutta ei näkisi, ja näköä tarvittaisiin hajuaistin rinnalla, jotta tämä löytää jonnekkin päin. Lunta ei kuitenkaan tullut vielä niin paljon että tämä ei näkisi, mutta kohta saattaisi tullakkin.
Saphira meni miehen taakse ja tyrkkäsi miestä selästä hennosti, ilmaisten että on jatkettava matkaa.
Saphira käveli miehen vasemmalle puolelle ja katseli eteensä, nenä ilmaa haistellen. Hajut olivat vielä selvät, ja Saphira tunsi kuinka lähellä he olisivat jo kotia. Ensimmäinen suunnitelma voidaan hylätä, nyt on vain pakko saada meidät lämpimään, lumisateenlta suojaan. Saphira mietti, ei ollenkaan kuitenkaan hätäisenä, vaikka siltä vaikuttaakkin, naisen huulilla oli silti hymy, niin kuin mitään ei ollut tapahtunutkaan, eikä edes varmaan tapahdukkaan, ei lumisade niin vaarallinen asia ole.
//Nothing to worry about, i do not care ^3^