Sinne lähti Iriador. Minne lie ikinä menikään. Ehkä majatalolle, ehkä vielä toimittamaan joitain tehtäviä. Darius ei ollut sitä käynyt kysymään, vaikka ehkä olisikin halunnut tietää. No, nyt oli jo liian myöhäistä. Nuorempi oli mennyt omille teilleen ja Darius suuntasi jo rappusia ylös kohti huoneistoaan.
Kenraali olisi voinut vannoa kuulevansa askelia takaansa. Tuskinpa vain. Kuvitteli kaiken.. aivan varmana. Käytävä oli tyhjä, kun kenraali sivusilmällä taakseen vilkaisi kääntyessään toiselle käytävälle. Joko hän jo oli vainoharhaiseksi tulossa? Toivottavasti ei. Mielisairaus häiritsisi työntekoa!
Kenraali saapui huoneensa ovelle ja kävi kaivamaan avaimia taskustaan. Yhä se sama tunne, kuin joku olisi katsellut. Johtuiko se siitä, että hän oli nyt yhteiskunnan kieltämässä suhteessa toisen miehen kanssa? Tältäkö tuntui olla salasuhteessa? Ihan kuin seinillä olisi ollut silmät ja korvat Darius ravisti päätään pienesti mutisten itsekseen jotain, samalla kun avain sujahti lukkoon ja ovi avattiin sepposen selälleen. Sisäänpäin avautunut ovi työnnettiin puolihuolimattomasti perästä kiinni, samalla kun kenraali kävi astelemaan peremmälle huoneistoonsa. Takkatuli oli hiipumassa takassa.. eipä tuota tarvinnut enää yllä pitää, joten hiipukoot pois. Muutama mystinen, valkeaa hohtava valopallo syttyi kun huoneeseen tuli itse isäntä. Huone valaistui kevyesti, sopivan rauhallisesti.
Darius kävi riisumaan vaatteitaan samalla kun suuntasi kulkunsa kohden makuuhuoneen lipastoa, jossa vaatteitaan säilytti.