Kirjoittaja Crimson » 12 Loka 2011, 13:43
//Nöy pröblem, KOSKA AKSUN KANSSA ON KIVAA PELATA!//
Iriador
Mies yllättyi hieman saamastaan vastauksesta. Darius tuntui pitävän korkeahaltiaa jotenkin erityisenä. Ainakin näin Iriador oli laskeskellut toisen käyttäytymisen ja puheitten perusteella.
Kuten tahdotte, punatukka sanoi nyökäten pienesti kenraalille tuon luvatessa hänen puhutella miestä tuon oikealla nimellä vain, kun kukaan muu ei sitä kuulisi. Jälleen Iriador kohtasi vanhempansa kunnioitettavan katseen ja se sai nuoren miehen sydämen hakkaamaan lujaa jännityksestä tuon rinnassa. Korkeahaltia kuunteli tummatukkaisen sanoja tarkkaavaisesti ja nyökkäsi tuon sanojen päätteeksi.
Huomenna siis. Kylän eteläpuolella, heti aamusta, punatukka toisti ja painoi sanansa tarkoin mieleensä. Tältä tapaamiselta ei ollut varaa myöhästyä.
Kun Darius sitten poistui paikalta, Iriador kumarsi tuolle hymyillen hyvästiksi. Tuon tehtyään ja muutamia ohjeita huomiselle saatuaan korkeahaltia kääntyi kannoillaan ja marssi ulos kokoustalon pihamaalta ylpeänä siitä, mitä oli juuri saavuttanut. Tänään häntä majatalolla odottaisi lämmin ruoka, kylpy sekä pehmeä peti ja pitkät yöunet. Miehen tulisi olla huomenna kunnossa, eikä jumissa ja kivuistaan kärsivä, jos Dariuksen kanssa metsään aikoi.
***
Aamu oli jo pitkällä. Iriador oli juuri saapunut uudelleen majapaikkaansa, mukanaan varhain aamulla kokoustalolta haettu uusi Sinisen kuiskauksen työasunsa. Korkeahaltia tutkaili kiinnostuneena tuota sinistä kokonaisuutta, jota hän sitten alkoi kiskoa ylleen ja toivoi tällä tavoin yllättävänsä Dariuksen. Saapumalla paikalle työasussaan. Se ei ollut kaikista tavanomaisimman näköinen, mutta päällä kevyt ja mukava. Veisi tosin aikaa että punatukka siihen tottuisi täysin ja oppisi liikkumaan sulavasti se yllään niin kuin arkivaatteissaan teki. Asu tuntui pysyvän kasassa ainakin majatalon oville saakka, josta matka Poldoran luokse alkoi. Kookas tamma odotti isäntäänsä läheisessä tallissa - tyytyväisenä sille vasta tarjottuja heiniä mussuttaen se hörähti ja nosti korvansa pystyyn nähdessään Iriadorin. Korkeahaltia silitti eläimen pitkää kiharaa harjaa ja talutti lopulta tamman ulos karsinastaan. Satulointi kävi nopeasti ja pian kookas korkeahaltia hyppäsi kookkaan yönmustan shirensä selkään.
Hetken punatukasta tuntui, että hänestä oli tullut katse magneetti, sillä lähes kaikki ohikulkijat loivat edes pienen silmäyksen kylän lävitse kulkevaan ratsukkoon. Tällaiseltako tuntui olla Sinisen kuiskauksen jäsen? Keräsivätkö kaikki eliitti kenraalin miehet samalla tapaa katseita, vai oliko Iriador vain jokin poikkeus? Korkeahaltia pudisti pienesti päätään ja hymähti itsekseen, karkottaen nuo aatteet päästään ja keskittyen nyt siihen mitä oli vastassa. Nimittäin Dariukseen, jonka punatukka saattoikin jo erottaa eteläisten porttien luota. Kauankohan oli mies mahtanut jo odottaa täällä Iriadorin saapumista. Pieni jännityksenpoikanen iski jälleen punatukkaan, mutta enää ei ollut varaa kääntyä takaisin.
Huomenta, korkehaltia toivotti kenraalille ratsunsa selästä kumartaen, päästyään tammansa kanssa riittävän lähelle Dariusta ja tämän yksisarvista. Päivä toisi varmasti mukanaan paljon jännittäviä tapahtumia ja Iriador oli siihen paljon enemmän, kuin vain valmistautunut.