Viilenevä syksyilma tekee tepposet //Forte

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Tammi 2012, 21:14

Aihe kävi hetki hetkeltä mielenkiintoisemmaksi. Kyse ei ollut siitä, että Rohendiron yrittäisi nyt käännyttää Shashia ja saada tätä ajattelemaan hevosista samalla tavalla. Oli oikeastaan hauskaa kuulla erilainen mielipide, koska se yleensä auttoi oman mielipiteen kanssa. Sai uusia näkemyksiä asiaan sellaiselta, joka ei ollut niin paljon työskennellyt hevosten parissa. Todella avartava ja antoisa keskustelu.
"Oikeastaan ravintomäärästä en osaa sanoa, molempiin tuntuu uppoavan yhtä paljon."
Rohendiron ei myöskään pelännyt myöntää, jos ei itse tiennyt jotain. Tietysti hän tiesi täsmälleen paljonko keskiverto hevonen söi, mutta naudoista tietämys ei ollut niin laaja. Siksi oli parempi olla sanomatta tähän asiaan mitään.
"Mutta väri, tosiaan, luulisin, että musta on suosituin. Se on niin, no, miesmäinen väri ratsulle, mutta yleisin on silti ruskea, koska niitä vain syntyy eniten."
Tietysti oli erilaisia ruskeita, mutta Rohendiron ei mennyt nyt siihen. Hän halusi pitää keskustelun helppona Shashille, hänelle kun erilaiset väritykset eivät varmaan olleet niin tuttuja.

Shashin esimerkkiä seuraten, myös Rohendiron otti muutaman sokerihedelmän, ennen kuin jatkoi keskustelua.
"No jos totta puhutaan, se ei ole minun mielikuva, vaan se, mitä olen kuullut ja itse kokenut. Tietysti hevonen on pakoeläin, se pyrkii juoksemaan karkuun vaarallisia tilanteita, niin on kirjailtu hevosen luontoon. Mutta joskus isäntä on niin rakas ja luottamus niin voimakas, että hevonen pysyy ratsastajan rinnalla ja jopa hyökkää, jos on pakko. Sellaista on vaikea kuvitella pakoeläimeltä, mutta näin se on."
Rohendiron hymähti pikkuisen, hänellä oli omakohtaisia kokemuksia asiasta jonkun verran.
"Ei kannata ikinä aliarvioida elävän olennon halua selviytyä, varsinkin jos se on perheensä ympäröimä."
Haltia lisäsi ja otti vielä hörpyn viiniä.
"Enkä epäile muita eläimiä lojaalisuudessa. Koira, vuohi, nauta, kaikki voivat, ja mitä suurimmalla todenäköisyydellä ovatkin, uskollisia isännälleen. Ero siinä on, että hevonen viedään myös ikäviin tapahtumiin, kuten sotaan, jossa todella tarvitaan lujaa suhdetta kaikkien siihen osallistuvien välillä. Jos sinulla on koira, joka kulkee kanssasi joka paikkaan ja pidät siitä hyvää huolta, ei ole epäilystäkään, etteikö se auttaisi sinua tarvittaessa."
Rohendiron ei osannut sanoa mitään tavallisten maalaisten suhtautumisesta hevosiinsa, joten hän ohitti aiheen. Mutta luultavasti Shashi oli siinä asiassa täysin oikeassa, se oli eläin siinä missä muutkin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 21 Tammi 2012, 19:15

Shashi naurahti huvittuneena, ehkä eläimiin upposi saman verran ruokaa, ehkä ei. Naga itse ei kuitenkaan suurikokoista eläintä koskaan tulisi itselleen ostamaan.
Musta? Aika synkkä väri ihmiselle.
Mies totesi hieman huvittuneena, otti sitten hörpyn viiniä ja heilutteli sitten kuppiaan hieman sekoitellen viiniä.
Nagalle se tosin on mukava väri. Lämmin.
Shashi lisäsi hymähtäen, ollen itse punaisia vatsasuomuja lukuun ottamatta iholtaan ja suomuiltaan musta. Musta naga kun lämpeni auringossa vaaleaa paremmin, mikä oli varsinkin keväällä pitkän talven jälkeen mukavaa.
Entä jotkin erikoisemmat värit? Joskus olen nähnyt täplikkäitä hevosia tai hevosen, jolla oli valkoiset jouhet ja kultainen karvapeite? Luulisi että ne kiinnostavat?
Mies uteli kun kerran väreistä puhuttiin muutenkin. Erikoisemmat värit tuntuivat kiinnittävän muidenkin, eivät pelkästään nagan, huomion.

Koska kanasta oli oikeastaan jo syöty parhaat palat, mies itsekin oli siirtynyt pitkälti taas sokeroitujen hedelmien puoleen. Minkä alkoi jo huomata lautasesta. Vaikka molemmat yrittivät pitää kätensä erossa hedelmistä, ne tuntuivat hupenevan edelleen varsin hyvää vauhtia.
Voin ainakin sanoa, että kyseisenkin tapahtuman kuvittelu on helpompaa nähtyäni että hevonen voi todella luottaa johonkuhun
Shashi totesi hymyillen ja otti itselleen muutaman sokeroidun hedelmän lisää.
Onko yksikään hevonen koskaan lähtenyt luotasi karkuun?
Naga uteli nojaten toisella kyynärpäällään pöytään, heitellen yksi kerrallaan sokeroituja hedelmiä suuhunsa. Mies epäili asiaa, sillä toinen vaikutti saaneen ainakin mukana olleen ratsunsa luottamuksen. Rohendiron ei vaikuttanut yhtä eläintä suosivalta tyypiltä.
Ja jotkut vielä ottavat koiransa sotaan mukaan. Mutta ymmärrän hyvin idean, vaikka voisinkin sanoa että pelkkä mukana olo ei välttämättä luo olentojen välille mitään siteitä. On myös huvittavaa, kuinka jotkut vain tulevat toimeen ja toiset eivät.
Naga totesi, lopun vielä hieman huvittuneena. Korpit tuntuivat olevan varsin hyvä esimerkki siitä, kuinka jotkut eivät vain tulleet toimeen keskenään. Haltiaan ne olivat suhtautuneet jopa ystävällisesti, mutta suurin osa sai kokea niiltä karumpaa kohtelua. Ainakin kahdelta vanhemmalta.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 21 Tammi 2012, 21:31

Varmaan jokainen tykkäsi puhua siitä, mikä oli hänen sydäntään lähellä. Rohendiron ei ollut poikkeus. Kerta Shashi oli kiinnostunut eläimistä, haltia voisi hyvin jakaa tietojaan hänen kanssaan. Tosin siihen hän ei osannut vastata, miksi mustat hevoset olivat suosittuja. Ne kai olivat todella mahtavan ja suuren tuntuisia. Kaikissa saduissa oli hurjia, mustia oreja, joten kaiketi mielikuva tuli myös ihan arkipäivään ja tavalliseen elämään.
"Toki niitäkin löytyy, värit saattavat olla aika mielikuvituksellisia. Täplikkäitä hevosia armeija ei suosi, mutta kyllä tavallinen kansa, ja varsinkin sirkustaiteilijat sun muut, pitävät värikkäistä hevosista. Sellaista kaunista, kullan väristä hevosta yleensä pidetään naisten ratsuna jostain syystä. Mutta se riippuu niin paljon omistajasta, osa ei välitä, osalle on maailman totaalinen loppu, jos syntyvä varsa on vaikkapa ruskea eikä musta."
Monesti eläimet, varsinkin juuri hevoset ja koirat, olivat myös statussymboleita. Niillä haluttiin viestittää jotain itsestään ja omasta arvostaan. Se oli tainnut aina olla niin. Yleensä isot, tummat yksilöt yhdistettiin aina miehisyyteen, voimaan, rohkeuteen ja vaarallisuuteen, kun taas pienet ja vaaleat päinvastaisiin asioihin. Rohendiron oli kokenut sen monesti ammatissaan, jonkun naisen oli pakko saada juuri valkoinen hevonen, koska se oli ainoa täydellinen väri aatelisnaiselle, vaikka luonteet eivät olisi yhtään sopineet yhteen. Värimaailma oli kummallinen, kun kyse oli eläimestä. Aina silloin tällöin teurastaja otti yhteyttä Rohendironiin, sillä hänelle oltiin tuotu teurastettavaksi aivan terveitä ja hyväkuntoisia varsoja, joiden väri vain ei miellyttänyt. Silloin hevosmies saisi viedä ne ihan veloituksetta. Onneksi niin kävi tosin melko harvakseltaan.

Rohendiron muutti jälleen asentoaan sohvatyynyillä. Hän vähän epäili, kannattiko enää juoda lisää viiniä vai antaa olla. Toisaalta se oli hyvää, toisaalta liika oli liikaa. Ei sillä, että Rohendiron humaltuisi, mutta noin periaatteessa.
"Voi kuule, ties kuinka moni."
Rohendiron naurahti hiljaa, kaataessaan lisää viiniä.
"Katsos kun, en voi opettaa ja kouluttaa niille rohkeutta ja uskollisuutta. Sen hevonen opettelee aivan itse. Tietysti ne vanhimmat yksilöt, jotka ovat olleet minulla koko elämänsä, pysyvät vierelläni loppuun saakka, kuten sitten jotkut kouluttamani hevoset oman omistajansa vierellä."
Shashin esimerkkiä seuraten, Rohendiron nappasi myös muutaman hedelmän. Parempi ne olisi kai sittenkin syödä pois, turhaa niitä uudelleen oli säilöä.
"Tavallaan ymmärrän kyllä, miksi sotakoiria otetaan rintamalle, sekä hevosia, mutta tavallaan en. Ei niiden pitäisi joutua kärsimään ihmisten ja haltioiden erimielisyyksistä. "
Olihan molemmista eläimistä iso etu taistelukentällä, mutta yhtä kaikki, se tuntui vähän väärältä. Mutta Rohendiron ei halunnut vetää keskustelua surulliseksi.
"Mutta eläimet ovat ihmeellisiä. Ne aistivat yleensä todella hyvin, ketkä niistä pitävät ja ketkä eivät. Minullakin on ollut koulutuksessa hevosia, jotka eivät yhtään pidä minusta, vaikka kohtelen niitä yhtä hyvin, kuin kaikkia muitakin."
Rohendiron nauroi hiljaa, muistellessaan kyseisiä tapahtumia.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 27 Tammi 2012, 17:09

Shashi kuunteli suurella mielenkiinnolla toisen jatkaessa hevosten värien selitystä. Myös koruja tehdessä värit olivat tärkeitä, joten naga kuunteli mielellään miten ne vaikuttivat myös muissa asioissa.
Laikukkaat hevoset ovat varsinkin erikoisia. Niiden ratsastajat keräävät ainakin huomiota
Mies totesi naurahtaen. Oli hyvin ymmärrettävää miksi sirkustaiteilijat niitä käyttivät, sillä ne vetivät ainakin huomion hyvin puoleensa. Suoranainen mainostemppu.
Mutta en voi ymmärtää miksi kultainen hevonen olisi niin naiselle sopiva, ottaisin itse mieluummin sellaisen. Mutta koruissa taitaa olla sama juttu, naiset haluavat kevyttä ja miehet jotain miehekkäämpää
Shashi totesi, heilauttaen juomasta vapaata kättään keksimättä parempaa sanaa kuvaamaan miehien haluamia koruja. Vaihtaen taas asentoaan nojatakseen selkänsä takana olleisiin tyynyihin, mies nosti kaulassaan roikkuvaa pitkää ja ohutta hopeaketjua tarkastellen sitä hieman kriittisen oloisesti.
Surullista sinänsä. Varsinkin jos miettii ettei eläin ole sopiva muuta kuin värinsä puolesta tai korun malli on vain muodin takia eikä sopivuuden. Tai omien mieltymysten.
Mies hymähti, ottaen pienen hörpyn viinistään.

Naga kohotti hieman kulmiaan toisen naurahtaessa toteamukselleen ja sitten selittäessä asiaa.
Entä hevonen joka ei vain.. opi sitä? Jos joku siis haluaa hevosestaan sotahevosen, mutta siitä ei vain ole siihen? Voitko tehdä muuta kuin antaa ratsulle opetusta ja toivoa parasta?
Shashi kysyi nostaen katseensa korusta taas haltiaan, päästäen samalla irti hopeaketjusta.
Metallit ovat varmaan paljon helpompaa muovattavaa. Niillä kun ei ole omaa mieltä kunhan vain tietää sen rakenteen.
Mies lisäsi hieman huvittuneena. Tietenkään hauraasta ei saanut pelkällä muovaamisella välttämättä kestävää, mutta ainakaan ei tarvinnut vääntää kättä elävän olennon kanssa. Ellei virvatulta otettu huomioon. Olennon kanssa sai kinastella aina välillä ihan riittävästi.
Oletko ajatellut, että kaikki joutuvat kuitenkin kärsimään siitä? Tavalla tai toisella. Teidän kahden lajin on turha koittaa ajatella itseänne täysin erillisinä kappaleina muusta maailmasta
Naga hymähti hiljaa kurottautuessaan ottamaan itselleen hedelmiä ja heitellen niitä sitten yksitellen suuhunsa. Lautanen alkoi olla jo tyhjenemään päin.
Sellaista eläintä onkin varmaan mukava kouluttaa. Itselläni on jo tarpeeksi hankaluuksia korppien kanssa jotta ne käyttäytyisivät asiallisesti vaikka eivät vieraasta pitäisikään. Ja ne ovat sentään älykkäitä lintuja.
Mies naurahti.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 29 Tammi 2012, 00:44

Vaikka Roherdiron oli ollut pitkään hevoskouluttaja, ei hänkään ymmärtänyt aina asiakkaidensa vaatimuksia hevosten väristä ja sen sellaisesta. Jotkin asiat vain olivat tärkeitä, vaikka olivatkin hyvin mitättömiä. Varmaan monessa asiassa oli vähän sama juttu, yleensä upea ulkonäkö voitti todellisen käyttötarkoituksen ja hyödyn. Mutta ei haltia ollut asiaa arvioimaan, hän koulutti hevosia parhaansa mukaan. Shashin pohdintoihin oli lievästi vaikea vastata, joten Roherdiron pysyi hiljaa ja jatkoi viinin juomista. Oliko hän juonut vähän liikaakin? Alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa siltä. Mutta siinä Shashi teki hyvän huomion, miten paljon samanlaisia heidän molempien ammateissa ulkonäkö oli.
"Ammattimme eivät ole niin erilaisia, molemmat muokkaamme jotain uudenlaiseksi, teemme kauniista asiasta uskomattoman."
Haltia hymähti pikkuisen ajatukselle. Joskus, varsinkin paraateissa ja hienoissa juhlatilaisuuksissa korut ja hevoset saattoivat yhdistyä. Kilisevin ja kimaltelevin koruin kulkeva hevonen oli todella kaunis näky, kuin kullasta veistetty, liikkuva patsas. Jos Roherdironin ikinä pitäisi lainata hevosiaan paraatiin, hän pyytäisi Shashia tekemään korut.

Seuraavalle kysymykselle haltia ravisti päätään.
"En voi pakottaa hevosta olemaan sellainen, mitä se ei halua. Ne oppivat vain jos sopivat kyseiseen työhön. Jos saan hevosen, josta pitäisi tulla sotaratsu, mutta se ei yksinkertaisesti käy siihen työhön, etsin sille oikean työn ja koulutan siihen. Kaikille löytyy jokin. Jos taas omistaja väen väkisin haluaa ratsustaan sotahevosen, joudun kieltäytymään työstä, koska en aijo pakottaa hevosta."
Roherdiron selitti parhaan osaamisensa mukaan näkemyksensä hevosista. Tietysti kaikki nuoret hevoset aluksi kiukuttelivat vastaan, ne eivät halunneet tehdä yhteistyötä, mutta siltikään Roherdiron ei pakottanut, pyysi ja keskusteli vain ohjan ja pohkeen avulla.
"Mutta ethän sinäkään saa kuparista kultaa, vaikka kuinka yrittäisit pakottaa sitä. Vähän sama juttu."
Roherdiron kohautti vähän harteitaan huvittuneena ja otti pari sokeroitua hedelmää, samalla miettien sotaan liittyvää kommenttia.
"Tiedän sen. Se vaikuttaa kaikkiin elollisiin jollain tavalla, mutta hevoset tai koirat, ne eivät ymmärrä sotaa, kuten me. Niiden maailmaan ei kuulu sota, ne vain seuraavat isäntäänsä uskollisena paikasta toiseen, tekevät, mitä pyydetään. Siksi ne ovatkin niin rohkeita."
Hetkeksi haltia sulki silmänsä, ajatellen asiaa vähän pidemmälle. Hevoset olivat pakoeläimiä, juoksivat ikävästä tilanteesta pois, mutta sotakentällä ne tekivät vaistojaan vastaan, tietämättä edes, mistä oli kysymys. Mikä muka olisi urheampaa?
"Jos haluat, voin yrittää toki vähän opettaa lemmikkejäsi. Vuohi on hyvin fiksu eläin ja oppii yhtä hyvin, kuin hevonenkin."
Roherdiron totesi avaamatta silmäänsä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 30 Tammi 2012, 18:35

Naga tyytyi nyökkäämään haltian toteamukselle ja otti kulauksen viiniä ennen kuin kurottautui taas hedelmien puoleen. Ja Shashin ei ollut edes tarkoitus syödä niitä enempää. Tässä taas huomattiin kuinka pitävä sekin päätös oli eikä mies voinut olla hieman hymähtämättä itselleen.
Oli suorastaan huvittavaa kuinka paljon samankaltaisuuksia jostain niin erilaisista ammateista saattoi löytyä. Toisaalta he tekivät ammateissaan yleensä työtä muille, jotka olivat vuorostaan yleensä varakkaita ja näin ollen tekivät hyvin paljon samoin kuin muut kaltaisensa. Ehkä se ei ollutkaan siis niin ihmeellistä. Huvittavaa silti.
Onhan tuo totta, mutta voin sentään antaa kuparille kultaisen ulkokuoren. Hevoselle et voi antaa sotaratsun silausta pakottamatta jos hevosesta ei ole siihen. Näin ainakin voin puheestasi päätellä?
Shashi huomautti huvittuneena, tietäen tosin että myös kultainen ulkokuori voisi kulua pois ja paljastaa arvottomamman sisäosansa.

Tuskin mikään eläin ymmärtää sotaa kuten me, mutta ne eivät välttämättä ole ainoita jotka joutuvat vain seuraamaan isäntäänsä sotakentälle.
Naga hymähti hiljaa, samalla kun tämä laski katseensa melkein tyhjään kuppiinsa. Shashi ei viitsinyt jatkaa lausettaan sen pidemmälle, sillä sota ei ollut kaikista mukavin aihe. Tämä myös epäili, ettei saisi haltiaa näkemään asiaa omasta näkökulmastaan vaikka Roherdiron ei välttämättä kuulunut niihin vain ja ainoastaan yhden näkökulman salliviin haltioihin.
Voin uskoa sen, mutta minun puolestani se saa elää elämäänsä niin kuin haluaa. Nuoremmat korpit tosin tuntuvat aina välillä opettavan sille jotain. En ole oikein varma mitä.
Shashi hymähti huvittuneena ja nosti katseensa haltiaan huomaten toisen sulkeneen silmänsä.
Ensimmäisen pesueen aikana edellinen vuohi oppi kumartamaan aina kun yksi korpeista antoi merkin. Se oli melko hätkähdyttävää ensimmäisellä kerralla.
Mies kertoi huvittuneena muistellen huvittuneena kyseistä hetkeä.
Oletko väsynyt?
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Helmi 2012, 13:20

Jos Roherdironilla olisi ollut enemmän vain aikaa huolehtia muista eläimistä, hän varmana olisi hankkinut niitä enemmänkin. Roherdiron piti kaikista eläimistä, lähinnä ehkä isoista, koska oli niin tottunut käsittelemään niitä, mutta esimerkiksi Shashin vuohi oli soma pieni olento, sellainen olisi hyvää seuraa, hiljainen ja aika pieni, mutta kuitenkin tarpeeksi eksoottinen, jottei se jäänyt huomiotta. Ja lisäksi Shashin korpit olivat huvittavia, ne eivät ehkä totelleet niin hyvin, mutta ne olivat älykkäitä ja veikeitä, ja saattoivat oppia viemään viestejä. Hevosten lisäksi tallikissat olivat ainoita eläimiä Roherdironilla, ne olivat lähes välttämättömiä pitämään paikat siistinä hiiristä ja rotista.
"Hevonen on lähes pakko kouluttaa, jotta siitä on jotain hyötyä, muut eläimet yleensä saavat ollakkin vähän miten haluavat."
Roherdiron ei ollut koskaan kuullut hevosia kasvatettavan pelkästään ruuaksi, toisin kuin lehmiä, vuohia, sikoja ja lampaita. Monesti ajateltiin, että mitä turhaan niitä kouluttamaan, koska kuitenkin menisivät teuraaksi. Roherdiron ei tosin uskonut, että Shashi oli aikeissa syödä kasvattamiaan eläimiä.
"Kun vähän katselin, eläimesi kyllä näyttivät todella tyytyväisiltä elämäänsä. Pidät niitä siis lemmikkeinä, vai?"
Roherdiron kysäisi, jättäen varovaisen ja arvioivan äänensävyn, jottei vaikuttanut olettavan tietäväinen ja tärkeilevä.

Roherdiron nappasi muutaman sokeroidun hedelmän ja vaihtoi asentoaan tyynyillä.
"No en juurikaan, mutta voisin luultavasti levätä pari tuntia, että jaksan aamulla sitten ratsastaa takaisin kotiin."
Ratsastus ja hevosten koulutus vei yllättävän paljon energiaa, joten pieni lepo tekisi kyllä hyvää, vaikkei ollutkaan välttämätöntä. Ja säälihän se olisi lopettaa näin mukava päivä.
"Muuten, minulle tuli tässä mieleen ajatus, kun puhuimme sotahevosista ja koruista. Jotkut asiakkaani haluavat koristella sotahevostensa suojavarustusta. Kenties voisin kertoa heille sinun taidoistasi ja osaamisesta?"
Roherdiron oli unohtanut asian hetkeksi, mutta muisti sen aika nopeasti.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 03 Helmi 2012, 21:12

Naga saattoi vain nyökätä toisen todetessa hevosen vaativan kouluttamista, vaikka se ei tuntunut silti takaavan kaikkien hevosten luotettavuutta. Shashille hevonen oli kuitenkin melko hyödytön, oli se koulutettu tai ei. Roherdironin kysymykseen mies vastasi hieman huvittuneella hymyllä.
Voi sen niinkin ajatella, ainakin niin kauan kuin niistä on jotain hyötyä. Korppi on itse asiassa ainut joka minulla on ollut kauemmin, samoin sen kumppani.
Tosin varsinkin edellinen pesue oli pitänyt kovaa meteliä kun edellinen vuohi vaihtui nykyiseen ja nuorempaan. Se oli ollut enemmänkin nuorten korppien leikkikaveri ja oli kestänyt aikansa ennen kuin ne suostuivat edes huomioimaan uutta vuohta. Kanat, kukko tai lampaat eivät olleet koskaan kiinnostaneet mustia lintuja niin paljon.
Korpit tosin voivat olla eri mieltä kanssani. Nuoremmille eläimet, varsinkin vuohi, ovat olleet hyvä ajanvietto keino sillä ne eivät saa poistua kauas mökistä ilman vahtia.
Shashi lisäsi hieman hymyillen, hörpäten sitten viinikuppinsa viimein tyhjäksi.

Lepo voisi kieltämättä olla hyväksi illan näin venyessä jos aamulla aikoo jaksaa taas matkustaa virkeänä
Mies totesi hieman naurahtaen ja nosti sitten katseensa ylös mökin kattoparruihin. Naga oli ollut kuulevinaan siipien havinaa, tosin musta lintu pystyi hyvin olemaan lähes näkymättömissä pimeässä. Shashin haju- ja lämpöaistia se ei tosin hämännyt nagan lipaistessa muutamaan otteeseen ilmaa kielellään. Suuri lintu ei tosin odottanut kutsua, vaan laskeutui pian pöydälle isäntänsä eteen, varoen öljylamppua ja ruokia. Siinä paha missä mainitaan. Katsellessaan hieman hymyillen juuri laskeutunutta lintua, joka vuorostaan mulkoili vuoroin viinipulloa ja vuoroin nagaa, mies pohti hetken aikaa haltian ehdotusta. Kauppa kävi vallan hyvin pelkillä koruillakin ja naga yritti vielä opetella miekkojenkin tekoa. Eikä Shashi tiennyt sanottavan paljoa hevosten suojavarusteista. Mutta toisaalta, tuskin se kauhean hankalaa olisi. Jos joku varusteita koskeva ongelma ilmenisi, mies epäili voivansa luottaa Roherdironin avustukseen.
Olen imarreltu, että joku haluaisi kertoa asiakkailleen varsin vaatimattomista taidoistani, mutta en näe mitään syytä kieltää sinua puhumasta.
Naga vastasi hymyillen ja pienellä nyökkäyksellä. Oli myös mukava tietää, että muut pitivät miehen pienistä taideteoksista.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Helmi 2012, 00:44

Roherdironia huvitti puheet korpeista. Korpit olivat tunnetusti fiksuja lintuja ja oppivat yllättävän hyvin kaikenlaisia temppuja, niin hyvässä kuin pahassakin, ja se oli älykkyyden varjopuoli. Tarvitsi usein virikkeitä ja tekemistä, muuten äly kohdistettaisiin johonkin aivan muuhun, kuten paikkojen hajoittamiseen uteliaisuuden nimissä. Monet muut älykkäät eläimet tekivät ihan samoin, ja sitten niitä alettiin kutsua ongelmaeläimiksi ja niistä haluttiin eroon. Harvemmin eläin saattoi suoraan kertoa olevansa tylsistynyt, jos niin tapahtuisi, Roherdiron voisi sanoa tulleensa hulluksi lopullisesti. Vuohi ja korppi olivat kyllä hyvä yhdistelmä, kaksi älykästä eläintä oppimassa pahoja tapoja toisiltaan. Vähän kuin Roherdiron ja hänen veljensä Rincavornon, molemmat toisiaan pahempia.

Roherdiron oli aluksi ollut vähän epävarma siitä, kannattiko hänen edes puhua lepäämisestä ja nukkumisesta, kun oli aikaisemmin maininnut, ettei juurikaan tarvinnut unta. Mutta Shashi ei tuntunut nähtävästi sen kummemmin pahastuvan ajatuksesta, he molemmat voisivat varmaan nukkua tunnin tai pari. Tai mikä kooma se nyt olisikaan.
"Hevoseni osaa kyllä kotiin, mutta olisi ihan turvallista pystyä ohjaamaan sitä."
Roherdiron hymähti pikkuisen ja melkein vaistomaisesti katsoi samaan suuntaan kuin Shashi, vaikkei tiennyt, mitä he tapittivat. Ainoa katsottavissa asia niin korkealla olisi korppi, mutta sitä haltia ei huomannut, ainakaan vielä. Roherdiron huomasi mustatakkisen eläimen vasta sitten, kun se laskeutui siivet pienesti kahisten pöydälle, tepasteli hetken pää pystyssä, kuin kreivi, ja jäi sitten Shashin eteen. Roherdiron ojensi vähän kättään, silittääkseen korppia. Eri asia oli, antaisiko se koskea itseään. Samalla Roherdiron toki kuunteli nagaa.
"Taitosi ovat suuremmat mitä uskotkaan, ainakin haltaseppien mittapuulla. Voin tuoda sinulle joskus hevosen haarniskan niin tiedät vähän, mihin kohtiin koristuksia voi laittaa."
Tietysti erilaisilla sotahevosilla oli eri tehtävät. Raskaasti suojatut hevoset olivat näyttäviä, mutta yleensä käytettiin melko yksinkertaista, kevyttä varustusta, jolloin hevoset saattoivat liikkua nopeammin ja vailla ongelmia.
"Mutta siitä ehdimme hyvin puhua aamullakin. Missä minä nukun?"
Mikäli vielä ei ollut aamu. Talvella pimeää oli niin pitkään, että oli lähes mahdoton sanoa, mikä aika vuorokaudesta oli.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 06 Helmi 2012, 14:46

Jotenkin Shashi epäili, että korppi pitäisi huolen siitä että ainakaan naga ei päätyisi vahingossakaan nukkumaan myöhään. Ainakin mitä linnun paheksuva katse yhtään antoi uskoa, sillä otus oli yhä holhoavampi saatuaan oman pesueensa. Poikasissa ei nähtävästi ollut tarpeeksi töitä.
Mies nyökkäsi hieman huvittuneena Roherdironin toteamukseen, tietäen että joku vanhemmista korpeista päätyisi kuitenkin saattamaan haltiaa ainakin osan matkaa. Itse asiassa nagan pitäisi muistaa antaa samalla eräs koru korpille matkaan. Sodan uhka tai ei, yläluokan haltiatkin hamusivat koruja milloin mistäkin syystä. Shashi toivoi muistavansa asian vielä aamulla. Korppi tyytyi vain vilkaisemaan haltiaa tuon alkaessa silittämään korppia, ennen kuin yritti selvästi viestittää katseellaan nagalle jotain. Shashi jätti korpin mulkoilun omaan arvoonsa.
Vähättelet omia seppiäsi, olen oppinut heiltä paljon. Ja kokonaisen haarniskan näkeminen kieltämättä helpottaisi työtäni suuresti, sillä en todella ole kovinkaan tutustunut hevosten varusteisiin.
Mies vastasi hymyillen, sillä se todellakin helpottaisi mahdollisten koristusten paikkojen miettimistä.

Voit periaatteessa nukkua ihan tyynyilläkin, mutta heinäparvi taitaa olla kaikista mukavin ja lämpimin paikka. Tosin, jos et pysty hyppäämään lähemmäs kolmen metrin korkeuteen, joudun nostamaan sinut sinne
Shashi totesi hieman huvittuneena ja heilautti kättään heinäparven suuntaan.
Aaamulla! Krak! Nyt melkein aamu!
Kommentoi ärtynyt, tosin korpille hiljainen, ääni pöydältä ja musta lintu levitteli hieman siipiään. Pimeä ei suuremmin häirinnyt korpin ajantajua.
Tyhmyri valvoo yön ja juo. Krik. Saa nähdä valvooko päivä!
Jatkui sättiminen ja korppi naksautteli suorastaan paheksuvan oloisena nokkaansa, mulkaisten haltiaa. Shashi hätkähti hieman korpin yllättävää puhetulvaa, sillä aikuisetkaan eivät mielellään esitelleet puhetaitojaan vieraiden kuullen.
Anteeksi, toivottavasti emme pitäneet teitä hereillä
Naga pahoitteli hieman hymyillen, saaden palkakseen vain uuden mulkaisun, vaikkakin korppi vaikutti hieman rauhoittuneen.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Helmi 2012, 10:11

Roherdiron varovasti silitti korpin kiiltävää selkää ja vähän rapsutti myös lyhyiden ja pörröisten kaulahöyhenten tienoilta. Roherdiron oli hyvin vähän tekemisissä lintujen kanssa, joten niinkin arkipäiväinen ja mitättömän oloinen lintu kuin korppi oli haltiasta kiehtova.
"En ole tainnut koskaan nähdä haltiaseppien tekevän koruja. Kaikki mahdollinen metalli käytetään aseisiin ja armeijan käyttöön näihin aikoihin. Mutta eiköhän joku haarniskoista liikene sinullekkin malliksi."
Roherdiron oli syntynyt ja kasvanut sota-aikana, ja vaikka se ei siviilielämään niin paljon ulottunut, vaikutus näkyi, juuri esimerkiksi seppien työssä. Roherdiron oli huomannut, että koruja tehtiin lähinnä tilauksesta. Hän ei muistanut lainkaan ajanjaksoa, jolloin metallia olisi käytetty pelkästään kauniisiin koristeisiin. Vanhemmat kyllä muistivat.
"Hevosellakin käytetään monenlaisia haarniskoja, mutta yritän tuoda yleisimmän."
Oli turhaa raahata kokonaista metallihaarniskaa tänne asti, aika harva halusi melkein hevosen itsensä painoista metallikasaa eläimen päälle.

Keskustelu oli siirtynyt nukkumiseen. Roherdironia ei haittaisi nukkua tyynyillä, mutta kieltämättä heinäparvi oli miellyttävämpi ajatus. Se, että punkka oli miltei kolmen metrin korkeudessa, vähän herätti epäilyjä. Niin korkealle hyppääminen saattoi olla hankalaa, mutta sehän selvisi vain kokeilemalla. Roherdiron kyllä uskoi omaavansa tarpeeksi ponnistusvoimaa. Hän oli aikeissa nousta ja kokeilla asiaa, kun korppi päätti ottaa puheenvuoron. Eläin raakkui luonnostaan käheällä, komentavalla äänellään ja vaati erikoisella käytöksellään molempien huomion. Roherdiron hymähti pikkuisen ja katseli paheksuvaa eläintä.
"Kovat mielipiteet. Mutta se on kyllä oikeassa, olemme valvoneet koko yön."
Puhuvia korppeja ja totteleva virvantuli. Tämä oli yksi erikoinen asuinpaikka, vaikka tietysti kaikkeen tottui. Luultavasti Roherdiron ei olisi yllättynyt, vaikka vuohi olisi seuraavaksi alkanut piirtää matemaattisia kaavoja ja lampaat tanssia valssia.
"Voisin kyllä kokeilla, pääsenkö hyppäämään itse heinäparvelle."
Haltia ehdotti ja nousi seisomaan, venytellen samalla. Pitkään istuminen tosiaan vaati veronsa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 08 Helmi 2012, 23:58

Shashin ilme muuttui suorastaan hämmästyneeksi, sillä naga itse oli nähnyt kun haltiasepätkin tekivät koruja. Tosin vanhoihin verrattuna ne olivat melko nopeita ja yksinkertaisia, seppien itsensäkin mielestä pelkkiä raakaversioita, mutta kauniita silti.
Etkö? Se on sääli. Tosin täytyy myöntää että moni on tainnut mainitakin asiasta
Mies hymähti hiljaa, tietäen itsekin että varsinkin haarniskoihin ja miekkoihin soveltuvat metallit olivat nykyään arvossa ja haluttua tavaraa näin sodankäynnin keskellä. Koruihin käytettävää pehmeämpää metallia oli helpompi saada, mutta siitä ei voinutkaan tehdä miekkoja.
Ja jos se ei aiheuta sinulle vaivaa, niin vilkaisisin todella mielelläni haarniskaa edes hetken verran jotta saisin paremman yleiskuvan
Shashi vastasi hymyillen, sillä se todella helpottaisi. Olihan naga kauempaa nähnyt niin ihmisten kuin haltioidenkin keskuudessa haarniskoituja hevosia, mutta aina vain ohimennen. Silti kokonaisuus oli aina vaikuttanut kiinnostavalta.

Korppi suorastaan mulkaisi haltiaa tuon puhuessa ja eläin kääntyikin sivuttain haltiaan nähden.
Se? Se tyhmä! Krak! Korppi koskaan valehtele. Aina oikea
Musta lintu naksautti paheksuvana nokkaansa selvästi tuohtuneena haltian sanoista.
Kannattaa varoa sanojaan korpin kuullen tai saa kuulla samasta asiasta vuoden päivät
Shashi naurahti ja kurottautui hieman rapsuttaakseen lintua leuan alta. Hetkeksi korppi tuntui unohtaneen ärtymyksensä nagaa kohtaan ja sen sijaan mulkoili haltiaa suorastaan nokkaansa pitkin.
Minun pitäisi varmaan rakentaa heinäparvelle tikkaat jotta mahdolliset majapaikan etsijät eivät joutuisi hyppimään turhaan
Mies mumisi hieman huvittuneena, kuunnellen korpin pitämää hiljaista kehräyksen kaltaista ääntä linnun sulkiessa silmänsä ja nauttiessa rapsutuksesta.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 09 Helmi 2012, 14:49

Roherdiron katsoi korppia hetken aikaa ja kohautti sitten harteitaan.
"Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun minua on sättinyt eläin ja kieltämättä olen vähän..sanaton."
Roherdiron oli yleensäkkin hiljainen, muttei koskaan sanaton. Tämä tilanne oli niin uusi ja niin hämmentävä, ettei siihen saanut mitään otetta. Siitä ei voinut sanoa yhtään mitään. Korpilla tosiaan oli vahvat mielipiteet, se, pitikö se Roherdironista nyt enää lainkaan, oli asia erikseen. Roherdiron yritti vielä vähän rapsuttaa korppia, mutta eläin mulkaisi häntä niin pahasti, että haltia päätti antaa eläimen olla ja antaa Shashin silitellä mustasulkaista olentoa. Sen sijaan haltia päätti selvittää, pääsisikö omin avuin heinäparvelle.
"Se voi olla hyvä idea, en tiedä, miten hyviä hyppääjiä seuraavat vieraasi ovat. Tai sitten voit hankkia vuoteen."
Roherdiron oli hyväkuntoinen ja hän saattoi hypätä hevosen selkään käyttämättä käsiä apunaan, mutta lähemmäs kolmen metrin loikka oli ihan omaa luokkaansa. No nythän asiasta otettiin selvää.

Roherdiron katseli heinäparvea ja otti hieman vauhtia, ennen kuin hyppäsi. Ensimmäinen hyppy ei tuottanut tulosta, mutta kokeiltuaan toisen kerran, Roherdiron sai otteen heinäparven reunasta ja pystyi hilaamaan itsensä ylös.
"Voisin myös hankkia samanlaisen nukkumapaikan, tämä on paljon hauskempi tapa mennä nukkumaan, kuin vain asettua vuoteelle."
Roherdiron hymähti, päästyään istumaan heinäparven reunalle. Siellä ainakin oli mukavan lämmintä ja aika miellyttävää istuskella, tuli jotenkin pesämäinen tunne. Rauhallinen, pehmeä ja hämärä paikka nukkua ja levätä. Ja nyt kun katseli lattiaa, tajusi vasta miten pitkä Shashi käärmeenpyrstönsä kanssa oikeastaan oli, sillä hänenkin piti päästä tänne, eikä Shashi varmaankaan hyppinyt. Käärmeet kyllä kiipesivät hyvin, nagoista Roherdiron ei ollut niin varma.
"Autanko sinut myös tänne?"
Roherdiron ojensi vähän kättään ystävällisesti.
Forte
 

ViestiKirjoittaja jester » 09 Helmi 2012, 19:40

Shashi naurahti haltian sanattomuudelle ja korppi vaikutti olevan suorastaan tyytyväinen saamaansa reaktioon.
Ne eivät yleensä esittele vierailla sanavarastoaan, mutta naaras on ensimmäisen pesueen jälkeen ollut entistä tarkempi mökin tapahtumista
Mies selitti huvittuneena, korpin luodessa lyhyen katseen nagaan ennen kuin jatkoi rapsutuksesta nauttimista. Lintu vaikutti tyytyväiseltä siihen, että sen sanat oli ymmärretty ja viesti mennyt perille.
Vuode veisi vain turhaan lattiatilaa. Helpompaa kun kaikki sijaitsee poissa lattialta.
Mies hymähti, heilauttaen kättään ympäri mökkiä. Matalaa ruokapöytää, tyynyjä ja muutamaa lipastonkaltaista lukuun ottamatta kaikki säilytystilat ja koristeet sijaitsivat seinillä tai roikkuivat kattopalkeista.
Sitä paitsi, ylhäällä on aina lämpimämpää kuin alhaalla
Naga lisäsi kohottautuen hieman tyynyiltä ja venytellen itsekin vartaloaan. Käärmeosa kiemurteli tyynykasan alta pikkuhiljaa enemmän esiin ja kiertyi venyttelyn takia jälleen erilaisille koukeroille.

Roherdironin hyppääminen kiinnitti Shashin huomion, sillä kuten arvata saattoi, naga ei todellakaan hyppinyt. Toki käärmeenvartalollakin pystyi ponnahtamaan, mutta tekniikka oli erilainen. Sitä paitsi käärmeenvartalon avulla mies pystyi vallan hyvin kohottautumaan korkealle ihan ilman loikkimisen tarvetta. Haltian päästyä toisella yrityksellä ylös naga mateli itsekin lähemmäs heinäparven reunaa.
Vetäisin sinut suurimmalla todennäköisyydellä vain alas
Mies vastasi hieman huvittuneena toisen ojentaessa kättään ja nousi sen sijaan häntänsä varaan. Heinäparvelle pääsy ei tuottanut ongelmaa ja päästyään istumaan reunalle Shashi yksinkertaisesti keräsi lopun vartalostaan ylös. Korppi heilautti siivillään pöydän lampun sammuksiin ja nousi samalla ilmaan, tehden pienen kierroksen parven kautta ja pysähtyen pienelle linnun mentävälle aukolle seinässä.
Nukkuu hyvin! Kun viel pystyy
Kuului nokan kopautus, ennen kuin korppi siirtyi aukon läpi pajan puolelle nukkumaan. Shashi hymyili huvittuneena kiertäessään käärmeenvartaloaan kerälle. Lintu varmaankin herättäisi ainakin nagan jo muutamien tuntien kuluttua.
jester
 

ViestiKirjoittaja Forte » 09 Helmi 2012, 21:58

Nyt kun Shashi asiasta mainitsi, Roherdiron tosiaan huomasi, ettei lattialla ollut paljon mitään. Ja mitä loppujen lopuksi Shashi tekisi sängyllä, osa vieraista voisi hyvin nukkua tyynyillä, jos ei päässyt parvelle. Ainakin Roherdiron olisi voinut ihan hyvin, tyynykasa oli houkutteleva. Mutta nyt kun kerta oli kovalla vaivalla ja työllä päässyt heinäparvelle, mitä sitä turhaan tulemaan alas. Senkin takia Roherdiron veti auttavan kätensä takaisin itselleen ja teki mieluummin vain tilaa Shashille, käärmemiehen luikerrellessa hänen seuraansa. Oli aika kiehtovaa nähdä, miten niinkin massiivinen olento luikerteli niin sulavasti heinäparvelle ja keräsi vaivattoman näköisesti pyrstönsä vierelleen. Shashi oli kieltämättä kiehtova, siitä ei päässyt mihinkään.

Samantien, kun korppi lennähti ilmaan ja sammutti kynttilän, heinäparvelle laskeutui pimeä. Shashia tuskin erotti tummasta taustasta, eikä sen kummemmin korppia. Nyt Roherdiron alkoi ymmärtää, mistä kaikenlaiset tarinat kummituksista hautausmaalla olivat lähteneet liikkeelle. Kieltämättä lentävä korppi hämärässä oli aika pelottava näky.
"Kiitos samoin."
Roherdiron hymähti vähän linnulle, kuin yrittäisi korjata aikaisempia sanojaan ja välejään tuohon eläimeen. Tiedä häntä toimiko.
"Olet oikeassa, tämä on kyllä mukava paikka nukkua. Hyvin lämmin."
Roherdiron asettui selälleen löytämäänsä hyvään kohtaan.
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron