http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 6&start=30Ada
Ada oli mielissään siitä, että Cerw suostui tulemaan hänen mukaansa ihmisten ilmoille.. tai no, ei niinkään ilmoille. Ilta oli vasta nuori, Aurinkokin näkyi vielä horisontissa, mutta se ei nyt haitannut. Ada oli ajatellut, että he voisivat mennä ihmisten kylään, länsikujille hyppelemään, mutta sitten hän oli muistanut jotain vielä mielenkiintoisempaa.
Hän oli kuullut yhdeltä juopuneelta seilarilta, että juuri tänä iltana saapuisi satamaan uusi laiva toisesta valtakunnasta. Laivan lastista Ada ei tiennyt, mutta kai sieltä muutama ihminen tuli, joitain mausteita, vaatteita ja muuta kauppatavaraa.. ei kuulosta järin kiinnostavalta, eihän? Adan mielestä se oli kiinnostavaa, ottaen huomioon että sieltä tuli uusia ihmisiä, joiden veri saattoi maistua erillaiselta! Toivossa oli hyvä elää.
Matka satamalle oli hieman pitkä, mutta äkkiäkös sen kävellen taittoi näin vampyyrinä.
Matkalla Ada selitti Cerwille tilanteen, miksi he menivätkään satamaan.. olihan se ihan kohteliasta kertoa toisellekkin, miksi ihmeessä he jonnekkin menisivät.
Lopulta he saapuivat satamakylän laidalle. Ilma oli jo viileää, hieman sumuistakin. Sumun keskellä erotti selvästi lyhtyjen avulla jokaisen kujan, mitä tässä pienessä hökkeli kylässä oli.. tai no, voisiko tätä edes kyläksi sanoa, kun rakennuksia näytti säkällä olevan noin kymmenen.
Sataman suurella laiturilla oli iso, erittäin hieno ja mahtava laiva. Sen purjeet oli vedetty kasaan. Laivasta kulki puinen silta laiturille, jota pitkin miehet kantoivat suuria laatikoita ja säkkejä pois ja kasasivat niitä vähänmatkan päähän hevosvankkureihin.
"eivätpä ne kovinkaan hääppöisiltä näytä.." Ada huomautti katsellessaan laivasta tulevia miehiä, jotka olivat ehkä astetta tummaihoisempia mitä Cryptin kansa, mutta ei muuten mitenkään erillaisia.
Satanan laiturilla pyöri melko paljon väkeä, vaikka olikin jo myöhä.. mutta tämä oli täysin loogista, jos laiva kerran oli juuri saapunut. Ensimmäiset vankkurit lähtivät rullaamaan kohti kylää, porhaltaen Cerwin ja Adan ohi aivan kuin he olisivat olleet ilmaa. Ada katsoi hetken aikaa vankkureiden perään ja sitten ympärilleen, samalla kun kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.
"Tämähän on melkein karupi paikka mitä pimeä paikka" Ada huomautti hieroessaan käsivarttaan, samalla kun katseli aavemaisen usvaista maisemaa, jossa miehet tekivät töitä kuin olisivat olleet aivottomia, pimeään eksyneitä sieluja.
// Tein töpön \o/ //