//Aksu kera Soturiprinsessa Xe-siis HIIIAAAARRRRAELLA. Hän voi varmaan pistää päreiksi tuon hienoakin hienomman otsikon.
Ntolt(Numma, ihan oikeesti)
Oli taas tulossa se aika päivästä. Ntolt käski poikansa ja tyttärensä poistua harjoitussalista viereiseen saliin. Saman käskyn saivat muutkin sen päivän oppilaat ja heti, kun se kävi, sali tyhjeni. Entinen kenraali myhäili tyytyväisenä oppilaidensa tottelevaisuuteen. Näin asioiden kuuluikin mennä. Ntolt asteli vahvoin, määrätietoisin askelin pitkin salia, jota ympäröi kiviset seinät ja muutamia metrejä korkeammalla oli katsomo. Soihtuja oli siellä täällä ja tila oli sen vuoksi varsin valoisa. Lattia oli eritasoinen ja seinästä laskettuna metrin verran huonetta kiersi muutamia senttejä matalempi kehä, jolta muut oppilaat yleensä seurasivat, kahden muun ottelua. Tila näytti varsin siistiltä vaikka siellä hiki haisikin. Ntolt silitteli partaansa tyytyväisenä kokonaisuuteen ja kävi vilkaisemassa, että harjoituskirveet olivat kunnossa, kunnes salin ovi aukesi hänen takanaan.
"Taasko prinsessa tulee harjoittelemaan", kysyi eräs nuorempi kääpiö viereisessä salissa.
"Röyhkeä nulikka, se on ´hänen korkeutensa´!!" kivahti Gurgan, Ntoltin neljäs poika.
"Älä viitsi, veli hyvä", rauhoitteli nuorempi veli Kihruc, "Eihän prinsessa Raella ole edes täällä kuulemassa meitä."
"Pidä sinä, veli, suusi! Vaikka hän ei olekaan täällä, häntä tulee silti kunnioittaa", Gurgan sanoi takaisin ja punastui hieman.
"Mene sitten ryömimään Hänen jalkojensa juureen, kun Hän saapuu. Prinsessa varmaan pitäisi siitä." Gurgan näytti siltä kuin hän löisi Kihrucia kohta. Nuori kääpiö katsoi kahta kinastelevaa veljeä kiusaantuneeta ja peruutti pari askelta taaksepäin muiden katsoessa nauraen vierestä.
"Gurgan, Kihruc, mitä te luulette tekevänne?" kuului naisellisen ääni läheltä. Miehet tekivät tietä, kun Ntoltin ainoa tytät, Numma, tuli katsomaan, mikä hälinä täällä oikein kävi.
"Älä puutu tähän, Numma", Gurgan tiuskaisi siskoaan mulkaisten ja Numma potkaisi häntä polvitaipeeseen. Kääpiöt ympärillä hurrasivat Gurganin kasvojen vääntyessä kivuliaaseen virneeseen eikä Kihrucikaan voinut hillitä pientä virnistystä.
"Onko sillä niin väliä miksikä prinsessa Raellaa kutsutaan, kun Hän ei ole paikalla? Kunhan ei tietenkään täysin loukata Hänen kunniaansa, totta kai", Numma lisäsi ja pisti kätensä puuskaan.
"Tuskin hän itsekään pistäisi pahakseen, jos me nyt emme kutsu Häntä ´hänen korkeudekseen´, jos hän ei nyt edes ole paikalla!"