Kirjoittaja Nipustin » 23 Tammi 2012, 16:20
//Ohhoh! :I Kattoin että mua ennen oli enää yksi pelaaja, ja niitä olikin kaksi, mutta huomasin sen vasta jälkikäteen! Eikai ketään nyt kamalasti haittaa että tämä tuli jo tähän väliin:/ Anteeski Lotdow, sinua etuilin:'<//
Elizabeth Thann
O-ou, hänet oli nähty. Vaalea tukkainen heitti Elizabethiä suoralla kysymyksellä, mutta ketterästi neito nakkasi takaisin napakan vastauksen. "En voinut olla kuulematta seuralaisenne hyvin tätä kuollutta tunnelmaa piristävää mielipidettä." Juuri näin! Jes! Neito oli saanut itsensä kuulostamaan sivistyneeltä, samalla peittäen täysin nolostumisensa. Olihan isoveljen kanssa vietetyistä sanoilla piikittely "harjoituksista" ollut johonkin!
Samalla tumma haltia kääntyi katsomaan minne hänen jutustelutoverinsa, jos tätä edes siksi pystyi kutsumaan, oli katsonut. Haltia tuntui tarkkailevan Elizabethiä kriittisesti, ainakin tämä mietti jotain, ei ilmeestä päätellen mitään kovin kaunista. Noh, eihän siitä ollut yksin haltiaa syyttäminen, nämä ylhään rodun edustajat pitivät ihmisiä varmasti harvoin huomionsa arvoisina. Elizabethin sydän alkoi hakata epärytmiin, mutta neidon ulkokuori oli vielä ainakin toistaiseksi tyyni. Pelasta tilanne, pelasti tilanne, neito pohti raivoisasti, sano jotain fiksua.
Onneksi Elizabeth ei ehtinyt sanoa mitään, kun tumma mies vilkaisi samalla, Elizabethin mielestä ihanalla, tuimalla katseellaan neidon juomaa. Aatelisneito palasi jälleen sanavalmiiseen tilaansa: "Tiesitkö että viini on viisaiden juomaa?" Elizabeth sanoi haltiakielellä. Neidon haltiakieli oli kieliopillisesti täydellistä, huomasi kuka on perehtynyt asiaan kirjojen äärellä, mutta aksentti oli "maalaismainen" ja siitä tunnisti helposti ettei Elizabeth ollut synnynnäinen haltiakielenkäyttäjä tai ainakaan neito ei käyttänyt sitä niin paljoa kun olisi halunnut. "Minulla on tapana ajatella, että ihmiset tarttuvat tilaisuuksiin aikaisemmin, enemmän kiirehtien, koska ihmisten rodulle ei ole siunattu pitkän eliniän lahjaa, niinkuin haltioille", Elizabeth jatkoi kertoen ensin edellä mainitun haltiakielellä, ja sitten myös yleiskielellä.
Elizabethin puhuessa neito ei ollut kertaakaan puhunut "me ihmiset" muodossa, korostaen ihmisyyttään. Samoin neito puhui molemmilla kielillä, hakien tällä korostuskeinolla puolueettomuutta. Puheenvuoronsa jälkeen neiti otti pitkän huikan viinistään ja sitten tapitti, nytkin asiallisesti eikä tuijottaen, molempia miehiä. Jos Elizabeth olisi ollut joku rikas nulikka, joka oli vain livistänyt juhliin juomaan, olisi tämä kokemattomana nyrpistellyt nenäänsä vahvalle, lapsista pahanmakuiselle, viinille, mutta Elizabeth joi kuin maitoa. Hän oli melko nuoresta alkanut tutustua viineihin, eikä hänen vanhempansa halveksuneet tätä. Ennemminkin hyväksyivät ja edesauttoivat. He olivat kovin ylpeitä kun heidän nuori tyttärensä oli tykästynyt viineihin.
Koskaan Elizabeth ei kyllä ollut itseltään jalkoja alta juonutkaa. Niin, viini todella oli vain viisasten juoma.