Ystävä vai vihollinen

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Ystävä vai vihollinen

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Tammi 2012, 18:37

//Mysterious tänne kera dragoninsa *3* //


Dagnir

Aurinko oli piiloutunut pilvien taakse ja antoi vain harvojen säteidensä pilkottaa sieltä täältä pilviverhosta. Taivas alkoi olla kääntymässä hämärtymään päin ja joka puolella satoi maahan lunta, ei kuitenkaan tuiskuttaen vaan hiljalleen taianomaisesti tipahdellen. Vanhametsä oli kaikesta tästä huolimatta pelottava näky kuolevine puineen ja muutenkin synkän olemuksensa takia.
Dagniria kuitenkaan moinen hämäryys ei haitannut. Käärme istui pienellä kivellä käärmeen kokoon katsoen ja se tuijotteli taivaalle hajamielisenä, odottaen milloin aurinko päättäisi mennä lopultakin iltapuvulle ja kadota muutamaksi tunniksi taas näkyvistä. Se oli sinänsä harvinaista, sillä tavallisesti tätä lohikäärmettä ei saattanut nähdä alueilla joissa tuolle ei ruokaa siunaantunut ja toisena, se vihasi aurinkoa, koska sen valo vei siltä näön. Kuun valolla oli hieman samankaltainen vaikutus, muttei kuitenkaan yhtä voimakas. Tänä iltana siitä tuskin oli tarve huolestua, sillä käärme veikkasi tuon möllykän pysyttelevän visusti pilviverhon takana piilossa.

Viimein kun taivas alkoi jo punertaa, nosti lohikäärme ahterinsa maasta ja hypähti kiveltään alas. Se tallusteli arvokkaanoloisena kuolleen metsän keskellä, välittämättä siitä mitä sen eteen tulisi. Kuullessaan jostain läheltään rapinaa, se pysähtyi kuulostelemaan tarkemmin siinä toivossa että saattaisi löytää itselleen suupalaksi kenties jyrsijän tai muun pienen eläimen. Dagniria jopa onnisti muutamaan otteeseen, ja nämä pienet suupalat riittivät sille hyvin hetkeksi vatsantäytteeksi. Sitten käärme taas istahti maahan ja jäi pälyilemään ympärilleen. Sillä oli aavistus että jotain tulisi pian tapahtumaan. Aavistus, että joku muukin oli sillä hetkellä seikkailemassa tässä metsässä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Mysterious » 10 Tammi 2012, 20:52

//Tullaan x)

Dúath Raug

Uros lenteli hyvin korkealla pilvien seassa. Pian tulisi taas pimeä. Sen taia tuo olikin herännyt luolasta josatin mistä lie. Tuolle oli ihan sama missä lyhyet unensa vietti eikä se hirveästi katsellut paikkaa. Auringon laseminen ja taivaan muuttuminen hyvin pilviseksi sai tuon heräämään. Rau oli pimeässä liikkuva ja lisäksi se käytti varjoja hyödykseen. Ei tuo muutenkaan mielellään lennellyt päivällä jolloin se saatettaisiin huomata. Mielluummin tuo piilotteli ja kiusasi ihmisiä auttaessaan haltioita. Dúath lensi kyllä pilevessä mutta satunnaisesti se laskeutui alemmas nähdäkseen maahan. Se oli saapunut hyvin kammotavaan paikkaan. Tai ei uros kuollutta metsää kammoksunut muta moni muu olisi voinut.

Rau kääntyi ja lähti syöksyyn. Nuolen suhinan tyyppinen ääni kiihtyi kun vauhtikin muuttui erittäin hurjaksi. Pian tarkkasilmäinen Rau kuitenkin huomasi maassa toisenkin liskon. Jotenkin Dúathilla oli sellainen kutina että pian se pääsisi taas haastamaan riitaa vieraan kanssa kuten usein toisten urosten kohdalla teki. Se levitti siipensä ja pehmeästi tömähti maahan jääden tuijottamaan toista uhkaavasti. Se seisoi ylväänä ja laskosti siipensä oikein hitaasti ikään kuin esitellen niiden kokoa. Sen häntä heilui hitain liikkein ja suurella kaarella puolelta toiselle. Mitään tuo ei sanonut. Toinen saisi puhua ensin.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Tammi 2012, 10:15

Dagnir

Lohikäärme oli pistänyt merkille taivaalla lentelevän olennon. Se ei ollut mikään tavanomaisin lintu, kuten pöllö, haukka tai vastaava, joka yöhön oli lentänyt etsimään saalistaan se oli paljon isompi. Reilusti isompi kuin nämä höyheniset otukset, joita myös makupaloiksi kutsuttiin. Hetkeksi Dagnir kadotti olennon näköpiiristään ja kun seuraavaksi sen huomasi, tajusi käärme otuksen lähestyvän sitä itseään.

Asiat olivat tapahtuneet nopeasti. Nyt Dagnirin edessä seisoi sitä hitusen pienempi ja nuoremmalta vaikuttava lohikäärme, joka laskosteli siipiä takaisin selkäänsä ja heilutteli häntäänsä puolelta toiselle. Dagnir - joka oli hypähtänyt hieman kauemmas toisesta lohikäärmeestä ennen kuin tuo oli maahan laskeutunut pisti merkille toisen uhkaavuuden, ja siksi päätti olla erityisen varuillaan. Käärme seisoi hyvin ylevänä paikoillaan, kaula suorana ja siivet sivuille auki levitettyinä. Se ei tahtonut hyökätä toisen kimppuun, mutta tahtoi osoittaa olevansa toista suurempi ja kenties myös vahvempi ja kokeneempi ikäänsä nähden.
Kuka olet? Mitä tahdot? Dagnir lopulta kysyi toiselta käärmeeltä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Mysterious » 15 Tammi 2012, 20:22

Dúath Raug

Rau tuijotti toista salaperäisesti sinisillä silmillään. Tuon katseesta kuvastui oveluus ja tuon häijyys. Toinen oli urosta isompi ja selvästi myös vanhempi. Toisen uhittelua ei uros kuitenkaan viitsisi katsella vaan näyttikin että koko ei merkinnyt tätä vastaan mitään. Rau karjaisi ja levitti suuret siipensä. Se oli tullut hiukan lähemmäs toista ja seisoi osittain takajaloillaan näyttäen siten isommalta. Eleet olivat hyvin uhmakkaita ja lohiköäärme osoitti niillä että toinen ei tulisi saamaan tuon kunnioitusta. Se kartoi karjaisullaan myös sen että Rau ei luovuta jos taisteluun ajauduttaisiin. Ja niin luultavasti tulisi käymään jos nuori musta ja sinisin symbolein koristeltu urosei parantaisi tapojaan.

"Parempi olisi jos itse esittäytyisit ennemmin. Teen kuitenkin poikkeuksen ja kerron. Nimeni on Dúath Raug, tekemiseni taas ei kuulu sinulle pätkän vertaa." Tuo sanoi ilkeästi ja sihisi päälle. Sen kurkusta kumpusi pientä uhittelevaa murinaa. Se eoli tottunut aina mahtailemaan isommillleen. Tapa oli äärimmäisen huono mutta tuolle se oli yksi ja sama. Rau tahtoi näyttää että sitä ei saisi vanhemmat alistumaan.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Tammi 2012, 20:23

Dagnir

Tuo nuori tumma käärme ei hevillä tuntunut luopuvan uhittelustaan. Se levitti siipensä ja karjaisi hyvin kuuluvasti, mikä sai Dagnirin katsomaan kapeilla keltaisena hohtavilla silmillään toista lohikäärmettä paheksuen. Mitä toinen hänestä tahtoi, oli suuri kysymys, mutta mitä se ikinä tahtoikaan, ei se vaikuttanut olevan valmis päästämään Dagniria helpolla. Uhittelunsa jälkeen lohikäärme kertoi nimekseen Dúath Raug, jonka kuullessaan Dagnir kumarsi toiselle pienesti kohteliaisuuttaan. Käärmeellä oli hieno nimi, vaikka Dagnir olikin varma että sen unohtaisikin tämän kohtaamisen päätyttyä, ellei heistä ystäviä tullut. Ajatus sinänsä kiehtoi käärmettä, sillä tuolle harvoin suotiin tilaisuus tutustua toiseen kaltaiseensa, ja suurin osa hänen ystävistään olikin tavallisia ihmisolentoja. Raugin tekemiset taas eivät kuulemma kuuluneet Dagnirille, josta lohikäärme ei jaksanut pahoittaa mieltään. Sille oli yhdentekevää tiesikö se mitä toinen näillä main tahtoi, kunhan sen päämääränä ei ollut kukistaa itse Dagniria. Ja siltä ei vaikuttanut, ei ainakaan vielä.

Nimeni on Dagnir, tumma keltasilmäinen peto lopulta totesi hieman närkästyneenä ja karjaisi sitten itsekin ilmoille, mutta vain tervehdykseksi kuten hänenkaltaisillaan oli tapana. Lohikäärme laski siivet takaisin selkäänsä ja tallusti sitten paikoillaan. Se ei tahtonut ajaa tilannetta huonompaan suuntaan omalta kantiltaan, vaan tahtoi yrittää ystävystyä tuon olennon kanssa.
En ole uhka sinulle. Enkä tahdo vahingoittaa sinua. Miksi siis olet aggressiivinen ja uhittelet isommillesi? Dagnir tiedusteli toiselta lohikäärmeeltä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Mysterious » 19 Tammi 2012, 22:36

Dúath Raug

Rau murisi ja sen suusta kumpusi välillä myös äkäistä sihinää. Häntä heilui levottomasti puolelta toiselle ja tuon katse oli leimuva ja salaperäinen. Sen murina kuitenkin lakkasi kuin seinään toisen eiessä kumarruksen. Rau hemmänyi hiukan ja laskosti siipensä. Sen asento muuttui myös hiukan rennommaksi. Toinen ei ollutkaan riitapukari. Rau tuskin kuitenkaan tulisi toisen mielestä kauhean mukava olemaan. Tuo oli piku paholainen. Toinen ei enää myöskään näyttänyt uhittelun elkeitä. Se sai vihan leimun katoamaan uroksen silmistä. Rau rentoutui lisää ja katseli toista nyt lähinnä uteliaana. Silti ainainen salaperäisyys ei kadonnut tuon sinisistä silmistä minnekkään. Eikä tulisi koskaan katoamaankaan. Uros oli yksi suuri salaisuus josta ei kukaan pystynyt ottamaan selvää.

Toisen kysymys saivat tuon kurkusta taas pääsemään hiukan murinaa. Se oli yksityinenn asia mutta pian uo taas hiljeni ja yrittiedes esittää kohteliasta. Sitä tuo ei tavallisesti ollut mutta ehkä se onnistuisi nyt tekemään jonkin sortin poikkeuksen. "Hyvä vai ettet ole uhka. Tielleni asettujat eivät koskaan ole selvineet...vammoitta." Tuo sanoi uhkaavasti. Kysymykseen se ei vielä vastannut vaan antoi hiljaisuuden säilyä hetken. Kuitenkin tuo päätti hiukan selventää. "Koska vain olen. Minä olen pimeyden lohikäärme. Liikun pimeäässä ja käytän varjoa edukseni kaikessa mahdollisessa. Se voi olla osasyyy." Tuo sanoi ja tuhahti kun asia olisi ollut hyvin arkipäiväinen. Tälle se olikin.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Tammi 2012, 15:39

Dagnir

Käärme kykeni rauhoittumaan itsekin, kun se aisti Raunkin rentoutuvan. Vihan lietsominen tuntui loppuvan kuin seinään, mikä yllätti hieman Dagniria, eikä tuo seikan takia uskaltanut pudottaa puolustustaan täysin nollaan heti siltä seisomalta. Käärme tutkailia toista sen suurilla kullankeltaisena hohtavilla silmillä, kunnes hiljainen murina kohosi jälleen toisen lohikäärmeen kidasta. Se sai Dagnirin jälleen asettautumaan varoilleen ja siirtämään katseensa toisen silmiin, joista näkisi heti jos toinen jotain ylimääräistä aikoi. Dúath kertoi ettei kukaan ollut selvinnyt sen kimppuun käymisestä vammoitta, mikä sai lohikäärmeen värähtämään ja tuhahtamaan hiljaa. No, oli sitä nuorempiinkin tappelupukareihin törmätty.

Dagnir puhalsi sieraimistaan ilmaa, johon oli sekoittunut jäisiä kiteitä.
En ole koskaan kuullutkaan pimeyden lohikäärmeistä, se totesi ykskantaan, hieman epäillen puhuiko toinen muka täysin totta. Kyllähän lohikäärmeitä oli useita lajeja. Dagnir heitä oli tavannut ja jättänyt joitain suosiolla kohtaamatta.
Mahdatko puhua totta laisinkaan, käärme rohkeni lopulta toteamaan Raulle sillä se muodosti hyvin nopeasti mielipiteensä siitä, ettei pimeyden lohikäärmeitä ollut olemassakaan.


//Vedän itseni pois pelistä, kun vastapelaajan vastauksessa on kestänyt jo tovi. Mutta pistähän toki yksäriä tulemaan, jos tahdot tämän loppuun pelata vielä joskus, thaaaaank you.//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void


Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron