Joukkorope !

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Onzki » 07 Tammi 2012, 21:20

Eveline

Eveline nojaili tiskiin kunnes yksi haltia nousi, ja asteli jonnekkin. Neiti istahti tuolille, joka oli korkeamman puoleinen. Jonkinlainen juhla oli alkanut, ihmiset sekä haltiat liikuskelivat ympäriinsä, ja jotkut olivat löytäneetkin jo seuraa, ja Evelinestä tuntui, ettei hän löytäisi näissä juhlissa seuraa, jos ei itse vaivautuisi seuraa etsimään. Se ei tuntunut suurelta asialta, mutta kun tämä oli vihdoin päässyt istumaan, Eve päätti jäädä siihen, ainakin hetkeksi. Eveline ei ollut koskaan nähnyt oikeaa haltiaa, tai puhdasta sellaista, ja varmasti näissä juhlissa oli sellaisia haltioita, joiden suvussa ei peikkoja tai ihmisiä näkynyt. Tyttö oli kohdannut vain puolihaltioihin, tai vain pariin sellaiseen. Oli kiehtovaa nähdä koreita ja kauniita haltioita, mutta kun isä oli haukkunut haltiat niin pahasti, ettei Eveline ollut kuullut hyviä tarinoita haltioista. Evelinen isoisä oli tosin kertonut kaikenlaisia tarinoita haltioista, jotka auttoivat ja pitivät ihmisistä. Mutta hänen isänsä oli hukuttanut ihanat ja lumoavat tarinat kauheisiin. Niinpä Eveline tiesi haltioista vain sen, että he olivat töykeitä, ja verenhimoisia. Mutta neidosta alkoi tuntua, että haltiat olivat ihan mukavia, ja isä oli itse kauhea ja verenhimoinen!

Yhtäkkiä hän havahtui mietteistään, kun joku kysyi jotakin, ja siitä jostakin neiti kuuli vain täällä yksin ja. Eveline kääntyi tuolissaan, ja näki hymyilevät kasvot, ja vaaleat hiukset. "Hei, olempa hyvinkin. Entä sinä? Voi miten tyhmä kysymys..." Eveline sanoi, ja vajosi tuolissaan. Tuo tyttö juoksisi karkuun, kun huomaisi miten huonoa seuraa Eveline olisi... "Eikun siis... Miksi sinä olet täällä? Eikun... Ääsh... Mikä sinun nimesi on? Minä olen Eveline." Tyttö yritti, ja pyöräytti silmiään. Eikö tämä juttelu koskaan onnistu? Eveline kysyi mielessään, mutta hymyili tytölle, ja tilasi jotain terävämpää, kuin booli, joka oli tyhjentynyt nopeaa Evelinen hörppiessä sitä...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Tammi 2012, 19:25

Yard

Uros ei kovinkaan pitkään kerennyt joutilaana olemaan, kun jo joku tuli hänen luokseen ja kysyi, mikä ajatus juhlassa oli. Eikä toiselle ruuan koko taikka lukumäärä näyttänyt riittävän. Jos juhlat olisivat olleet hänelle jotenkin tärkeät, Yard olisi luultavasti ruvennut tappelemaan toisen kanssa, koska tuo kehtasi pilkata juhlia. Mutta koska juhlat eivät liikuttaneet hänen mieltään yhtään, hän oli vain iloinen, kun joku muukin ajatteli juhlia vähemmän mukaviksi ja hyviksi.
Heillä oli jopa samaa juomaa lasissa - tai no toisella oli juomasarvi - joten Yard ei pystynyt vihaamaan miestä niin paljon kuin muita paikalla olijoita.
"Rajavartioiden perustama juhla... puolueeton. Ajatuksena kai olisi tutustuttaa haltijoita, että ihmisiä toisiinsa. Tällaisen käsityksen itse ainakin sain..." Lohikäärme sanoi ja siirsi nyt katseensa kunnolla toiseen mieheen. Ensimmäinen sana, joka hänen mieleensä tuli, oli "tummahipiä". Ei, ei hän sitä rasistisesti ajatellut, uroksen mielestä rasistiset ajatukset ihonvärin perusteella olivat pelkkää turhaa lässytystä ja itsensä nostamista korokkeelle - jos nyt oli valkoihoinen.
"Ehkä rajavartioiden varat loppuivat kesken ruoan suhteen... en ihmettelisi, kun koko aika on menyt tehdessä tätä linnaketta. Koskaan ei ajatella olennaista." Mies murahti hiljaa. Sitten hän vasta kiinnitti huomionsa toisen juomasarveen ja tuhahti:
"Taikka laseihin." Uros tokaisi huokaisten ja vilkaisi sitten toisen takana istuvaa neitoa. Yard olisi voinut melkeinpä olla varma, että toinen oli juuri naurahtanut heille - taikka tuon tummahipiän jutuille. Silti Yard jätti toisen omaan arvoonsa, vaikka soikin naiselle murhaavan katseensa.
"Mikä sinut tänne tuo?" Yard kysyi mieheltä hörpäten samalla juomaansa. Samapa tuo oli nyt jonkinlaista keskustelua koettaa aloittaa, kun hän oli sentään jonkun luokseen saanut... jonkun joka jopa puhui. Hänen katseensa kuitenkin karkasi tummahipiän takana istuvaan naiseen, joka oli juuri naurahtanut hiljaisesti yksikseen.
"Anteeksi hetki." Yard sanoi tummahipiälle.
"Naureskeletko sinä hänen jutuilleen, vai yksinkö hihiset?" Yard kysyi suoraan, sillä jos häntä ajateltaisiin tyhmäksi, se ei haittaisi. Eikä häntä suuremmin haittaisi, vaikka nainen siitä jotenkin nokkiinsa ottaisi. Olihan Yardilla oikeus sanoa, miltä hänestä tuntui.

//harlekiini, Minusta Yard näyttää Yardilta, eikä drontti Edwartilta x)//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Agna » 14 Tammi 2012, 17:37

Aberec, Jerrell

Haltia seurasi silmillään kun toinen selitti, ettei kuullut tuon taivaallista Aberecin uteluista, lumilinnassa pauhaavasta kauniista musiikista, iloisesta puheensorinasta tai sitten niistä epämääräisemmistä jutuista. Aber katsoi miestä osanottavasti ja nyökytti osoittaakseen oikein kärjistetysti, että oli valaistunut ja ymmärtänyt asian. Miehen jättäminen yksikseen olisi ollut tietenkin tökeröä, joten Aberec päätti että he voisivat mennä vaikka molemmat, tai sitten ilmeisesti kaikki kolme sillä sekaan oli tunkenut myös tuo maalastaan naamattu olento. Sen jälkeen Aberia huvittaisi hieman tanssia, joten hän voisi hakea jotain paikalla olevaa naikkosta tanssimaan. //Halukkaat riviin B)//
"Kukas sinä olet?" haltia osoitti kiinnostuneena kysymyksensä tälle valkoruskeahiuksiselle nuorelle miehelle. Tämän jälkeen hän yritti jälleen kiinnittää kuuron partaveikon huomion. Hän osoitti itseään, punakasvonaamioista ja kuuroa vuorotellen, ja teki sitten mukistahörppäämisefektin miehen edessä ja hymyili kysyvän näköisenä.

Jerrell oli ilmeisesti saanut molemmat ymmärtämään, että hän oli kuuro. Huh, hyvä näin. Hän yritti tähyillä Evelineä jonka oli juuri aivan taatusti nähnyt saapuvan sisään tänne, sillä sitten hänellä olisi ainakin yksi tuttu joka osaisi asioida kuurojen kanssa. Tai no osaisi ja osaisi, mutta kuitenkin. Innokkaasti eteen hyppivä blondi suippokorva kuitenkin peitti näkymät ja linnassa oli jo niin paljon muuta väkeä, ettei sitä yhtä tiettyä näkynyt mailla eikä halmeilla. Kaiken kimalluksen ja väenpaljouden keskeltä oli muutenkaan vaikea erottaa mitään.
Haltia yritti ilmeisesti saada Jerrelliä ja tuota toista miekkosta kanssaan mukaan juomaan jotain, ja ihminen vilkaisi kulmat kurtussa baaritiskiä. Sehän oli ihan täynnä! Vaikka boolimaljan luokse näytti kyllä olevan paljon lyhyemmät jonot. Se olikin harvinaista herkkua täällä se, mutta hänen entisessä kotivaltakunnassaan ihan tuttu juhlajuoma. Ja se saattoi sisältää mitä tahansa. Kuitenkin tarjous kelpasi miehelle hyvin, ja hän nyökkäsi hymyillen vaaleahiuksiselle miehelle. Sitten hän rykäisi sillä tiesi toisten kuulevan sen, ja osoitti sitten kysyvästi peukalollaan booliliemen suuntaan. Haetaanko tuota?
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Demintty » 18 Tammi 2012, 20:37

~Saphira~

Saphira hörppäsi juomastaan ja juuri k un oli nielaisemassa sitä, neito rupesi sekoilemaan sanoissaan ja änkyttämään, joka sai Saphiran naurahtamaan, niin että tämä loppujen lopuksi vain yski. Saphira hengitti hetken hitaammin, ja vilkaisi sitten nietoon joka vielä odotti tämän vastausta. "Taidan olla." Saphira hykerteli. "Olen Saphira." vaaleaverikkö sipaisi hiuksiaan ja asetteli suortuvan korvansa taakse. Tämä vilkaisi aulan puolelle,jossa selvästi aloteltiin jo kunnolla tanssimaan. Siihen hommaan Saphira ei aikoisi osallistua, ja uskoi että ei varmaan Evelinekään haluaisi tanssia, tosin se oli vain Saphiran oma mielipide.
Hira kääntyi taas Evelinen puoleen ja hymyili tälle. "Oletko nähnyt ketään muuta tuttua täällä?" Saphira jatkoi juttuaan hörppäämällä virvokkeestaan ja suoristaen mekon helmaansa sen jälkeen.
Saphira unohti välillä Evelinen vaan keskittyi musiikkiin, ja tuntui kun se vain pysyisi lumilinnan ilmoilla, eikä lähtisi kauemmas soimaan. Saphira katseli linnan seiniä jotka kimaltivat niin, että koristeita ei missään nimessä tarvittu. Hetken tuijoteltuaan, niin kauan että tuntui kuin sokaistuisi, Saphira sulki silmänsä ja puristi niitä kinni, kunnes aukasi silmät niitä räpsytellen ja nostaen katseensa ylöspäin maasta. Saphira keskittyi jälleen mahdolliseen seuraansa ja mietti mitä tälle voisi sanoa. "Olet uskoakseni ihminen..?" Tämä vihdoin keksi sanottavaa, tosin tönkköä mutta ainakin jotakin. Hira väläytti kysyvän hymyn neidolle, ennen kun vaaleaverikön katse siirtyi taas muualle kuin Evelineen. Tämä katseli ympärilleen, mutta harmikseen ei nähnyt yhtään tuttua. Tästä tuntui kuin kaikki tutut ihmiset, sun muut tapaamansa örkit olisi heitetty pois koko cryptistä. Harmistuneena tämä laski katseensa jalkoihin ja mekonhelmaan jota oli jälleen hypistellyt. Tämä oli selvästi tekemisen puutteessa, ainahan tanssilattialle voisi mennä, hakea ensin miehen ja sitten, mutta Hira ei halunnut..Uskaltanut kysyä Evelineltä haluaisiko tämä tanssia, siis ei Saphiran kanssa vaan jonkun miehen. Ujona tämä vain pysytteli hiljaa ja nosti sitten katseensa Evelineen joka oli vielä kuin olikin vastapäätä. "Taidan olla varsinaista juttuseuraa toisille?" Saphira totesi viimein, rikkoen hetken hiljaisuuden ja virnistäen niin että hammasrivistö paljastui. Tämä sulki suunsa ja tunsi kuinka se olikaan kuiva; lisää juotavaa. "Tällä kertaa jotain väkevmpää, ei siis väkevää mutta hieman väkevämpää.." Saphira huikkasi samalle työntekijälle mille aikaisemminkin, joka tällä hetkellä oli jo kadonnut väen joukkoon. Ennen sitä työntekiä oli kuitenkin nostanut kättänsä hiukan ymmärtämisen merkiksi. Saphiran aikomus oli vain nopeasti huikaten juotavaa, mutta sde paisuikin sönkötykseksi. "Jos et ole vielä nähnyt ketään tuttuasi täällä niin lähetäänkö etsimään sellaista, lisäystä siis vain meidän mahtavalle juttutaidoillemme?" Saphira kysäisi nopsasti suoristaen selkäänsä. "Pitää vain odottaa juomaani.." tämä alkooi jälleen sönköttää.
//voihan ku en keksi mitään, mut jotain tönkköä sieltä tuli c:
Demintty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 20 Tammi 2012, 00:10

Ah, vai että oikein puolueeton. Niinhän kaikkien virallisten tapahtumien väitettiin olevan, jotkin niistä vain sattuivat olemaan hieman puolueellisempia kuin toiset. Tapahtumapaikka oli toki Nahor, joka itsessään oli ainakin puolueettomaksi julistautunutta aluetta, vaikka sekin julistautuminen lieni kiistanalaista kun alue oli virallisesti ihmisten hallussa. Fareos ei ollut liiemmin huolissaan vaikka tilaisuus paljastuisikin keinoksi houkutella alkuperäisasukkaita ja taikaolentoja vangitsemista varten, hän pääsisi kyllä sopimukseen vastuuhenkilöiden kanssa. Kuinka todennäköistä oli rauhanpippaloiden järjestäminen kesken sodan, olkoonkin miten hiljentynyt hyvänsä?
Enkä minä ole yllättynyt, ettei tämänlaatuinen tapahtuma ole saanut lordeilta rahoitusta. Sotajoukkojen varustelu vie hiiretkin heidän aarrekammioistaan, enkä usko heidän kovinkaan auliisti myöntävän jäljelle jääneet roposensa päinvastaisen toiminnan hyväksi.

Haltia kohotti sarveaan tuuman verran tanakan keskustelukumppanin sitä kommentoidessa ja joi kulauksen. Neste maistui totuttua kitkerämmältä ja poltteli kurkunpäätä vielä kauan juomisen jälkeenkin saaden haltian yskähtämään. Ruokapuolessa lieni toivomisen varaa, mutta ainakin juomia voisi luonnehtia melkeinpä onnistuneiksi.
Ilmainen tarjoilu, kuinkas muuten? Kuten varmaan suurimman osan muustakin yleisöstä.
Lukuun ottamatta niitä, jotka olivat tainneet tulla paikalle päästäkseen nolostuttamaan miespuoliset seuralaisensa tanssilattialla. Fareos loi synkän katseen orkesteriin, joka soitti kevyttä tanssimusiikkia tunnelmaa viritelläkseen, sekä muutamaan pariin jotka olivat siihen jo virittyneet. Haltian mieleen nousi usvainen muisto siitä ainoasta kerrasta jolloin hänet oli hänen nuoruudessaan pakotettu vastaavaan naurettavaan pyörähtelyyn, mutta kuva katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Toisin sanoen haltia tarttui muistoon kaikin voimin ja viskasi sen päin mielensä perimmäistä arkistokaappia toivoen sen hautautuvan tuhansien muiden muistojen sekaan, iäksi.

Fareos kääntyi keskustelukumppaninsa katseen suuntaan kuullessaan kysymyksen ja huomasi vasta silloin lähellä istuvan ihmisneidon, joka oli haltioissaan kuin pikkulapsi. Haltioissaan, todellakin, tuo killittäminen oli häiritsevää. Miehellä oli harvemmin mitään sanottavaa vastakkaisesta sukupuolesta, ellei sitten negatiivista, eikä hän nähnyt tätäkään tyttöstä millään lailla joukosta erottuvana. Nätti, mikäli hän niistä asioista mitään ymmärsi, ja ryhdistä päätellen ei rahvaannainen, mutta väritön. Tuskin riittävän älykäs tarjotakseen kiintoisaa seuraa, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelkkä lapsi omankin kansansa mittapuulla.
Vaalea mies ei tuntunut lämmenneen tirskujalle yhtään sen enempää, joskin Fareos oli huvittunut ettei olisi itse kiinnittänyt mitään huomiota nuoren naisen läsnäoloon ellei raamikkaampi mies olisi sanonut mitään.
Hän vilkaisi naisen kädessä olevaa lasia. Viiniä. Neito oli joko korkea-arvoisesta perheestä, tai porvari, joka oli vain tarttunut tilaisuuteen.
Etkö ole turhan nuori juomaan viiniä? Mistä tuokin nyt tuli? Piruako se hänelle kuuluisi mitä paikallinen kultakutri kaatoi kurkustaan alas?


¤¤ No sitten se olin vain minä. hoh. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja jester » 23 Tammi 2012, 15:24

Cinaed pani huvittuneena merkille, kuinka hyvin ainakin juomatarjoilu teki kauppansa. Olennot odottivat tiskin ääressä juomiaan ja ihmissusi epäili että menettäisi paikkansa heti jos olisi yhtään lähtevän näköinen. Mies päätyi kääntymään ympäri ja tiskin sijaan tämä katseli milloin muuta osaa salista, milloin muuta osaa tiskistä. Kaikista tyhjimmältä tuntui näyttävän tanssisalin lattia kaikkien kerääntyessä johonkin reunalle ja syventyessä erilaisiin keskusteluihin.
Ihmissuden tarkalla kuulolla mies oli varsin hyvin perillä lähellään käytävistä keskusteluista ja täysin ilman osallistumispakkoa. Itse asiassa mielenkiintoisinta lähellä tapahtuvaa oli lähinnä miehestä vasemmalla istuva nuori ihmisnainen joka oli viinin tilattuaan jäänyt tuijottamaan keskustelevaa miesparia. Erityisesti haltiaa. Ja kumpikaan miehistä ei tuntunut olevan kovin tyytyväinen huomiosta, varsinkaan naisen naurahtaessa itsekseen. Draamaa. Cinaed ei voinut estää kasvoilleen kohoavaa virnettä siirtäessään katseensa muuhun saliin.

Ihmissusi pyöritteli saamaansa uutta lasillista kädessään, ennen kuin päätyi maistamaan uutta juomaa. Ei mitään erikoista. Ehkä olisi pitänyt huvikseen koittaa paikan viinitarjontaa. Tosin tuskin sekään mitään erikoista olisi. Ei mitään, mitä itse mies kapakan pitäjänä ei olisi jo maistanut. Hetken aikaa Cinaed suunnitteli hyppäävänsä tiskin toiselle puolelle auttamaan juomien kanssa, mutta hylkäsi ajatuksen. Työntekijä sai vielä hyvin jaettua kaikille halukkaille juomia ja sitä paitsi, ihmissusi olisi muutenkin vain varmaankin ajettu pois. Ulkopuolinenhan voisi vaikka myrkyttää ihmisten tai haltioiden juomia ja aiheuttaa sekasortoa ja epäilyksiä puolueettomaan tapahtumaan. Ajatus kuulosti itse asiassa hienolta. Kiinnijäämisen riski vain taisi olla liian suuri.
jester
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 23 Tammi 2012, 16:20

//Ohhoh! :I Kattoin että mua ennen oli enää yksi pelaaja, ja niitä olikin kaksi, mutta huomasin sen vasta jälkikäteen! Eikai ketään nyt kamalasti haittaa että tämä tuli jo tähän väliin:/ Anteeski Lotdow, sinua etuilin:'<//


Elizabeth Thann

O-ou, hänet oli nähty. Vaalea tukkainen heitti Elizabethiä suoralla kysymyksellä, mutta ketterästi neito nakkasi takaisin napakan vastauksen. "En voinut olla kuulematta seuralaisenne hyvin tätä kuollutta tunnelmaa piristävää mielipidettä." Juuri näin! Jes! Neito oli saanut itsensä kuulostamaan sivistyneeltä, samalla peittäen täysin nolostumisensa. Olihan isoveljen kanssa vietetyistä sanoilla piikittely "harjoituksista" ollut johonkin!
Samalla tumma haltia kääntyi katsomaan minne hänen jutustelutoverinsa, jos tätä edes siksi pystyi kutsumaan, oli katsonut. Haltia tuntui tarkkailevan Elizabethiä kriittisesti, ainakin tämä mietti jotain, ei ilmeestä päätellen mitään kovin kaunista. Noh, eihän siitä ollut yksin haltiaa syyttäminen, nämä ylhään rodun edustajat pitivät ihmisiä varmasti harvoin huomionsa arvoisina. Elizabethin sydän alkoi hakata epärytmiin, mutta neidon ulkokuori oli vielä ainakin toistaiseksi tyyni. Pelasta tilanne, pelasti tilanne, neito pohti raivoisasti, sano jotain fiksua.
Onneksi Elizabeth ei ehtinyt sanoa mitään, kun tumma mies vilkaisi samalla, Elizabethin mielestä ihanalla, tuimalla katseellaan neidon juomaa. Aatelisneito palasi jälleen sanavalmiiseen tilaansa: "Tiesitkö että viini on viisaiden juomaa?" Elizabeth sanoi haltiakielellä. Neidon haltiakieli oli kieliopillisesti täydellistä, huomasi kuka on perehtynyt asiaan kirjojen äärellä, mutta aksentti oli "maalaismainen" ja siitä tunnisti helposti ettei Elizabeth ollut synnynnäinen haltiakielenkäyttäjä tai ainakaan neito ei käyttänyt sitä niin paljoa kun olisi halunnut. "Minulla on tapana ajatella, että ihmiset tarttuvat tilaisuuksiin aikaisemmin, enemmän kiirehtien, koska ihmisten rodulle ei ole siunattu pitkän eliniän lahjaa, niinkuin haltioille", Elizabeth jatkoi kertoen ensin edellä mainitun haltiakielellä, ja sitten myös yleiskielellä.

Elizabethin puhuessa neito ei ollut kertaakaan puhunut "me ihmiset" muodossa, korostaen ihmisyyttään. Samoin neito puhui molemmilla kielillä, hakien tällä korostuskeinolla puolueettomuutta. Puheenvuoronsa jälkeen neiti otti pitkän huikan viinistään ja sitten tapitti, nytkin asiallisesti eikä tuijottaen, molempia miehiä. Jos Elizabeth olisi ollut joku rikas nulikka, joka oli vain livistänyt juhliin juomaan, olisi tämä kokemattomana nyrpistellyt nenäänsä vahvalle, lapsista pahanmakuiselle, viinille, mutta Elizabeth joi kuin maitoa. Hän oli melko nuoresta alkanut tutustua viineihin, eikä hänen vanhempansa halveksuneet tätä. Ennemminkin hyväksyivät ja edesauttoivat. He olivat kovin ylpeitä kun heidän nuori tyttärensä oli tykästynyt viineihin.
Koskaan Elizabeth ei kyllä ollut itseltään jalkoja alta juonutkaa. Niin, viini todella oli vain viisasten juoma.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 26 Tammi 2012, 22:04

Eveline

Toinen yski, tosin tämän sekoilulle. Äkkipikaisena Eveline meinasi heittää jotakin törkeää, häpäisevää, mutta piti suuren suunsa kiinni. Vai että Saphira? Siinäpäs nimi... Toinen tuntui hyvin rennolta tyypiltä, joka sai pienen kiukun laantumaan.
"Olen pari, tosin en ketään hyvin tuttua. Entä sinä? Tällaisissa juhlissa ihmiset, ja haltiat ovat usein uusia..." Eveline yritti vaikuttaa mukavalta. Saphira tuntui keskittyvän aivan muuhun kuin häneen, ja vaikka Eveline oli päättänyt, että tällä reissulla juominen olisi rajoitettu tarkasti, tämän suunnitelmat muuttuivat hyvin, hyvin nopeasti. Toinen arveli että tämä oli ihminen, ja tämä nyökkäsi terhakasti. "Jep, eikun kyllä... Entä sinä?" Eve yritti, ja vetäisi kasvoilleen iloisen ja kohteliaan hymyn.
Hiljaisuus vallitsi, kiusaantunut sellainen. Ei ihme ettei Eveline pärjännyt naisten kanssa. Viihtyi nimittäin paremmin miesten seurassa, mutta Saphira sai kelvata!
"Tosiaan, en minä nyt sen parempaa!" tämä vastasi, ja tirskahti pienesti. Oli tämä vaikeaa... Toinen tilasi juotavaa, ja hiljaisuus lauskeutui, taas... "Käyhän se, tosin kaikilla näyttää olevan jo seuraa, mutta varmasti joitakin yksinäisiä ihmisiä löytyy!" Eveline vastasi, ja hymyili säteilevästi...

// Sori, tosiaan ne kokeet, nii taas kiire oli kirjottamaa!:D Kyllä se tästä lähtee, lupaan!:p//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Templer » 29 Tammi 2012, 21:30

Yard

Toinen vastasi hyvinkin sulavasti, eikä takerrellut sanoissaan, se oli sääli. Yard olisi mieluusti nähnyt toisen sopertelavn jotain, mutta neito pelasti tilanteen. Tuo toinen kiinnitti hyvin paljon huomiota tummempi ihoiseen, josta Yard oli tyytyväinen. Hän voisi vaikka luikkia paikalta pois, jos tuo neito alkaisi ärsyttäväksi. Ainakaan toinen ei seuraisi häntä, vaan jäisi tuon haltijan seuraksi.
Seuraavaksi neito kysyi toiselta, tiesikö tuo, että se oli viisaiden juomaa. Koska neito oli selvästi tarkoittanut kysymyksensä tummahipiälle, ei Yard kehdannut siihen vastata, tuskin hän olisi vastannut, vaikka toinen olisi sen häneltä kysynytkin. tuon virheetön haltiakielen käyttö teki mieheen pienoisen vaikutuksen. Osasihan Yardkin haltiakieltä, muttei ruvennut sitä puhumaan. Tuskin toinen tiesi, että hän tajusi sitä ja halusi viini-aiheisen kysymyksensä pitää vain kaksinkeskeisenä toisen miehen kanssa. Uros mielihyvin pysyä hiljaa, kuin ei olisi tajunnutkaan, mitä toinen sanoi.
Seuraavaksi neito sanoi lausahduksensa kaksi kertaa, ensin haliakielellä ja sitten aivan yleiskielellä. Kummallakin kerralla Yardia muistutetttiin siitä, että häntä luultiin nyt aivan tavan ihmiseksi. Hänen olisi siis vastattava sen mukaan, jos hän nyt aikoisi vastata ollenkaan. Hetken mietittyään, Yard päätti olla hiljaa. Hän ei suuremmin välittänyt neitosesta, eikä suuremmin pitänyt hänestä, mutta koska toinen oli näköjään päättänyt tungeksia heidän keskusteluunsa mukaan, Yard ei voinut kuin vain seurata sivusta, mikä olisi seuraavat siirrot keskustelun eteenpäin viemiseksi. Olihan totta, että jos Yard olisi jättänyt sanomatta naiselle mitään, ollut vain hiljaa, toinen ei varmasti olisi ryhtynyt keskusteluun mukaan. Uros kuitenkin oli luullut, ettei toinen olisi ollut heti sanavalmis.. toisin kuitenkin kävi ja mies saisi tässä seurata, miten nainen rupeaisi vähitellen siirtämään keskustelua vain hänen ja haltian väliseksi, kunnes Yard voisi vain häipyä pois. Sen verran uros kuitenkin näki naisen katseessa, että toinen oli kiinnostunut tummahipiästä.
Lohikäärme ei kuitenkaan ollut valmis luovuttamaan ja lähtemään pois, koska hän oli juuri tavannut tuon miehen ja uroksenkin mielestä hän oli mielenkiintoinen persoona, juuri sopiva juttuseuraksi. Lyhyesti kuvattuna karski, eli juuri sellainen, jonka kanssa ajatukset sopisivat kutakuinkin yhteen.
Yard käänsi katseensa pois ja antoi sen kiertää salissa, kunnes hänen silmänsä kohtasivat soittajat.
"Mielenkiintoista musiikkia." Uros hetken hiljaisuuden jälkeen sanoi ja käänsi katseensa takaisin tummahipiään, jättäen neidon omaan arvoonsa.

//tiedän, myöhästyin >://
Templer
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 05 Helmi 2012, 00:15

Niin puolueeton kylä kuin Nahor väittikin olevansa, haltiakieli oli viimeinen asia johon Fareos olisi uskonut törmäävänsä, etenkin ihmisen suusta kuultuna. Tummien kasvojen ihmetys oli selvästi havaittavissa haltian ollessa liian hämmästynyt sitä peitelläkseen. Kömpelö aksentti särähti korvaan, mutta koska Fareos ei ollut itsekään hienostoperheestä pehmein puhetyylein hän oli valmis pieneen myönnytykseen. Osittain myös sen takia, että hän yhtyi neidon mielipiteeseen ihmisten lyhytikäisyydestä.
Tummaihoinen napautti juomasarven kylkeä silmäillessään naista arvioivasti. Hän ei erityisemmin pitänyt toiston kuulemisesta, sillä kaksikielisenä hän ei sitä tarvinnut.
Samasta syystä ihmiset ovat taipuvaisia jättämään yritykset sikseen. Kuten kielenopettelun. Se oli haltian tapa ilmaista vaikuttumisensa. Tyytykööt siihen.

Haltia vilkaisi syrjäsilmin Yardia, jonka kasvoilta oli luettavissa ärtymyksensekaista tylsistymistä ja häivähdys toiveikkuutta. Asennosta päätellen mies suunnitteli hiipivänsä takavasemmalle ja jättävänsä hänet pyristelemään raivostuttavan intensiivisesti killittävän naisen kanssa. Uskaltaisikin. Fareoksen raivokkaan kielteinen suhtautuminen naisiin ei suinkaan ollut vähentynyt sujuvan haltiakielen kuulemisen myötä.
Suippokorva tuhahti vaalean miehen kommentille. Mielenkiintoista musiikkia
Ajattelitko kenties mennä tanssimaan?


¤¤ Niin melkein minäkin (enkä tämän pidempää saanut aikaiseksi), mutta enää siitä ei tarvitse murehtia. Kuten seuranhakuosiossa pohdittiinkin, jäädytetään vuorosysteemi toistaiseksi. Vastedes pelaajat voivat vastata mielivaltaisessa järjestyksessä miten inspistä riittää. Katsotaan, miten tämä sujuu.¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 05 Helmi 2012, 00:48

//Eli tänne saa käydä vastaamassa koska vaan....>:3//


Elizabeth Thann

Aatelinen pystyi tuntemaan kuinka hänen jalkansa olisivat pettäneet alta mikäli hän vain olisi seissyt. Tumma haltia oli selväsit yllättynyt hänen osatessaan haltiakieltä. No, Elizabeth saattoi olla tästä kyvystään erityisen ylpeä sillä moni ihminen ei sitä osannutkaan. Muutamat tulkit korkeintaan, mutta eivät tavallisten aatelisperheiden tyttöset. Kaiken tämän mielihyvän Elizabeth kätki yhden hymyn taakse. Tietäväisen, mutta hyvin hillityn hymyn taakse.
Kun haltia puhui Elizabethille jälleen sydämen sykenousi ja jaloissa tuntui kihelmöintiä. Oliko tuo ylvään rodun edustaja juuri kehunut Ellietä? Oliko se edes luettavissa kehuksi? No kultahiuksiselle ihmiselle tuo oli ensimmäinen haltian suusta kuultu asia joka olisi edes jotenkin luettavissa kohteliaisuuksi joten hitto vie tyttö aikoi sitä sellaisena pitää!
"Tai sitten et tunne vain oikeanlaisia ihmisiä. Ihmisiä jotka taitavat jokaisen kielen jonka vain voi ihmisten kirjastoissa opiskella." Elizabeth vastasi madalletulla äänellä, haltiakielellä, haltialle ja sitten huomio vaaleaa ihmistä, joka oli juuri kommentoinut musiikkia.
Musiikki oli Elizabethistä sopiva juhliin, mutta että mielenkiintoista, jonka voisi vapaasti tulkita kummalliseksi? No ehkä, mutta eikö ollut myös aika mielenkiintoista että tällä tavalla oli saatu edes koottua kasaan niin montaa eri lajien edustajaa, jotka missä tahansa muualla olisivat vihollisia keskenään. Kyllä musiikki taisi olla hyvinkin mielenkiintoista - aivan kuten yleisö jolle se oli tarkoitettu.
Elizabethin aivot käsittelivät kaiken tämän päättelyn sekunteissa, muttei hän tiennyt olisiko hänelle sopivaa kommentoida asiaa. Ehkä miehet halusivat jättää hänet omaan arvoonsa ja lähte keskenään muualle jatkamaan jutusteluaan.
Tumman haltian kuitenkin kommentoidessa vaalealle miehelle, kysyen aikoiko tämä kenties suunnata tanssilattialle Elizabeth havahtui siihen faktaan, ettei hän eläessään ollut ollut näin lähellä haltiaa ja tämä olisi varmasti aika ainut kertaista. Eli mitä hänellä voisi mahdollisesti olla menetettävää. Ensin Ellie juo lopun viininsä kerralla kaiken alas, laskee lasin tiskille ja kääntyy takaisin kaksikon puoleen jonka keskusteluun oli tunkenut mukaan.
"Ihmisten kirjallisuudessa koskien haltioita on monia aukkoja", hän aloittaa varovaisesti yhä haltiaa puhuen, "Siellä ei esimerkiksi koskaan ole käsitelty haltioiden juhlinta kulttuuria, tanssista siis puhumattakaan. Se on hyvin valitettavaa sillä muutamat lukijat saattaisivat löytää kyseisen aiheen hyvinkin mielenkiintoisaksi." Jälleen Elizabethin puheissa oli koukku. Hän haki puheillaan tietysti kaksikon huomiota, mutta myös yritti näin ilmentää omaa mielipidettään haltioista ja siitä ettei usko näiden olevan sellaisi kun ihmiset väittävät. Eli kylmäverisiä murhaajia ilman oikeuden tajua. Elizabeth yhdisti moisen kuvailun lähemmäs omaa lajiaan. Onneksi myös tytön olemus aikaisemman oivalluksensa myötä oli rauhoittunut, enää tyttö ei tuijottanut ollenkaan ja sydän löi aikalailla tasaiseen rytmiin. Tosin tämän hetkinen tasainen rytmi sattui vain olemaan reippaasti leposykettä tempoisampi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Templer » 05 Helmi 2012, 17:26

Yard

Haltia kysyi häneltä, aikoiko hän kenties tanssimaan. Jo toisen ilmeestä näki, ettei toinen nauttinut täysin siemauksin neidon seurasta. Se jo toi pientä iloa uroksen mieleen, koska hän itse ärtyyntyi naisen haltiakielenkäytöstä yhä vain enemmän. Neito käyttäytyi muutenkin uroksen mieleen liian suuripiirteisesti... kuin hän olisikin jotain suurta. Kyllä Yard tiesi mikä oli suurta, hän oli jotain suurta. Ei tässä pienessä ja heikossa kuoressa, mutta kunhan hän päästäisi itsensä vain vapaaksi. Niin hienostunut ja viisas kuin nainen olikin, Yardia ei kiinnostanut. Olisi kuitenkin enemmän tai vähemmän julmaa pyytää/käskeä neito jättämään heidät rauhaan. Sitä paitsi, jos tuo haltia oikeasti tahtoikin olla ihmisneidon seurassa, niin ei Yardin olisi järkevä ruveta nävimään tyttöä.
"Ei, en minä." Uros lopulta vastasi haltiamiehen kysymykseen.
"En vain usein kuuntele musiikkia." Hän lisäsi ja vilkaisi orkesteriin.
"Enkä tanssi." Lohikäärme sanoi hieman murahtaen. Hänen mielestään lattialla toisen sylissä pyöriminen oli typerän näköistä, eikä hän uskonut, että tanssijatkaan siitä mitään kovin suuria nautintoja saisivat. Se oli vain turhaa ja typerää. yhtäkkiä neito kommentoi myös tanssimiseen. Haltiakielellä tietenkin. Ja tietenkin aihe koski myös kirjoja. Kyllä urokseenkin teki pienen vaikutuksen kuinka neito puhui. Mutta silti hän ei voinut olla ärtymästä siitä, kuinka neito koetti juuri näyttää viisaamalta. Ainakin uroksen silmiin se näytti siltä. Nainen koetti juuri päästä haltian huomioon enemmän. Tai sitten ei... mistäpä uros sen tietäisi... ei hän ollut mikään ihmisasiantuntija. Taas lohikäärme päätti olla hiljaa, kuin ei tajuaisi haltiakieltä. oli helpompi olla kommentoimatta ja jos hän paljastaisi, että osaisi haltiakieltä, hänestä voisi jo päätellä jotain tavan tallaajaa suurempaa. uros hörppäsi juomaansa ja totesi, ettei se ollut muuttunut siitä miksikään.

//selvä :3 anteeksi etten saa peliä etenemään, mutta yardin on helpompi olla hiljaa. :] //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 06 Helmi 2012, 21:37

Eveline

Eve hymyili, tosin hän halusi tanssia, tanssija kun oli ammatiltaan. "Olisi tosin mukava, jos pääsisin tanssimaan..." Eveline mutisi, ja kulautti juomansa alas. Neitokainen alkoikin etsiä sopivaa tanssiparia. Samassa hänen silmänsä osuivat haltiaan, naiseen ja mieheen. Mies näytti juuri sopivalta, lähes täydelliseltä. "Suonet anteeksi, taidan lähteä etsimään itselleni tanssiparia, voit toki tulla perässä, jos löytäisit jonkun..." Eveline mutisi, ja nousi seisomaan. Punainen lyhyehkö mekko liehui neitosen mukana, kun tämä asteli kolmikkoa kohti. Kun neitokainen pääsi päämääräänsä, tämä vetäisi kasvoilleen hymyn. "En voinut olla huomaamatta teitä!" Eveline naurahti kohteliaasti, ja niiasi pienesti. Hän todellakin oli lähtenyt koppavasti Hiran luolta, tosin tämä oletti että tuo tuli perässä. Tämä istahti sulavasti vapaalle paikalle, ja hymyili, taas.

"Ajattelin, jos minulle löytyisi jostakin tanssiparia...?" Eveline sanoi, ja muotoili sen kysymykseksi. Neito hymyili vaalealle miehelle. "Itse asiassa olisin onnellinen. Rakastan tanssimista, ja no, voisitko?" Eveline kysyi taas ja hymyili mahdollisimman suloisesti. Samperi, päin honkia meni... Eveline puuskahti mielessään, ja siirsi toisen jalkansa toisen päälle. "Tosin voisin valehdella, että löydän muualtakin seuraa, mutta asua ei ole näin. Täältä on mahdottoman vaikeaa löytää tanssiparia, joten...." Eveline sanoi, ja lauseen alussa tämän kasvoilla oli hymy mutta loppua kohden jäljellä oli vain irvistys.

//Sala kavalaa menoa... Temp, et tiedä nyt mistään mitään, hyvä näin, mutta toimin rikoskumppanina.... :D //[/u]
Onzki
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 09 Helmi 2012, 19:02

Fareos loi itsetietoiseen naiseen astetta terävämmän silmäyksen juomasarvensa reunan yli lämmittäessään jälleen suutaan väkevällä nesteellä. Jokaisen kielen? Kyseessä oli ihmisten kirjasto, joten haltialla ei ollut kovinkaan suuret odotukset opeteltavien kielten repertuaarin laajuuden suhteen, vaikka olikin todennäköistä että ihmiset olivat keränneet mahdollisimman paljon tietoa vihollistensa kielestä ja kulttuurista. Niin heidän ainakin luulisi tehneen, elleivät olisi täysin vähäjärkisiä. Haltioiden kirjastossakin oli toivomisen varaa.
Aivan jokaisenko? Hän kysäisi etelän murteella.
Täytyi kuitenkin myöntää, että neidon oletettu sivistys oli tehnyt kyyniseen mieheen vaikutuksen. Fareos ymmärsi tiedon arvon, eikä voinut olla kokematta edes lievää kunnioitusta samoin ajattelevia kohtaan.

Haltia jakoi mielipiteen myös vaaleatukkaisen miehen kanssa, joskaan tämä asenne ei koskenut kirjoja ja valistusta. Musiikki oli toki taidetta, mutta takkuhiuksinen ei laskenut kunnolliseksi musiikiksi mitään mitä soitettiin vähemmällä kuin kymmenellä soittimella. Tanssiminenkin oli vain välttämätön paha, joka oli nuoruudessa täytynyt oppia. Kartuttamalla tietojaan tarpeeksi hänen ei koskaan tarvitsisi joutua tilanteeseen, jossa hän pyörisi paikallaan hälyttävän lähellä ventovierasta naista kuin idiootti. Hän nyökkäsi vahvistaakseen toisen tuumailut. Fareoksella oli lähes periaatteena selviytyä minimaalisella määrällä verbaalista kommunikointia.

Naisen puhuessa jälleen toinen tummista kulmista pyrki kohoamaan, kuten aina tilanteissa joissa keskustelukumppani tuntui käväisseen itsestäänselvyyksien puolella. Kuvitteliko nainen tosiaan, että ihmisiä haltioiden tanhuaminen kiinnostaisi? Sodan ideanahan tuntui olevan teurastaa ja orjuuttaa koko toinen osapuoli! Fareos ei myöskään ollut oikea haltia näistä asioista kertomaan. Hän ei ollut koskaan ollut juhlissa muuta kuin väkisin paikalle raahattu seinärikkaruoho (kukkaseksi kun häntä ei olisi kukaan nimittänyt edes vahingossa).
En ole asiaan perehtynyt. Ja se näkyi myös haltian ulkomuodossa. Saappaat olivat kuluneet, vaatteet likaiset, käsisuojukset naarmuuntuneet ja hiukset takussa (yhteen oli vielä sotkeutunut puolikas risua). Iho oli sään ahavoittama ja silmien kiilto terävä ja villi. Kuin pisteeksi i:n päälle Fareos kippasi puolet jäljellä olevasta juomastaan kurkkuunsa sen enempiä kursailematta. Naisen yritykset tehdä itseään tykö eivät täysin olleet jääneet mieheltä huomaamatta, eikä hänellä ollut pienintäkään aikomusta rohkaista niitä.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Helmi 2012, 19:44

Yard

Yhtäkkiä miehen vierelle ilmestyi nainen, Yard ei yhtään tiennyt mistä, tai miksi toinen oli siihen tuppaantunut, mutta tuo sanoi, ettei voinut olla huomaamatta heitä.
"Se on luultavasti tämä mies tässä." Yard murahti puoliääneen, mutta tarpeeksi kuuluvasti, että tuo kuulisi kyllä, jos haluaisi. Hän osoitti nopeasti tummahipiäistä haltiaa käden heilautuksella.
"Hän kerää tänne kohta suuratkin joukkoa." Uros sanoi ja virnisti hieman. Nainen alkoi kuitenkin puhumaan tanssista.
Oikeastaan siitä, miten hän rakasti tanssimista ja halusi tanssia. Yard olisi ehdottanut vieressään seisovaa haltiamiestä, mutta ei kehdannut.
Seuraavaksi nainen kysyi, haluaisiko Yard lähteä hänen kanssaan tanssimaan. Lohikäärme murahti hieman. Hän oli juuri päässyt miettimästä, kuinka tyhmää tanssiminen oli ja kuin salamaniskusta hänen luokseen juoksi nainen, joka halusi tanssia. Ehkä joku tanssi-jamala oli lähettänyt toisen hänen luokseen. Mies naurahti hiljaa, itsekseen ajatukselle, muttei silti aikoisi taipua tanssimaan vain naisen pyynnöstä.
Ilman vastausta jäänyt nainen jatkoikin hieman ronskiksi puhumaan siitä, että hän voisi valehdella löytävänsä muualtakin tanssi seuraa.
Mikset valehtele sitten? Uros kysyi mielessään, muttei tahtonut olla liian karu toista kohtaan. Paikalla oli nimittäin muitakin, eikä hän halunnut täydellistä äksyilijän mainetta.
"Minä en tanssi." Uros sanoi nopeasti ja katsoi ilmeettömänä toisen virnistystä.
"Olen pahoillani." Hän lisäsi, hyvin mauttomasti ja ontosti, koska miksipä hän olisi pahoillaan siitä, ettei toinen saanut häntä nolattua? Olihan sali täynnä muitakin ihmisiä. Nyt Yard vain toivoi, että nainen antaisi periksi, mutta toinen ei näyttänyt luovuttaja tyypiltä.
Templer
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron