Fakta siitä että verenhukka uhkasi, ei saanut Ravea hidastamaan. Edna jättikin siitä paasaamisen myöhemmälle, mikäli poika elossa pysyisi. Joten, mustalainen tiukensi otettaan Ravesta käskyn käydessä ja toivoi syvästi, että Rave tiesi mitä teki. Poika oli kyllä vähällä tipahtaa puusta, mutta tuon nopeat refleksit pelastivat tilanteen ja matka jatkui. Edna ei valitettavasti ehtinyt vastaamaan Raven kysymykseen siitä, oliko tyttö hyvin pojan selässä, kun jo saavuttiinkin aukean läheisyyteen ja Edna laskettiin selästä alas. Tyttö vilkaisi kysyvästi hymyilevään nuorukaiseen, kunnes tuo päätti päästää ilmoille korkean vihellyksen. Vihellys kuitenkin pysähtyi kuin seinään, Raven kaatuessa ja alkaessa yskimään. Edna ei voinut kuin katsoa neuvottomana tätä tilannetta, kun Rave jo kapusi ylös ja tarttui hellästi Ednan käteen.
Rave kehotti Ednaa piiloutumaan puskaan. Edna oli avaamassa suunsa sanoakseen mahdollisen vastalauseensa, mutta ennen kuin noidanalku sai sanaakaan suustaan, oli Rave poistunut paikalta.
Edna katsoi hölmistyneenä pojan perään, kunnes vilkaisi puskaa. Ei kai muu auttanut.. Kerran, kepeästi pyörähtäen Edna muutti muotonsa pieneksi, ilvestä muistuttavaksi kissapedoksi ja paineli puskan suojiin piiloon. Piilostaan Edna saattoi kuulla taistelun äänet. Taistelun, joka ei turhan kauaa kestänyt. Arvatenkin ylikasvuinen susi oli saapunut takaisin paikalle auttamaan isäntäänsä.
Hiljaisuus laskeutui metsään. Kun Edna oli varma, että vaara oli ohi, kömpi valkea kissapeto pois piilostaan ja kipitteli katsomaan, miten oli käynyt. Rave makasi maassa, suuren koiraeläimen suojatessa isäntäänsä mahdollisilta vaaroilta. Kissa käveli muutaman metrin päähän kaksikosta, jääden sitten varuillaan tuijottamaan sutta. Ei hän tyhmä ollut, jo pelkkä maalaisjärki sanoi, ettei suurta koiraeläintä kannattanut lähestyä, kun tuo suojeli isäntäänsä!