Kirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 13:26
Iriador
Muun Sinisen kuiskauksen tapaan, oli myös Iriador vaihtanut olinsijojaan aroille syntyneeseen suureen kaupunkiin. Ei sillä, etteikö hän metsän kätköissä olevassa kylässä olisi enää viihtynyt, vaan lähinnä sillä, että myös työt olivat valtauksen jälkeen siirtyneet kylästä kaupunkiin ja niitä olisi turhan vaikeaa hoitaa pitemmän välimatkan päästä. Iriadorin onni oli ollut, ettei hän juurikaan irtainta omaisuutta omistanut selkäreppunsa ja Poldoran lisäksi, joten siirtyminen toiseen paikkaan oli ollut enemmän kuin vain helppoa.
Viikkoja oli kulunut siitä, kun Kreivi oli astunut kuninkaan ohella valtaan hallitsemaan - täten myös viikkoja oli kulunut siitä, kun nuorukaisella oli Dariuksen kanssa ollut jotain kahdenkeskeistä tekeillä. Heränneet ajatukset kyseistä koskien eivät kuitenkaan olleet Iriadoria haitanneet näitten päivien aikana. Hänelle se vain oli jotenkin itsestäänselvyys. Se että ihastuttiin kenties hetkellisesti vain johonkin ja sitten koko asia jäisi lopulta taka-alalle, kunnes unohtuisi kokonaan ja katoaisi mielestä. Eivät nuoremman tunteet mustatukkaa kohtaan olleet laimentuneet ollenkaan. Ne pysyivät, mutteivät kuitenkaan häirinneet, sillä punapää oli onnistunut jo itselleen jotenkin vakuuttamaan ettei sitä, mitä aikaisemmin oli tapahtunut, tapahtuisi enää toista kertaa. Ikinä. Eiköhän hän tästäkin pääsisi yli, kun jaksaisi vain unohtaa koko typerän asian.
Tänä päivänä oli kuitenkin Sininen kuiskaus muutaman muun sotilaskaartin kanssa kokoontunut vaihtamaan mielipiteitään ja tietojaan kuninkaan linnaan. Dariusta myöten, kaikki tuntuivat olevan paikalla.
Iriador pysyi koko kokouksen ajan hiljaa. Ehkä muutaman kerran kommentoiden lyhyesti jotain, mutta muuten tuo piti suunsa kiinni, kuunnellen vain vierestä toisten keskustelua. Välillä punahiuksinen oli pistänyt merkille oudon tunteen. Sellaisen kuin jokin olisi tuijottanut häntä pitempäänkin. Ja muutamanpa kerran tuo oli pistänyt merkillekin Kenraalin itseään tiiranneen. Iriador oli koittanut hakea aina tuolloin katsekontaktia toiseen, mutta mustatukka oli sen loistokkaasti estänyt vain kääntämällä katseensa nopeasti toisaalle. Tuo oli muutenkin käyttäytynyt jotenkin omituisesti koko tämän ajan, eikä Iriador keksinyt, miksi. Liittyikö se jotenkin siihen mitä aikaisemmin oli tapahtunut? Tuskinpa kuitenkaan. Ei ollut Dariuksen tapaista herätellä tunteita ketään kohtaan, joten tuskin niin nytkään oli.
Kokous alkoi kääntyä loppuaan päin ja väki alkoi hiljaa virrata lopulta ulos suuresta salista. Punatukka seisoi toisella puolella salia, astellen muun massan mukana kohti salin ovia. Katse harhaili muutamaan otteeseen Kenraaliin, jonka poissaolevuus sai muutamat keskustelemaan yrittävät lähtemään samointein pois tuon luota. Vähintään nuo näyt saivat punahiuksiseen taottua taas jonkinnäköistä kiusanhenkisyyttä. Pitäisikö jäädä härnäämään taas toista? Ei välttämättä. Entä voisiko hän jäädä muuten vain keskustelemaan tapahtuneista ja vaihtaa kuulumiset? Kyllä? Miksei voisi. Kun viimeinen salista ulosastuja kääntyi katsomaan, olisiko Iriadorkin mahdollisesti tulossa, viittoili nuorukainen vain tuota sulkemaan oven perässään. Ovi kalahti kiinni ja korkeahaltia jäi seisomaan hiljaa paikoilleen. Kunnes yskäisi hieman herättääkseen Dariuksen huomion.