Tuulta Aroille

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Touko 2008, 20:17

Lounatuuli

Lounatuuli sai sellaisen kuvan, että susi ymmärsi puhetta. Hyvä niin, ehkä tämä ei jäisikään niin yksitoikkoiseksi monologiksi, jos susi pystyisi edes jotenkin vastaamaan hänelle. Saatuaan syödyksi, Deanoic nousi ylös ja tassutteli lähemmäksi Lounatuulta. Lounatuuli käänsi katseensa suteen, joka saapui hänen vierelleen ja nosti tassunsa ylös. Lounatuuli katsoi hetken aikaa kysyvästi suteen, kunnes nosti päätään hymyillen ja nyökkäsi.
"aaa, tajusin.. tervehdit, niinhän?" Lounatuuli totesi katsenne alaviistoon sutta ja nosti toisen etutassunsa sitten ylös ja vilkutti sillä, demonstroidakseen sen, miten ymmärsi Deanoicin tervehtineen.
Tämä alkoi käydä mielenkiintoiseksi. Lounatuuli ei pahemmin ollut susien, tai muidenkaan eläinten kanssa ollut ollut kommunikointu (johtui lähinnä siitä että yleensä hän söi ne eläinet, eikä jäänyt rupattelemaan näiden kanssa).

"hee, luulin jo ettet ymmärtäisi ollenkaan puhetta" Lounatuuli sanoi lopulta, raapien jälleen leukaansa.
"näytä minulle miten kovaa juokset" Lounatuuli sanoi, mutta korjasi sitten lausettaan "Tai no, näyttäisitkö, miten kovaa juokset".
Olihan se kohteliampaa pyytää, kuin käskeä!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 08 Touko 2008, 20:31

Deanoic päästi iloisesti haukahtavan kuuloisen äänen suustaan, kun Lounatuuli nosti tassunsa ylös. Hän katsoi toista hetken ja nyökäytti pienesti päätään toisen kysymykselle.
Seuraaviin sanoihin hän ulvahti ja nosti molemmat etutassunsa ylös, tömähtäen kuitenkin pian istalleen, kun jalat pettivät alta. Dean keikautti päänsä kallelleen ja katseli lohikäärmettä hetken, kun tuo käski - ja korjasi myöhemmin lauseensa pyynnöksi - hänen näyttää kuinka lujaa hän juoksi. Se ei häntä liiemmin haitannut, vaikkei Lounatuuli olisi lausettaan korjannutkaan, ei häntä kuitenkaan niin helposti onnistunut loukkaamaan.

Deanoic otti haasteen vastan, näyttäen toiselle hampaansa ja muristen hieman ja lähti sitten juosten alas kukkulalta, tarkoituksenaan kiertää se nopeasti ympäri ja 'kivuta' takaisin sen päälle.
Ihmissutena hän oli tavallista sutta nopeampi ja samoin ihmistä nopeampi, mutta Lounatuuli saattaisi ihmishahmossaan voittaa hänet vieläkin mennentullen, eihän kuitenkaan niin hyvä ollut.
Dean palasi hetken päästä takaisin Lounatuulen eteen ja haukahti kuin kysyäkseen toisen mielipidettä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2008, 16:12

Lounatuuli

Lounatuuli hymyili, kun Deanoic päästi iloisen haukahtavan äännähdyksen. Suloista sinänsä, Lounatuuli ei edes tiennyt että susi, tai no tässä tapauksessa ihmissusi, voisi olla näinkin älykäs ja herttainen. Deanin kahdella jalalla seisominen ei oikein onnistunut, kun tämä pyllähti takaisin istualteen melkein samantien.
Lounatuuli katsoi alas Deanoiciin, kun tämä näytti hampaansa hänelle, murisi ja lopulta lähti juoksemaan alas kukkulalta. Hetken Lounatuuli oli jo luullut, että Dean aikoisi hyökätä kun tuolla lailla murisi, mutta tämä luulo osoittautui vääräksi.
Deanoic kiisi ympäri kukkulan ja ei aikaakaan, kun tämä jo palasi takaisin kukkulalle saatuaan suorituksensa valmiiksi. Lounatuuli nosti etukehoaan sen verran, että sai nojattua vatsallaan maahan, jotta sai taputettua etutassuillaan.
"Sehän oli nopea suoritus" Lounatuuli sanoi taputtaen, kunnes laski tassunsa takaisin maahan.

Lounatuuli siirtyi lähemmäksi Deanoicia ja nosti toisen tassunsa avonaisena tämä eteen.
"älä huoli, en satuta sinua" Lounatuuli sanoi näyttäen tyhjää kämmenpohjaansa, todistaakseen ettei hänellä ollut pahat mielessä. Sitten hän siirsi tassunsa lähemmäksi Deanoicia ja rapsutti tätä kaulasta ja korvan tajaa, tunnustellen varovasti tämän tummaa turkkia.. ei hän pahemmin ollut susien turkkeja kokeillut, näillä kun oli tapana juosta pakoon häntä koipien välissä.
"heh, turkkisi on pehmeä" Lounatuuli totesi itsestään selvyyden ääneen, vetäessään tassunsa kauemmaksi.
Se peruutti pari askelta ja kääriytyi sitten rullalle, painaen päänsä alemmaksi.
"yksi asia minua askaruttaa.." Lounatuuli aloitti siirtäen katseensa Deanoiciin "Jos olet ihminen päivisin ja öisin susi.. missä välissä nukut?" Lounatuuli kysyi, tai lähinnä pohti itsekseen.. tuskin susi nyt noin monimutkaiseen kysymykseen kykenisi vastaamaan.. tai eihän sitäkään tiennyt, ainahan niitä keinoja löytyi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 09 Touko 2008, 16:41

Deanoic haukahti kehuille. Hän kuitenkin säikähti hieman Lounatuulen nostaessa tassunsa, mutta toisen sanat rauhoittivat häntä hieman, eikä hän todellakaan katunut sitä, ettei estänyt toista tekemästä sitä, mitä tämä teki.
Jos Dean olisi ollut kissa hän olisi varmasti kehrännyt, mutta sutena hän vain kiehnasi päätään milloin mistäkin kohtaa Lounatuulen tassua vasten ja piti silmiään kiinni. Tottakai ihmissusi koiran tapaan tykkäsi rapsutuksesta ja Deanin olisi saanut tekemään tiesmitä, jos rapsutusta olisi palkkana. Hän inahti pienesti, kun Lounatuuli lopetti rapsutuksen, mutta ei se häntä kuitenkaan masentanut tai saanut häntä suuttumaan toiselle.Hän hipsi lähemmäs lohikäärmettä ja istahti sen vierelle.

Deanoic tuijotti toista avuttomana. Miten hän pystyisi vastaamaan moiseen kysymykseen, kun ei osannut puhua. Pienellä haukahduksella hän koetti pyytää toista laittamaan kysymyksensä eri muotoon, koska tämä susi osasi vain nyökytellä ja pudistella päätään, jos ymmärsi kysymyksen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2008, 16:48

Lounatuuli

"hmm.. liian vaikea kysymys?" Lounatuuli totesi, katsoessaan alas vierelleen istunutta sutta.
"mietitääs... sen pitäisi olla kyllä tai ei kysymysmuodossa..." Lounatuuli sanoi mietteliäänä, katsellen ylös taivaalle... Kysymys oli melko vaikeaa laittaa niin yksinkertaiseen muotoon, mutta kyllä hän jotain keksisi.. ainahan hän oli keksinyt! Ei tämä nyt tähän voinut kaatua, ei lohikäärme voinut olla näin hölmö!.. tai no, voisi, mutta ei Lounatuuli!

"tehdään näin" Lounatuuli sanoi laskien katseensa alas Deanoiciin "jos nukut aamuyöstä, haukahda kerran. Jos nukut päivisin, haukahda kahdesti. Jos nukut miten sattuu pitkin vuorokautta, haukahda kolmesti.. ja jos nukut johonkin muuhun aikaan, haukahda neljästi.. niin sinä ainakin osaat vastata, ainakin toivon mukaan.. ellei mennyt liian hankalaksi?" Lounatuuli selitti 'nerokkaan' ajatuksensa, hymyillen jälleen lempeästi katsellessaan alas Deanoiciin, odottaen että tämä vastaisi jotain.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 09 Touko 2008, 18:59

Deanoic nyökäytti Lounatuulen todetessa kysymyksen liian vaikeaksi ja seurasi innolla, kun toinen koetti keksiä kysymystä, johon hän itse kykenisi vastaamaan. Lohikäärme sai kysymyksen keksittyä ja Dean tuumi hetken unirytmiään. Hän kai nukkui usein aamuisin, ainakin Movyan sanoi hänen nukkuvan aamuisin kuin tukki, mutta toisaalta hän saattoi nukkua silloin tällöin myös päivisin, jos aamulla oli jotain tärkeämpää tekemistä tai jos häntä ei silloin nukuttanut lainkaan.

Mietittyään Deanoic kohotti katseensa maasta, jonne oli sen miettimisajakseen suunnannut, katsoi Lounatuulta silmiin ja haukahti kerran. Toisaalta, seuraavana aamuna hän saattaisi hyvinkin valvoa, jotta voisi vielä viettää aikaansa Lounatuulen kanssa jutellessa.
Tosin aamu tulisi hänen osaltaan olemaan varsin nolo, koska hän yleensä menetti tajuntansa muuttuessaan takaisin ihmiseksi ja sen jälkeen olisi täysin alastomana, kunnes nousisi ylös ja saisi vaatteet puettua ylleen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2008, 22:53

Lounatuuli

Deanoic haukahti kerran - hetken mietittyään - ilmoittaakseen että nukkui joskus aamuyön aikaan. Lounatuuli nyökkäsi ja katsahti taivaalle hymyillen pienesti, laskeskellen päässään kuinka kauan aikaa menisi vielä, että Deanoic muuttuisi takaisin ihmiseksi.. no, yöhän oli vasta nuori, joten tässä menisi jonkin aikaa.. mutta mitä sillävälin?

"heh.. minun ei tarvitse nukkua.. neljänsadan vuoden nokoset ovat tarpeeksi nyt vähäksi ajaksi" Lounatuuli sanoi naurahtaen.
Hänen ei todellakaan tarvinnut nukkua.. hän pärjäsi tooooodella pitkään, ilman että nukkui edes silmänräpäystä.. ehkä kerran kuussa hän nukkui ihan kunnolla, muuten hän saattoi ottaa keveitä nokosia aurinkoa ottaessaan tai jos ei muutakaan tekemistä ollut.

"taisit tykätä rapsutuksesta.." Lounatuuli sanoi muistellessan äskeistä, kuinka Deanoic oli kiehnännyt vasten hänen tassuaan kun hän tätä oli rapsutellut.
"odotappa..." Lounatuuli sanoi, sulki silmänsä ja käynnisti jälleen muodonmuutoksensa.. tämän päivän aikana oli tullut muututtua enemmän, mitä puoleen vuoteen!
Saatuaan muutoksensa valmiiksi, Lounatuuli kääntyi Deanoicin puoleen ja kyykistyi tämän eteen... nyt Deanoic voisi ihan hyvin hypätä hänen kimppuunsa koon puolesta, mutta ei kai susi niin tyhmä olisi? Lounatuulihan voisi kärventää tältä turkin kikkaralle siitä hyvästä...
Hän ojensi kätensä jälleen Deanoicin puoleen varovasti ja lähti rapsuttamaan tätä kaulasta, ollen kumminkin valmiina vetäisemään kätensä pois, jos Deanoic päättäisi purra.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Touko 2008, 09:36

Deanoicin teki mielensä tuijottaa toista huulet mutrulla, mutta sutena se oli vaikeampaa. Helppoa elämää kai se oli, kun sai nukkua ensin pari sataa vuotta ja sen jälkeen valvoa kauan aikaa ennen kuin teki edes mieli nukkua.
Tällä hetkellä Deaniakaan ei väsyttänyt lainkaan, mutta aamulla asia saattaisi olla toisin tai sitten väsymys saapuisi vasta päivällä...

Hän haukahti Lounatuulen kommentille siitä, että hän oli tainnut pitää rapsutuksesta. Tottakai hän piti rapsutuksesta! Deanoic tuijotti hetken toisen muodonmuutosta ja oletti jo itsekin pian hyökkäävänsä toisen kimppuun, mutta Lounatuulen kumartuessa hänen puoleensa, susi pysyi hetken paikallaan ja hyökkäämisen sijaan nosti etutassunsa toisen polvien päälle antaen toisen rapsuttaa itseään. Susi ei siis ollutkaan aikeissa kärventää ruskeaa turkkiaan. Lounatuuli nyt kuului niin Deanin kuin sudenkin mielestä samaan 'laumaan', jonne Movyankin. Siihen laumaan, jonka kimppuun ei hyökättäisi vaikka mikä olisi.

Deanoic kumartui hitaasti lähemmäs Lounatuulen kasvoja ja nuolaisi tuon suomuista ihoa, hangaten sen jälkeen korvantaustaansa tuon olkapäähän merkiksi siitä, että toinen voisi nyt rapsuttaa korvan takaa.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Touko 2008, 11:43

Lounatuuli

Lounatuuli ei tehnyt elettäkään perääntyäkseen, kun Deanoic tuli lähemmäksi ja lopulta nuolaisi hänen kasvojaan. Hetken Lounatuuli oli jo luullut, että Deanoic aikoisi hyökätä, mutta ei.. ei hän hyökännyt. Hän vain nuolaisi ja rahnutti sitten päätään vasten hänen olkapäätään. Lounatuuli hidasti liikkeitään ja katsoi hetken aikaa Deanoicia hölmistyneenä, kunnes nosti päätään hieman nyökäten.
"haluat että rapsutan korvan takaa?" Lounatuuli sanoi ja nosti kättään sen verran, että sai rapsutettua Deanoicin korvan takaa.

Lounatuuli ei koskaan ollut silittänyt mitään eläintä.. yleensä se oli hän jota silitettiin, mutta sitäkin harvemmin. Lounatuuli nosti toisenkin kätensä Deanoicin toisen korvan taakse ja rapsutti tätä nyt kaksin käsin. Sitten hän lähti liu'uttamaan käsiään pitkin Deanoicin kaulaa, haroen sormillaan tämän turkkia, kunnes kietoi käsivartensa Deanoicin kaulan ympärille ja painoi päänsä kaulaa vasten.
Deanoic oli lämmin.. kuten kaikki elävät olennot yleensäkkin. Lounatuuli oli muistaakseen vain kerran halannut jotakuta ja silloinkin hän oli ollut aivan pihalla, minkä takia hän edes halasi. Lopulta hän vetäytyi kauemmaksi Deanoicista, jääden rapsuttamaan tämän korvantaustaa hymyillen.
"Olet melko kiltti ihmissudeksi" Lounatuuli totesi.. eihän tuo kiltteys ollut yhtään paha asia, oikeastaan se oli vain hyvä! Tosin Lounatuuli ei tiennyt miten Deanoic käyttäytyi muita kohtaan, mutta nyt hän oli yllättävän kesy ja kiltti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Touko 2008, 12:58

Deanoic nyökäytti päätään pienesti ja käänsi päätään hieman, kun Lounatuuli siirtyi rapsuttamaan hänen korvansa takaa. Jos hän olisi vain kyennyt kertomaan toiselle kuinka hyvältä tämän rapsutus tuntui. Eipä häntäkään liiemmin oltu rapsuteltu, paitsi Movyan silloin kun vielä oli seurannut hänen touhujaan öisinkin. Nykyään kukaan ei edes uskaltanut lähestyä ihmissutta öisin, eikä se sinänsä olisi järkevääkään, koska se oli ystävällinen vain niille, jotka tunsi ja joiden seurassa tunsi olonsa mukavaksi.

Deanoic hämmentyi Lounatuulen tekemisistä, mutta nosti sitten tassunsa tämän olkapäille ja painoi päänsä oikean puoleisen tassunsa päälle. Se ynisi hiljaa ja kun toinen lopetti halauksen, susi nosti päätään ja katsoi toista hetken silmiin ennen kuin laski molemmat tassunsa takaisin maahan. Hän ei tiennyt mistä Lounatuuli oli moisen idean päähänsä saanut, mutta halaus tuntui varsin lohduttavalta, etenkin öisin, jolloin hän yleensä oli yksinään.
Kuullessaan toisen kommentin hän haukahti hieman ja tökkäsi Lounatuulta kuonollaan, koettaen epätoivoisesti kertoa tälle, että oli ystävällinen koska tunsi toisen. Toisaalta eihän sillä kai niin väliä ollut miksi hän oli lohikäärmeelle ystävällinen, tärkeintä hänen mielestään oli se, että hän oli, ei sen väliä miksi.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Touko 2008, 22:32

Lounatuuli

Lounatuuli tunsi Deanoicin tökkäisyn, mutta hänellä ei ollut hajuakaan, miksi susi näin teki. Kai tämä sitten yritti kertoa jotain, mutta Lounatuuli saattoi vain arvailla mitä... kai hän voisi sitten kysyä Deanoicilta, kun tämä ihmiseksi muuttuisi... jos tämä nyt muistaisi mitään yön tapahtumista.
Sitten Lounatuuli nousi ylös ja oli siinä samalla horjahtaa maahan perseelleen, mutta sai juuri ja juuri pidettyä tasapainonsa.
"hehe.. tasapaino meinaa pettää" Lounatuuli huomautti, aivan kuin Deanoic ei olisi huomannut sitä.
"Ei sitä lohikäärmeenä tarvikkaan omata hyvää tasapainoa.. lentäessä ei sillä ole mitään merkitystä" Lounatuuli selitti, koittaen pitää puhetta yllä.. ettei tämä sentään jäisi pelkäksi olemiseksi.

"Tule perässä.. jos pysyt vauhdissa!" Lounatuuli sanoi äkkiä, vilkaisi Deania hymyillen ja hyppäsi pitkän loikan alas kukkulalta ja lähti etenemään pitkin aroja, pitkin, sulavin loikin. Ruoho taipui hänen ympärillään, kuin Lounatuuli olisi ollut itse tuuli joka kiisi halki arojen.. tosin Lounatuuli pysähtyi melko äkkiä ja siinä samalla menetti tasapainonsa ja mätkähti maahan makaamaan.
Hetken hän tuijotti hämmästyneenä tähtiä, aivan kuin olisi saanut suuremmankin tällin, mutta sitten hän naurahti pienesti ja siirsi kätensä jälleen päänsä alle, tukien pään ja niskan ja jäi siihen makaamaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Touko 2008, 12:29

Deanoicin olisi tehnyt mielensä piruilla toiselle siitä, että hänellä sentään oli parempi tasapainonhallinta kuin Lounatuulella, mutta kuinkas hän sen olisi onnistunut tekemään? Niinpä hän tyytyi vain virnuilemaan ajatuksissaan ja haukahti kerran, vilauttaen toiselle kieltään. Sutena tai ei, hän osasi silti olla pirullinen...

Dean yllättyi Lounatuulen seuraavasta liikkeestä, mutta lähti sitten tämän perään, saamatta toista kuitenkaan kiinni. Vielä enemmän hänen olisi tehnyt mielensä nauraa jos olisi voinut, kun toinen horjahti ja tällä kertaa mätkähtikin nurmelle.
Hän sipsutteli toisen viereen ja nuuski tämän kasvoja ja sitten rintakehää, kuin varmistaen, että toinen oli kunnossa.
Sitten hän jäi makoilemaan Lounatuulen vierelle niin, että sai laskettua päänsä tämän rintakehälle. Hän ulvahti pienesti, koettaen saada sen kuulostamaan omahyväiseltä ja piruilevalta, mutta ei ollut varma onnistuiko tavoitteessaan loppujen lopuksi niin hyvin kuin olisi tahtonut.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Touko 2008, 17:21

Lounatuuli

Lounatuuli antoi Deanoicin nuuhkia itseään, kun tämä saapui perästä päin paikalle. Lopulta Dean pisti pötkölleen hänen viereensä ja laski päänsä hänen rintakehälle. Lounatuuli siirsi katseensa taivaalta Deanoiciin ja hymyhti pienesti tämän omahyväiseltä kuulostavalle ulahdukselle. Nyt kun joku piti päätään hänen rintakehällä, hän alkoi miettimään omaa hengitystään... sen hän oli jo huomannut, että hän hengitti rintakehään, ei vatsaan. No, toivottavasti Deanoicia ei haitannut, vaikka hänen päänsä nousikin Lounatuulen hengityksen mukana ylös alas. Siinä samalla Lounatuuli seurasi omaa sykettään.. sydän löi tasaiseen tahtiin, puolta hitaammin mitä normaalisti ihmisillä. Lounatuuli ei siitä ollut varma, löikö kaikilla lohikäärmeillä sydän hitaampaa mitä ihmisillä, mutta hänellä se oli normaalia.

Lounatuuli nosti toisen kätensä Deanoicin pään päälle ja lähti jälleen rapsuttamaan tätä korvan takaa. Eipä nyt paremminkaan muuta tekemistä ollut ja täytyi myöntää, Lounatuuli oli alkanut pitämään suden paijaamisesta.
Lounatuuli sulki silmänsä siinä samalla kun silitteli Deanoicia. Hän kuunteli hiljaa yön ääniä ja pikku hiljaa hänen kätensä liikkeet hidastuivat, kunnes käsi pysähtyi kokonaan Deanoicin korvan taakse... Lounatuuli nukahti. Ei häntä ollut edes väsyttänyt! Ei hän tarvinnut edes unta, mutta nyt hän vaipui kevyeen uneen, ilman sen kummempaa syytä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Touko 2008, 18:40

Deanoic antoi toisen rapsutella hänen korvansa takaa ja kallisti päätään Lounatuulen käden suuntaan. Toisen rapsutus hitaasti loppui ja Dean kohotti päätään. Hänen mielensä olisi jälleen tehnyt nauraa ja susi oli jo aikeissa haukahtaa, kunnes päätti olla herättämättä toista. Tämä sanoi, ettei tarvinnut unta, mutta tuskin se pahitteeksikaan olisi. Häntä itseään ei väsyttänyt ainakaan vielä ja sutta nyt ei sinänsä väsyttänyt lainkaan, joten se päätti lähteä käymään vierailulla metsässä sillä aikaa, kun Lounatuuli nukkui.

Dean liikahti varovasti pois toisen käden alta ja lähti juoksentelemaan metsään. Sen vatsaa kurni vieläkin, joten se eli nyt siinä toivossa, että metsässä olisi vielä sopivaa syötävää pomppimassa ympäri metsää.
Metsän laidalle saapuessaan hän kääntyi, katsoi Lounatuulen suuntaan ja juoksi metsään.
Metsässä oli pimeämpää kuin aroille, koska kuunvalo ei kyennyt paistamaan tiheästi kasvavien puiden väleistä, mutta se ei sutta haitannut. Hän hiipi hiljaa ja koetti paikallistaa ruokansa. Sieltä löytyikin yksi, harvinaisen helposti. Tuo viaton jänisraukka ei siis ollut huomannut sutta ja hyvä niin, saisipahan hän nopeasti syötävää.

Deanoic aloitti pienen jahdin jäniksen kanssa, eikä mennyt kuin pieni hetki, kun hän jo sai sen kiinni. Osa hänestä kärsi katsella kun tuo jänis kuoli, mutta osa hänestä tahtoi vain päästä syömään eläimen. Nälkäisempi osa hänestä voitti ja pian Dean suuntasi jo etsimään lisää saalista itselleen.

//Minun puolestani saa jo siirtyä aamunkin, jos tahtoo :D//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Touko 2008, 19:36

Lounatuuli

Lounatuuli ei havatunut, vaikka Deanoic poistuikin hänen viereltään ja hiippaili lopulta metsään.
Siinä hän sitten torkkui, kunnes vähän ajan päästä säpsähti hereilleen kuultuaan ääniä päänsä sisällä.. tai no, ei mitä tahansa ääniä vaan kutsun. Hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen hetken.. kauanko hän oli nukkunut? Oli jo hieman valoisempaa, mutta ei kumminkaan aamu.. kello oli ehkä neljä tai viisi aamuyöstä... kohtuu pitkät torkut.
Sitten hänen päähänsä nousi seuraava kysymys, missä Deanoic oli?! Lounatuuli nousi seisomaan ja vilkuili ympärilleen, mutta ei nähnyt missään päin aroja mitään liikettä taikka elävää olentoa.. paitsi pari peuraa lähellä metän reunaa.

Lounatuuli mietti hetken aikaa, hänen olisi pitänyt lähteä samantien, kutsu kun kävi, mutta hän halusi silti nähdä Deanoicin ennen kuin minnekkään hyppisi.
Joten hän otti suunnakseen metsän reunan.. tottakai luonnollisin paikka etsiä ihmissutta oli metsä, senhän tajusi jokainen. Päästyään metsän reunalle Lounatuuli tähysteli metsään ja jäi seisoskelemaan paikalleen.. pitäisikö hänen sittenkin odottaa? Hän avasi suunsa ja päästi pitkän, matalahkon karjahduksen joka kumisi metsässä.. kyllä, se oli kutsu huuto, mutta ei lounatuuli tiennyt ymmärtäisikö Deanoic sitä.

// selvä >) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron