Kirjoittaja Forte » 31 Tammi 2012, 00:45
Roherdiron katsoi lohikäärmettä edessään. Hän ei osannut eikä kyennyt tekemään tai sanomaan yhtään mitään, niin vaikuttava peto haltian edessä seisoi. Se oli täydellistä voimaa, tulta ja pelkoa, olento, jonka kuka tahansa haluaisi kohdata elämässään. Ja miten upeat suomut ja siivet sillä olikaan, Roherdiron meinasi ojentaa kättään, koskettaakseen suomuista pintaa, mutta esti aikeensa ajoissa. Ei ollut kohteliasta mennä koskemaan toiseen ilman lupaa. Roherdiron tyytyi vain katselemaan. Lihakset liikkuivat nahan alla, valtavat kynnet painautuivat maata vasten ja suussa näkyi rivi teräviä hampaita. Petojen kuningas, olennoista kaikkein mahtavin seisoi siinä, Roherdironin edessä. Ajatella, ettei tämä ollut unta. Pelkästään jo se, että Crit istui maahan, sai aikaan pienen tärähdyksen.
"Sinä tosiaan olet vaikuttava. En ole varmaan ikinä elämässäni kokenut mitään yhtä suurenmoista."
Roherdiron myötäili Critin sanoja, ja oli täysin rehellinen puheissaan. Haltia kun ei yleensäkkään valehdellut. Varsinkaan lohikäärmeen edessä.
Roherdiron ei saanut edes tilaisuutta vastata Varnefindonin kysymykseen, kun Crit vastasi hänen puolestaan, tosin samaa, mitä Roherdiron olisi vastannut, joten haltia nyökkäsi vastaukseksi. Tosin, Crit vaikutti hieman ärtyneeltä tai alakuloiselta. Kyseessä oli ylpeä olento, joten varmaan häviö kaupungissa oli ollut vähän liian kova hänelle. Roherdiron asteli varovasti lähemmäs, yrittäen olla mahdollisimman kunnioittava isoa petoa kohtaan. Ei ihme, että Morna tuli toimeen Critin kanssa.
"Mikäli saan sanoa, Crit, voitto tappelussa ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Ydin on osata luovuttaa oikeaan aikaan, jolloin vastustaja tajuaa, ettei tappelua ole järkevää jatkaa ja joutuu lähtemään häpeissään. Et ainakaan lähtenyt pois paikalta häviäjänä, koska et paennut."
Ainakin Roherdiron yritti olla mahdollisimman kohtelias ja saada lohikäärmeen itsetunnon taas nousemaan. Tosin, näin äkkipikainen ja ylpeä olento tappaisi hänet hetkessä, jos haluaisi, joten oli parempi olla sanomatta liikaa.