Kirjoittaja Forte » 09 Tammi 2012, 20:39
Rohendiron tiesi, millaista ravi oli ensimmäistä kertaa. Aivan hirveä kokemus, siihen todella piti oppia, jotta pystyisi istumaan täysin paikallaan tai keventämään luontevasti. Rohendiron oli ollut aluksi aivan kuten Varnefindon, heilunut puolelta toiselle satulassa ja pidellyt kiinni harjasta kaikin voimin ja ollut todella hämillään. Toki Rohendiron oli silloin ollut kaksi kertaa Varnefindonia nuorempi, mutta ei iällä ollut väliä. Jokainen, joka aloitti, oli aina ensin aloittelija. Siksi Rohendiron ei nauranut kertaakaan Varnefindonille, tai moittinut väärästä istunnasta, sillä eihän kukaan ollut seppä syntyessään. Kaikkeen piti opetella, varsinkin ratsastukseen.
"Totut siihen kyllä, mutta lihaksesi saattavat huomenna olla vähän kipeät."
Rohendiron varoitti hyväntahtoisesti, istuessaan rauhassa ravin tahtia.
Rohendiron ei näyttänyt liikauttavan yhtäkään lihasta, mutta silti Arthon hiljensi käyntiin vain muutama askel Veryanin jälkeen.
"Jos haluat, voin joskus näyttää, miltä tyylikäs ravi näyttää."
Rohendiron hymähti ja taputti sitten orinsa kaulaa. Eläin pärskäheteli tyytyväisenä ja vähän ojensi kaulaansa, jolloin Rohendiron antoi pitkää ohjaa. Molemmat hevoset saivat nyt kävellä jonkin aikaa.
"Ehdimme kyllä. Ylämäki tosin meni jo, mutta lähellä on niitty. Voimme laukata siellä. Suosittelen, että pidät aluksi vain kiinni ja annat minun hoitaa laukannoston, sillä vauhti tulee olemaan nopeampi."
Tietenkin Rohendiron piti huolen, etteivät hevoset innostuneet liikaa. Arthon nyt saattaisikin vähän pukitella ja lähteä kiihdyttämään, muttei koskaan Veryan. Se tiesi, että ratsastajalle piti olla kiltti ja kantaa varoen, varsinkin aloittelijaa. Vaikka muut sen ympäriltä lähtisivätkin, Veryanin tahti pysyi juuri niin nopeana tai rauhallisena, mitä ratsastaja halusi. Metsäpolku haarautui pian uudelleen, se vei joko suoraan metsään toi poikkesi niitylle, joka näkyi puiden takana. Rohendiron ohjasi hevosensa niitylle ja pysäytti hetkeksi sen laitaan. Koskematonta lunta, täysin puuton alue, eikä ketään missään. Täydellinen hetki pienelle laukalle.
"Oletko valmis?"
Rohendiron vielä kysyi varmuuden vuoksi Varnefindonilta. Kun kaikki näytti olevan hyvin, Rohendiron kokosi ohjat taas käsiinsä ja patisti aluksi hevostaan raviin. Korkein askelin Arthon lähti ravaamaan pöllyävässä lumessa, kunnes Rohendiron näpäytti uudelleen kantapäillään hevosta, ja naksautteli kieltään merkkinä Veryanille, että senkin piti laukata. Arthon loikkasi eteenpäin ja lähti laukkaamaan tasaisesti, rauhallisesti, mutta innokkaasti.