Kirjoittaja Forte » 21 Tammi 2012, 21:31
Varmaan jokainen tykkäsi puhua siitä, mikä oli hänen sydäntään lähellä. Rohendiron ei ollut poikkeus. Kerta Shashi oli kiinnostunut eläimistä, haltia voisi hyvin jakaa tietojaan hänen kanssaan. Tosin siihen hän ei osannut vastata, miksi mustat hevoset olivat suosittuja. Ne kai olivat todella mahtavan ja suuren tuntuisia. Kaikissa saduissa oli hurjia, mustia oreja, joten kaiketi mielikuva tuli myös ihan arkipäivään ja tavalliseen elämään.
"Toki niitäkin löytyy, värit saattavat olla aika mielikuvituksellisia. Täplikkäitä hevosia armeija ei suosi, mutta kyllä tavallinen kansa, ja varsinkin sirkustaiteilijat sun muut, pitävät värikkäistä hevosista. Sellaista kaunista, kullan väristä hevosta yleensä pidetään naisten ratsuna jostain syystä. Mutta se riippuu niin paljon omistajasta, osa ei välitä, osalle on maailman totaalinen loppu, jos syntyvä varsa on vaikkapa ruskea eikä musta."
Monesti eläimet, varsinkin juuri hevoset ja koirat, olivat myös statussymboleita. Niillä haluttiin viestittää jotain itsestään ja omasta arvostaan. Se oli tainnut aina olla niin. Yleensä isot, tummat yksilöt yhdistettiin aina miehisyyteen, voimaan, rohkeuteen ja vaarallisuuteen, kun taas pienet ja vaaleat päinvastaisiin asioihin. Rohendiron oli kokenut sen monesti ammatissaan, jonkun naisen oli pakko saada juuri valkoinen hevonen, koska se oli ainoa täydellinen väri aatelisnaiselle, vaikka luonteet eivät olisi yhtään sopineet yhteen. Värimaailma oli kummallinen, kun kyse oli eläimestä. Aina silloin tällöin teurastaja otti yhteyttä Rohendironiin, sillä hänelle oltiin tuotu teurastettavaksi aivan terveitä ja hyväkuntoisia varsoja, joiden väri vain ei miellyttänyt. Silloin hevosmies saisi viedä ne ihan veloituksetta. Onneksi niin kävi tosin melko harvakseltaan.
Rohendiron muutti jälleen asentoaan sohvatyynyillä. Hän vähän epäili, kannattiko enää juoda lisää viiniä vai antaa olla. Toisaalta se oli hyvää, toisaalta liika oli liikaa. Ei sillä, että Rohendiron humaltuisi, mutta noin periaatteessa.
"Voi kuule, ties kuinka moni."
Rohendiron naurahti hiljaa, kaataessaan lisää viiniä.
"Katsos kun, en voi opettaa ja kouluttaa niille rohkeutta ja uskollisuutta. Sen hevonen opettelee aivan itse. Tietysti ne vanhimmat yksilöt, jotka ovat olleet minulla koko elämänsä, pysyvät vierelläni loppuun saakka, kuten sitten jotkut kouluttamani hevoset oman omistajansa vierellä."
Shashin esimerkkiä seuraten, Rohendiron nappasi myös muutaman hedelmän. Parempi ne olisi kai sittenkin syödä pois, turhaa niitä uudelleen oli säilöä.
"Tavallaan ymmärrän kyllä, miksi sotakoiria otetaan rintamalle, sekä hevosia, mutta tavallaan en. Ei niiden pitäisi joutua kärsimään ihmisten ja haltioiden erimielisyyksistä. "
Olihan molemmista eläimistä iso etu taistelukentällä, mutta yhtä kaikki, se tuntui vähän väärältä. Mutta Rohendiron ei halunnut vetää keskustelua surulliseksi.
"Mutta eläimet ovat ihmeellisiä. Ne aistivat yleensä todella hyvin, ketkä niistä pitävät ja ketkä eivät. Minullakin on ollut koulutuksessa hevosia, jotka eivät yhtään pidä minusta, vaikka kohtelen niitä yhtä hyvin, kuin kaikkia muitakin."
Rohendiron nauroi hiljaa, muistellessaan kyseisiä tapahtumia.