Illidan seurasi naista oleskeluhuoneeseen. Nyt kaksikko oli todella lähellä tulevaa uhria jonka Ylva saisi hoidella itse. Kyllä hän ansaitsi kostonsa. Illidan seurasi Ylvaa aina oikeaan makuuhuoneeseen asti, kunnes sarvipää laskeutui rentoon kyykkyistuntaan vasten oven lähellä olevaa seinustaa ja jäi mielenkiintoa puuhkuen katselemaan Ylvan tapaa murhata uhrinsa. Ovelaa, Ylva tyrmäsi ensin uhrin vaimon jonkin sortin aineella joka vei hengittäjältänsä tajun. Ylvan toiminta kyllä kieltämättä vakuutti sarvipään, itse tuo ei käyttänyt minkäänmoisia huumaustaktiikoita. Tässäkin tilanteessa Illidan olisi vain äänettömästi hiipinyt sängyn viereen ja iskenyt tikarin nopean äänettömästi isännän kurkkuun pystyyn iskulla joka veisi heti toiselta hengen.
Sitten Ylva siirtyi itse pääuhriin. Nainen toimi nopeasti ja lopulta varjosti uhrin oleskeluhuoneen puolelle. Illidan kohottautui rennosti ja seurasi äänettömin askelin kaksikkoa, sulkien makuuhuoneen oven kiinni perässään äänettömästi. Enää sarvipää ei mennyt kyykkyyn, vaan jäi seinää vasten nojailemaan katsellen alkavaa näytöstä. Illidanin makuun Ylva hoiti kaiken liian mahtipontisesti, Illidan itse olisi jo aikoja sitten lopettanut isännän kivuttomasti sekunneissa. Kukin tavallaan. Uhri sai pian Ylvan miekaniskun miekkakäteensä, jolloin odotettavasti miekka tippui. Puolidemoni seurasi tilannetta edelleenkin tyynen rauhallisena. Kauaa ei kestänyt kun aatelismies jo saikin kuollettavan miekansivalluksen Ylvalta, kaula aueten. Illidan katsoi verta vuotavaa kurkkua niin kauan kunnes uhri oli liikkumaton. Kuollut lihakasa vain.
Illidan nousi oitis ylös, ehti juuri ja juuri kuulla Ylvan sanat kun tuo jo luiskahti äänettömästi takaisin makuuhuoneeseen. Aatelismiehellä oli paljon vihamiehiä joten pelkoakin varmasti löytyi; mies säilytti rahojansa aivan varmasti lähellä yösijaansa. Äänettömästi Illidan kalusi makuuhuonetta, aloittaen yöpöydänlaatikoista. Lopulta sarvipää tiirikoitsi sängyn päädyssä lattialla lepäävän kirstun, josta paljastui kiitettävä määrä kultaisia kolikoita. Pieni virne nousi Illidanin suupielille kun tuo otti taskustaan nahkaisen rahapussinsa ja laittoi siihen tarkalleen sen määrän rahaa mitä aatelismies oli palkkamurhaajalle luvannut. Illidan ei ollu ahne, tuo tahtoi vain rahaa elääkseen. Kohta täysinäinen rahapussi lepäsi taas Illidanin taskussa.
Illidan vilkaisi Ylvaan, katsoi oliko tuo vielä paikalla. Mies virnisti pienesti, heilautti hieman kättään Ylvalle ja käveli sitten makuuhuoneen ikkunan luo. Illidan avasi sen, vilkaisi vielä Ylvaan ja hyppäsi sitten ikkunan kautta talon vieressä kasvaavaan isoon tammipuuhun. Sarvipää laskeutui ketterästi tammen runkoa pitkin aina maan tasalle asti. Kuin vaistomaisesti Illidan palasi samaisen puutarhahökkelön luo jossa puolidemoni ja Ylva olivat hetki sitten olleet. Illidan päätti odottaa hetken, josko Ylva vielä poikkeaisi samaisen kohdan kanssa. Puolidemoni oli kieltämättä tyytyvinen äskeiseen keikkaan, niin erikoinen se kuin oli normaaleihin työpäiviin verrattuna. Illidan tahtoi vain kysyä oliko Ylva mielestään saanut tarvittavan koston.